Levysoittimen viritys

Paljon muuttujia

Äänen matkalla on monta vaihetta. Äänen synty alkaa itse äänitteen, eli levy urasta, jonka äärimmäisen pienet mutkat ovat ikään kuin mekaaninen kopio alkuperäisen ääniaallon aaltomuodosta. Kun levy pyörii levylautasella, timanttikärkinen neula “liikkuu” uraa myöten ja uran mutkat liikuttavat neulan vipuvarren kautta pienelle magneetille. Magneetti on sijoitettuna kahden ohuen, kuparilangasta punotun kelan välissä, jotka reagoivat magneetin liikkeeseen muodostaen magneettisen induktion periaatteen mukaisesti "generaattorissa" sähkövirran vaihtelua. Tämä vaihtelu vastaavat tarkasti alkuperäisen äänitteen aaltomuotoa. Tämä sähköinen signaali kuljetetaan edelleen vahvistimeen, jossa se muunnetaan suuremmaksi sähkövirraksi. Tämä suurempi virta syötetään kaiuttimiin, jotka muuntavat sähköisen signaalin takaisin kuultavaksi ääneksi.

Koko prosessi on hieno yhdistelmä mekaniikkaa ja sähkötekniikkaa, jossa monet osa-alueet ovat kriittisiä äänenlaadun ja toiston tarkkuuden kannalta. Äänen matkalla on siis monta muuttujaa.

Levyn on pyörittävä täsmälleen oikealla nopeudella ja äärimmäisen tasaisesti. Äänirasian ja sen neulan on seurattava levyn uraa tarkasti. Äänirasiaan ei saisi kohdistua ylimääräistä mekaanista värähtelyä, joka voisi välittyä eteenpäin ja sotkea äänisignaalia Tämän vuoksi levysoittimen rungon ja myös sen alustan on oltava tukeva, ja tietenkin suorassa. Levylautanen ei saisi värähdellä ja sen tulisi pyöriä tasaisesti. Itse levyn tulisi asettua levylautasta vasten tasaisesti ja tiukasti. Äänivarren ja äänirasian tulee sopia yhteen ja mahdollistaa neulan tarkka seuranta levyn urassa. Neulan paineen (neulapaino) levyä vasten tulee olla äänirasialla sopiva ja samoin levyn pyörimisestä aiheutuva, neulaa uran sisäreunaa kohden vetävän voiman kompensointi (antiskating = sivuttaisvedon poisto). Myös neulan kulmalla suhteessa levyn uraa on merkitystä.