Teksti Teppo HirviKunnas Kuvat Valmistajat & Teppo HirviKunnas

Valkokankaan valinnalla on isompi merkitys mitä monesti luullaan. Oikea kangas mahdollistaa elokuvateatterimaisen katselukokemuksen, jossa kuva on suuri, kirkas ja immersiivinen.

Valkokankaan valinta on tärkeä osa laadukasta kuvaa ja onnistunutta kotiteatterikokemusta. Oikean kankaan valintaan vaikuttavat käyttötarkoitus, tila, katseluetäisyys, projektorin ominaisuudet sekä huoneen valaistusolosuhteet. Koko, kuvasuhde ja materiaalin gain-arvo määrittävät, kuinka hyvin valkokangas toistaa kuvan kirkkauden, kontrastin ja värit. Näiden tekijöiden ymmärtäminen auttaa löytämään parhaan ratkaisun omiin tarpeisiin, olipa kyseessä satunnainen elokuvailta, pelaaminen tai televisiosarjojen katselu vai ihan oikea kotitteatterítila.

Kankaita onkin moneen lähtöön: eri kokoisia ja hintaisia, kiinteitä, siirrettäviä, rullattavia ala- tai ylöspäin, käsin tai sähköllä, valoisempiin ja tummempiin tiloihin, lähiheittoprojektoreille ja monessa eri hintaluokassa.

Suunnittelu ja sijoitus

Valkokankaan valinta alkaa tilan, sijoituspaikan ja mittasuhteiden suunnittelusta. Ensimmäiseksi on hyvä miettiä, mihin valkokangas voidaan asentaan ja millainen asennus tulee kysymykseen: kiinteä kehyksissä. alaslaskettava vai siirrettävä kangas. Lisäksi tulee arvioida haluttu kuvan koko, projektorin sijoituspaikka ja siten samalla sen mahdollinen etäisyys valkokankaasta. Huoneen mitat, katselupaikka ja projektorin asennus (kiinteästi kattoon, takaseinälle tai siirrettävänä pöydän tai tason  päälle) vaikuttavat myös kokonaisuuteen. Näiden seikkojen perusteella saadaan raamit valkokankaan paikalla ja koolle.

Koko

Immersiivisen katselukokemuksen saavuttamiseksi kuvan koon tulisi olla riittävän suuri. Teorian mukaan kuvan leveys kasvaa vaikuttavuuden kannalta merkittävästi, kun se on vähintään 60 % katselupaikan etäisyydestä. Tavoitteena on, että kuva täyttää katsojan näkökentästä vähintään 30 astetta, mutta mieluiten 40–50 astetta. Esimerkiksi kolmen metrin katseluetäisyydellä 60 prosentin sääntö tarkoittaa vähintään 180 senttimetriä leveää kuvaa (300 cm × 0,6 = 180 cm). Jos tavoitellaan 40 asteen näkökenttää, kuvan leveyden tulisi olla noin 220 senttimetriä (300 cm × 0,73 = 219 cm).

Elokuvamaisen kokemuksen saamiseksi kuvan pitäisi täyttää vähintään 30–40 astetta näkökentästä. Kuvan leveyden tulisi tällöin olla 0,6–0,73 kertaa katseluetäisyys. Esimerkiksi kolmen metrin katseluetäisyydellä kuvan tulisi olla vähintään 300 cm x 0,6 = 180 cm, mieluummin 300 cm x 0,73 = 219 cm. Tämä vastaa halkaisijaltaan 82:n tai 100 tuuman kangasta.

Tässä on myös syytä huomioida, että kuvan kokoa arvioitaessa puhutaan siis kuvan leveydestä, ei televisioille tyypillisestä tuumamittaisesta kulmasta kulman halkaisijasta. Esimerkiksi 180 senttimetriä leveän 16:9-kuvan halkaisija on noin 82 tuumaa, ja 220 senttimetriä leveän kuvan halkaisija vastaavasti noin 100 tuumaa.

