Esittelyssä Focal Professional Shape -kaiutinsarja: Muodokasta studioääntä

Ranskalainen Focal tunnetaan ensisijaisesti hifituotteistaan, mutta valmistaja on kasvattanut mainettaan myös ammattilaisaudion parissa. Tutustuimme tuoreeseen Shape-sarjaan sekä studiossa että sen ulkopuolella.

Teksti: Heikki Kivelä
 / Asiantuntija: Jukka Nurmela
 / Kuvat: Valmistaja & Heikki Kivelä
Artikkeli on julkaistu AVPlus-numerossa 4/2018.

On olemassa kaiuttimia ja kaiuttimia. Toiset niistä ostetaan tiettyjen tarpeiden tai toiveiden perusteella tavanomaiseen käyttöön kotioloissa. Toiset taas ovat audioalan ammattilaisten työkaluja studioissa, joissa ääntä työstetään muun muassa siksi, että se kuulostaisi mahdollisimman hyvältä kotikaiuttimista, kuulokkeista tai vaikkapa televisiosta toistettuna. Tällaisia kaiuttimia kutsutaan yleisesti monitoreiksi tai tarkkailukaiuttimiksi.

Toisinaan monitorikaiuttimista puhutaan ikään kuin siihen sävyyn, että ne olisivat tyystin erilaisia niin sanottuihin peruskaiuttimiin verrattuna. Perusteita tälle argumentille on kyllä löydettävissä, mutta pohjimmainen toimintaperiaate tarkkailukaiuttimissa on lopulta melko samankaltainen muihin kaiutintyyppeihin verrattuna. Erot muodostuvat enemmän käyttöympäristöstä, -tarkoituksesta ja -tottumuksista. Vaikka monitorit voidaankin asentaa mihin tahansa olohuoneeseen, yleensä kotikäyttöön suunniteltujen äänentoistojärjestelmien ominaisuudet antavat paremman käyttökokemuksen edullisempaan hintaan tavanomaisessa musiikinkuuntelussa ja leffojen katselussa. Monitorikaiuttimien ominaisuudet voivat olla kotikäyttöä ajatellen joko liian monipuoliset tai toisaalta suppeat, mutta äänestä suorituskyky harvemmin jää kiinni. Eräänlaisena vertauskuvana voidaan sanoa, että peruskäyttäjä voi naulata huoletta vasaralla, mutta ammattilainen valitsee todennäköisesti naulaimen, vaikka lopputulos onkin sama, ja vain se ratkaisee.

Focal Professional Shape Twin autenttisissa olosuhteissa Das Båt -studiolla Helsingin Kruununhaassa. Äänityön ammattilainen Jukka Nurmela käytti monitoreita editoidessaan lyhytelokuvan ääniraitaa.

Tarpeet ratkaisevat

Mitkä sitten ovat monitorikaiuttimien ominaisuuksia, jotka erottavat ne peruskaiuttimista? Keskeisimpiä ovat muun muassa fyysisten mittojen ja teknisen toteutuksen sopivuus käyttöympäristöön, tarvittava säätövara, toiston tasapainoisuus niin taajuusvasteen kuin äänenpaineentuottokyvynkin puolesta, mahdollisimman puhdas signaalireitti ja kytkentämahdollisuudet sekä yleinen kestävyys ja varmatoimisuus.

Erään klassisimmista tarkkailukaiuttimista, 1970-luvulla Englannin yleisradioyhtiön toiveiden perusteella toteutetun BBC LS3/5:n piti täyttää etenkin puheäänen luonnollisuuden vaatimukset keskialue- ja diskanttitoistossa, mutta sen tuli myös olla korvattavissa lennosta: jokaisen kaiuttimen täytyi kuulostaa täysin identtiseltä, jotta syystä tai toisesta rikkoontunut kaiutin voitiin vaihtaa saman tien uuteen toiston muuttumatta. Osaltaan tämän vuoksi yhä edelleen monitorikaiuttimet myydään yksitellen eikä pareittain, toisin kuin kotikaiuttimet.

Tarkkailukaiuttimen toistokaistan profiilikin vaikuttaa. Siinä missä kotikäytössä jonkun hifikaiutinparin lievä basso- tai diskanttipainotus voi olla olohuoneessa omiaan, tarkkailukaiuttimen pitäisi integroitua neutraalisti studiotilaan. Vain silloin esimerkiksi miksausvaiheessa olevasta musiikkikappaleesta erottuu mahdollinen epätasapaino eri taajuusalueilla.

