Vuonna 1985 lanseerattu Genelec 1022A -kaiutin on aikojen saatossa jakanut mielipiteitä ulkonäöllään, mutta yhdestä asiasta vallitsee konsensus – sen ääni on suorastaan erinomainen. Lisäksi se on ollut mukana antamassa viimeisen silauksen valtavalle määrälle niin koti- kuin ulkomaistakin populaarimusiikkia.
Teksti ja kuvat: Heikki Kivelä
Lähteet: Genelec, Finnvox
Jos sinua pyydettäisiin sulkemaan silmäsi, kuvittelemaan mielessäsi kaiutin ja kertomaan, miltä se näyttää, päätyisitkö tummaan neliskanttiseen puulaatikkoon, jonka etupaneelissa on pari pyöreää elementtiä? Tämä on se konventio, johon kaiutinsuunnittelussa on nojattu pitkin nykyaikaisen äänentoiston historiaa. Ja vaikka markkinoilta löytyy nykyään siitä poikkeaviakin toteutuksia, perusasiat ovat edelleen perusasioita.
Tätä taustaa vasten vuosina 1985–1990 tuotannossa ollut iisalmelaisen Genelecin 1022A-kaiutin on monessakin mielessä poikkeava tapaus. Virallisen nimensä lisäksi sitä on kutsuttu enemmän tai vähemmän mairittelevasti muun muassa Star Wars -pahis Darth Vaderiksi, pingviiniksi ja jopa piirroshahmo Barbapapaksi – kaikki tämä ennen muuta nykyiselläänkin melko omintakeisen kotelomuotoilun vuoksi.
Kaikesta huolimatta 1022A on onnistunut voittamaan lukemattomia korvapareja puolelleen osin juuri eksentrisen muotoilunsa ansiosta – sillä kun on merkittävä vaikutuksensa kaiuttimen toistoon. Mutta mistä kaikki sai alkunsa?
Muovailuvahaa ja lasikuitua
Genelec 1022A on koko kaiutinmaailman mittapuulla uniikki tapaus. Sen suunnittelu sai alkunsa vuonna 1983, jolloin Genelec oli yrityksenä viitisen vuotta vanha. Aiemmin, kesällä 1980 firman palvelukseen itsensä puhunut nuori suunnittelijalupaus Ari Varla oli nopeasti noussut Genelecin silloisen toimitusjohtajan ja akustisen suunnittelijan Ilpo Martikaisen keskeiseksi työpariksi, ja yhdessä he ratkoivat kaiutinvalmistuksen ongelmia kumpikin omilta vahvuusalueiltaan.

Genelec 1022A oli valmistajansa ensimmäinen kaiutin, joka pyöristettyine kulmineen hyödynsi erityistä diffraktioita minimoivaa suuntainteknologiaa.
Yksi näistä ongelmista oli diffraktio eli äänen siroaminen esteen kohdalla, joka oli yleisempää juuri perinteisissä kaiutinkotelotyypeissä. Ari Varla otti tehtäväkseen kehittää ratkaisun diffraktion minimoimiseksi, ja lopulta hän tuli siihen tulokseen, että se onnistuisi pyöristämällä kaiutinkotelon kulmat.
Siispä kaiuttimen prototyyppivaiheessa avuksi otettiin paikallisesta askarteluliikkeestä hankittu muovailuvaha, ja tarinan mukaan Varla kuluttikin sitä 1022A:n kotelon muotoilussa kilotolkulla.
Kun varsinainen muoto oli hiljalleen hahmottunut, seuraava ratkaistava asia oli se, mistä lopullinen kotelo valmistettaisiin. Myös tässä Varlan ongelmanratkaisukyky oli omaa luokkaansa: hän sattui tuntemaan pörsänmäkeläisen lasikuituveneiden valmistajan, jolta hän enempiä empimättä kysyi apua hankkeeseensa. Sehän onnistui, ja ensimmäiset kappaleet valmistuivat ripeästi. Itse kaiutin saatiin tuotantoon viimein vuonna 1985.
Lopullinen muoto oli lähtökohta sittemmin useissakin Genelec-kaiuttimissa käytettyyn DCW- eli Directivity Control Waveguide -suuntainteknologiaan, jonka mahdollistamalla hallitulla suuntaavuudella saavutetaan tasainen toisto myös kuunteluakselin sivusta. Käytännössä tämä tarkoittaa laajempaa kuuntelualuetta ja samoja ääniominaisuuksia kuin akselilla kuunneltaessa.