Elokuvateatterimaisen kokemuksen saavuttamiseksi olohuoneeseen tarvitaan siis katseluetäisyydestä riippuen halkaisijaltaan 80–120 tuuman (177–266 cm leveä) kuva. Mikäli mahdollista, suositeltavaa on valita mieluummin haarukan suurempi koko, jotta katselukokemus olisi mahdollisimman vaikuttava.

Mutta tässä on hyvä myös huomata, että toisaalta kuvakoon kasvattaminen heikentää kuvan tarkkuutta ja myös kankaalle saatavaa valotehoa, koska projektorin etäisyys valkokankaaseen kasvaa. Joskus hieman pienempi saattaa olla parempi. Projektorin ominaisuuksista ja katseluolosuhteista riippuen.

Riippuu myös projektorista

Tässä on hyvä huomata, että kuvan koko riippuu myös projektorista ja sen sijoituksesta. Lähinnä etäisyydestä valkokankaaseen. Pääsääntöisesti mitä etäämmällä projektori on valkokankaasta, niin sen isompi kuva saadaan.

Sen minkä kokoinen miltäkin etäisyydeltä, määrittelee projektorin ns. heittosuhde. Se kertoo etäisyyden suhteen kuvan leveyteen. Esimerkiksi 1:1-heittosuhde tarkoittaa, että 1 metrin etäisyydellä saadaan 1 metriä leveä kuva. Vastaavasti 1,5:1 -heittosuhteella 1 metriä leveään kuvaan tarvitaan 1,5 metrin etäisyys. Kuvan leveys voidaan laskea kaavalla: Kuvan leveys = Projektorin etäisyys / Heittosuhde. Tai kääntäen, projektorin etäisyys tietylle kuvan leveydelle saadaan kaavalla: Leveys × Heittosuhde.

Huomaa kuitenkin, että kuvan leveys ei ole sama kuin kuvan halkaisija tuumissa. 16:9-kuvasuhteen kuvan leveys senttimetreissä saadaan helposti kertomalla kuvan diagonaalihalkaisija (tuumaa) 2,214:llä. Esimerkiksi 80-tuumaisen kuvan leveys on 80 × 2,214 ≈ 177,1 cm.

Joissain projektoreissa (yleensä kalliimmissa) saattaa olla säädettävä optiikka, jolla kuvan kokoa voidaan säätää (zoomata) tietyissä rajoissa. Halvemmissakin projektoreissa on nykyään mahdollista pienentään kuvan kokoa digitaalisella “zoomauksella”.

Sijainti ja valo

Valkokankaan kokoon vaikuttaa siis sen paikka ja myös projektorin sijoitusmahdollisuudet. Mutta yhtälailla sijainnissa tulee huomioida myös tilan valaistusolosuhteet.

Videoprojektorin heijastama kuva riippuu suuresti valkokankaan kyvystä käsitellä valoa. Valkokankaan tulisi heijastaa valoa tasaisesti, säilyttää värit luonnollisina ja tarjota syvä mustan toisto. Käytännössä mustan toisto on haaste, koska valkokankaat ovat yleensä valkoisia ja musta muodostuu alueista, joihin projektorin valo ei osu. Täysin pimeässä huoneessa tämä toimii hyvin, mutta todellisuudessa hajavaloa on aina läsnä, mikä heikentää kontrastia. Tummien ja kirkkaiden alueiden välinen kontrasti kuitenkin auttaa silmää ja aivoja hahmottamaan kuvan tummat alueet mustempina kuin ne todellisuudessa ovat.

Hajavalo asettaa vaatimuksia sekä projektorin valoteholle että valkokankaan materiaalille. Jos tila ei ole täysin pimennettävissä, tarvitaan voimakas valoteho ja kangas, joka heijastaa tehokkaasti projektorin tuottamaa valoa. Myös vuodenajat vaikuttavat: Suomessa pimeät talvikuukaudet luovat otolliset olosuhteet kotiteatterille, kun taas kesällä hajavalo voi olla haastava tekijä.

