Kahdeksan kovaa

Testiin valikoitui lopulta yhteensä kahdeksan, enemmän tai hieman vähemmän lähes uunituoretta mallia hintaluokassa 299-469 euroa. Kalleimmat päälle 400 euron Sony ja B&W, halvin (299 euroa) Skullcandy. Hinnat saattavat toki olla oikeasti jotain muuta. Esimerkiksi JBL ja Sony, erityisesti JBL ovat tunnettuja enemmän tai vähemmän jatkuvista hintakampanjoistaan. Näin ollen kalliimpienkin kuulokkeiden hinnat ovat tulevat tippumaan alle 400 euron ja JBL saattaa tippua nopeastikin jopa alle 300 euroon. Mutta tällaista se on.

Testiryhmässä mukana myös Nothingin KEF:in kanssa kehitetty Headphone (1), joka tuo ryhmään design-painotteisen ja hieman erilaisen näkökulman, sekä jo edellä mainittu Skullcandy Aviator 900 ANC, joka pyrkii haastamaan tunnetummat nimet ominaisuuksilla ja hinnalla. Ja haastajana vielä perinteinen, arvostettu saksalaismerkki Beyerdynamic. Niin ja Sennheiser jäi nyt pois koska merkki on jäänyt jotenkin paikallaan junnaamaan ja mitään uutta ei ole oikeastaan ole tarjolla ja edellinen malli on jo aika vanhentunut.

Esittelyt

AKG ei ehkä ole kaikille tuttu nimi kuluttajapuolella, mutta kyseessä on arvostettu ammattiaudiobrändi, joka kuuluu Harmanin (myös JBL)  ja sitä kautta Samsungin omistukseen. Keväällä 2025 julkaistu N9 Hybrid on valmistajan tuore premium-luokan vastamelukuuloke, jossa yhdistyvät Bluetooth 5.3 (LDAC) ja matalaviiveinen 2,4 GHz USB-C -dongle, joka kulkee integroituna kuulokkeessa.

Kuulokkeissa on 40 mm LCP-elementit. Melunvaimennus perustuu kuuden mikrofonin True Adaptive ANC -järjestelmään, ja puhekäyttöä varten on neljän mikrofonin beamforming ja Zoom-sertifioitu melunsuodatus. AKG Headphones -sovellus tarjoaa yksilöllisen kuuloprofiilin (Personi-Fi), taajuuskorjaimen ja säädettävät ympäristötilat. AKG:n jakelu on hieman rajoitettumpaa, mutta kuuloketta myyvät ainakin Power-ketju ja Audiokauppa.fi. Hinta 399 euroa.

Syksyllä 2025 julkaistu Beyerdynamic Aventho 300 on pitkän historian omaavan saksalaisen kuulokevalmistajan uusi premium-luokan vastamelukuuloke, joka tuo valmistajan audiofiilitaustaa kuluttajapuolelle. Mallissa yhdistyvät aktiivinen melunvaimennus, Dolby Atmos -tilaääni sekä päänliikeseurantaa hyödyntävä Dolby Head Tracking, joka toimii Android-laitteiden kanssa. Langattomassa käytössä kuulokkeet tukevat Bluetooth 5.4, multipoint-yhteyttä ja LE Audioa. Kuulokkeet tukevat myös Auracast-toistoa. Suositushinta 409 €.

QuietComfort Ultra on Bosen uusi (julkaistu tosin jo syksyllä 2023) lippulaivamalli, joka yhdistää tutun QC-sarjan ergonomian ja NC 700 -mallin ohjauksen uudistettuun rakenteeseen. Uutena ominaisuutena on Immersive Audio -tila, joka tuo tilaääntä stereosisällöstä ja toimii haluttaessa myös päänliikeseurannalla (Motion-tila). Lisäksi mukana on kosketusherkkä liukusäädin ja ohjelmoitava toimintopainike. Melunvaimennusta ja istuvuutta on Bosen mukaan hienosäädetty, ja kuulokkeet tukevat myös aptX Adaptive -audiokoodekkia Android-laitteilla.Immersive-tilaa). Bosen hintahaitari on oudon laaja aina 350-519 euron välillä! Bosen omilla verkkosivuilla 399 euroa, Gigantissa 519 euroa.

Huhtikuussa 2025 julkaistu Bowers & Wilkins Px7 S3 edustaa valmistajansa PX7-sarjan uutta sukupolvea. Mallissa on uudistetut 40 mm biocelluloosa-elementit, integroitu DAC/kuulokevahvistin ja tuki 24-bit / 96 kHz toistolle. Langattomassa siirrossa hyödynnetään aptX Adaptive -koodekkia.

Melunvaimennus ja puhelutoiminnallisuus perustuvat nyt kahdeksan mikrofonin järjestelmään ja ADI Pure Voice -puheentunnistustekniikkaan. Ääntä voi säätää Bowers & Wilkins Music -sovelluksessa viiden taajuusalueen EQ:lla ja aktivoitavalla True Sound -tilalla. Tulevia ohjelmistopäivityksiä varten luvassa on tuki myös Spatial Audiolle, LE Audio -yhteydelle ja Auracastille. Suositushinta on 429 €

Niin ikään tuore, alkuvuodesta 2025 julkaistu Tour One M3 on JBL:n tähän asti monipuolisin ja suorituskykyisin vastamelukuuloke. Uutuutena on True Adaptive Noise Cancelling 2.0, joka JBL:n mukaan mukautuu reaaliajassa ympäristön meluun ja käyttäjän liikkeisiin. Lisäksi kuulokkeissa on Spatial Sound with Head Tracking, joka tuo tilaäänikokemuksen päänliikeseurannalla.

Kuulokkeissa on 40 mm Mica-komposiittielementit, sisäänrakennettu USB-DAC, tuki LDAC-koodekille sekä yksilöllinen Personi-Fi 3.0 -kuulotesti ja  JBL One -sovelluksessa 10-kaistainen taajuuskorjain.

Kuuloketta myydään myös JBL Smart Tx -Bluetooth-lähettimen kanssa, jolla voi yhdistää kuulokkeet perinteisiin äänilähteisiin ja jakaa ääntä jopa useille kuulokkeille samalla kertaa. Lähettimessä on pieni kosketusnäyttö ja se tarjoaa myös sovelluksen toiminnot. JBL:n suositushinta on em. lähettimen kanssa 399 euroa ja ilman sitä 319 euroa, mutta “dynaaminen” hinnoittelu saattaa laskea hinnat alle 300 euron.

Nothing Headphone (1) on brittiläisen, “läpinäkyvistä” älypuhelimistaan ja omanlaisesta designista tunnetun Nothingin ensimmäinen over-ear-mallinen vastamelukuuloke. Julkaistu nyt kesällä 2025. Design on tässäkin osittain läpinäkyvää ja massasta poikkeavaa. Kuulokkeissa on 40 mm dynaamiset elementit ja äänentoiston virityksessä on ollut mukana KEF. Langaton toisto tukee Bluetooth 5.3 -yhteyttä sekä LDAC-koodekkia. Mukana on aktiivinen melunvaimennus, läpikuuluvuustila sekä valmistajan oma ”Smart Active Noise Cancellation” -järjestelmä. Fyysiset ohjaimet koostuvat painikkeista ja rullasäätimestä. Nothing X -sovelluksessa voi säätää taajuusvasteen ja hallita kuuntelutiloja. Testin ainoana IP52-suojaustaso. Hintaa kuulokkeilla on 310 euroa.

