Marantz Cinema 50 -AV-viritinvahvistin – Tyyliä ja tekniikkaa musiikille ja kotiteatteriin
Tyyli edellä
Voisin väittää, että Marantz ostetaan – tai jätetään ostamatta – pitkälle sen ulkonäön perusteella. Marantzin koko Cinema-sarja poikkeaa melko selvästi massasta. Pieni pyöreä keskinäyttö, symmetrinen etupaneeli ja pelkistetty yleisilme näyttävät enemmän perinteiseltä hifilaitteelta kuin tekniseltä kotiteatterikeskukselta.
Vaikutelma on samalla sekä moderni että hieman vanhanaikainen. Marantz ei selvästi pyri näyttämään aggressiiviselta pelikoneelta tai täyteen ahdetulta “ominaisuuslaatikolta”, vaan enemmän olohuoneeseen sopivalta laatulaitteelta. Saatavana ovat musta ja Marantzille tyypillinen vaalea shampanjan sävyinen viimeistely.
Rakenteeltaan Cinema 50 on varsin järeä. Painoa on 13,5 kiloa ja laite tuntuu fyysisesti selvästi tukevammalta kuin moni saman hintaluokan kilpailija. Etupaneelin luukku kätkee alleen suuren määrän lisäpainikkeita ja liitäntöjä, mutta suljettuna ulkoasu pysyy hyvin siistinä.
Pyöreä etunäyttö on olennainen osa Marantzin nykyistä ilmettä ja näyttää tyylikkäältä, mutta käytännön kannalta se on melko pieni. Perustiedot, kuten tulovalinta ja äänenvoimakkuus, siitä kyllä näkee, mutta asetusten selaamiseen tai tarkempaan käyttöön tarvitaan käytännössä television ruutua, sovellusta tai vahvistimen valikkonäkymää.
Kaukosäädin jatkaa samaa linjaa. Se näyttää laadukkaalta ja viimeistellyltä, joskin ergonomia ei ole aivan kaikkein käytännöllisin. Painikkeita on paljon ja osa niistä melko pieniä, mutta käyttöön tottuu nopeasti.
Kanavat ja tehot
Mutta mennään itse laitteeseen: Kyseessä on 9.4-kanavainen av-vahvistin, jossa on yhdeksän sisäistä vahvistinkanavaa sekä neljä erikseen hallittavaa subwoofer-lähtöä. Omilla vahvistinkanavillaan Cinema 50 pystyy toteuttamaan esimerkiksi 5.1.4- tai 7.1.2-Atmos-kokoonpanon. Lisäksi laite pystyy prosessoimaan jopa 11.4-kanavaisen järjestelmän, joten ulkoisen kaksikanavaisen päätevahvistimen avulla voidaan toteuttaa myös täysi 7.1.4 Atmos -kokoonpano.
Tuettuna ovat käytännössä kaikki tärkeimmät tilaääniformaatit, kuten Dolby Atmos, DTS:X, IMAX Enhanced ja hieman harvinaisemmaksi jäänyt Auro-3D. Viimeksi mainittu erottaa Marantzin edelleen monista kilpailijoista, sillä kaikki valmistajat eivät enää tue sitä lainkaan.
Vahvistin on tehokas ja virtalähde tuntuu jaksavan kuormaa varsin vakaasti.
Marantz ilmoittaa tehoksi 110 wattia kanavaa kohden kahdeksaan ohmiin kahdella kanavalla mitattuna. Käytännön mittauksissa stereotehoa saatiin kuitenkin enemmän: reilu150 wattia kahdeksaan ohmiin ja 190 wattia neljään ohmiin. Tämä noin alle 1 % kokonaissäröllä ja 1 kHz taajuudella mitattuna.
Tehoreservi riippuu kuitenkin paljon mittaustavasta ja erityisesti virtalähteen kapasiteetista. AV-vahvistimissa teho ilmoitetaan usein vain kahden kanavan kuormituksella, joskus jopa yhdellä kanavalla. Todellisessa kotiteatterikäytössä myös keskikanava sekä tilaäänikanavat kuluttavat myös tehoa, etenkin toimintakohtauksissa ja korkeilla äänenvoimakkuuksilla.
Käytännössä realistisin tapa ilmoittaa teho olisi mitata pääkanavien jatkuva ja hetkellinen antoteho samalla kun myös keski- ja tilaäänikanavia kuormitetaan edes muutamilla wateilla. Tähän ei kuitenkaan ole mitään täysin vakiintunutta standardia, joten eri valmistajien ilmoittamia wattilukuja kannattaa aina tulkita hieman varauksella.
Cinema 50:n virtalähteestä riittää kuitenkin puhtia kaikille kanaville. AudioScienceReview.com-sivuston tekemien mittausten mukaan tehoa pitäisi irtoaman 119 wattia vielä viisi kanavaa kuormitettuna (8 ohmiin).
Vahvistin on toteutettu pääosin erilliskomponenteilla.
Rakenteellisesti Cinema 50 edustaa perinteistä "oikeaa" hifisuunnittelua. AB-luokassa toimiva vahvistin on toteutettu pääosin erilliskomponenteilla integroitujen piirien sijaan. Myös analogisessa etuasteessa Marantz käyttää omia HDAM (Hyper Dynamic Amplifier Module) -vahvistinmoduulejaan, joita yhtiö on hyödyntänyt hifivahvistimissaan jo vuosikymmeniä. Tavoitteena on suuri kaistanleveys, nopea transienttivaste ja mahdollisimman vähäinen kohina.