Projektorin valoteholla on suuri merkitys etenkin silloin, jos katselutilaa ei saa kokonaan pimennettyä. Valotehon tarve korostuu myös kuvakoon ja projisointietäisyyden kasvaessa. Myös kankaan gain-arvo vaikuttaa tarvittavan valotehon määrään. Kuvassa (kuvasimulaatio) on ero 4 000:n ja 1 000 luumenin välillä puolivaloisassa tilassa ja noin kolmen metrin heittoetäisyydellä paremman mustan kontrastin antavan harmaasävyisen kankaan kanssa.

Mitä vähemmän valoa ikkunoista ja/tai tilan valoista ja seinistä valkokankaaseen osuu, sitä parempi.

Optimaalinen tila olisi tietenkin täysin pimeä, mutta se ei ole mahdollista kuin kotiteatterikäyttöön varta vasten suunnitellussa tilassa. Tämä on harvoin mahdollista. Vaaleasävyisessä huoneessa jo itse valkokankaasta kuvasta heijastuva valo valaisee myös huonetta ja nostaa sen yleistä valoisuustasoa.

Valitse siis tila mikä on mahdollista saada mahdollisimman pimeäksi ja kankaalle paikka, missä siihen osuu mahdollisimman vähän hajavaloa. Erityisesti epätasainen, esimerkiksi takaviistosta sivulta tuleva valo on ongelma. Esimerkiksi ikkunan eteen katosta alas laskeutuva kangas ei ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Gain-arvo ja erikoiskankaat

Valkokankaan heijastuksen “tehokkuutta” kuvaa sen ns. gain-arvo. Mattavalkoisella kankaalla gain-arvo on tyypillisesti 1,0. Korkean gain-arvon kankaat (> 1,2) heijastavat valoa voimakkaasti, mutta vain kapealle katselualueelle. Tällaiset kankaat toimivat hyvin valoisissa ympäristöissä, mutta katselukulman kapeus voi olla haitta. Lisäksi suurilla gain-arvoilla saattaa esiintyä myös valolähteen heijastumia, niin sanottua "spottingia". Esimerkiksi projektorin lamppu näkyy kirkkaana pisteenä.

Yleensä väriltään harmaat matalan gain-arvon kankaat (< 0,9) heijastavat valoa vähemmän, mikä parantaa mustan toistoa ja kontrastia tiloissa, joissa on jonkin verran hajavaloa. Ne voivat kuitenkin toimia myös pimennetyissä tiloissa, jos käytössä on projektori, jolla on suuri valoteho. Edulliselle matalan kirkkauden projektoreille suositellaan tavallista (Gain: 1.0) kangasta ja katselua mahdollisimman pimeässä tilassa.

ALR-kankaat

ALR - (Ambient Light Rejection) kankaat on suunniteltu torjumaan hajavalon vaikutuksia. Niiden pinnoite heijastaa valoa tehokkaimmin vain tietyistä kulmista ja tiettyyn suuntaan. Nämä kankaat toimivat hyvin erityisesti ns. lähiheittoprojektoreiden kanssa, joissa valo heijastetaan kankaalle hyvin läheltä ja jyrkässä kulmassa. Tällaiset kankaat vaativat kuitenkin projektorilta voimakkaan valotehon ja tarjoavat peruskankaita kapeamman katselualueen.

ALR-kankaat on suunniteltu torjumaan hajavalon vaikutuksia. Ne heijastavat valoa tehokkaimmin vain tietyistä kulmista ja tiettyyn suuntaan. Nämä kankaat toimivat hyvin erityisesti ns. lähiheittoprojektoreiden.

