Testissä kaksi highend-kaiutinta: Focal Sopra 3 ja B&W 803 D3

Harppaus hyvästä hinta-laatusuhteesta siihen vielä parempaan on harvoin ollut yhtä konkreettisesti läsnä kuin hyperkehittyneen B&W 803 D3:n ja teknisesti yhtä edistyneen Focal Sopra 3:n kohdalla. Molemmat ovat kyllä hintavia kaiuttimia mutta ei perusteetta: kumpikin ällistyttää sekä teknisellä suorituskyvyllään että yleisellä vaikutelmallaan.

Vaikka asia onkin joskus hiukan askarruttanut, niin viimeistään tämän vertailun myötä se on käynyt selväksi: kaiuttimet ovat oikeastaan hifilaiteketjun sekä hauskin että jännittävin lenkki. Ja voihan kaiuttimia toki kutsua myös tärkeimmäksi lenkiksi, sillä jokainen varmaan muistaa vanhan sananlaskun ketjusta, joka on yhtä vahva kuin… ja niin edelleen. Olennaista on, että vähän niin kuin mikrofonin tehtävänä on muuntaa akustinen äänisignaali mahdollisimman puhtaasti sähköiseen muotoon, toimii kaiutin toisin päin ja huolehtii sähkön muuntamisesta takaisin akustisiksi ääniaalloiksi. Tässä asetelmassa harppaus hyvästä hintalaatusuhteesta siihen vielä parempaan on harvoin ollut yhtä konkreettisesti läsnä kuin hyperkehittyneen B&W 803 D3:n ja teknisesti yhtä edistyneen Focal Sopra 3:n kohdalla. Molemmat ovat kyllä hintavia kaiuttimia mutta ei perusteetta: kumpikin ällistyttää sekä teknisellä suorituskyvyllään että yleisellä vaikutelmallaan. Ja kun kaiuttimien parissa viettää tovin ja tottuu niihin, ei hintalappu tunnukaan enää niin painavalta. Kokemuksista keskeisimpänä jää mieleen se välitön tapa, jolla kaiuttimet houkuttelevat tarkastelemaan pitkälle kehittynyttä äänentoistoa ja sen kahta peruspilaria, realismia ja läsnäolon tuntua.