Ratkaisut eivät tietenkään yksin takaa parempaa äänenlaatua, mutta ne kertovat siitä, että myös musiikkitoiston laatuun on kiinnitetty tavallista enemmän huomiota. Samalla tämä tarkoittaa toki myös melko runsasta lämmöntuottoa, joten vahvistin tarvitsee ympärilleen kunnollisen ilmanvaihdon.
Kaikkiaan Marantz soi hienosti ja voimaa riitti vaikeimmillekkin kaiuttimille. Tämä niin stereokuuntelussa kuin kotiteatterikäytössä.
Liitäntöjä todellakin riittää
Liitäntännät eivät tästä lopu ainakaan heti, jos koskaan kesken. HDMI-tuloja on kaikkiaan kuusi kappaletta, ja ne kaikki tukevat HDMI 2.1 -ominaisuuksia, kuten 4K/120 Hz- ja 8K/60 Hz -videota, VRR:ää sekä ALLM:ää. HDMI-lähtöjä on kolme, joista yksi tukee eARCia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi PlayStation 5 tai Xbox Series X kanssa ei tarvitse tehdä kompromisseja kuvanlaadun tai virkistystaajuuden suhteen. Videopuolella tuki löytyy myös Dolby Visionille, HDR10+ ja HLG. Kolme HDMI-ulostuloa mahdollistavat esimerkiksi television ja projektorin samanaikaisen käytön.
Kuinka monta HDMI-tuloa oikeasti edes tarvitaan, on toki hyvä kysymys. Monella käytössä on korkeintaan pelikonsoli, mediasoitin ja televisio. Silti valmistajat jatkavat edelleen lähes kilpavarustelua liitäntöjen määrällä, eikä Cinema 50 tee tässä poikkeusta.
Äänitulojakin löytyy edelleen runsaasti nykytrendiin nähden. Analogisia audiotuloja on seitsemän, mukana myös phono-tulo levysoittimelle, tosin vain MM-rasioille. Digitaalisia audiotuloja löytyy kaksi optista ja kaksi koaksiaalista.
Etupaneelissa on lisäksi 6,35 millimetrin kuulokelähtö sekä USB-A-liitäntä, jota voi käyttää tiedostotoistoon ja 5 V / 1 A -lataukseen. Kuulokekuuntelua varten Cinema 50 osaa myös lähettää ääntä Bluetooth-kuulokkeisiin, mutta vakavampaan kuunteluun etupaneelin langallinen kuulokelähtö on edelleen luontevampi vaihtoehto.
Takapaneeli näyttääkin edelleen enemmän perinteiseltä av-vahvistimelta kuin modernilta minimalistiselta suoratoistolaitteelta. Kaiutinliittimiä, RCA-liitäntöjä ja erilaisia ohjausliitäntöjä on valtava määrä. Mukana ovat myös täydet 11.4-kanavaiset pre-out-lähdöt ulkoisia päätevahvistimia varten sekä neljä erillisesti hallittavaa subwoofer-lähtöä.
Pre-out-lähtöjen ansiosta vahvistinta voi käyttää paitsi integroituna av-vahvistimena myös eräänlaisena kotiteatteriprosessorina, johon lisätään ulkoisia päätevahvistimia tarpeen mukaan. Tämä mahdollistaa esimerkiksi tehokkaamman erillisen päätevahvistimen etukanaville tai täyden 7.1.4 Atmos -kokoonpanon rakentamisen ulkoisen kaksikanavaisen päätevahvistimen avulla. Samalla laite voi kasvaa järjestelmän mukana, eikä käyttäjä ole sidottu vain sisäisten vahvistinkanavien tehoon.
Myös neljä subwoofer-lähtöä ovat enemmän kuin pelkkä numero takapaneelissa. Kyse ei ole vain yhdestä bassosignaalista jaettuna neljään liittimeen, vaan lähdöt ovat erillisesti hallittavia. Tämä mahdollistaa subwooferien tasojen ja viiveiden säätämisen erikseen, mikä on tärkeää, jos basso halutaan jakaa huoneeseen tasaisemmin. Useamman subwooferin tarkoitus ei ole vain lisätä basson määrää, vaan ennen kaikkea vähentää huoneen aiheuttamia korostumia ja kuoppia. Tässä suhteessa Cinema 50 tarjoaa selvästi tavallista joustavamman pohjan vaativaan kotiteatteri- tai 2.1/2.2-järjestelmään.
Kyse ei silti ole samasta asiasta kuin Dirac Live Bass Controlin kaltainen laajempi monisubwoofer-optimointi, jossa subwoofereita ja pääkaiuttimia käsitellään kokonaisuutena vielä pidemmälle
Laitteesta löytyy myös perinteinen Zone 2 -ominaisuus, jonka avulla ääntä voidaan ohjata toiseen kuuntelualueeseen esimerkiksi keittiössä, työhuoneessa tai terassilla. Toisen alueen toteutus onnistuu joko erillisten Zone 2 -lähtöjen tai vahvistinkanavien uudelleenohjauksen avulla. Lisäksi Cinema 50ä on erillinen HDMI Zone 2 -lähtö, joten toiseen huoneeseen voidaan tarvittaessa viedä myös kuvaa.
Käytännössä Zone 2 mahdollistaa esimerkiksi sen, että päähuoneessa käytetään monikanavaista kotiteatteria ja toisessa tilassa kuunnellaan musiikkia tai katsotaan eri lähdettä. Kyse ei kuitenkaan ole täysin erillisestä toisesta AV-vahvistimesta, vaan käytettävissä olevat lähteet, ääniformaatit ja kanavamäärät riippuvat valitusta kokoonpanosta.
