Hifiman Isvarna -sankakuulokkeet – Planaari ja dynaaminen bassoelementti samoissa kupeissa

Isvarna näyttää hopeisena skarpilta, mutta myös sangen erikoiselta – ovaalinmuotoisten subwoofereiden vuoksi alumiinikupeista on tehty takaa poikkeuksellisen leveät. Silmiinpistävä piirre ovat myös suuret mustat bassoportit, jotka muistuttavat tyylillisesti urheiluautojen ilmanottoaukkoja. Metallinen sankarakenne puolestaan vastaa Hifimanin HE1000-kuulokesarjaa.

Kalliin kuulokkeen olettaisi aina tuntuvan laadukkaalta, mistä mainittakoon onnistuneena esimerkkinä Meze Audion Empyrean-mallit. Niihin nähden Isvarna ei kokonaan metallisesta rakenteestaan huolimatta aivan vakuuta, vaan osien väliset toleranssit ovat löysät ja sangan saranat kitisevät toisinaan kuin ruostunut ovi. Kuppien sisäosaa ei myöskään ole vaimennettu kunnolla, joten rakenteen koputtelu saa ne kuulostamaan tyhjiltä säilyketölkeiltä. Suunnittelubudjetti on siis käytetty toisaalle.

Käyttömukavuus tekeekin suuremman vaikutuksen. Isvarna istuu päässä tasaisesti ja 462 gramman painostaan huolimatta varsin huomaamattomasti. Tästä voidaan kiittää sangan lempeää puristusta ja leveää remmiä päälaella. Korkeudessa olisi lisäksi tarvittaessa runsaasti säätövaraa, eikä pehmeitä korvapehmusteitakaan olisi tarvetta muuttaa, vaikka joillekin aukko saisi varmasti olla pystysuunnassa hieman suurempikin. Pehmusteet kiinnittyvät kuppeihin mielenkiintoisesti velcro-tarralla, joten ne on helppo irrottaa. Vaikka tiukempi kiinnitysratkaisu saattaisikin parantaa rakenteen äänieristystä, asialla ei ole Isvarnan kohdalla juurikaan merkitystä, koska ääntä pääsee joka tapauksessa vuotamaan tavallista enemmän sisään ja ulos suurten bassoporttien kautta.

Oman mainintansa ansaitsevat myös Hifimanin valitsema tuotepakkaus ja kattava varustelu. Ruskea keinonahalla päällystetty laatikko kätkee sisäänsä kuulokkeiden lisäksi kovakantisen käyttöopaskirjan ja peräti kolme erilaista kaapelia. Näistä yksi on suunnattu 1,5 metrin pituutensa ja 90-asteen kulmaan asennetun 3,5 millimetrin pluginsa myötä mobiilikäyttöön, kun taas 3-metrisillä kaapeleilla (XLR/6,35 mm) selvitään haastavammistakin kuuntelutilanteista. Irrallaan putkimaisen kuoren sisällä kulkevat johtimet herättävät tosin epäilyksiä kaapeleiden pidempiaikaisesta kestävyydestä, eikä karhea pintamateriaalikaan ole paras valinta mikrofonisuutensa vuoksi.

Isvarnan nimellisimpedanssi on 16 ohmia ja herkkyyskin suhteellisen matala 93 dB/mW, mikä asettaa jo hieman odotuksia kuulokevahvistimen virranantokyvylle. Hintavan kuulokkeen kanssa ei välttämättä ole ylipäätään mielekästä tyytyä minimitason oheislaitteistoon, joten esimerkiksi muutaman satasen maksava DAC-kuulokevahvistin on järkevä valinta Isvarnalle.

Kuulokkeiden poikkeuksellisen impedanssivasteen – crossover-piste 12 ohmia, dynaaminen elementti 15-20 ohmia ja planaarielementti noin 30 ohmia – vuoksi vahvistimen lähtöimpedanssin olisi lisäksi tärkeää olla matala. Esimerkiksi jo suhteellisen alhaisella 10 ohmin lähtöimpedanssilla diskantti voimistuu kauttaaltaan 2 desibelin verran ja bassoakin tulee hieman lisää. Taajuusvasteen muutoksilta vältytäänkin varmimmin alle 1 ohmin lähtöimpedanssilla, ellei joku niitä tarkoituksella tavoittele.

Isvarnaa kuunnellessa huomio kiinnittyy välittömästi muhkeaan bassoon. Kuulokkeiden subwooferit on viritetty toistamaan häpeilemättömän tuhdisti yläbassoa, joka nousee 200 hertsin ympärillä noin 7 desibeliä Harmanin tavoitekäyrän yläpuolelle. Kevyempää musiikkia kuunnellessa asia ei häiritse suuremmin, mutta basson roolin kasvaessa äänestä tulee melko turvonnutta ja kumahtelevaa, eikä keskialueesta saa enää optimaalisesti selvää. Toisaalta kuuntelutestimme osoittivat Isvarnan jakavan voimakkaasti mielipiteitä, joten mieltymyksistä riippuen bassoa voi olla yliampuvasti tai juuri sopivasti. Myös kuulokkeiden istuvuus vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti ne lopulta bassoa toistavat.Isvarnan hybriditoteutus vaikuttaa siinä mielessä toimivalta, ettei ääntä arvaisi kahden erilaisen elementin tuottamaksi. Ajastus- ja vaihevirheet eivät siis ole ainakaan korvakuulolla havaittavissa. Alataajuudet pysyvät myös korostuneisuudestaan huolimatta hieman tavallista paremmin omassa lokerossaan. Toistosta huolehtii 350 hertsistä ylöspäin lähempänä korvaa sijaitseva planaarielementti. Myös energisesti toistuva 1-2 kilohertsin taajuusalue auttaa elävöittämään ääntä. Kuunnellusta musiikista riippuen lopputulos voikin olla parhaimmillaan yllättävänkin luonnollinen. Isvarna erottautuu joka tapauksessa massasta omalaatuisella soundillaan.Kuulokkeiden suljettu rakenne aiheuttaa objektiivisesti arvioituna eniten lieveilmiöitä ylätaajuuksilla, jotka toistuvat hieman vaimeasti preesensalueella (4-6 kHz) ja korostuneesti 10 kilohertsin ympäristössä. Tältä osin avoinrakenteiset kuulokemallit suoriutuvat monesti paremmin, muttei Isvarnakaan kuulosta mitenkään ärsyttävältä etenkään, kun tuhti basso vetää aina diskanttia enemmän huomiota itseensä. Epätasaisen taajuusvasteen myötä kuulokkeiden äänikuva koettiin hyvin eri tavoin, sillä sitä kuvailtiin sekä avaraksi ja tarkaksi että hieman ahtaaksi ja epätarkaksi. Äänikuvan kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa, ettei se vastaa kuulokkeissa millään tapaa kaiutintoistoa, vaan jokaisen aivot tekevät siitä henkilökohtaisen tulkinnan rajallisten sijaintivihjeiden pohjalta. Ei siis ole yksiselitteisesti oikeaa tai väärää tapaa kokea äänikuvaa, vaan arvostelijoiden näkemyksen sijaan se pitäisi päästä kokemaan omin korvin.