Kesällä 2025 julkaistu Skullcandy Aviator 900 ANC on tämän “nuorisomerkin” ensimmäinen selkeästi paremman-luokan vastamelukuuloke, ja samalla valmistajan kaikkien aikojen kallein sankakuulokemalli. Kuulokkeissa on THX Spatial Audio with Head Tracking, joka tuo tilaäänikokemuksen päänliikeseurannalla. Mukautuva melunvaimennus hyödyntää kuuden mikrofonin järjestelmää ja Smart Mic -tekniikkaa puheen selkeyttämiseen. Ääntä voi personoida Personi-Fi by Mimi -kuulotestillä Skullcandy-sovelluksessa, jossa on myös taajuuskorjain ja ohjausasetukset. Kuulokkeiden ohjaimet ovat joystick-tyyppiset, ja kuulokekupin reunassa on pieni näyttö. Kuulokkeet ovat testiryhmän edullisimmat, 299 euroa

Sony WH-1000XM6 on keväällä 2025 julkaistun 1000X-sarjan kuudes sukupolvi ja se korostaa uutena ominaisuutena mahdollisuutta kuunnella musiikkia samalla kun kuulokkeita ladataan USB-C:llä. Lisäksi kääntyvät kuulokekupit on palautettu, mikä helpottaa kuljetusta. Melunvaimennuksesta vastaa päivitetty QN3-prosessori, joka hyödyntää 12 mikrofonia. Mukana myös DSEE Extreme, 360 Reality Audio ja tuki LE Audio, LC3 ja LDAC -koodekeille. Hinnaksi kuulokkeille ilmoitetaan 469 €, mutta Sonyn tuntien katuhinta asettunee sinne 400 euron tuntumaan, jopa alle.

Laatutuntuma

Vaikka ei tässä ole vielä kyse mistään highend-kuulokkeista, niin kyllä tässä hintaluokassa on lupa odottaa korkeatasoista laatutuntumaa; jämäkkää rakennetta, laadukkaita materiaaleja ja jopa aidon nahan tuoksua.

Testiryhmän arvion mukaan arvokkaimman vaikutelman kokonaisuudessaan tekee Bowers & Wilkins Px7 S3. Brändimielikuva tukee jo lähtökohtaisesti laatukokemusta, ja myös kuulokkeiden rakenne ja viimeistely vahvistavat tätä mielikuvaa. Materiaalit tuntuvat jämäkiltä ja yksityiskohdat huolitelluilta. Aitoa nahkaa ei kuitenkaan enää käytetä, vaan kuten kaikissa testin malleissa, pintamateriaalina on keinonahka – usein markkinoinnissa kutsuttu ”vegaaniseksi nahaksi”.

Beyerdynamic Aventho 300 on niin ikään erittäin laadukkaan tuntuinen ja teknisesti jämäkkä, mutta brändin arvostus ei kanna aivan samaan premium-luokan mielikuvaan kuin B&W. Silti toteutuksen laatu ja työn jälki ovat vakuuttavia ja kestävyyttä huokuvia.

AKG N9 Hybrid on rakennettu siististi ja korkeatasoisesti. Brändi ei välttämättä resonoi tavallisen kuluttajan mielessä samalla tavalla kuin ikoniset nimet, mutta ammattiäänentoiston tunteville AKG tuo mielleyhtymiä luotettavuudesta. Mukava yksityiskohta on kuulokekuppiin kätketty 2,4 GHz:n lähetin, joka kertoo suunnittelun huolellisuudesta. Myös design on omaperäisen tunnistettava.

Vastamelukuulokkeiden pioneerina tunnettu Bose QuietComfort Ultra huokuu yksinkertaista, hillittyä tyylikkyyttä. Muotoilu ei ole räikeä tai erityisen näyttävä, mutta työn laatu on kauttaaltaan korkeatasoista. Brändin arvostus on yhä vankka, vaikka nuoremmille käyttäjille sen mielikuva voi tuntua hieman etäiseltä.

Nothing Headphone (1) erottuu selvästi muista rohkealla ja futuristisella muotoilullaan. Läpikuultavat yksityiskohdat ja viimeistelty toteutus tekevät siitä omassa sarjassaan erityisen, ja myös sovellus tukee huolellisesti viimeisteltyä kokonaisuutta. Lisäarvoa tuo yhteistyö tunnetun kaiutinvalmistajan kanssa: ”Sound by KEF” -brändäys antaa mallille uskottavuutta audiofiilien silmissä. Haasteena on kuitenkin edelleen itse Nothingin brändin nuori ikä ja tunnettuus kuluttajien keskuudessa.

Skullcandy Aviator 900 ANC on yllätys testissä: vaikka merkki tunnetaan enemmän nuoremmille suunnatuista ja edullisemmista kuulokkeista, Aviator-malli onnistuu vakuuttamaan rakenteellaan ja yksityiskohdillaan. Retrohenkinen design on persoonallinen ja jakaa mielipiteitä – arvokkuuden sijaan vaikutelma on omaperäinen ja nuorekas. Työn laatu on kuitenkin testiryhmän mukaan varsin hyvä.

JBL Tour One M3 jää ulkoasultaan melko muoviseksi ja rakenteeltaan vaatimattomaksi, mikä ei tue vahvaa premium-mielikuvaa. Toisaalta mukana toimitettu erillinen ohjaus- ja lähetinyksikkö (Smart TX) tuo teknistä lisäarvoa, joka erottaa sen kilpailijoista. Silti kokonaisvaikutelma jää enemmän käytännölliseksi kuin aidosti arvokkaaksi.

Sony WH-1000XM6 kärsii samasta ongelmasta: vaikka se on teknisesti huippuluokan kuuloke, materiaalit ja ulkoinen olemus eivät välitä yhtä vakuuttavaa laatufiilistä kuin monet kilpailijat. Rakenne toimii kyllä moitteetta, mutta arvokkuuden vaikutelma jää muita heikommaksi.

Käyttömukavuus

Bose QuietComfort Ultra on testin selkeä ykkönen mukavuudessa. Vain 256 gramman paino, pehmeät pehmusteet ja lempeä puristus tekevät siitä kuulokkeen, joka katoaa käytännössä kokonaan päähän. Kuuntelu tuntuu lähes huomaamattomalta myös pitkillä työpäivillä tai lennoilla. Bose onnistuu yhdistämään keveyden ja tukevuuden niin, että kuuloke pysyy vakaasti paikoillaan, mutta ei rasita käyttäjää.

Sony WH-1000XM6 on lähes yhtä hyvä, mutta hieman erilaisella luonteella. 254 gramman paino ja pehmeä istuvuus tekevät siitä kevyen käyttää, ja se pysyy tukevasti paikoillaan myös liikkeessä. Pidemmissä sessioissa osa käyttäjistä kokee pannan painavan päälakea, ja tiiviit pehmusteet voivat hiostaa lämpimässä. Silti mukavuus on testin kärkipäätä.

AKG N9 Hybrid onnistuu tasapainoilemaan mukavuuden ja jämäkkyyden välillä. Tilavat korvatyynyt antavat tilaa myös suuremmille korville, ja keinonahka tuntuu miellyttävältä. Pääpanta on kevyesti pehmustettu ja asettuu päähän luontevasti, mutta herkemmillä käyttäjillä se voi tuntua ohuelta. Kuulokkeet pysyvät hyvin paikoillaan ilman liiallista puristusta, ja kokonaisuus on mukava myös pidemmässä kuuntelussa.

JBL Tour One M3 tarjoaa kevyen ja tasapainoisen istuvuuden, joka ei purista liikaa. Pehmusteet tuntuvat miellyttäviltä, ja yleistunnelma on positiivinen – se sijoittuu selvästi keskikastia paremmalle puolelle. Pitkässä käytössä paine voi kuitenkin kasvaa, mikä laskee hieman kokonaismukavuutta.

Bowers & Wilkins Px7 S3 erottuu jämäkällä ja sirolla muotoilullaan. Kuulokkeet pysyvät erinomaisesti paikoillaan, myös liikkeessä, mutta osa käyttäjistä kokee puristusvoiman ja pannan muodon aiheuttavan painetta päälakeen pidemmissä sessioissa. Lyhyemmillä käyttökerroilla istuvuus on tukeva ja vakuuttava, mutta maratonkuunteluissa Bose ja Sony vievät selkeän voiton.

Beyerdynamic Aventho 300 on rakenteeltaan järeä ja tämä näkyy myös istuvuudessa: kuulokkeet asettuvat tukevasti eivätkä irtoa helposti, mutta kokonaisuus tuntuu hieman kovalta. Puristus voi pitkissä kuunteluissa käydä rasittavaksi, vaikka tilavat pehmusteet ja hyvin muotoiltu panta ovatkin selkeitä plussia. Iso etu on se, että kaikki pehmusteet ovat vaihdettavissa, mikä parantaa käyttömukavuutta pitkällä aikavälillä, vaikka heti uutena ne eivät aivan testin pehmeimpiin kuulu.