Harppaamatta liikaa studio-olosuhteiden kaiutinsijoittelun ja akustoinnin pariin (joilla myös on oma keskeinen merkityksensä), tarkkailutilassa olisi suotavaa, että äänessä olisi mahdollisimman vähän tilan aikaansaamaa värittyneisyyttä, kun taas kotioloissa kaiuttimen sijoituksella voi nimenomaan saada huoneesta etua ja tukea esimerkiksi bassotoistolle.

Koska monet studiotilatkaan eivät ole akustisesti täysin kuolleita (eikä siihen usein pyritäkään), tarkkailukaiuttimissa on hyvä olla mukana jonkinlainen taajuuskorjausmahdollisuus basso-, keskiääni- ja diskanttitoiston korostamiseen tai hillitsemiseen. Niillä kuitenkin vain hienosäädetään kaiuttimien sijoituksesta riippuvaa äänikuvaa, joten korjausteho on vain muutamia desibelejä. Sekin voi tosin olla aivan riittävästi, kun pidetään mielessä, että studioammattilainen saattaa helposti viettää kaiuttimien äärellä pitkänkin päivän. Kuunteluväsymys on potentiaalinen riski, jota voi hillitä kaiuttimien äänen neutraloinnilla – kunhan toisto muuten säilyttää luotettavuutensa.

Myös vahvistintehoa tarvitaan, ja sen vuoksi tarkkailukaiuttimet ovat nykyään valtaosin aktiivisia. Jokaisessa kaiuttimessa on siis sille optimoitu vahvistin (tai useampi), jolloin erillistä vahvistinyksikköä ei tarvita. Kotikäytössä jonkinlainen esivahvistin on kuitenkin usein välttämätön, sillä tarkkailukaiutin ottaa signaalin vain linjatasoisessa monomuodossa xlr- tai rca-liitännällä. Stereotoiston aikaansaamiseksi molempiin vedetään siis oma kaapelinsa – virtajohtojen lisäksi.

Myös hinta ratkaisee, sillä kuten sanottua, tarkkailukaiuttimet ovat pääsääntöisesti ammattilaisten työkaluja ja se näkyy myös niiden arvossa. Yhden laadukkaan monitoriparin hinnalla voi saada kotiolosuhteisiin huomattavasti käyttökelpoisemman kuluttajatason ratkaisun, mutta hintahaitarin alapäässä (niin monitori- kuin kuluttajakaiutinpuolellakin) kilpailu on tiukempaa. Kärjistäen voidaan lisäksi sanoa, että peruskäyttäjä voi tulla varsin hyvin toimeen monitorikaiuttimien kanssa kotioloissa, mutta jo hiukan kehittyneempään kotistudioon tarkkailukaiuttimet ovat lähes välttämättömyys.

Kompaktista kookkaaseen

Monet monitorikaiutinvalmistajat tuovat markkinoille yleensä yhden yksittäismallin sijasta tietyt ominaispiirteet jakavan kaiutinsarjan eri kokoluokissa. Näin on toiminut myös ranskalainen Focal, joka tunnetaan 35 vuoden ajalta pidettynä hifikaiutinspesialistina, mutta firmalla on myös vahva osaaminen pro audio -tuotteissa, joita Kruunuradio oy on hiljattain alkanut tuoda Suomeen. Focal Pro -valikoimaan kuuluvat tällä hetkellä hintavammat SM9- ja SM6-sarjat sekä edullisemman laidan Alpha ja Shape, joista jälkimmäiseen tutustuimme kaikissa kokoluokissa.

Focal Professional Shape -sarja sisältää reilu vuosi sitten julkaistut mallit Shape 40, 50 ja 65 sekä tämän vuoden huhtikuussa ilmestyneen Shape Twinin, ja kaiuttimien hintahaarukka ulottuu 399 eurosta 849 euroon kappaleelta. Niiden, kuten muidenkin Focal Pro -tuotteiden, peruskivi lepää valmistajan mukaan samoissa arvoissa kuin hifipuolellakin: kaiuttimissa käytetään samoja rakennusaineita, ja hienosäätö tehdään 80-prosenttisesti kuuntelemalla. Kaiuttimien toiston luonne-erot sen sijaan vaihtelevat, hifikaiuttimet kun on suunniteltu avarampiin huoneisiin ja etäältä kuunneltaviksi, kun taas tarkkailukaiuttimet on tarkoitettu lähikenttäkuunteluun.
AVPlus kuunteli kaikki kaiutinmallit läpi eri tiloissa, mutta saimme mahdollisuuden syventyä Shape Twinin suorituskykyyn autenttisissa olosuhteissa Helsingin Kruununhaassa sijaitsevassa Das Båt -studiossa audioalan ammattilaisen Jukka Nurmelan johdolla. Hänen tarkkaamossaan pääkaiuttimina ovat brittiläisen Questedin V2108:t, joiden kappalehinta on noin 2 600 euroa, joten vertailu kolme kertaa edullisempaan Shape Twiniin ei ollut suoraan reilua. Mutta miten solakampi Focal Shape Twin haastoi muhkeamman kollegansa?