Kehys, rulla ja liikuteltava

Valkokankaan valinta riippuu pitkälti käyttötilanteesta, budjetista ja tilan asettamista rajoituksista. Ylivoimaisesti paras ja kustannustehokkain vaihtoehto on kiinteäasenteinen kehyskangas, jonka materiaali voidaan optimoida tilan ja videoprojektorin ominaisuuksien mukaan. Näiden kankaiden hintahaarukka ulottuu noin 100 eurosta useisiin tuhansiin euroihin, riippuen koosta, laadusta ja erityisominaisuuksista. Kiinteä kangas ei kuitenkaan sovi kaikkiin huoneisiin, sillä se vaatii pysyvän asennuspaikan, mikä asettaa tilasta riippuen monia rajoituksia.

Myös alas laskettava (tai jopa ylösnouseva) kangas on kätevä ratkaisu. Kankaan kotelo on helppo asentaa katon ja seinän kulmaan ja se on siellä lähes huomaamaton. Kotelo voidaan myös integroida katon sisään tai osittain alas laskettuun kattorakenteeseen. Alas laskettava kangas toimii myös vaihtoehtona “televisioseinälle”, jolloin kangas laskeutuu käytön ajaksi television eteen. Alas laskettavat kankaat voivat olla joko käsikäyttöisiä tai moottoriohjattuja. Käsikäyttöisessä mallissa kangas vedetään alas narusta ja kelautuu takaisin samaan tapaan kuin rullaverhot, mutta yleensä pehmeällä takaisinvetomekanismilla. Moottoriohjattu kangas on elegantti ratkaisu, jota voi ohjata kaukosäätimellä, seinäkytkimellä tai esimerkiksi av-vahvistimen ohjaamana. Kangas laskeutuu ja nousee hallitusti nappia painamalla, mikä tekee siitä tyylikkään valinnan.

Alas laskettavien kankaiden suurin haaste liittyy kankaan aaltoiluun ja reunojen käpristymiseen, mikä voi häiritä erityisesti tarkkasilmäisiä katsojia geometrisissa kuvioissa ja suorissa linjoissa. Tämä korostuu erityisesti lähiheittoprojektorien kanssa. Tämä ongelma on ratkaistu reuna- tai sivukiristetyissä (tab tension) kankaissa, joissa kankaan reunoilla olevat vaijerit pitävät kankaan pingotettuna ja täysin suorana. Tab tension -mallit ovat kalliimpia kuin peruskankaat, mutta ne tarjoavat tasaisemman kuvapinnan.

Liikuteltava, omalla telineellä varustettu kangas on hyvä vaihtoehto tiloihin, joissa valkokankaan on oltava siirrettävissä. Tällaiset kankaat voidaan sijoittaa lähes mihin tahansa ja ne sopivat erityisesti väliaikaiseen käyttöön. Näitä kankaita on saatavana sekä alas laskettavina että maasta ylös nostettavina malleina. Kokovaihtoehdot ovat yleensä 60–100 tuumaa, mikä riittää useimpiin tilapäisiin katseluratkaisuihin.

Helpoin tapa pystyttää kotiteatteri melkein paikkaan kuin paikkaan on siirrettävä ja kokoontaitettavalla telineellä varustettu valkokangas.

Alas laskettavien kankaiden valinnassa on tärkeää huomioida myös kankaan kotelon asennuskorkeus ja tarvittava pudotus (drop), jotta kuva-alue asettuu oikealle korkeudelle. Kuvan alareunan etäisyyden lattiasta tulisi olla 60–100 cm, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi 100 tuuman (125 cm korkean) kankaan yläreuna sijoittuu 185–205 cm korkeudelle. Jos huoneen korkeus on 250 cm, kankaalle tarvitaan ylimääräistä pudotusta, jotta se sijoittuu optimaalisesti. Tämä ylimääräinen alue mahdollistaa kankaan käytön erilaisissa tiloissa.