Nothing Headphone (1) on ulkonäöltään rohkea, mutta ergonomialtaan kompromissi. Napakka istuvuus ja memory foam -tyynyt toimivat lyhyessä käytössä hyvin, mutta 329 gramman paino ja ohut pannan pehmuste aiheuttavat helposti paineen tunnetta päälakeen. Lyhyisiin kuunteluhetkiin mukavat, mutta pitkissä sessioissa hieman raskaat.

Skullcandy Aviator 900 ANC on kevyt ja tuntuu aluksi miellyttävältä: pehmeät pehmusteet ja lempeä puristus tekevät siitä helpon laittaa päähän. Pitkällä aikavälillä erikoismuotoiset tyynyt ja mahdollinen vaihtamattomuus kuitenkin heikentävät kokonaisuutta. Joillakin käyttäjillä esiintyy niin sanottua ”simpukankuoriefektiä”, jossa syke kantautuu rakenteen kautta, mikä voi häiritä.

Äänenlaatu & EQ

Vastamelukuulokkeiden äänenlaatu on luonnollisesti lähes kaikille käyttäjälle se tärkein asia.

Kuuntelumieltymykset vaihtelevat, mutta hyvän äänenlaadun tunnistaa siitä, että se säilyttää tasapainon ja uskollisuuden alkuperäiselle äänitteelle – olipa oma maku mikä tahansa. Tämä oli ja on meilläkin äänenlaadun arvioinnin lähtökohta.

Me kuuntelimme kuulokkeita sekä suoraan paketista otettuna että valmistajan tarjoamilla esiasetuksilla, ja lisäksi testasimme, mitä kaikkea soinnista irtosi taajuuskorjainta säätämällä. Kokemus oli varsin paljastava: suurin osa esiasetuksista oli kaukana luonnollisesta äänentoistosta – paikoin jopa niin epäonnistuneita, että niitä ei käytännössä voinut kuunnella. Teki mieli kysyä, kuka näitä profiileja oikein suunnittelee ja millä perusteilla.

Sen sijaan parhaat tulokset saatiin, kun ääntä säädettiin itse. Jo pienetkin korjaukset toivat monessa mallissa tasapainoa ja selkeyttä, ja muutamissa tapauksissa taajuuskorjain oli suorastaan välttämätön, jotta kuulokkeiden todellinen potentiaali pääsi esiin.

AKG N9 Hybrid erottui testissä tasapainoisella ja mukaansatempaavalla soinnillaan. Bassossa on voimaa ja ulottuvuutta, mutta se pysyy hallittuna eikä tukahduta keskialuetta. Yhden kuuntelijan mielestä basso toi energiaa ja sai jalan vipattamaan, kun taas toisen mukaan se pysyi neutraalisti kontrollissa. Joidenkin korviin tehdasviritys oli hieman V-muotoinen: alimmat bassot ja diskantti nousivat esiin keskialueen kustannuksella ja saattoivat tuoda lauluihin sibilanssia.

Keskialue toistui muuten luonnollisesti ja läsnäolevasti – laulut ja akustiset soittimet piirtyivät selkeinä ja avoimina. Diskantti oli kirkas ja yksityiskohtainen, mutta joillekin kuuntelijoille 7–9 kHz:n korostuma teki soinnista ajoittain terävän.

Äänikuva on suljetuksi malliksi avara ja tarkka. Instrumentit erottuvat vakaasti ja dynaamisuus pysyy hallinnassa, mikä teki kuuntelusta luontevaa ja immersiivistä. Sovelluksen Studio- ja Club-profiilit sekä monipuolinen EQ tarjoavat hyvät mahdollisuudet hienosäätöön. Erityisesti taajuuskorjauksella sointi saatiin hyvin lähelle Harmanin tavoitekäyrää, jolloin keskialue vahvistui ja kokonaisuus muuttui erittäin uskottavaksi ja musikaaliseksi.

Yhteenvetona AKG N9 Hybrid kuuluu testin parhaiten soiviin kuulokkeisiin. Vakiosointi on energinen ja viihdyttävä, mutta paikoin kirkas; EQ:lla säädettynä se nousee neutraaliudessa ja tasapainossa aivan kärkipäähän.

Sony WH-1000XM6:n on viritetty lämpimäksi ja helposti lähestyttäväksi kuulokkeeksi. Oletussointi on jokseenkin bassopainotteinen: matalat ulottuvat syvälle ja tekevät äänestä täyteläisen ja voimakkaan, mutta runsas määrä voi peittää keskialueen yksityiskohtia. Laulut ja instrumentit kuulostavat sävyltään luonnollisilta, mutta eivät aina nouse riittävästi esiin basson rinnalla. Diskantti on hillitty ja jopa hieman tummahko, mikä tekee soinnista rasittamattoman mutta vähentää samalla erottelua ja ilmavuutta. Joissakin tilanteissa 10 kHz:n korostuma tuo esiin sibilantteja, mutta kokonaisuus pysyy silti pääosin miellyttävänä.

Taajuuskorjauksen avulla tilanne kuitenkin muuttui selvästi. Kun bassoa leikattiin ja yläpäätä tasapainotettiin, sointi avautui ja yksityiskohdat tulivat esiin. Näin säädettynä WH-1000XM6 muuttuu hyvinkin neutraaliksi ja erottelevaksi, ja nousee äänenlaadussa testin kärkipäähän. Äänikuva on leveä ja kohtuullisen syvä. Taajuuskorjaimella säädettynä  Sony kohoaa jälleen testin parhaimmistoon, mutta ilman säätöä se ei vakuuttanut.

Bose QuietComfort Ultran ääni on lämmin ja helposti lähestyttävä, selvästi kuluttajaystävällinen viritys. Basso ulottuu syvälle ja tuo toistoon muhkeaa pohjaa, mutta runsas määrä voi peittää keskialueen yksityiskohtia ja tehdä soinnista hieman löysän. Lauluäänet ja akustiset instrumentit toistuvat pehmeästi ja miellyttävästi, mutta eivät aina ole aivan etualalla. Diskantti pysyy hillittynä ja ärsyttämättömänä, vaikka osalle kuulijoista se saattaa tuntua liian varovaiselta ja kaivata lisää kirkkautta ja ilmavuutta.

Bosen sovellus tarjoaa vain kolmen alueen taajuuskorjaimen, mutta pienillä säädöillä sointi paranee selvästi: basson vähentäminen kirkastaa keskialuetta, ja diskanttiin saa lisää selkeyttä. AptX Lossless -yhteydellä ääni nousee parhaimmilleen, jolloin läpinäkyvyys, yksityiskohdat ja tilantuntu lisääntyvät merkittävästi. Äänikuva on muutenkin suljetuksi malliksi syvä ja immersiivinen, mikä tekee kuuntelusta mukaansatempaavaa.

Kokonaisuutena Bose QuietComfort Ultra on lämmin ja helppo kuunnella, pitkäänkin. Pienillä EQ-säädöillä se kuitenkin muuttuu tasapainoiseksi ja erinomaisen miellyttäväksi, ja nousee parhaimmillaan jopa kriittisempään kuunteluun sopivaksi.

Nothing Headphone (1) herätti selvästi ristiriitoja äänenlaadullaan. Oletusasetuksilla sointi on tummahko ja epätasapainoinen: keskialueella 500–1000 hertsin korostuma tekee laulusta kumeaa, ja diskantista puuttuu kirkkautta ja ilmavuutta. Basso ulottuu alas, mutta sen toisto tuntuu löysemmältä kuin mittaukset antaisivat olettaa. Näin vakioasetuksilla Nothing jää selvästi kilpailijoiden varjoon.
Valmistajan tarjoama parametrinen ekvalisaattori muuttaa kuitenkin kaiken. Kun keskialueen korostusta tasataan, bassoa pidetään kontrollissa ja diskanttia kirkastetaan, sointi muuttuu dynaamiseksi, mehukkaaksi ja erottelevaksi. Tällöin Nothingin potentiaali pääsee esiin, ja se voi nousta jopa testin kärkijoukkoon. Säätömahdollisuudet ovat poikkeuksellisen monipuoliset: käyttäjä voi muokata soundia tarkasti oman maun ja musiikkityylin mukaan.
Äänikuva on suljetuksi malliksi avara ja instrumenttien sijoittelu selkeä. Dynamiikka ja energisyys pääsevät esiin erityisesti, kun EQ:ta hyödynnetään oikein. Ilman säätöä Nothing kuulostaa lattealta, mutta kun sen muokkaa kohdalleen, lopputulos voi olla yksi testin vaikuttavimmista.