Shape Twin (etualalla) sijoitettiin aluksi studion Quested V2108 -tarkkailukaiuttimien rinnalle diskanttielementit samalla korkeudella. Keltainen pikkukaiutin V2108:n päällä on Avantonen Mixcube.

Rohkeutta ja resoluutiota

Aloitimme kuuntelut sijoittamalla kaiuttimet rinnakkain telineisiin ja kuuntelemalla kymmenittäin erilaisia referenssikappaleita vaihdellen vuorotellen kaiutinparien välillä. Pitkät kuuntelut olivat sikälikin tarpeen, että valmistaja kehottaa erityisesti ajamaan kaiuttimia sisään toistamalla niistä musiikkia noin kymmenen tunnin ajan. Tähän niin kutsuttuun break in -prosessiin törmää kyllä usein hifipuolella, mutta toisaalta monitorien kohdalla se poikkeaa kaiuttimen lennosta korvattavuuden ideaalin kanssa. Taustalla lieneekin eräänlainen toiminnallisuuden tuplavarmistus, sillä merkittävää muutosta emme pitkän kuunteluprosessin aikana havainneet kaiuttimen äänessä tapahtuvan.

Testikuunteluiden alusta loppuun Shape Twin kuulosti tietyllä tapaa hyvin tarkalta ja kompaktilta. Äänen painopiste oli selkeimmin keskiäänissä ja diskanteissa, jotka molemmat sisälsivät runsaasti informaatiota. Questedeihin verrattuna äänessä oli kirkkautta ja yksityiskohtaisuutta, joka tosin varsinkin lähietäisyydeltä kuunneltuna kääntyi jo aavistuksen räikeäksi. Valmistajan mukaan Shape Twin tuo esiin parhaat puolensa noin metrin etäisyydeltä kuunneltuna, lähikenttämonitorit kun ovat, mutta havaintojemme perusteella etäisyyttä saa olla enemmän. Varmistimme tämän myös suoraan Focalin tehtaalta, ja sieltä saamamme vastauksen perusteella etäisyyttä voi pidentää kahteenkin metriin riippuen huoneen koosta ja akustiikasta. Noin 25 neliömetrin akustoidussa tilassa ihanne-etäisyys olikin huomattavasti lähempänä kahta kuin yhtä metriä.

Luonteeltaan Shape Twinit osoittautuivat olevan äänityössä enemmänkin miksaukseen ja masterointiin sopivat kuin äänityskäyttöön. Vaikka kaiuttimissa on vahvistintehoa 210 wattia per yksikkö, niiden äänenpaineentuottokyky ja toistoprofiili eivät aivan riittäneet tarjoamaan tarvittavaa massaa tilanteeseen, jossa äskeistä ottoa pitäisi soittaa hikisenä soittotilasta tarkkaamoon saapuville rokkareille. Tässä suhteessa rock-maaperästä ponnistavilla Questedeilla on oma etulyöntiasemansa: ne soveltuvat melko säröisen ja voimakkaan äänenkin lujaa kuunteluun ilman alleviivattua analyyttisyyttä. Sen vuoksi niiden profiili voi kuulostaa joidenkin mielestä hiukan tummalta. Shape Twinin kohdalla tilanne oli hiukan päinvastainen: niille omin maaperä voisi olla kevyemmässä rockissa, akustispainotteisessa musiikissa ja klassisessakin. Taajuuskorjausta hyödyntämällä Shape Twinit sai kuitenkin soimaan melko tasapainoisesti Questedeihin verrattuna. Keskeisimmät erot säilyivät (sijoituksesta riippuvassa) stereokuvan muodostumisessa sekä suuntaavuudessa. Vaikka esimerkiksi työpisteeltä hetkeksi nousu ei keikauttanut äänikuvaa aivan päälaelleen, Shape Twinien toisto muuttui kuitenkin huomattavasti siirryttäessä selvästi pois asetelmasta, jossa kuuntelija muodostaa kaiuttimiin nähden tasasivuisen kolmion – kuten valmistaja kaiuttimien sijoitusta suosittelee.