Zone 2 eroaa HEOS-monihuoneesta siinä, että se perustuu fyysisiin lähtöihin ja kaapelointiin. HEOS puolestaan jakaa ääntä verkon kautta yhteensopiviin langattomiin kaiuttimiin ja muihin HEOS-laitteisiin. Molemmat voivat olla hyödyllisiä, mutta ne palvelevat hieman eri käyttötarpeita.
Käyttöönotto onnistuu – ehkä jopa liiankin perusteellisesti
Vaikka Cinema 50 näyttää takapaneelinsa ja ominaisuusmääränsä perusteella monimutkaiselta laitteelta, käyttöönotto on tehty varsin selkeäksi. Ensimmäisellä käynnistyksellä ruudulle avautuu vaiheittainen Setup Assistant, joka käy yksityiskohtaisesti läpi kaiutinkytkennät, HDMI-liitännät, verkkoasetukset sekä peruskalibroinnin.
Marantzin käyttöliittymä ei ehkä ole markkinoiden näyttävin tai modernein, mutta silti selkeä ja sen logiikka toimii hyvin. Erityisesti kaiutinkytkentöjen visualisointi on onnistunut. Tämä helpottaa tilanteessa, jossa järjestelmässä on esimerkiksi korkeuskanavia, useita subwoofereita tai ulkoisia päätevahvistimia.
Toisaalta kokeneemmalle käyttäjälle Setup Assistant voi tuntua turhankin perusteelliselta. Käyttöönotto opastaa yksityiskohtaisesti jopa kaiutinkaapelien kuorimista ja kytkemistä myöten, eikä eteneminen ole aivan erityisen nopeaa.
Peruskalibrointi tehdään mukana toimitettavalla Audyssey-mikrofonilla. Mittausprosessi on pitkälti automatisoitu ja kestää yleensä noin 15–30 minuuttia mittauspisteiden määrästä riippuen. Käytännössä Cinema 50 saadaan tällä tavalla nopeasti toimintavalmiiksi myös ilman suurempaa perehtymistä.
HEOS ja käyttö
Cinema 50 käyttö ei perustu vain kaukosäätimeen ja television ruudulla näkyviin valikoihin, vaan arjessa rinnalle tulee myös sovelluksia. Musiikkikäytössä tärkein niistä on HEOS, joka on Marantzin ja Denonin yhteinen verkkotoisto- ja monihuonealusta.
HEOS-sovelluksen kautta käytetään verkkoradiota, suoratoistopalveluita, kotiverkon musiikkitiedostoja sekä yhteensopivien HEOS-laitteiden monihuonetoimintoja. Käytännössä tämä tekee Cinema 50:stä myös täysverisen verkkosoittimen. Osittain HEOS-sovelluksella voidaan ohjata myös laitteen perustoimintoja.
Mukana ovat lisäksi AirPlay 2, Spotify Connect ja Bluetooth, joten musiikkia voi toistaa myös ilman HEOS-sovelluksen jatkuvaa käyttöä. Bluetooth toimii sekä vastaanottimena että kuulokkeille suunnattuna lähetystoimintona, joskin vakavampaan musiikkikuunteluun HEOS, AirPlay 2 tai verkkotoisto ovat yleensä parempia vaihtoehtoja.
Laitteen yleisohjaukseen on tarjolla myös oma Marantz AVR Remote -puhelinsovellus. Sen kautta laitetta voidaan ohjata hyvinkin monipuolisesti, esimerkiksi tulovalintoja, äänenvoimakkuutta, kuuntelutiloja ja perusasetuksia. Sovellus ei ole välttämätön, mutta se helpottaa käyttöä etenkin silloin, kun vahvistin on sijoitettu kaappiin tai kuuntelupaikalta ei ole suoraa näkyvyyttä etupaneeliin. Valitettavasti sovellus oli paikoin hidas ja myös kaatui muutaman kerran. Tämä näkyy myös sovelluksen käyttäjäpalautteessa. Tämä heikentää muuten laadukkaan kokonaisuuden käyttökokemusta.
Kokonaisuutena sovelluskäyttö toimii, mutta ei tunnu aivan yhdenmukaiselta modernilta ekosysteemiltä. HEOS hoitaa musiikin ja monihuoneen, Marantz AVR Remote (varauksin) yleisohjauksen ja television ruutuvalikko syvemmät asetukset. Tämä yhdistelmä ei yhtä selkeä kuin sellainen ratkaisu, jossa kaikki toiminnot olisi koottu yhteen sovellukseen.
Päivittäinen peruskäyttö sujunee kuitenkin ihan mukavasti laitteen omalla kauko-ohjaimella.
Marantz AVR Remote ei kuitenkaan ole ainoa tapa ohjata laitetta verkon kautta. IP osoitteella pääsee suoraan laitteen Web Control-näkymään eli vahvistinta voidaan ohjata ja määrittää saman verkon tietokoneen, tabletin tai siis jopa puhelimen selaimella. Web Controliin pääsee myös suoraan AVR Remote -sovelluksesta, mutta suositeltavampaa tallentaa IP-osoite suoraan pikakuvakkeeksi
Web Controlin kautta sujuu toki myös peruskäyttö mutta sen kautta pääsee käsiksi huomattavan laajaan määrään erilaisia asetuksia. Videoasetusten puolella mukana ovat esimerkiksi HDMI-asetukset, 4K/8K-asetukset, HDCP-asetukset, Audysseyn asetuksia sekä yllättäen myös Diracin korjauksiin pääsy. Samalla on hyvä muistaa, että aivan kaikkiin asetuksiin ei kannata koskea, ellei tiedä mitä on tekemässä.