JBL Tour One M3:n sointi on lähtökohtaisesti tasapainoinen ja monelle miellyttävä. Bassoa on sopivasti: se antaa toistolle potkua, muttei tukahduta keskialuetta. Keskialue onnistuu erityisesti 1–3 kHz:n alueella luontevasti, mikä tuo laulut ja akustiset instrumentit esiin luonnollisina. Diskantissa havaittiin kuitenkin värittymiä – osa koki sen kireäksi ja sihiseväksi, toiset taas tummaksi ja verhoutuneeksi.

Äänikuva ei ole aivan yhtä avara kuin parhailla kilpailijoilla, mutta kokonaisuus soi svengaavasti ja musikaalisesti. Sovelluksen monipuoliset EQ-profiilit – esimerkiksi Club ja Studio – muuttavat sointia huomattavasti ja auttavat löytämään toimivan balanssin eri tyylilajeille. Lisäksi Spatial Sound -tila tuo lisää tilantuntua, erityisesti elokuvissa ja peleissä.

JBL Tour One M3 tarjoaa miellyttävän perussoinnin, joka paranee huomattavasti, kun taajuuskorjainta hyödynnetään. Se ei yllä aivan testin kärjen tasapainoisuuteen ja erotteluun, mutta onnistuu tarjoamaan monipuolisen ja musikaalisen kuuntelukokemuksen, joka taipuu moniin käyttötilanteisiin. EQ:n avulla se kuitenkin nousee selvästi paremmaksi ja voi tarjota jopa lähellä kärkimallien tasoa olevan kuuntelukokemuksen.

Bowers & Wilkins Px7 S3:n ääni osoittautui kaikkein ristiriitaisimmaksi. Osa piti sointia viihdyttävänä ja puhtaana, mutta moni koki sen liian värittyneeksi. Oletusasetuksilla basso on voimakas ja etenkin yläbassossa selvästi korostunut, mikä tuo toistoon jykevää painoa mutta myös pientä kuminaa ja yksityiskohtien peittymistä. Keskialue jakoi arvioita: joidenkin mielestä laulut ja soittimet jäävät basson varjoon, kun taas toiset kokivat sen luonnolliseksi ja selkeäksi. Diskantti on kirkas ja avara, mutta voi herkemmälle kuulijalle korostaa sibilantteja ja tuntua terävältä.

Sovelluksen taajuuskorjaimella sointi paranee selvästi. Bassoa leikkaamalla keskialue vapautuu esiin, ja kokonaisuus muuttuu tasapainoisemmaksi ja kriittiseenkin kuunteluun sopivaksi. Äänikuva on suljetuksi malliksi avara ja syvä, ja basso pysyy hallittuna myös nopeissa rytmivaihdoksissa. Kokonaisuutena Px7 S3 tarjoaa modernin, viihdyttäväksi viritetyn äänen, joka uppouttaa osan kuuntelijoista mukaansa mutta voi toisille kuulostaa liioitellulta. EQ:n ansiosta siitä saa kuitenkin myös huomattavasti neutraalimman ja monipuolisemman vaihtoehdon.

Skullcandy Aviator 900 ANC teki aluksi osalle kuuntelijoista raikkaan vaikutelman kirkkaalla ja avonaisella soinnillaan, mutta pidemmässä kuuntelussa ongelmat nousivat selvästi esiin. Basso jäi löysäksi ja toisaalta Music-profiililla sitä oli liikaa, jolloin se jyräsi keskialueen alleen. Laulut ja soittimet kuulostivat kuoppaantuneilta ja etäisiltä. Diskantti puolestaan sihisi ja muuttui helposti rasittavaksi, ja joissain kappaleissa ääni jopa säröytyi.Yksi kuuntelijoista kuvaili kokonaisuutta yhtä aikaa kovaksi ja epäselväksi – yksityiskohdat katosivat ja dynamiikka jäi tasapaksuksi. Sovelluksen taajuuskorjain tarjoaa mahdollisuuden säätää sointia, mutta sen rajallisuus estää suurten ongelmien korjaamisen. Ylimääräistä bassoa ja diskantin terävyyttä saa kyllä leikattua, mutta keskialueen kuoppa jää edelleen häiritseväksi. Lopputulos on parhaimmillaankin vain keskinkertainen, eikä Aviator 900 ANC kykene vakuuttamaan musiikin hienovaraisuudessa tai luonnollisuudessa. Äänikuva on suljetuksi malliksi kohtuullinen, mutta se ei onnistu luomaan samaa avaruutta tai erottelua kuin kilpailijat.
Kokonaisuutena Skullcandy Aviator 900 ANC jää äänenlaadussa selvästi jälkeen, vaikka sen muotoilu ja mukavuus lupaavat enemmän.

Beyerdynamic Aventho 300:n äänenlaatu osoittautui testin suurimmaksi pettymykseksi. Mittaustulokset näyttivät lupaavilta, mutta kuuntelukokemuksessa paljastui useita ongelmia. Bassoa kuvailtiin ohueksi ja kumisevaksi, keskialue on epätasapainossa – siinä on sekä kuoppia että korostumia – ja erityisesti laulut kuulostavat hyökkääviltä mutta samalla ontolta. Diskantti puolestaan on räiskyvä ja epätarkka, mikä vie toistosta viimeisenkin hienostuneisuuden.

Äänikuva jäi latistuneeksi ja tilantuntu puuttui. Joillekin sointi näyttäytyi kylmän neutraalina ja jopa tylsänä, mutta useimmille se oli yksinkertaisesti epäluonnollinen ja väsyttävä. EQ:lla ongelmia sai hieman loivennettua, mutta sen rajallisuus esti merkittävät parannukset. Kokonaisuus jäi kauas kilpailijoiden tasosta, mikä oli pettymys muuten teknisesti järeässä ja hyvin rakennetussa mallissa.

Melua vastaan

Useimmille musiikin kuuntelu hyvällä äänenlaadulla lienee kuulokkeiden pääasiallinen käyttötarkoitus ja aktiivinen melunvaimennus vain yksi lisäominaisuus muiden joukossa. Niin tai näin, tehokas ANC on yhtälailla monelle toivottu ja usein ratkaiseva lisäominaisuus – etenkin matkakäytössä tai meluisissa arkiympäristöissä.

Testissä korostui selkeästi se, että valmistajien ratkaisut melunvaimennuksen toteuttamisessa poikkeavat toisistaan huomattavasti. Mittaukset ja kuuntelukokemukset tukivat hyvin toisiaan: parhaat mallit loivat todellisen hiljaisen kuplan, kun taas heikoimmat päästivät ympäristön äänet lähes sellaisenaan läpi.

Sony WH-1000XM6 ja Bose QuietComfort Ultra muodostivat testin kärkikaksikon. Molemmat vaimentavat erityisesti lentomelun kaltaista matalataajuista hälyä tehokkaasti ja eristävät kuuntelijan ulkomaailmasta lähes täysin. Sony osoittautui mittauksissa tasaisimmaksi koko taajuusalueella ja ainoaksi malliksi, joka ei päästänyt käytännössä lainkaan tuulen aiheuttamia häiriöääniä läpi. Bose puolestaan loistaa matalien murinoiden ja huminan  blokkaamisessa, mutta bussissa havaittu satunnainen basson “poksuminen” tärinän seurauksena näkyy selkeänä käyttötilannekohtaisena heikkoutena.

Seuraava ryhmä, JBL Tour One M3 ja Bowers & Wilkins Px7 S3, suoriutui hyvin, mutta ei aivan kärkimallien tasolle. JBL:n ANC:n vahvuus on lentomelussa, jossa se ylsi mittauksissa ja käytännössä kolmen parhaan joukkoon. Toisaalta liikkeessä ja pään asennon muuttuessa havaittiin pumppausta, joka teki kuuntelusta levotonta. B&W:n Px7 S3 onnistui tehokkaasti vaimentamaan matalat taajuudet ja tarjosi miellyttävän rauhallisen kuuntelun myös lentokoneessa, mutta keskitaajuuksilla ja tuulisissa oloissa sen vaimennus jäi Sonyn ja Bosen varjoon.