Muuten Shape Twinit ovat suhteellisen hyvin sijoitettavat ja suunnattavat monitorit. Kaiuttimen sivuilla sijaitsevien kahden 8-tuumaisen passiivisäteilijän ansiosta bassotoisto pysyy kohtuullisen hyvin kurissa myös seinän läheisyyteen tai nurkkaan sijoitettuna. Lisäksi kaiuttimen kulmausta voi kallistaa alaosaan tulevien ruuvien avulla. Tarvittaessa Shape Twinit voi myös kääntää ylösalaisin, jos haluaa optimoida diskantti- ja keskiäänielementtien korkeuden suhteessa kuuntelupisteen korkeuteen. Sivuttain niitä ei voi käyttää jo pelkästään kylkien passiivisäteilijöiden ansiosta.

Parhaimmillaan Shape Twinit soivat studiossa kuten monitorikaiuttimien kuuluukin. Muutaman tunnin editointityössä ne ajoivat asiansa moitteettomasti, ja subjektiivisesti epämiellyttävät piirteet tulivat esiin lähinnä etsimällä ja kokeilemalla. Vastaavasti oikein sijoittamalla ja säätämällä sekä äänenvoimakkuuden pysytellessä maltillisissa rajoissa kaiuttimet toimivat moitteettomasti.

Profiilia Shape Twineissä on kuitenkin sekä ulkoisessa että äänellisessä mielessä. Tämä ei kuitenkaan ole negatiivinen ominaisuus vaan kertoo vain enemmän kaiuttimen toteutuksesta. Testien tiimoilta muodostuneiden havaintojemme mukaan diskantti on korjaamattomana hiukan läpitunkeva ja bassoja saa pudottaa muutamankin desibelin, jotta niihin tulee tarvittavaa ryhdikkyyttä. Toisaalta keskiäänissä on resoluutiota ja läsnäoloa, mutta erityisesti noin 500–800 hertsin alueella jotain hiukan puuttuu, mikä taas tekee äänestä ikään kuin hiukan liian valmiin kriittisintä tarkkailukäyttöä ajatellen. Keskialueen sävynsäätö osuu sikäli tässä suhteessa vähän väärään paikkaan, sillä sen vaikutusalue on 160 hertsissä q-arvolla 1. Lisäksi takapaneelin sävynsäätöpotentiometrit olisi ollut fiksua toteuttaa esimerkiksi 0,5 desibelin pykälillä, sillä portaattomasti säädettävät potikat on haasteellista saada identtisiin arvoihin ilman suoraa katsekontaktia. Ihmettelimme myös bassonsäädön -6 desibelistä +6 desibeliin ulottuvaa asteikkoa, jonka vaikutusalueen pitäisi siis olla 12 desibeliä, mutta subjektiivisesti sen teho oli huomattavasti maltillisempi.

Mutta kuten sanottua, sekä äänityökäytössä että peruskuuntelussa Shape Twin toimii rohkeasti omalla otteellaan, eikä sen laatu ollut suhteessa lainkaan niin kaukana kolme kertaa kalliimmasta Questedista kuin voisi olettaa.

Focal Professional Shape -sarjan pienin edustaja Shape 40 soi tasapainoisesti ja muhkeasti pienemmässä huoneessa.

Samasta puusta veistetyt

Tutustuimme myös Shape-sarjan muihin kaiuttimiin muissa olosuhteissa. Twinin ohella myös niitä yhdistää rakenteeltaan samantyyppiset Flax-basso–keskiäänielementit sekä M-muotoiltu alumiini–magnesium-diskantti. Siinä missä kaikissa malleissa diskanttielementin koko on yksi tuuma, woofer-keskiäänisten kokohaarukka ulottuu Shape 40:n neljästä tuumasta Shape 65:n 6,5 tuumaan. Myös vahvistintehot vaihtelevat pienimmän Shape 40:n yhteensä 50 watista Shape 65:n 105 wattiin.

Design ja rakenne kaikissa on samantyyppinen sivujen passiivisäteilijöineen ja viimeistelyineen. Shape 40:n ja 50:n kotelo on 12-millimetristä ja Shape 65:n sekä Shape Twinin 15-millimetristä mdf:ää. Takapaneeli säätöineen ja liitäntöineen on kaikissa identtinen, joskin Shape 40:ssä ylipäästösuodin on vain joko pois päältä tai 80 hertsissä.