Toimituksen huomautus: Tässä kohtaa alkaa kaivata erillistä kosketusnäytöllistä ohjainta, jossa olisi verkkoyhteys, selkeä käyttöliittymä ja muutama tärkeä fyysinen painike esimerkiksi äänenvoimakkuudelle, mykistykselle ja tulovalinnalle. Älypuhelinsovellukset toimivat, mutta tämän kaltaisen laitteen kohdalla erillinen, kaikki tarvittavat toiminnot sisältä ohjain voisi olla kaikista luontevin ratkaisu. Vaikka tällainen kuin tämä tekoälyn luoma mallinne. Saada nähdä ottaako kukaan valmistaja tästä ideasta kiinni?
Äänitilat ja prosessointi
Tilaääniformaattien osalta Cinema 50 on varsin kattava. Tuettuna ovat Dolby Atmos, DTS, IMAX Enhanced sekä Auro-3D. Dolby Atmos ja DTS ovat nykyisten elokuvien ja suoratoistopalveluiden kannalta olennaisimmat formaatit, mutta Auro-3D mukanaolo erottaa Marantzin edelleen monista kilpailijoista.
Auro-3D on jäänyt selvästi Dolby Atmosia harvinaisemmaksi. Sitä on käytetty sekä elokuvissa että immersiivisessä musiikissa, ja sen vahvuutena pidetään erityisesti yhtenäistä kolmiulotteista äänikenttää.
Auro-3D käytännön merkitys ei rajoitu vain natiiviin Auro-3D-sisältöön. Mukana on myös Auro-Matic-upmixer, jolla tavallista stereomateriaalia voidaan laajentaa korkeuskaiuttimille. Käytännössä Auro-Matic toimii yllättävän hyvin myös musiikilla: se voi tuoda stereoäänitteisiin lisää tilantuntua ja korkeussuunnan avaruutta ilman, että lopputulos muuttuu yhtä helposti keinotekoisen efektimäiseksi kuin joillakin muilla prosessointitiloilla.
Musiikkikäytössä prosessointia ei tietenkään ole pakko käyttää. Direct- ja Pure Direct -tyyppiset kuuntelutilat ohittavat "ylimääräisen" prosessoinnin ja sopivat tilanteisiin, joissa halutaan mahdollisimman yksinkertainen signaalitie stereokuunteluun. Tämä on osa Cinema 50 kaksijakoista luonnetta: se on samaan aikaan täysiverinen kotiteatterivahvistin ja varsin vakavasti otettava hifilaite musiikin kuunteluun.
Audyssey ja lisähintaan Dirac -huonekorjaus
Marantz ja Denon, jotka kuuluvat samaan emoyhtiöön, ovat käyttäneet pitkään Audysseyn digitaalista huonekalibrointia ja automaattista kaiutinasetusten määritystä. Cinema 50 ominaisuuksiin kuuluu Audyssey MultEQ XT32, joka on Audysseyn kuluttajamalliston kehittynein versio.
Audysseyn laitteeseen sisäänrakennettu perusversio kuuluu siis laitteen hintaan. Jos haluaa enemmän säätömahdollisuuksia ja ominaisuuksia, esimerkiksi mahdollisuuden muokata korjauskäyriä itse ja paljon muutakin, niin tarvitaan erillinen Audyssey MultEQ Editor -puhelinsovellus, joka maksaa kuitenkin vain noin 20 euroa. Tämä on pieni lisäkustannus.
Audyssey MultEditor -sovellus maksaa noin 20 euroa.
Vielä pidemmälle menevään säätöön on tarjolla lisenssimaksullinen PC-sovellus (Windows) Audyssey MultEQ-X, joka tarjoaa laajemmat mahdollisuudet tavoitekäyrien, mittaustulosten ja kanavakohtaisten asetusten muokkaamiseen.
Sovelluksen voi ladata Windowsille ilmaiseksi ja mukana on virtuaalinen demovahvistin, jolla ominaisuuksia voi kokeilla. Varsinainen kalibrointi vaatii kuitenkin lisenssin. Lisenssi maksaa 200 dollaria ja se oikeuttaa kalibroimaan yhden tietyn AVR-vahvistimen koko sen käyttöiän ajan.
Vaihtoehtona on nykyään myös Dirac Live
Vaihtoehtona on nykyään myös Dirac Live, joka on saavuttanut etenkin aktiivisten kotiteatteriharrastajien keskuudessa vahvan aseman. Diracia pidetään yleisesti Audysseytä paljon tarkempana erityisesti bassotoiston ja vaihekäyttäytymisen hallinnassa. Ja myös monipuolisempana. Marantz ja Denon olivatkin käytännössä hieman pakotettuja lisäämään Dirac-tuen laitteisiinsa kilpailijoiden perässä, sillä monelle harrastajalle siitä on tullut lähes pakollinen ominaisuus tämän hintaluokan av-vahvistimessa.
PC:ssä toimiva Dirac ei kuitenkaan kuulu laitteen hintaan, vaan vaatii erillisen lisenssin hankinnan. Dirac Live Room Correction maksaa versiosta riippuen noin 259–349 dollaria. Lisäksi tarjolla on Bass Control -laajennus subwooferien hallintaan sekä ART-laajennus, jossa kaiuttimet osallistuvat aktiivisesti huoneresonanssien hallintaan. Bass Control maksaa 299 dollaria lisää ja ART samoin 299 dollaria.