AKG N9 Hybrid ja Nothing Headphone (1) asettuivat keskikastiin. Molempien ANC riittää arkikäytössä kahvilassa, toimistossa ja julkisissa kulkuvälineissä, mutta lentomelussa niiden teho ei yllä kärkitasolle. Nothing onnistui hieman paremmin matalien moottorimurinoiden torjunnassa, mutta sen vaimennus ei ollut yhtä tasainen kuin AKG:llä. Molemmissa malleissa ANC:n sivutuotteena ei esiintynyt häiritsevää kohinaa tai painetta, mikä tekee niistä miellyttävän kuunneltavia pitkiäkin aikoja.

Beyerdynamic Aventho 300 ja Skullcandy Aviator 900 ANC jäivät selvästi muiden jalkoihin. Aventho päästi runsaasti melua läpi eikä kyennyt luomaan omaa hiljaista kuplaansa edes lentomelussa. Skullcandy jäi testin häntäpäähän: sen ANC-vaimennus oli aika heikkoa, erityisesti matalilla taajuuksilla, ja lisäksi se kärsi epämiellyttävästä “basson pumppauksesta” esimerkkisi kävelyn aiheuttamissa tärähdyksissä.

Kokonaisuutena Sony ja Bose hallitsevat edelleen ANC-markkinoita, JBL ja B&W tarjoavat varteenotettavan vaihtoehdon hieman edullisemmin, ja keskikastin AKG ja Nothing ovat käyttökelpoisia mutta eivät premium-tasoa. Beyerdynamic ja Skullcandy jäivät selvästi jälkeen sekä mittauksissa että käytännön kuuntelussa.

Useimmat valmistajat tarjoavat nykyään ANC:n lisäksi erilaisia lisäominaisuuksia. Sony luottaa automatiikkaan: sen Adaptive Noise Cancelling mukautuu ympäristöön ja säätää melunvaimennusta lennossa. Bose tarjoaa selkeät Quiet- ja Aware-tilat, joiden voimakkuutta voi säätää portaattomasti. JBL puolestaan antaa käyttäjälle eniten manuaalista kontrollia – ANC:n intensiteettiä voi muokata itse, ja lisäksi mukana ovat Ambient Aware- ja TalkThru-tilat ulkoäänten hallintaan. Näin jokainen valmistaja lähestyy melunvaimennusta hieman eri näkökulmasta.

Kuinka pitkään?

Langattomuus, äänen prosessointi, vastamelutoiminto ja muut älykkäät ominaisuudet kuluttavat paljon virtaa. Onneksi akkutekniikka on kehittynyt nopeasti: nykyisillä premium-luokan vastamelukuulokkeilla pärjää helposti useita päiviä aktiivisessa käytössä ja satunnaisessa kuuntelussa jopa viikkoja. Lataustakaan ei tarvitse aina suunnitella etukäteen, sillä pikalataus tuo tarvittaessa nopeasti lisää pelivaraa.

Akunkeston kärkimies on AKG N9 Hybrid, joka yltää jopa 100 tuntiin ilman ANC:tä ja 55 tuntiin vastamelu päällä. Tämä on selvästi vertailun paras tulos, ja jo pelkkä 10 minuutin pikalataus tuo 6 tuntia lisäaikaa. Myös JBL Tour One M3 (70/40 h) ja Nothing Headphone (1) (80/35 h) tarjoavat käytännössä viikon mittaisen käyttöajan yhdellä latauksella.

Skullcandy Aviator 900 ANC on sekin vahvoilla (60/50 h), mikä tekee siitä erään vertailun sitkeimmistä. Beyerdynamic Aventho 300 jää hieman lyhyemmäksi 50 tuntiin ANC päällä, mutta tarjoaa silti kilpailukykyisen suoritusajan.

Sen sijaan Sony WH-1000XM6 (40/30 h) ja Bose QuietComfort Ultra (24 h ANC päällä) edustavat lyhyempää päätä, vaikka niiden suoritus on edelleen käytännössä riittävä päivittäiseen käyttöön. B&W Px7 S3 sijoittuu näiden väliin, 30 tunnin ANC-kestolla.

Pikalatausratkaisuissa erot ovat huomattavia. Sony lataa jo kolmessa minuutissa virtaa kolmen tunnin kuunteluun – vertailun nopein suoritus. JBL tarjoaa lähes yhtä vaikuttavan luvun: 5 minuuttia laturissa antaa 5 tuntia soittoa. B&W Px7 S3 on tehokas myös tällä saralla (15 min = 7 h). Bose sen sijaan tarjoaa pikalatauksella vain vaatimattomat 2 tuntia, mikä tuntuu yllättävän vähäiseltä hintaluokan huomioiden.

Yhteenvetona voidaan todeta, että akkutekniikka ei enää ole premium-kuulokkeiden pullonkaula. Jo heikoimmatkin yltävät helposti yli vuorokauden yhtäjaksoiseen soittoaikaan ANC päällä, ja parhaimmillaan yhdellä latauksella mennään reilusti yli viikon mittaiseen käyttöön. Pikalatauksen ansiosta virtaa saa lisää niin nopeasti, ettei akun loppuminen ole todellinen huolenaihe – vain Bose QuietComfort Ultra jää tässä suhteessa selvästi jälkeen, sillä sen sekä kokonaissuoritus että pikalataus jäävät kilpailijoita vaatimattomammiksi.

Käyttömukavuus ja hallinta

Käyttömukavuus ja istuvuus ovat kuulokkeissa yhtä tärkeitä kuin äänenlaatu ja vastamelu. Jos luurit painavat, hiostavat tai niitä on hankala käyttää, ne jäävät helposti hyllyyn, vaikka sointi olisi erinomainen. Myös hallintojen käytettävyys vaikuttaa ratkaisevasti arkeen: toimivatko toiminnot yhdellä painalluksella vai vaatiiko perussäätö jatkuvaa sovelluksessa räpläämistä?

Bose QuietComfort Ultra on mukavuuden kiistaton ykkönen. Kevyt rakenne ja pehmeät pehmusteet tekevät siitä kuulokkeen, joka katoaa päähän jopa pitkissä kuuntelusessioissa. Hallinnassa Bose turvautuu selkeisiin fyysisiin painikkeisiin, jotka ovat helposti tunnistettavia ja sovelluksen kanssa yksinkertaisia käyttää.

Sony WH-1000XM6 istuu pehmeästi ja jämäkästi, mutta pitkässä käytössä osa koki pannan painavan. Hallinta perustuu pääosin hipaisueleisiin, jotka toimivat luotettavasti mutta vaativat hieman totuttelua. Vastapainona sovellus tarjoaa markkinoiden monipuolisimman säätövalikoiman.

AKG N9 Hybrid tasapainoilee onnistuneesti jämäkkyyden ja mukavuuden välillä. Pehmusteet ovat tilavat ja miellyttävät, ja fyysiset painikkeet selkeitä ja nopeasti opittavia. Myös sovellus on looginen ja tarjoaa runsaasti säätöjä ilman turhaa kikkailua.

Nothing Headphone (1) on painavampi ja napakasti istuva, mutta memory foam -pehmusteet tekevät käytöstä silti miellyttävää. Suurin vahvuus on intuitiivisissa painikkeissa ja rullasäätimessä, joiden käyttö on poikkeuksellisen luontevaa. Sovelluksen monipuolinen parametrinen EQ tukee tätä kokonaisuutta – Nothing tuntuu suunnitellulta niin, että käyttäjä hallitsee kaikkea ilman ylimääräistä säätöä.

JBL Tour One M3 on kevyt ja miellyttävä, mutta pitkässä käytössä paine voi kasvaa. Painikkeet toimivat selkeästi, vaikka muovinen rakenne vie hieman arvokkuutta. JBL myydään myös Smart TX -lähettimellä, joka tuo ylimääräisen hallintakerroksen ilman puhelinta. Mielestämme hieman turhake.