Vaikka malleilla on kokoeroa niin fyysisten mittojen kuin äänenpaineentuottokyvynkin saralla, toiston profiili kaikissa oli hyvinkin samankaltainen ja tunnistettava. Sarjan pienin Shape 40 soi lähietäisyydeltä pienehkössä huoneessa kokoistaan suurempana ja erityisesti bassojen osalta miellyttävän muhevasti. Passiivisäteilijäratkaisu toimi sen kohdalla varsin hyvin, sillä hiljaisemmallakin äänenvoimakkuudella koko toistokaistalle sai tarvittavaa tasapainoisuutta ja matalataajuisille äänille tarpeeksi massaa selkeänä ja heleänä soivien keskiäänien ja diskanttien rinnalle. Maltillisempien vahvistintehojensa ansiosta se ei ole kuitenkaan luukutukseen soveltuva kaiutin, mutta kokoon ja toteutukseen nähden tehoreservit olivat kuitenkin asianmukaisesti käytössä.

Lisää äänenpainetta etsiville taas Shape 50 ja 65 ovat huomattavasti sopivampia vaihtoehtoja. Niistä varsinkin jälkimmäinen on mittojensa puolesta jo lähellä Shape Twinin eräänlaista midfield-toteutusta, eli sen voi sijoittaa hiukan kauemmaskin kuuntelupisteestä. Etäämmälle vietynä ja etenkin kotikuuntelussa subwoofer voi kuitenkin tulla tarpeeseen tuomaan lisää ryhtiä bassotoistoon, mutta ilman sitäkin kokonaisuus on melko raamikas.

Tietyllä tapaa välikoon Shape-monitorit hivuttautuvat lähimmäksi Focalin hifikaiuttimia. Niiden toistoa leimaa tietty menevyys ja mukavuus, mistä hyötyy ennen kaikkea kotikuuntelussa. Vaikka monitoreista saa säätämällä ja sijoittamalla hyvinkin tarkat studiotyökalut, niistä voi samalla tavalla saada myös varsin viihdyttävät kaiuttimet kotikäyttöön. Tarpeetonta kliinisyyttä tai äärimmäistä äänen mattapintaisuutta niissä ei erottunut, vaikka astetta analyyttisempi niiden luoma äänikuva onkin.

Tavallaan koko sarjan kohdalla tarjolla onkin hyvä hybridi äänityön edellyttämää tarkkuutta mutta myös musiikin ominaisuudet esiin nostavaa eläväisyyttä.

Ääntä kohti kuulokkeilla

Monitorikaiuttimien ohella Focal toi hiljattain markkinoille myös kaksi studiotyöskentelyyn sopivaa kuulokemallia, Focal Listen Professionalin (kuvassa oikealla) sekä Focal Clear Professionalin (vasemmalla).
Näistä ensin mainittu on rakenteeltaan suljettu kuuloke ja sopii hyvin sessiokäyttöön ääntä eristävän rakenteensa ansiosta. Kuulokkeen matala 32 ohmin impedanssi ja 122 desibelin herkkyys pitävät huolen siitä, että äänenvoimakkuuttakin irtoaa tarpeeksi.

Kokeilussamme Listen Professional vaikutti erittäin lupaavalta kuulokkeelta myös peruskäyttöön. Miellyttävä pehmustemateriaali sekä jämäkkä istuvuus yhdistettynä luontevaan ja vivahteikkaaseen toistoon pitivät kuuntelumukavuuden yllä pitkiäkin aikoja. Suljetuiksi kuulokkeiksi ääni oli vielä ilahduttavan irtonainen ja sopivasti pään ympärillä, eikä tuntienkaan käyttö saanut korvia sen enempää hikoilemaan kuin väsymäänkään. Ehdottomasti kuuntelun arvoinen kuuloke, jonka suositushintakin on napakka 269 euroa.

Clear Professional taas nousee suoraan kuulokkeiden highend-sarjaan niin toteutuksensa, äänentoistonsa kuin 1 599 euron suositushintansa puolesta. Rakenteeltaan avoimen kuulokkeen suunnittelussa on poimittu parhaita puolia Focalin suosittujen Elear- ja Utopia-mallien teknisestä toteutuksesta, ja lopputulos hälventää lähes koko kuulokkeen roolin kuuntelukokemuksesta. Ääni on samanaikaisesti hengittävä, avoin, nyansseiltaan rikas mutta silti rasittamaton ja äärimmäisen tasapainoinen myös bassopäässä. Äänityössä ne ovat melko lailla äärimmäinen kuulokereferenssi.