Lisenssit myydään erikseen ja niiden hinnat ilmoitetaan Diracin verkkokaupassa Yhdysvaltain dollareina. Kaikki ominaisuudet sisältävä kokonaisuus voi nostaa Cinema 50 todellista hankintahintaa jopa 800 euroon. Lisäksi mukana toimitettavaa Audyssey-mittamikrofonia ei voi käyttää Diracin kanssa, vaan Dirac-mittauksia varten tarvitaan erillinen yhteensopiva kalibroitu mittamikrofoni. Tämä on taas yksi lisäkustannus.
Audyssey ja Dirac käytännössä
Sekä Audyssey että Dirac huonekorjaukset perustuvat molemmat siihen, että kaiuttimien ja huoneen käyttäytymistä tutkitaan mittamikrofonin avulla. Mittausten perusteella järjestelmä analysoi esimerkiksi taajuusvastetta, viiveitä, vaiheita ja huoneen aiheuttamia resonansseja, minkä jälkeen ongelmakohtia pyritään kompensoimaan järjestelmien muodostamien digitaaliset korjaussuotimien avulla.
Cinema 50:ssä vakiona olevan sisäänrakennetun Audyssey-huonekorjauksen suurin etu on helppous. Mittausmikrofoni pahvitelineineen on mukana ja mittaus tehdään vahvistimen omassa käyttöliittymässä. Tietokonetta ei siis tarvita.
Käytännössä vahvistimen ohjatulla käyttöönotolla Audyssey saa niin järjestelmän kuin huonekorjauksen nopeasti tehtyä, mutta automatiikka ei ole kaikilta osin ongelmaton. Audysseyyn liittyy yksi keskustelufoorumeillakin tunnettu piirre tai ominaisuus. Järjestelmä nimittäin määrittää jopa jalustakokoa olevat pääkaiuttimet helposti “Large”-tilaan ja asettaa jakotaajuuden turhan alas tai ei kytke sitä lainkaan päälle, vaikka käytössä olisi siis erillinen subwoofer. Tällöin bassokuormaa ohjataan turhaan pääkaiuttimille, vaikka subwoofer hoitaisi alueen hallitummin. Monessa tapauksessa lopputulos paranee, kun pääkaiuttimet asetetaan käsin “Small”-tilaan ja jakotaajuudeksi valitaan esimerkiksi 80 hertsiä tai alempi mutta joka tapauksessa suodatus.
Tässä mielessä Setup Assistant on hieman ristiriitainen. Se opastaa käyttäjää sinänsä hyvinkin yksityiskohtaisesti jopa kaiutinkaapelien kytkennöissä, mutta ei juuri selitä, miksi kaiutinkokoja ja jakotaajuuksia kannattaisi tarkistaa kalibroinnin jälkeen. Tavallinen käyttäjä ei välttämättä huomaa koko asiaa.
Itse huonekorjauksen osalta Audysseyn vahvistimeen sisäänrakennettu versio toimii kohtuullisen hyvin, lukuun ottamatta edellä mainittua kaiuttimien koko- ja jakotaajuusongelmaa. Huonekorjauksen vaikutus oli havaittava, mutta ei kuitenkaan käänteentekevä. Bassoalue siistiytyi havaittavasti ja ääni vaikutti selkeytyvän jonkin verran, mutta kokonaisuus jäi kuitenkin melko varovaiseksi.
Audyssey MultEQ Editor -puhelinsovellus maksaa vain 20 euroa. Se kannatta ehdottomasti hankkia.
Otimme seuraavaksi käyttöön Audyssey MultEQ Editor -puhelinsovelluksen. Puhelin yhdistettiin samaan verkkoon kuin vahvistin ja pian ne "löysivätkin" toisensa. Sovelluksen opastamana tehtiin uusi mittaus. Audyssey MultEQ Editor -sovelluksella saatiin yllättäen selvästi parempi lopputulos kuin vahvistimen omalla peruskalibroinnilla. Jo siis ihan sovelluksen perusasetuksilla ilman käsisäätöjä. Korjaustulos oli mitattunakin parempi. Sovellus tarjoaa myös mahdollisuuden tavoitevasteiden muokkaukseen ja korjausalueen hallintaan sekä erilaisten korjausten vertailuun. Tämä kertoo samalla siitä, että Audysseyssäkin on enemmän potentiaalia kuin laitteen oma automatiikka välttämättä tuo esiin. Tämä sovellus kannattaa siis ehdottomasti hankkia.
Entä Dirac?
Dirac toimii Cinema 50ä Audysseyn rinnalla vaihtoehtoisena huonekorjausjärjestelmänä, mutta se ei korvaa laitteen normaalia käyttöönottoa. Käytännössä vahvistin otetaan ensin käyttöön tavalliseen tapaan, minkä jälkeen käyttäjä voi halutessaan tehdä erilliset Dirac-mittaukset tietokoneella ja siirtää muodostetut korjaussuotimet vahvistimeen.
Tässä näkyy myös Diracin myöhemmin lisätty luonne. Cinema 50 Setup Assistant ei juuri opasta Diracin käyttöönotossa, ainakaan testin kirjoitushetkellä. Käyttäjän pitää itse selvittää, mikä Dirac-versio tarvitaan, miten lisenssi hankitaan, miten mittaukset tehdään, miten tavoitekäyrät määritellään ja miten valmiit suotimet siirretään vahvistimeen. Dirac tuntuu tässä enemmän myöhemmin lisätyltä vaihtoehdolta kuin integroidulta osalta vahvistinta.