Bowers & Wilkins Px7 S3 istuu napakasti ja pysyy liikkeessä tiukasti paikoillaan, mutta osa koki puristuksen liian voimakkaaksi pidemmissä sessioissa. B&W luottaa perinteisiin painikkeisiin, jotka toimivat luotettavasti, mutta sovellus jäi jälkeen kilpailijoista: kirjautumispakko ja kömpelö käyttöliittymä latistavat kokemusta.

Skullcandy Aviator 900 ANC on kevyt ja aluksi miellyttävä, mutta erikoismuotoiset pehmusteet voivat pidemmässä käytössä aiheuttaa epämukavuutta. Sen vahvuus on hallinnassa: joystick-tyyppiset ohjaimet ja pieni näyttö tekevät käytöstä intuitiivista ja erottavat Skullcandyn edukseen monista kilpailijoista.

Beyerdynamic Aventho 300 on järeästi rakennettu ja pysyy tiukasti päässä, mutta puristus tuntuu monelle liian kovana. Hallinnassa se jää selvästi jälkeen: painikkeet ovat kömpelöt ja sovelluksen EQ rajoittunut. Käyttökokemus on siten enemmän perinteinen kuin moderni.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Bose, Sony ja AKG hallitsevat mukavuuden, mutta hallinnan ratkaisut erottavat malleja vielä selvemmin. Nothing ja Skullcandy nousivat positiivisiksi yllätyksiksi: intuitiiviset, nopeasti opittavat ohjaimet tekevät niistä erityisen miellyttäviä käyttää arjessa.

Ääntä ilman käsiä

Usealle langattomien kuulokkeiden tärkeä käyttötarkoitus voi olla myös handsfree: puhelut, videokokoukset ja Teams- tai Zoom-palaverit. Äänenlaadun lisäksi ratkaisevaa on mikrofonien toiminta meluisissa ympäristöissä, puheen erottuvuus sekä mahdolliset lisäominaisuudet, joilla ääntä voi hallita.

Bose QuietComfort Ultra nousi selkeäksi ykköseksi handsfree-käytössä. Puhe välittyi luonnollisesti ja selkeästi molempiin suuntiin, ja taustamelu pysyi hyvin hallinnassa. Bosen vahvuus on lämmin ja helposti ymmärrettävä äänensävy, joka toimii sekä rauhallisissa että meluisissa ympäristöissä.

Sony WH-1000XM6 puolestaan osoittautui ongelmalliseksi. Handsfree-toimintoa ei saatu testissämme käytetyillä puhelimilla (IPhone ja Sony Xperia) toimimaan lainkaan: puheluissa ääni ei kulkenut vastapuolelle eikä kuulunut kuulokkeista. Samsungin kanssa handsfree toimi. Vastaavia raportteja löytyy runsaasti myös muilta käyttäjiltä, joten kyse ei vaikuta yksittäisestä ominaisuudesta. Tämä todennäköisesti fixataan softapäivityksessä, ellei ole jo tehty

Bowers & Wilkins Px7 S3 ja AKG N9 Hybrid suoriutuivat hyvin. Molemmat pitivät puheen erottuvana, ja erityisesti B&W:n kahdeksan mikrofonin järjestelmä vakuutti kirkkaudellaan. AKG puolestaan toimi vakaasti ja sai lisäpisteitä Zoom-sertifioinnistaan, joka vahvistaa sen soveltuvuutta etäkokouksiin.

JBL Tour One M3 ja Nothing Headphone (1) sijoittuivat keskikastiin. Molemmat toimivat luotettavasti sisätiloissa ja arkipuheluissa, mutta meluisissa ympäristöissä taustamelu pääsi helposti mukaan. JBL:n TalkThru-tila helpotti puheluihin vastaamista, kun taas Nothing erottui edukseen intuitiivisilla painikkeillaan ja rullasäätimellään.

Skullcandy Aviator 900 ANC oli positiivinen yllätys: tekoälypohjainen melunsuodatus toimi erittäin tehokkaasti, ja puhe kuului molempiin suuntiin poikkeuksellisen selkeästi. Beyerdynamic Aventho 300 puolestaan jäi selvästi heikommaksi – vaikka puhe kuului selkeänä, se oli sävyltään ohut ja kuulokkeet osoittautuivat herkäksi tuulelle.

Viivettä äänessä

Langattomien kuulokkeiden käyttöön liittyy aina jonkin verran äänen viivettä eli latenssia. Se syntyy, kun ääni pakataan ja puretaan Bluetooth-yhteyden yli ja kulkee kuulokkeiden oman signaaliprosessoinnin läpi. Viiveellä ei ole merkitystä videoiden katselussa, sillä ääni ja kuva pyritään synkronoimaan ohjelmallisesti – sama pätee usein myös videopuheluihin. Myös musiikin kuuntelussa ja tavallisissa puheluissa viive ei häiritse. Sen sijaan peleissä pitkä viive voi tuntua selvästi, kun ohjainten tai instrumenttien ääni ei seuraa tarpeeksi nopeasti. Yleisesti ottaen yli 200 millisekunnin viive alkaa olla häiritsevää, kun taas alle 100 ms pysyy useimmille huomaamattomana. Muusikoille musiikin monitoroinnissa instrumenttia soitettaessa pienikin viive on häiritsevää.

Testin perusteella kuulokkeiden välillä oli merkittäviä eroja. Parhaiten selviytyi Beyerdynamic Aventho 300, jonka viive jäi noin 100 millisekuntiin – selvästi muita pienemmäksi ja jopa pelikäyttöön siedettäväksi. Myös Skullcandy Aviator 900 ANC osoittautui yllättävän nopeaksi, erityisesti Low Latency -tilassa (160 ms). Nothing Headphone (1) ylsi sekin hieman parempaan kuin useimmat kilpailijat, tarjoten erillisen Low Latency -tilan (190 ms).

Suurimmaksi osaksi testiryhmän kuulokkeet sijoittuivat kuitenkin 230–320 ms väliin. AKG N9 Hybrid ja JBL Tour One M3 jäivät noin 229–261 ms tasolle, mikä riittää hyvin videoihin ja kokouskäyttöön mutta ei pelaamiseen. Bose QuietComfort Ultra ja Bowers & Wilkins Px7 S3 olivat noin 320 ms luokkaa – korkeita lukemia, jotka tekevät pelaamisesta vaikeaa. Yllättäen myös Sony WH-1000XM6, muuten markkinoiden ykkösmalli, kärsi 300–400 ms viiveestä.

Yhteenvetona voi todeta, että suurin osa kuulokkeista toimii mainiosti videoiden katselussa (joissa kuvan ja äänen synkronointi) ja etäkokouksissa, joissa ohjelmat korjaavat viiveen. Sen sijaan pelaajalle tai erityisesti muusikolle tilanne on toinen: silloin kannattaa valita matalaviiveinen malli, hyödyntää valmistajan tarjoamaa Low Latency -tilaa, käyttää erillistä USB-C/2,4 GHz -donglea (jollainen siis AKG:ssa mukana) tai turvautua perinteiseen kaapeliyhteyteen (jos sellainen on mahdollista).

Kaikki muu

Kun perusasiat ovat kunnossa, ratkaisevat pienemmät yksityiskohdat usein sen, mikä malli tuntuu lopulta houkuttelevimmalta. Premium-luokan kuulokkeissa valmistajat erottuvat toisistaan myös lisäominaisuuksilla.

Kaikilla testin malleilla on oma sovelluksensa, josta löytyy vähintään taajuuskorjain ja mahdollisuus hallita vastamelua. Eroja syntyy kuitenkin siinä, kuinka laajaa säätö on. Nothing Headphone tarjoaa harvinaisen monipuolisen parametrisen EQ:n, jolla voi hienosäätää jopa Q-arvoja – todellinen hifistin leikkikenttä. JBL ja AKG puolestaan luottavat Personi-Fi- ja Mimi-tyyppisiin kuulotesteihin, jotka säätävät äänen käyttäjän kuuloherkkyyden mukaan. Sony tuo tarjolle erittäin monipuolisen kokonaisuuden, joka sisältää paitsi automaattisen Adaptive ANC:n myös käytännön arkea helpottavat toiminnot: Speak-to-Chat laskee äänenvoimakkuutta heti, kun käyttäjä alkaa puhua, ja Quick Attention hiljentää musiikin, kun toisen kupin päälle laittaa käden. Bose taas pysyy yksinkertaisemmassa kolmialue-EQ:ssa, mutta sen CustomTune mittaa korvien muodon ja mukauttaa äänen sen perusteella. Lisäksi ActiveSense tekee melunvaimennuksesta tilannekohtaista ja Wind Block suodattaa tuulen ujellusta ulkokäytössä.

