Teksti Teppo HirviKunnas Kuvat Teppo Hirvikunnas. verkkolähteet, laitevalmistajat
Viritä vinyylisoittimestasi kaikki tehot irti.
Levysoitin on kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan hyvinkin hienostunut ja yllättäen pääosin mekaaninen laite. Ja juuri siitä syystä edullisestakin levysoittimesta on otettavissa kenties enemmän irti kuin paketista suoraan otettaessa. Pienellä virityksellä ja aivan kotikonstein.
Monelle, erityisesti nuoremmalle sukupolvelle, vinyylilevyt ovat jotain uutta ja jopa eksoottista. Vinyylilevyt ovat jotain konkreettista, visuaalista ja myös teknisesti hämmästyttävää.
Vanhemmille sukupolville niissä on myös vahvasti nostalgiaa. Monella saattaa olla merkittävä kokoelma lp-levyjä. Monet pitävät myös vinyylilevyjen tarjoamaa ääntä digitaalisia formaatteja lämpimämpänä ja aidompana.
Hyvän vinyylitoiston 8 pointtia
1. Vakaa alusta
2. Tukeva ja vaimennettu runko
3. Värähtelyä vaimentavat jalat
4. Äänirasian päivitys
5. Säädöt kohdalleen
6. Laadukkaat kaapelit
7. Laadukas RIAA ja yhteensopivuus
8. Puhtaat levyt
Soittimella oikeasti merkitystä
Usein kiistellään siitä mikä äänentoistolaitteistossa vaikuttaa eniten äänen. No se on tietenkin kaiutin, niiden sijoitus ja huone. Kaiuttimien välillä on selkeät ja suurimmat äänelliset erot. Muiden komponenttien vaikutuksesta käydään jo kovempaa vääntöä. Onko vahvistimien välillä äänellisiä eroja, tai verkkosoittimien, kaapeleista puhumattakaan? Saattaapa eroja ollakin, mutta pääsääntöisesti erot ovat hyvin pieniä tai vain kuvitelmaa, joka sekin on toki kokijalle täysin aitoa ja totta.
Sen sijaan levysoittimissa erot ovat hyvinkin selkeitä ja jopa suuria. Levysoitin kun on kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan hyvinkin monmutkainen ja hienostunut laite ja siten altis monille muuttujille.
Paljon muuttujia
Äänen matkalla on monta vaihetta. Äänen synty alkaa itse äänitteen, eli levy urasta, jonka äärimmäisen pienet mutkat ovat ikään kuin mekaaninen kopio alkuperäisen ääniaallon aaltomuodosta. Kun levy pyörii levylautasella, timanttikärkinen neula “liikkuu” uraa myöten ja uran mutkat liikuttavat neulan vipuvarren kautta pienelle magneetille. Magneetti on sijoitettuna kahden ohuen, kuparilangasta punotun kelan välissä, jotka reagoivat magneetin liikkeeseen muodostaen magneettisen induktion periaatteen mukaisesti "generaattorissa" sähkövirran vaihtelua. Tämä vaihtelu vastaavat tarkasti alkuperäisen äänitteen aaltomuotoa. Tämä sähköinen signaali kuljetetaan edelleen vahvistimeen, jossa se muunnetaan suuremmaksi sähkövirraksi. Tämä suurempi virta syötetään kaiuttimiin, jotka muuntavat sähköisen signaalin takaisin kuultavaksi ääneksi.
Koko prosessi on hieno yhdistelmä mekaniikkaa ja sähkötekniikkaa, jossa monet osa-alueet ovat kriittisiä äänenlaadun ja toiston tarkkuuden kannalta. Äänen matkalla on siis monta muuttujaa.
Levyn on pyörittävä täsmälleen oikealla nopeudella ja äärimmäisen tasaisesti. Äänirasian ja sen neulan on seurattava levyn uraa tarkasti. Äänirasiaan ei saisi kohdistua ylimääräistä mekaanista värähtelyä, joka voisi välittyä eteenpäin ja sotkea äänisignaalia Tämän vuoksi levysoittimen rungon ja myös sen alustan on oltava tukeva, ja tietenkin suorassa. Levylautanen ei saisi värähdellä ja sen tulisi pyöriä tasaisesti. Itse levyn tulisi asettua levylautasta vasten tasaisesti ja tiukasti. Äänivarren ja äänirasian tulee sopia yhteen ja mahdollistaa neulan tarkka seuranta levyn urassa. Neulan paineen (neulapaino) levyä vasten tulee olla äänirasialla sopiva ja samoin levyn pyörimisestä aiheutuva, neulaa uran sisäreunaa kohden vetävän voiman kompensointi (antiskating = sivuttaisvedon poisto). Myös neulan kulmalla suhteessa levyn uraa on merkitystä.
Jatka artikkelin lukemista
Tämä artikkeli kuuluu AVPlus Extra -sisältöön. Jatka lukemista 1 krediitillä.