Diracin käyttöönotto vaatii siis enemmän valmistelua kuin Audyssey. Tarvitaan tietokone, Dirac Live -ohjelmisto, erillinen lisenssi ja käytännössä myös yhteensopiva USB-mittamikrofoni. Mukana tuleva Audyssey-mikrofoni ei ole tätä varten tarkoitettu. Kun nämä asiat ovat kunnossa, itse mittausprosessi on kuitenkin looginen. Ohjelma käy vaiheittain läpi laitteen valinnan, mikrofonin ja tasojen asetukset, mittauspisteet, tavoitekäyrän sekä lopuksi suotimen siirtämisen vahvistimeen.
Audysseyyn verrattuna Dirac tuntuu aluksi selvästi teknisemmältä. Se ei ole vaikea, mutta käyttäjän täytyy ymmärtää paremmin, mitä on tekemässä. Erityisesti tavoitekäyrän, korjausalueen ja eri lisäominaisuuksien kanssa voi helposti ajautua säätämään enemmän kuin oli alun perin tarkoitus.
Vaiva kuitenkin palkittiin. Diracin huonekorjaus erosi Audysseystä selvästi, mutta ei yksinkertaisesti niin, että se olisi ollut kaikilla taajuusalueilla vain suorempi. Sen etu näkyi ennen kaikkea siinä, että bassoalue noin 30–120 hertsin välillä pysyi yhtenäisempänä ja kontrolloidumpana. Subwooferin ja pääkaiuttimien yhteispeli tuntui paremmin hallitulta, eikä basso noussut samalla tavalla erilliseksi alueeksi.
Dirac korjaa taajuusvasteen lisäksi myös äänen aikakäyttäytymistä eli vaiheita ja impulssivastetta. Tämä ei näy pelkässä taajuusvastekäyrässä kokonaan, mutta kuuntelussa vaikutelma oli selvä: basso oli napakampi, iskuäänet erottuivat paremmin ja koko järjestelmä tuntui yhtenäisemmältä. Dirac toimi erittäin vakuuttavasti jo peruslisenssillä ja rajatulla korjausalueella.
Diracin huonekorjaus erosi Audysseystä selvästi, mutta...
Mittaukset tehtiin samasta kuuntelupaikasta samalla 2.1-kokoonpanolla, joten vasteet eivät ole laboratoriomittauksia vaan havainnollistavat eri korjaustapojen vaikutusta juuri tässä huoneessa.
Mittaukset tukivat kuunteluhavaintoja. Korjaamattomassa vasteessa näkyi selvä huoneen aiheuttama korostuma noin 40–45 hertsin alueella sekä epätasaisuutta myös ylemmällä basso- ja alakeskialueella. Vahvistimen sisäinen Audyssey tasoitti osan ongelmista, mutta jätti bassoalueelle edelleen selvää vaihtelua ja muodosti noin 55–60 hertsin kohdalle melko selvän vaimentuman.
Audyssey MultEQ Editor -sovelluksella tehty korjaus oli mittausten perusteella tasapainoisempi. Bassoalueen pahimmat korostumat pysyivät paremmin kurissa, eikä vasteeseen syntynyt yhtä selvää kuoppaa kuin vahvistimen automaattisella peruskalibroinnilla. Myös kuuntelussa tämä kuului hallitumpana ja tasaisempana bassotoistona.
Diracin huonekorjaus erosi Audysseystä selvästi, mutta ei aivan yksinkertaisesti niin, että se olisi ollut kaikilla taajuusalueilla vain suorempi. Sen etu näkyi ennen kaikkea siinä, että bassoalue noin 30–120 hertsin välillä pysyi yhtenäisempänä ja kontrolloidumpana. Subwooferin ja pääkaiuttimien yhteispeli tuntui paremmin hallitulta, eikä basso noussut samalla tavalla erilliseksi alueeksi.
Dirac korjaa taajuusvasteen lisäksi myös äänen aikakäyttäytymistä eli vaiheita ja impulssivastetta. Tämä ei näy pelkässä taajuusvastekäyrässä kokonaan, mutta kuuntelussa vaikutelma oli selvä: basso oli napakampi, iskuäänet erottuivat paremmin ja koko järjestelmä tuntui yhtenäisemmältä. Dirac toimi erittäin vakuuttavasti jo peruslisenssillä ja rajatulla korjausalueella.
Suorassa Audyssey–Dirac-mittausvertailussa ero oli kuitenkin osin luonteeltaan erilainen. Audyssey vaikutti paikoin maltillisemmalta ja tietyillä keskialueen kohdilla jopa tasaisemmalta. Dirac puolestaan muokkasi ylempää taajuusaluetta selvemmin ja piti yläpäätä avoimempana. Tämä voi tuoda lisää tarkkuutta ja erottelua, mutta samalla se selittää myös, miksi laajemmalle taajuusalueelle ulotettu korjaus voi kuulostaa paikoin hieman kliinisemmältä.
Laajemmalle taajuusalueelle ulottuva korjaus ei tuonut meidän kokoonpanossamme enää yhtä selvää etua. Päinvastoin ääni muuttui paikoin hieman liian kliiniseksi ja elottomaksi, kuten Diracin vaikutusta joskus kuvataan. Koko taajuusalueen voimakas korjaaminen ei välttämättä tunnu aina yhtä luonnolliselta kuin maltillisempi, erityisesti bassoalueelle ja alakeskialueelle kohdistuva korjaus.