B&W 803 D3

Brittiläisen B&W:n legendaarinen 800-sarja on tunnettu aina vuodesta 1979, joskin sen nykyisellään näkyvin tunnusmerkki, pisaranmallinen Nautilus-tekniikka, tuli mukaan vuonna 1998. Nyt sekä keskiääni- että diskanttielementissä käytetyn toteutuksen ideana on pitää takaheijastukset kurissa sulkemalla elementit omiin kammioihinsa. Testatun 803-mallin edeltäjissä vain diskantti on ollut irrallaan pääkotelosta, mutta uuden 803 D3:n kohdalla suunnittelijat ovat kehittäneet aiempaa keskiäänistä hiukan pienemmän elementin ja sijoittaneet senkin valetusta alumiinista tehtyyn erilliseen Turbine Head -osioon kuten sarjan raskaammissa 802 D3- ja 800 D3 -malleissa. Samankaltaisuutta sarjan isompiin malleihin löytyy myös Reverse Wrap -kotelosta, joka 803 D3:n kohdalla on taivutettua koivuvaneria. Kotelon sisäiset vahvistukset ovat niin ikään vaneria sekä alumiinia, mikä parantaa kaiuttimen akustisia ominaisuuksia. Uusien seitsentuumaisten woofereiden kartiomateriaaliksi on vaihtunut Aerofoil, jonka kerrotaan olevan valmistajan aiempaa Rohacell-materiaalia jäykempää ja kevyempää mutta myös paremmin vaimennettua. Tasaisemman ja puhtaamman liikkeen aikaansaamiseksi myös korkeammilla taajuuksilla kartioiden paksuus vaihtelee hiukan. Ja tässä on vain muutama niistä ominaisuuksista, jotka nostavat uuden 803 D3:n aivan omaan luokkaansa – jopa edeltäjiinsä verrattuna. Aiempien mallien rinnalla myös painonsa ja tiheytensä puolesta uusittu 803 D3 on monenkin asiantuntijan suusta kuultuna napakampi ja nyanssirikkaampi B&W-kaiutin. Eivätkä muutokset keskity vain pohjarakenteeseen. Uutta räjähtävää voimaa kaiuttimelle antaa vanhan ja tunnistettavan, keltaisen kevlar-keskiäänisen sijasta nyt reunukseton viisituumainen Continuum-komposiittielementti, joka päihittää edeltäjänsä erityisesti puhtaudessa ja nopeudessa. Sokerina pohjallauuden 803:n keskiäänielementti on sijoitettu samanlaiseen, raskaaseen ja resonoimattomaan alumiininuppiin kuin sarjan isommissa lattiakaiuttimissa. Oikeastaan juuri keskiäänielementin Turbine Head -asennus antaa kaiuttimelle sen varsinaisen uniikkiuden, vaikka pohjaratkaisukin toki herättää kunnioitusta. Mallin suurimpiin saavutuksiin kuuluu se, miten B&W on onnistunut luomaan kaiuttimen, joka menee ääni edellä ja sulautuu kuulokenttään ytimiään myöten. Toiston värittymättömyys ja läpikuultavuus kaivaa levyn kuin levyn oman akustisen äänimaailman esiin ja kuultaville suorastaan henkeäsalpaavalla tavalla. Äänessä on puhtautta, yksityiskohtaisuutta ja ilmavuutta sekä aiempia 800-sarjalaisia enemmän tietynlaista ketteryyttä. Tarvittaessa kaiuttimista löytyy myös aivan omanlaistaan armotonta, tiukalle virittyneen jousen purkautumisen tavoin laukeavaa iskevyyttä, joka tuntuu keuhkoissa asti. Paikoin tuntuu jopa siltä kuin kuuntelisi steroideilla pumpattuja elektrostaatteja. Yksinkertaisiinkin oheislaitteisiin kytkettynä 803 D3:ssa on tarpeeksi potkua rikkomaan seinä kuulijan ja musiikin välillä sekä tuomaan tallenteiden omat tilalliset yksityiskohdat esiin niin realistisesti, että välillä tuntuu kuin olisi samassa tilassa soittajien kanssa. Tämä teleportaatio paikkojen välillä onnistuu jopa striimatun ja pakatun musiikin kanssa, mutta realismi saavuttaa suorastaan hypnoottisia ulottuvuuksia korkearesoluutiotiedostoja tai vinyylilevyjä kuunneltaessa. Jos etsinnässä on todella suuren luokan ja syvän perspektiivin 3d-fiilistelykaiutin, 803 D3 on parasta mitä sen hintaan on saatavilla. Ja te, joiden mielestä B&W:n kaiuttimia on kenties vaivannut jonkinlainen mukavuudenhaluinen pöhöttyneisyys, valmistautukaa pieneen shokkiin, kun pääsette kuulemaan 803 D3:n suorastaan atleettisia ja laaja-alaisia voimia. Tässä tapauksessa tarkkuustyökalumaisuus yhdistyy kauniisti musiikilliseen lumovoimaan.

