Dayton Audio HTA200 hybridi-putkivahvistin – Putkien lämpöä kohtuuhintaan

Dayton HTA200 on varsin näyttävän näköinen laite: seitsemän putkea komeilee vahvistimen kannen päällä teräksisten, kiiltävien suojametallien sisällä, ja taaempana näkyvät kookkaat virtalähteiden sylinterimäiset kotelot. Vahvistin on rakenteeltaan kauttaaltaan metallinen ja työn laadultaan varsin vakuuttava ilmestys. Makuasia on, tarvitaanko valaistuja ulostulotehoa näyttäviä VU-mittareita – tämä lienee enemmän tunnelmanluojaksi tarkoitettua nostalgiaa. Joku taas voi pitää tyylirikkona sisääntulovalintaa osoittavaa LED-näyttöä, mutta toisaalta se on varsin hillitty ja informatiivinen.

HTA-200:ssa on analogiapuolella yksi RCA-sisääntulo (AUX) sekä levysoitintulo MM-rasialle. Digitaalisista sisääntuloista löytyy koaksiaalinen, optinen ja USB-DAC. USB-Audio tukee jopa 32 bit/192 kHz -äänitiedostoja. Daytonissa on myös Bluetooth-vastaanotin. Ulostuloina on tarjolla tukevat liittimet kaiuttimille, linjatasoinen, koko taajuuskaistan antava subwoofer-ulostulo sekä 6,3 mm kuulokelähtö.

Vahvistimen käyttöönotto oli varsin selkeää ja suoraviivaista – tai ainakin melkein: pakettia avatessa huomasin, että virtajohto on amerikkalaista mallia. Vilkaisu takapaneelin punaiseen kytkimeen paljasti lisäksi, että laite on asetettu 110 V:n käyttöjännitteelle. Näistä seikoista ei ollut mainintaa missään. Tästä pitäisi ehdottomasti olla  iso punainen varoituslappu heti pakettia avattaessa. Ostajan pitää ehdottomasti olla hereillä ja vaihtaa jännite 230 V:n asentoon ja lisäksi hankkia oikeanlainen maadoitettu virtajohto, jotta ylipäätään saa sähköt vahvistimeen. Tästä hieman sapiskaa laitteen myyjälle (SoundImports).

Kun jännite- ja virtakaapeliasiat oli hoidossa, vahvistin on käyttövalmis. Mitään sovelluksia ei ole tarvita, joten käyttöönotto sujui kerrankin klassisen helposti. Kytkimme ensimmäiseksi ohjelmalähteeksi Bluesound Node -streamerin AUX-liitäntään. Kaiuttimina olivat toimituksen Epos ES14:t. Maltoimme odottaa noin puoli tuntia ennen kuin laitoimme musiikin soimaan – tämä siksi, että putket tunnetusti tarvitsevat aikaa lämmetäkseen ja saavuttaakseen optimaalisen suorituskyvyn, näin ainakin putkiharrastajat ohjeistavat.

Musiikiksi valikoitui alkuun Steely Danin Aja-albumi… en tiedä, oliko se psykologista harhaa, mutta ensivaikutelma lämpimästä soinnista oli välitön. Tämän jälkeen soi toimituksen ”pakollinen” testikappale Yellon Kiss in Blue, jonka dynaaminen bassoraita paljastaa paljon toistolaitteen suorituskyvystä. Käyttämämme Epos ES14:n hieman ylikirkas diskantti soi rauhallisemmin ja – pakko sanoa – lämpimämmin kuin aiemmin. Keskialueen toistossa ei ollut mitään huomautettavaa: sointi oli puhdas ja kuulas. Onko tämä nyt sitä ihmiskorvalle suotuisaa lämpöä? Bassoille riitti hyvin voimaa ja kontrollia kovemmassakin menossa.

Käyttämämme kaiuttimet ovat impedanssiltaan 8-ohmiset ja herkkyydeltään noin 87 dB, eli varsin keskivertokastia spekseiltään. Vahvistimen tehovarat todettiin aivan riittäviksi keskikokoisessa tilassa, mutta epäilys jäi, josko tehtaan antamat teholukemat olisivat saaneet “markkinointiosaston” lisää.

Äänen putkimainen “lämpö” johtuu osittain myös toistovasteessa ilmenneestä pienestä bassoalueen korostumasta. Myös ylärekisterissä oli pientä korostusta kera sitä edeltävän loivan notkon.