Sekä Audysseyssä että Diracissa tavoitevasteita ja korjausalueita voidaan muokata melko vapaasti. Tämä on suuri etu, mutta samalla myös pieni ansa: eri tavoitekäyrillä voidaan saada hyvinkin erilaisia lopputuloksia, ja säätämisestä voi helposti tulla loputon kierre. Mittausten perusteella paras käyrä ei aina ole kuuntelussa luonnollisin.
Meidän kokoonpanossamme paras hinta–hyöty-suhde saatiin Dirac Liven peruslisenssillä ja maltillisesti rajatulla korjauksella. Bassoalue parani huomattavasti jo tällä tasolla. Jos järjestelmässä on useampi subwoofer, Bass Control olisi luonteva lisä. Laajin ja kallein ART-laajennus vei lopputuloksen vielä pidemmälle: bassoalueen hallinta parani edelleen ja esityksestä tuli vakaampi sekä yhtenäisempi. Ero oli selvä, mutta ei enää yhtä dramaattinen kuin korjaamattoman toiston ja Diracin peruskorjauksen välillä. Lisähinta ja vaativampi käyttöönotto kannattaa siksi suhteuttaa omaan huoneeseen, järjestelmään ja säätöhalukkuuteen.
Vertailussa on hyvä huomioida, että emme kokeilleet Audyssey MultEQ-X -ohjelmistoa. Se on Windows-tietokoneella käytettävä Audysseyn laajempi säätötyökalu, jolla korjauskäyriä, mittauksia ja kanavakohtaisia asetuksia voi muokata selvästi vahvistimen omaa Audyssey-kalibrointia tai MultEQ Editor -mobiilisovellusta pidemmälle. On siis mahdollista, että MultEQ-Xä Audysseystä olisi saatu vielä parempi lopputulos.
Samalla on syytä todeta, että sekä Audyssey että Dirac arvioitiin tässä testissä pääosin niiden omilla lähtöasetuksilla ja käytännön käyttäjän kannalta realistisella säätömäärällä. Molemmista järjestelmistä olisi todennäköisesti mahdollista puristaa vielä parempi tulos pitkällä käsisäädöllä, mutta silloin vertailu muuttuisi enemmän säätäjän taidoksi kuin itse järjestelmien perustoiminnan arvioinniksi.
Jos tavoitteena on helppo käyttöönotto ja toimiva perusratkaisu ilman kalliita lisenssimaksuja, laitteen oma Audyssey XT32 toimii oikein hyvin, mutta mieluiten yhdessä Audyssey MultEQ Editor -sovelluksen kanssa. Etenkin osaavissa käsissä Audysseystä saa enemmän irti, kun tavoitevasteita ja korjauksen laajuutta pääsee muokkaamaan tarkemmin.
Jos taas huone on todella hankala, subwoofereita on useita tai järjestelmä halutaan muutenkin säätää mahdollisimman viimeisen päälle. Dirac tarjoaa enemmän mahdollisuuksia ja meidän testissämme myös paremman lopputuloksen. Se on käytännössä säätäjän ja teknofriikin unelmapakkaus: tavoitekäyriä, korjausalueita, mittauspisteitä ja lisäominaisuuksia voi hioa hyvin pitkälle. Tekniikka toimii hyvin, mutta vastineeksi se vaatii rahaa, aikaa ja perehtyneisyyttä. Jokainen päättäköön itse.
Ja paljon muuta
Cinema 50 ominaisuuslista jatkuu vielä varsinaisten päätoimintojen ulkopuolellakin. Käytännöllisiä lisätoimintoja ovat esimerkiksi dialogin selkeyttä parantava Dialog Enhancer, tulokohtainen kanavatasojen säätö, äänen ja kuvan viiveen hienosäätö sekä Video Select, jolla kuva voidaan ottaa yhdestä lähteestä ja ääni toisesta. Mukana on myös All Zone Stereo, jolla sama musiikki voidaan ohjata yhtä aikaa useampaan kuuntelualueeseen.
Laitteesta löytyy myös Tactile Transducer -säätö, jolla bassotäristimen eli bass shakerin voimakkuutta voidaan säätää jopa tulokohtaisesti. Kuulokekäyttöäkään ei ole unohdettu: etupaneelin perinteisen kuulokelähdön lisäksi Cinema 50 osaa lähettää ääntä Bluetooth-kuulokkeisiin. Ääni voidaan toistaa joko kaiuttimista ja Bluetooth-kuulokkeista yhtä aikaa tai pelkästään Bluetooth-kuulokkeista.
Speaker Preset -toiminnolla vahvistimeen voidaan tallentaa kaksi eri kaiutin- ja huonekorjausasetusta, joihin voidaan tallentaa esimerkiksi Audyssey- ja Dirac-kalibroinnit erikseen. Näin eri huonekorjausten vertailu onnistuu ilman, että asetuksia tarvitsee rakentaa alusta asti uudelleen.
Smart Select -painikkeet toimivat puolestaan pikamuistina. Niihin voidaan tallentaa esimerkiksi tulolähde, äänenvoimakkuus, äänitila ja muita käyttöasetuksia, jolloin kotiteatteri-, peli- tai musiikkikäyttöön pääsee yhdellä painalluksella. Smart Select voidaan tallentaa erikseen myös eri kuuntelualueille.
Takapaneelista löytyy lisäksi asennus- ja ohjauskäyttöön tarkoitettuja liitäntöjä, kuten Remote Control In/Out, Flasher In, RS-232C sekä 12 voltin DC Out -triggerilähtö. Ne eivät ole tavallisessa olohuonekäytössä välttämättömiä, mutta ovat hyödyllisiä, jos vahvistin sijoitetaan laitekaappiin, integroidaan ohjausjärjestelmään tai sen mukana halutaan käynnistää muita laitteita.