Kattoon tai seinälle alaslasketuvan kankaan yläreunassa on hyvä olla riittävästi mustaa aluetta eli niin sanottua droppia, jolloin kangas voidaan laskea riittävän alas ja kuva saadaan sijoittumaan oikealle katselukorkeudelle. Jos kuvan alareunan halutaan sijoittuvan esimerkiksi 60–80 senttimetrin korkeudelle lattiasta, niin 100-tuumaisen 16:9-kuvasuhteen kankaan yläreuna sijoittuu tällöin 185–205 senttimetrin korkeudelle. Jos huonekorkeus on 255 senttimetriä ja kankaan kotelon korkeus kahdeksan senttimetriä, pitäisi kankaassa olla ylimääräistä eli droppia 47–67 senttimetriä. Isommalla 120 tuuman kuvakoolla riittää noin 29 senttimetriä vähemmän, kun taas pykälää pienemmällä kuvakoolla (84 tuumaa) tarvittaisiin jo 20 senttimetriä enemmän, sillä muuten kuva jää liian ylös. Kuvan sijoittuminen on toki myös niin maku- kuin sisustuksellinenkin asia, ja se saattaa riippua videoprojektorinkin sijainnista.

Moottoriohjatut ja reunakiristetyt kankaat tarjoavat paremman laadun ja käyttömukavuuden, mutta niiden hintaskaala vaihtelee huomattavasti. Edullisemmissa malleissa ominaisuuksia on vähemmän, kun taas kalliimmat mallit tarjoavat enemmän valinnanvaraa ja parempia ominaisuuksia. Laadukas valkokangas on kuitenkin saavutettavissa oleva osa kotiteatterikokemusta myös budjettitietoisille käyttäjille.

Myös maalamalla

Yksi vaihtoehto valkokankaalle on valkokangasmaali, jonka avulla voidaan luoda heijastuspinta suoraan seinälle tai muulle tasaiselle pinnalle. Maali vaatii kuitenkin huolellista pohjatyötä ja täysin tasaisen alustan, ja kuvanlaatu voi jäädä perinteisiä valkokankaita heikommaksi, erityisesti vaativissa kotiteatteriolosuhteissa. Valmis maalipinta ei välttämättä vastaa perinteisen valkokankaan laatua, erityisesti värien ja kontrastin osalta. Tämä on kuitenkin kiinnostava ja hieman vähemmän tunnettu ratkaisu.

Valkokankaan valinta riippuu siis tilan koosta, projektorin ominaisuuksista ja valaistusolosuhteista. Huomioi huoneen mitat ja katseluetäisyys, ja valitse kuvasuhde ja koko, jotka sopivat parhaiten tilaan ja katselutottumuksiisi. Pidä huolta, että valkokangas on sijoitettu paikkaan, jossa hajavalon vaikutus on mahdollisimman vähäinen. Valitse käyttötarkoitukseen, gain-arvoltaan ja materiaaliltaan tilaasi sopiva kangas. Oikealla valkokankaalla voit varmistaa, että kotiteatterisi tarjoaa mukaansatempaavan ja vaikuttavan katselukokemuksen kaikissa olosuhteissa.

Eräs vaihtoehto valkokankaalle on valkokangasmaali, joka mahdollistaa heijastuspinnan luomisen suoraan seinälle tai muulle tasaiselle pinnalle maalaamalla. Edellyttää toisaalta huolellista pohjatyötä, täysin tasaisen pinnan ja saattaa kuvanlaadun osalta jäädä jälkeen perinteisestä valkokankaasta, erityisesti vaativammissa kotiteatteriolosuhteissa. Mutta mielenkiintoinen ja vähemmän tutkittu vaihtoehto tämäkin. 90-100 tuuman screenin maalit maksavat 300-380 euroa.

Lisätietoa aiheesta

Opas: Videotykin valinta (AVPlus 12/2017)

Katso myös alta Mareksoundin ISF-sertifioidun tv- ja projektoriasiantuntija Mika Hottisen videohaastattelu, jossa hän kertoo, mitä valkokankaan valinnassa on hyvä ottaa huomioon!