Focal Sopra 3

Juuri kun B&W:n menoon oli alkanut tottua, se sai viereensä vastustajan samasta luksusluokasta: uuden Focalin Sopra-sarjan suurimman kaiuttimen, 3:n, joka on painoltaan ja hinnaltaan hyvin lähellä kilpakumppaniaan. Mielenkiintoista kyllä, kaiuttimilla on myös muita yhdistäviä tekijöitä. Myös Focal on kolmitiekaiutin samankaltaisella varustelulla ja alaspäin suunnatulla bassoportilla, minkä lisäksi siinä on B&W:n tyyliin panostettu äärimmilleen vietyyn diskanttiteknologiaan. Sopra 3:n kohdalla diskanttiratkaisuksi on muodostunut invertoitu dome ultrajäykästä berylliumista, jonka kotelointitekniikka muistuttaa B&W:n Nautilusta siltä osin, että myös Focal pyrkii kontrolloimaan elementin taaksepäin suuntautuvaa sointia mahdollisimman paljon. Focalin patentoimasta IHL (Infinite Horn Load) -tekniikasta ei yksityiskohtia puutu, ja torvionkalon kerrotaan vähentävän säröä noin 30 prosenttia. Ja kuten B&W:n leirissä, myös Focalilla on painotettu keskiääniseen. Sopran tapauksessa sen toiminta-alue ulottuu aina 250 hertsistä kahteen kilohertsiin saakka. Vaikka Sopra 3 on pitkänpuoleinen kolmitiekaiutin, sen valtit ovat huomattavassa äänialassa sekä hyvällä tavalla harvinaisen homogeenisessä ja pistemäisessä saundissa. Elementtiteknologia on yhtä nerokasta, ja myös Focal on käyttänyt kaiuttimessaan vaihtelevan paksuisia kartioita. Ne taas ovat samaa valmistajan W-tyyppiä, joita on käytetty myös Utopia-referenssisarjassa. Kyseiset kartiot rakentu- Focal Sopra 3 ja B&W 803 D3 vat kahdesta erittäin ohuesta lasikuitukerroksesta, joiden välissä on huokoista mutta jäykkää ja hyvin vaimentavaa vaahtoa. Uusissa elementeissä on myös päivitettyä magneettitekniikkaa sekä resonanssiviritetty ripustus, jonka avulla elementin liike on saatu puhtaammaksi ja kontrolloidummaksi myös korkeammille taajuuksille kivuttaessa. Valmistaja kertoo päätyneensä näihin ratkaisuihin, jotta kaikki mahdollinen toiston dynaaminen kompressoituminen jäisi minimiin. Focal onkin pyrkinyt aina täyteläisimpään mahdolliseen dynamiikkaan, minkä kuulee hyvin jopa Utopia-referenssisarjan hännille kohoavan Sopra 3:n toistossa. Se onkin ottanut huiman hyppäyksen ihan uudelle asteelle verrattuna esimerkiksi sarjan pienempään ja solakampirunkoiseen lattiamalliin Sopra 2:een. Korkea Sopra 3 on näyttävä ja ennen kaikkea kunnioitettavan kuuloinen kaiutin, jota kuunnellessa tuntuu paikoin melkein kuin sydän hyppäisi kurkkuun. Vastaavaa kokemusta ei ihan joka viikko tule vastaan. Oikeastaan lähimmäs sitä on päässyt JBL:n malli M2, mutta tässäkin erona on se, että Focal kykenee toistamaan vielä yhden oktaavin sitäkin matalammalta. Välillä kuunnellessa saikin puristaa käsinojia melkein rystyset valkoisina, kun tunsi melkein jäävänsä pikajunan alle – siinä missä B&W:lle läheisempi vertauskuva olisi bussi. Tässä on kuitenkin hyvä ottaa huomioon se, että Focal on varustettu sekä tilavammalla kotelolla että hiukan isommalla wooferilla. Äänessä on ulottuvuutta ja fyysisyyden tuntua, mutta enemmän Sopra 3:n kohdalla yllättää se, että se osaa olla myös samettisen herkkä ja pehmeä. Paikoin se tuntuu jopa hiukan nöyristelevältä, mutta ei niin, että äänestä puuttuisi yksityiskohtia ja täsmällisyyttä. Oikeastaan B&W:n ääni on pelkistetympi ja detaljitasolla rouheampi, hiukan pystyvämpi kuin isommin skaalautuvan ja fyysisemmän Focalin vastaava. Molempien toistossa on ennen kaikkea poikkeuksellisen paljon samankaltaisuutta mutta myös niin rutkasti yksityiskohtaisuutta ja tarkkuutta, että monet kilpailijat voivat vain haaveilla vastaavasta. Missä kaiuttimet sitten todella eroavat toisistaan? Voidaan sanoa, että Focal on luonnolliselta toistoltaan paljon syvempi ja soi tilassa paksuna ja kuumana, kun taas B&W käyttäytyy viileämmin ja ilmavammin. Mutta kuten aina, nämä jos mitkä ovat makuasioita. Sanottakoon kuitenkin vielä, että vaikka molemmat kaiuttimet toimivat poikkeuksellisen hyvin sekä tarkassa monitorikuuntelussa että bileiden käynnistäjänä, B&W sopii paremmin laboratorioon, kun taas Focalista irtoaa äänenpainoa ja lämpöä.

Summary

Tällä kertaa testiin sattui kaksi kaiutinparia, jotka olivat teknisesti ja oikeastaan kaikilla muillakin tavoilla aivan loistavat: molemmista löytyi todellista ulottuvuutta ja hämmästyttävän hyvää mutta yhteneväistä suorituskykyä. Näin ollen voittajan valitseminen on mahdotonta. Toki vahvoja perusteita jommankumman valitsemisellekin on olemassa. Focal Sopra 3 on hiukan kalliimpi mutta myös suurempi ja toistoltaan luonnollisempi. Sen raskaampi toteutus mahdollistaa myös astetta kovemman käytön, mutta toisaalta isomman koon vuoksi niitä ei voi suoranaisesti suositella alle 25 neliön tiloihin. Sen sijaan fyysisesti hiukan kompaktimpi B&W 803 D3 toimii paremmin pienemmissäkin tiloissa. B&W:n eduksi mainittakoon myös, ettei se ole niin tarkka sijoituksestaan.