Myös tilaäänitoiminnot ovat nousseet lähes pakolliseksi ominaisuudeksi. Skullcandy ja JBL tarjoavat head tracking -tilan, joka seuraa pään liikkeitä ja tuo lisäulottuvuutta elokuviin ja peleihin. Bosen Immersion Mode yhdistää tilaäänen ja vastamelun, jolloin tavallinenkin stereosisältö saa ympäröivän äänikuvan. Beyerdynamic on mennyt pisimmälle integroimalla Dolby Atmosin ja päänliikkeen seurannan, ja lisäksi se hyödyntää Mimi Sound -teknologiaa, joka tekee kuulotestin ja säätää äänen juuri käyttäjän yksilöllisen kuuloherkkyyden mukaiseksi. Sony puolestaan tukee 360 Reality Audioa ja tarjoaa jopa elokuville suunnatun Cinema-tilan, joka laajentaa äänimaisemaa. B&W Px7 S3 lupaa Spatial Audio -tuen tulevilla päivityksillä, ja jo nyt siinä on ADI Pure Voice -algoritmi, joka selkeyttää puheluita erottamalla puheäänen paremmin melusta.

Liitännöissä ja käytön joustavuudessa on eroja, jotka voivat ratkaista käytännöllisyyden arjessa. AKG N9 Hybrid erottuu erityisellä 2,4 GHz USB-C -lähettimellä, joka tarjoaa matalalatenssisen yhteyden esimerkiksi PC:lle ja mahdollistaa myös korkeamman äänenlaadun kuin perinteinen Bluetooth. Kätevä yksityiskohta on se, että lähetin kulkee mukana toisen kuulokekupin sisällä. JBL puolestaan toimittaa Tour One M3:n Smart TX -lisäyksikön kanssa (399 euron versiossa). Tämä erillinen Bluetooth-lähetin toimii myös ohjaimena: sillä voi liittää kuulokkeet perinteisiin äänilähteisiin, jakaa ääntä useille kuulokkeille ja säätää asetuksia pienen kosketusnäytön kautta – jopa ilman puhelinta. JBL:stä on tarjolla myös edullisempi versio ilman Smart TX -yksikköä, mikä voi kiinnostaa niitä, jotka eivät tarvitse lisälaitteen tarjoamia ominaisuuksia.

Useimmat mallit tukevat lisäksi USB-DAC-toimintoa, jolloin kuulokkeet voi liittää tietokoneeseen tai puhelimeen johdolla. Perinteinen 3,5 mm analogiliitäntä löytyy melkein kaikista, mutta Nothing Headphone (1) tekee poikkeuksen – analogitulon puuttuminen voi olla joillekin käyttäjille miinus. Nothing kuitenkin kompensoi tätä henkilökohtaisella soundiprofiililla sovelluksessa ja jopa LED-latausindikaattoreilla, jotka sopivat sen futuristiseen tyyliin. Passiivikäyttö onnistuu useimmissa malleissa, jos akku loppuu, mutta vastamelu ja muut sähköiset ominaisuudet eivät tietenkään silloin toimi. Multipoint-yhteys alkaa olla vakiota, ja ainakin Sony, JBL ja Nothing hoitavat sen erityisen sulavasti. Auracast-tuki on tulossa Beyerdynamicille ja B&W:lle ohjelmistopäivitysten myötä, ja Sony sekä JBL tukevat sitä jo nyt.

Rakenteessa ja kestävyydessä on niin ikään eroja. Kaikki käyttävät keinonahkaa, mutta vain Bowers & Wilkins ja Beyerdynamic tuntuvat selvästi jämäkiltä premium-rakenteilta. Nothing erottuu futuristisella, läpinäkyvällä designillaan ja IP52-suojauksellaan, joka tekee siitä testin ainoan roiskeita sietävän mallin. Beyerdynamic pistelee pisteitä pitkäikäisyydestä vaihdettavien pehmusteiden ansiosta, kun taas Sony on palauttanut kääntyvät kupit kuljetuksen helpottamiseksi. Skullcandy tuo pienen erikoisuuden näytön ja joystick-tyyppisten ohjainten muodossa, mutta sen kiinnostavin yksityiskohta on Skull-iQ-ääniohjaus, jonka avulla kuulokkeita voi ohjata täysin äänikomennoilla ilman puhelinta. Nothing puolestaan luottaa kätevään rullasäätöön.

Lopputuloksena voidaan todeta, että lisäominaisuudet tuovat kuulokkeisiin persoonallisuutta ja voivat ratkaista valinnan, jos perusasiat ovat muuten samalla tasolla. Toiselle tärkeintä on sovelluksen säätömahdollisuudet, toiselle tilaääni ja kolmannelle käytännöllisyys arjen liitännöissä. Tässä joukossa ei ole kahta täysin samanlaista ratkaisua.

Ääni ratkaisee

Premium-luokan vastamelukuulokkeita hankitaan ensisijaisesti musiikin kuunteluun, ja siksi äänenlaatu painaa vaakakupissa enemmän kuin yksittäiset lisäominaisuudet. Tässä vertailussa parhaat mallit erottuivat ennen kaikkea siinä, kuinka tasapainoisesti ja luonnollisesti ne toistavat musiikin – ja kuinka paljon käyttäjä voi halutessaan muokata sointia taajuuskorjaimella.

Kärkeen nousivat AKG N9 Hybrid ja Sony WH-1000XM6, mutta molemmilla edellytyksenä oli taajuuskorjaimen käyttö. AKG erottui energisellä ja mukaansatempaavalla soinnillaan, jossa bassossa oli voimaa ja diskantissa kirkkautta. Yhden kuuntelijan mukaan tehdasviritys oli kuitenkin selvästi V-muotoinen ja toi esiin sibilansseja, jolloin keskialue jäi varjoon. EQ:lla säädettynä AKG muuttui tasapainoiseksi ja erottelevaksi, ja silloin se kuului testin parhaimmistoon. Sony puolestaan tarjosi lämpimän ja helposti lähestyttävän virityksen, mutta ilman säätöjä sen sointi jäi tukkoiseksi: basso peitti keskialuetta ja diskantti oli samanaikaisesti sekä tumma että terävä. Vasta 10-alueisen EQ:n avulla Sony avautui täyteen potentiaaliinsa ja nousi rinnalle AKG:n kanssa testin vahvimmaksi parivaljakoksi.

JBL Tour One M3 ja Nothing Headphone (1) sijoittuvat kiinnostavaan keskiryhmään. JBL soi osalle kuuntelijoista valmiiksi miellyttävän tasapainoisesti, mutta toiset kokivat sen tummahkoksi ja diskantin vääristyneeksi. EQ:lla soundi kirkastui ja dynamiikka parani huomattavasti, mikä teki siitä monipuolisen vaihtoehdon – erityisesti kun hinta kampanjoissa painuu usein lähelle 300 euroa. Nothing taas jäi vakiona vaisuksi: keskialue kumisi ja diskantti puuttui. Sen erinomainen parametrinen taajuuskorjain kuitenkin muutti tilanteen täysin, ja säädöillä Nothingista tuli dynaaminen ja tarkka kuuloke. Tämä tekee siitä erityisesti säätäjien ja persoonallista designia arvostavien valinnan.

Bowers & Wilkins Px7 S3 teki testin arvokkaimman vaikutelman rakenteellaan ja brändiarvollaan, mutta ääni jakoi kuuntelijat selvimmin. Osa piti sen vahvaa bassoa ja kirkasta diskanttia viihdyttävinä, kun taas toisten mielestä lopputulos oli liioiteltu ja rasittava. EQ:lla bassoa ja yläpäätä sai hallintaan, mutta ilman säätöä soundi oli enemmän näyttävä show kuin luonnollinen toisto. Tämä on kuuloke niille, jotka hakevat energiaa ja premium-brändiä, eivät niinkään neutraalia ääntä.

