Polk Audio: Amerikkalaisikoni eurooppalaisella aksentilla

Kuinka moni kaiutin- tai vahvistinyritys saakaan kiittää olemassaolostaan perustajansa virheellistä uravalintaa? Moni. Polk Audio mukaan lukien.

Teksti: Kari Nevalainen
Kuvat: Valmistaja

Matthew Polk, mies jonka nimeä firma kantaa, opiskeli fysiikkaa Johns Hopkinsin yliopistossa USA:ssa 1960-luvulla. Suoritettuaan tutkinnon vuonna 1971 Polk etsi opintojaan vastaavaa työtä, mutta monista yrityksistä huolimatta ei siinä onnistunut. Niinpä hän päätti kokeilla siipiään meribiologina. Ajatus oli yhdistää osaaminen kovassa tieteessä (koetilanteen oikea suunnittelu, koneiden rakentaminen ja määrittely tiettyjen asioiden toteuttamiseksi) siihen, mitä hän piti pehmeänä tieteenä.  

Alku näytti hyvältä. Hän onnistui esimerkiksi antamaan panoksensa erään nyt jo vakiintuneen biologian kokeen kehittämiseen liittyen valonvahvistukseen pimeissä oloissa.  

Oli vain yksi ongelma. Polk vihasi meribiologiaa. Onneksi kurssikaveri yliopistolta, George Klopher, oli yhtä epäonninen työnhakukierroksessaan ja palasi häntä koipien välissä Baltimoreen. Tilanteen ollessa mikä oli kaverukset, joilla oli ollut joitain yhteisiä rakennusprojekteja aiemmin, päättivät palkkatyön puutteessa kokeilla jotakin, josta nauttisivat. Meidän onneksemme molempia kiinnosti äänentoisto. Niinpä he ryhtyivät valmistamaan kaiuttimia, Polk suunnittelemaan niitä ja George rakentamaan koteloita. 

Sitten sattuma astui peliin. Polkin ja Klopherin ystävät olivat järjestämässä bluegrass-kokoontumista, jonne tarvittiin äänentoistojärjestelmä. Polk ja Klopher ilmoittautuivat oitis ja lupasivat rakentaa heille sellaisen kaiuttimineen. Kun järjestäjillä ei lopulta ollut varaa lunastaa laitteita, Polkista ja Klopherista tuli äänijärjestelmän haluttomia omistajakumppaneita. He antoivat järjestelmälle nimen Polk ja ryhtyivät käyttämään sitä erilaisiin pa-puolen töihin. Maine kasvoi ja sitä mukaa myös uudet tilaukset, lähinnä yksittäisille pro-puolen asiakkaille.  

Ensimmäinen iso kaupallinen hanke oli äänentoiston rakentaminen Baltimore Arts -festivaalille, jonne itse Duke Ellington oli tulossa. Koska miehillä ei ollut omasta takaa tarvittavia laitteistoja, he päättivät teettää alihankintana kaiken muun paitsi pääesiintymislavan Central Plazalla. Siihen tarvittavat laitteet ja kaiuttimet saatiin jo olemassa olevilta asiakkailta lupaamalla tehdä niihin parannuksia ja palauttamalla pian. Työtilana oli kylmä autotalli.   

Polk Audio aloitti siis pro-puolen toimijana, mutta hyvin pian Polk ja George huomasivat, miten vaivalloista räätälöityjen järjestelmien valmistaminen oli. Niinpä he käänsivät kelkkansa ja päättivät keskittyä kukoistaviin kotihifimarkkinoihin sarjatuotannon edut hyödyntäen. Uusilla markkinoilla heillä oli enemmän aikaa panostaa tuotteiden suunnitteluun, tehdä niistä laadukkaampia ja edullisempia, ja sitä kautta tavoittaa enemmän ihmisiä.  

Oppia Euroopasta 
Lähtiessään suunnittelemaan kaiuttimia tavallisille kuluttajille 1960-luvun lopulla Matthew Polk oli pannut merkille, että eurooppalaisten kaiuttimien äänenlaadussa oli ominaisuuksia, jotka tuntuivat puuttuvan amerikkalaisista vertailukohdista. Keskialue oli puhdas ja selkeä, diskanttitoisto korkeatasoista ja äänen kuvantaminen erinomaista. Mutta ne eivät soineet kovaa, syvät bassot puuttuivat, eikä dynamiikasta ollut tietoa. Lisäksi ne menivät helposti rikki amerikkalaisessa käytössä. 

Amerikkalaisista kaiuttimista löytyi iskevyyttä ja dynamiikkaa. Oli bassoa, suuri äänenpaineentuottokyky ja hyvä tehonsieto, mutta Polkin suunnittelufilosofian mukaan liian usein keskialueen ja korkeiden taajuuksien toiston kustannuksella. Yksi selitys tälle ilmiölle oli, että tuonaikaiset amerikkalaisvalmistajat bassoa metsästäessään yrittivät väkisin naittaa pienen 1–2 tuuman diskanttielementin ison 10-tuumaisen bassoäänisen kanssa. Tällainen konsepti tuotti helposti suttuisen ja koteloon kiinnittyvän äänen verrattuna vaikkapa sellaiseen brittiläiseen aikalaiseen kuin Spendor BC1, jossa 1,5 tuuman kalotin  ja puolen tuuman superdiskantin seurana oli kahdeksan tuuman bassoääninen. 

Mutta juuri tässä asetelmassa Matthew Polk näki mahdollisuuden. Hän halusi yhdistää kaksi erilaista lähestymistapaa: eurooppalaisten kaiuttimien värittymättömän keskialueen ja diskantin sekä kaikki äänikuvahyveet amerikkalaisten kaiuttimien vahvaan bassotoistoon ja riittävän isoon äänenpaineentuottokykyyn, joka tyydyttäisi paremmin amerikkalaisten rock and roll -makua.