Kotelot ovat rakenteeltaan niin sanotut TL- eli transmissiolinja-kotelot. Kotelon sisällä on pitkä kanava/tunneli, joka avautuu kotelon eteen, tässä tapauksessa alareunaan. Kanava on mitoitettu ja vaimennettu siten, että se estää korkeampien taajuuksien pääsyn ulos, mutta päästää matalat taajuudet kulkemaan lähes esteettä. Kanavan pituus määrittää matalien taajuuksien vaiheistuksen niin, että se vahvistaa bassotoistoa tietyllä taajuusalueella.
Tämä myös pienentää kaiutinelementin liikepoikkeamaa tietyllä taajuusalueella, mikä vähentää säröä ja mahdollistaa suuremman äänenpaineen ilman vääristymiä – hieman samaan tapaan kuin refleksikotelossa, mutta eri periaatteella.
Bassorefleksi (BR) ja transmissiolinja (TL) hyödyntävät molemmat resonanssia, mutta eri periaatteilla. Bassorefleksi perustuu kotelon ja refleksiputken muodostamaan Helmholtz-resonanssiin, jossa putken ilman massa ja kotelon ilman jousto synnyttävät resonanssin, joka vahvistaa bassotoistoa tietyllä viritystaajuudella.
Transmissiolinja puolestaan hyödyntää neljännesaallonpituuden resonanssia, jossa pitkä vaimennettu kanava toimii akustisena “aaltoputkena” vahvistaen bassotoistoa ja mahdollistaen laajemman ja kontrolloidumman toiston kuin perinteisessä refleksikotelossa.
Jotta korkeammat taajuudet eivät pääse sekoittumaan muuhun toistoon ja aiheuttamaan äänen värittymistä, transmissiokanavan seinämät vuorataan vaimennusmateriaalilla. Oikein suunniteltuna transmissiolinja-kaiutin tarjoaa voimakkaan, syvän, tarkan ja kontrolloidun bassotoiston jopa pienillä elementeillä. Toisaalta transmissiolinja on rakenteellisesti monimutkainen ja vaatii tarkkaa optimointia. Ilman huolellista suunnittelua bassotoistoon voi tulla kuminaa ja epätarkkuutta.