Bose QuietComfort Ultra jatkoi samalla linjalla kuin aiemmat QC-mallit: lämmin ja helposti lähestyttävä sointi, joka on helppo kuunnella tuntikausia. Samalla sen runsas basso ja hillitty diskantti tekivät siitä ilman säätöjä tumman ja hieman raskaan. Kolmialue-EQ:lla tasapaino kuitenkin parani selvästi ja yksityiskohdat tulivat paremmin esiin. Bose ei ollut erottelevuudessa kärjen tasolla, mutta sen mukavuus, ANC ja brändi tekevät siitä monelle turvallisen ja houkuttelevan valinnan.

Selvästi heikoimmiksi jäivät Skullcandy Aviator 900 ANC ja Beyerdynamic Aventho 300. Skullcandy teki aluksi osalle kuuntelijoista raikkaan vaikutelman, mutta pidemmässä kuuntelussa ongelmat nousivat esiin: bassoprofiilista riippuen se oli joko löysä tai ylikorostunut, keskialue kuopalla ja diskantti sihisevä. EQ toi vain rajallisen parannuksen, eikä kokonaisuus vakuuttanut. Beyerdynamic puolestaan jäi yksimielisesti pettymykseksi: basso oli ohut, keskialue epätasapainoinen ja diskantti räiskyvä. Lopputulos kuulosti puristetulta ja epäluonnolliselta, eikä EQ riittänyt pelastamaan kokonaisuutta.

Kuunteluarviot täydentyivät taajuusvasteidenmittauksilla. Referenssinä vastekuvaajissa on niin sanottua Harman-vaste, joka on laajoihin kuuntelututkimuksiin perustuva malli siitä, millainen sointi miellyttää useimpia kuuntelijoita: syvä mutta hallittu basso, luonnollinen keskialue ja kirkas, erottelukykyinen diskantti.
Toistovasteissa kuulokkeiden vasteet “paketista otettuna” sekä korjattuna kuulokkeen oman sovelluksen korjaimella mahdollisimman lähelle optimaalista Harman-vastetta.

Mittaukset tukivat monelta osin kuuntelijoiden havaintoja. Parhaat mallit (kuten AKG N9 Hybrid ja Sony WH-1000XM6 säädettynä) ovat melko lähellä Harmanin ihannekäyrää. Ne tarjoavat syvälle ulottuvan basson ilman liioittelua, tasapainoisen keskialueen ja kirkkaan mutta hallitun diskantin. Tämä selittää, miksi ne koettiin myös kuuntelussa sekä musikaalisiksi että pitkässäkin käytössä miellyttäviksi. Myös Bose, JBL  ja Nothing saatiin säädettyä lähelle optimaalista.

Heikoimmat mallit, kuten Beyerdynamic Aventho 300 ja Skullcandy Aviator 900 ANC, poikkesivat selvästi neutraalista. Mittauksissa näkyi sekä basson että keskialueen epätasapainoa ja diskantin epämiellyttäviä piikkejä. Aventhossa ääni jäi kuivaksi ja keskialue ontoksi, Skullcandyssä puolestaan basson ja diskantin painotus teki soinnista kovan ja kireän. Nämä tulokset vastasivat hyvin myös kuuntelukokemuksia.

Kuulokkeiden vastamelun (ANC) tehokkuutta arvioitiin sekä kuunteluhavaintojen että mittausten perusteella. Mittaukset tehtiin oikeassa käytössä: korvaan sijoitettu pienikokoinen mikrofoni tallensi, kuinka paljon ympäristön ääni vaimeni eri taajuusalueilla. Näin saatiin tarkkaa tietoa siitä, miten hyvin kuulokkeet torjuvat erilaisia taajuuksia: lentomelun ja liikenteen  matalaa jylinää, puheen kaltaista keskialueen hälyä ja korkeita taajuuksia.

Tulokset osoittivat selkeät erot mallien välillä. Bose QuietComfort Ultra ja Sony WH-1000XM6 nousivat kärkeen tasaisella ja tehokkaalla vaimennuksellaan, erityisesti matalilla ja keskitaajuuksilla. JBL Tour One M3 ja B&W Px7 S3 suoriutuivat hyvin bassoalueella, mutta keskialueella teho jäi heikommaksi. AKG N9 Hybrid ja Nothing Headphone (1) riittivät arjessa, mutteivät luoneet yhtä täydellistä hiljaisuutta. Skullcandy Aviator 900 ANC ja Beyerdynamic Aventho 300 jäivät selvästi jälkeen: niiden vaimennus oli rajallista erityisesti keskialueella ja yläpäässä.

Mittauksissa punainen vaste lentomelua ilman kuulokkeita, vihreä kuulokkeet korvilla, sininen vastamelu aktivoituna.

Kuulokkeiden äänenlaadusta puhuttaessa nousee usein esiin käsite Harman-vaste. Se on laajojen kuuntelututkimusten pohjalta määritelty taajuusvaste, jota useimmat ihmiset pitävät miellyttävimpänä ja luonnollisimpana.

Kaiuttimissa ihanteena on mahdollisimman suora taajuusvaste, jotta tila ei vääristä ääntä. Kuulokkeissa tilanne on kuitenkin täysin erilainen: ääni tulee suoraan korvakäytävään ilman huoneen akustiikan vaikutusta. Korvalehtien muoto, pään resonanssit ja korvakäytävän vahvistukset muuttavat kuulohavaintoa niin, että täysin suora vaste kuulostaisi itse asiassa ontolta ja bassottomalta.

Harman-vaste ei siis ole viivasuora, vaan siinä on maltillinen basson korostus ja loiva diskantin nousu. Näin se jäljittelee sitä, miltä neutraalit kaiuttimet kuulostavat akustisesti hyvässä huoneessa. Vähän kuin auto ilman ajonvakautusta, myös kuulokkeet ilman taajuuskorjausta voivat käyttäytyä arvaamattomasti: osa malleista korostaa bassoa liikaa, osa jättää keskialueen varjoon tai tekee diskantista liian kirkkaan. EQ toimii tässä “vakautusjärjestelmänä”, joka palauttaa soinnin hallittuun ja luonnolliseen suuntaan.

Silti outoa kyllä, yksikään testin kuulokkeista ei ollut suoraan paketista lähelläkään Harman-vasteen mukaista toistoa. Valmistajat virittävät tuotteensa usein tietoisesti eri suuntaan – bassoa korostetaan, keskialuetta painetaan tai diskanttia pehmennetään, jotta syntyy oma ”talosoundi”. Tavoitteena on usein tehdä vaikutus nopeassa ensikuuntelussa, esimerkiksi myymälässä, jossa kuluttaja tekee päätöksen muutamassa sekunnissa.

Testissämme kävi nopeasti ilmi, että yksikään kuuloke ei ollut suoraan paketista lähelläkään tätä ideaalivastetta. Kaikki mallit hyötyivät taajuuskorjauksesta, ja monessa tapauksessa jo pienetkin säädöt muuttivat soinnin huomattavasti tasapainoisemmaksi.

Kuulokkeista mitatuissa toistovasteissa kuulokkeiden vasteet “paketista otettuna” sekä korjattuna kuulokkeen oman sovelluksen korjaimella mahdollisimman lähelle optimaalista Harman-vastetta.

Alla lisäksi kunkin kuulokkeen vastaavat korjausasetukset.

Monien valmistajien omat taajuuskorjaimet osoittautuivat rajoittuneiksi, jolloin ääntä ei saa säädettyä kunnolla. Tarjolla on kuitenkin monipuolisia globaaleja (järjestelmätasoisia) taajuuskorjainsovelluksia. Esimerkiksi Poweramp tai Wavelet (Android) tai EQMac (IPhone),

Monipuolisuus ei ole niiden ainoa etu. Ne nimittäin tukevat myös valmiita kuulokekohtaisia korjausasetuksia, jotka perustuvat laajoihin mittausdatapankkeihin. Tunnetuin näistä “AutoEQ”-projekti, jossa eri lähteiden toistovastemittaukset (esim. Rtings, Crinacle, Head-Fi) on muunnettu Harman-vasteen mukaisiksi korjauskäyriksi. Näin käyttäjä voi helposti valita omille kuulokkeilleen suositellun asetuksen ilman, että tarvitsee säätää taajuuksia itse alusta alkaen.