Plussaa tulee myös ohjeistuksesta (tosin vain englanniksi tai ruotsiksi? Missä Suomi?).
Cinema 50 käyttöohje on poikkeuksellisen laaja ja seikkaperäinen, mikä on tämän tason AV-vahvistimessa tärkeää. Kaikkia toimintoja ei tarvitse opetella kerralla, mutta kytkennöistä, kaiutinasetteluista, huonekorjauksesta, verkkotoiminnoista ja vianetsinnästä löytyy kunnolliset ohjeet. Vahvistin on todellakin ladattu täyteen ominaisuuksia, ja parhaiten niihin voi tutustua Marantzin selainpohjaisessa web-käyttöohjeessa.
Musiikkikäytössä edelleen Marantz
Vaikka Cinema 50 on ennen kaikkea kotiteatterivahvistin, on siinä edelleen melko vahva hifilaite-ajattelu. Tämä näkyy esimerkiksi analogitulojen määrässä, phono-tulossa sekä panostuksessa äänipuolen tekniikkaan.
Mukana ovat HEOS-monihuonejärjestelmä, AirPlay 2, Spotify Connect, Bluetooth ja verkkoradio. Lisäksi laite tukee korkearesoluutioisia FLAC-, WAV-, ALAC- ja DSD-tiedostoja.
Äänellisesti Cinema 50 jatkaa melko tunnistettavaa Marantz-linjaa. Esitystavassa on hieman lämpöä ja pehmeyttä verrattuna joidenkin kilpailijoiden analyyttisempään tai aggressiivisempaan luonteeseen. Kaikkiaan ääneltään laadukas hifivahvistin musiiikin kuunteluun,
Toisaalta kaikkein kliinisintä tarkkuutta hakeva saattaa pitää esimerkiksi Anthemia tai Arcamia hieman neutraalimpina vaihtoehtoina. Kyse on kuitenkin enemmän makueroista kuin varsinaisesta paremmuudesta.
Käytännössä Cinema 50:stä muodostuu varsin tasapainoinen kokonaisuus. Se ei välttämättä loista yksittäisellä ominaisuudella kilpailijoitaan enemmän, mutta yhdistää laadukkaan rakenteen, kattavat liitännät, modernit tilaääniformaatit ja miellyttävän äänellisen luonteen tavalla, joka tekee siitä vakuuttavan kokonaisuuden, ja kenties jopa stereokuuntelua painottaen.
Huonekorjauksen osalta käyttäjä voi valita helppokäyttöisen ja ihan toimivan Audysseyn tai panostaa Diraciin, joka parhaimmillaan nostaa suorituskyvyn selvästi korkeammalle tasolle, mutta vaatii vastineeksi sekä lisäinvestointeja että perehtymistä. Tässä suhteessa Cinema 50 tarjoaa mahdollisuuden kasvaa käyttäjänsä mukana.
PS. Huonekorjauksen perusteita ja eri järjestelmien eroja käsittelemme tarkemmin erillisessä artikkelissa.
Luetuimmat tänään
Uusimmat
Tilaa uutiskirje
Tilaa uutiskirjeemme ja pysy ajantasalla teknologian ja viihde-elektroniikan uusimmista jutuista.
Kysely
Tietovisa
Nokia puhelimet
Related Posts
Cayin Jazz 70 – aitoa putkisoundia ja tyyliä kohtuuhintaan
Putkivahvistimen ei tarvitse maksaa useita tuhansia euroja. Cayinin uusi Jazz 70 tuo klassisen EL34-putkitekniikan, näkyvät putket, analogiset mittarit ja käsin...
Tekoälyn käyttö musiikissa kasvaa nopeasti, mutta sen käyttämisestä halutaan tietää – Ainakin suomessa.
Tekoälymusiikki herättää suomalaisissa selvästi enemmän varauksia kuin tekoälyn käyttö yleensä. Tekoäly on nopeasti muuttumassa osaksi tavallista arkea, mutta sen tuottamaan...
CD uusi tuleminen näkyy myös laitteissa – Argon Audio CD1 on uusi 399 euron CD-soitin
Vinyylilevyjen uusi tuleminen on jatkunut jo pitkään, ja nyt myös CD-levyissä näkyy samansuuntaista kehitystä. Argon Audio vastaa kiinnostukseen uudella CD1-soittimella,...
Audio-Technica ATH-AL5NC yhdistää avoimen rakenteen ja langattomuuden – akunkesto jopa 75 tuntia
Audio-Technica laajentaa avoimien kuulokkeidensa valikoimaa ATH-AL5NC-mallilla, joka on valmistajan ensimmäinen langaton avoin kuuloke. Bluetooth-yhteyden lisäksi mukana ovat LDAC, melunvaimennus, äänivuodon...
Marantz MCR 60n kokoaa CD, vinyylin, suoratoiston ja TV-äänen samaan laitteeseen
Marantz on esitellyt uuden MCR 60n -monitoimilaitteen, joka jatkaa valmistajan pitkää kompaktien Melody-järjestelmien sarjaa. Pieneen koteloon on koottu verkkosoitin, CD-soitin,...
TESTISSÄ: TCL 65C7L – kirkas Mini LED laajalla väritoistolla
TCL on viime vuosina panostanut voimakkaasti Mini LED -televisioihin ja tuonut suuren kirkkauden, runsaan paikallishimmennyksen sekä kattavat peliominaisuudet myös selvästi...