Metrin korkuiset, näyttävän näköiset ja hyvin viimeistellyt lattiakaiuttimet integroiduilla aktiivisubwoofereilla ja reilusti alle 800 eurolla. Liian hyvää ollakseen totta?
Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas
Wilson on suhteellisen uusi tekijä kaiutinmarkkinoilla. Kyseessä on puolalaisen Horn Distributionin vuonna 2016 perustama oma kaiutinmerkki. Huomautettakoon, että kyseessä olevalla Wilsonilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä yhdysvaltalaisen high-end-kaiutinmerkin Wilson Audion kanssa. Wilsonin kaiuttimet ovat sitä vastoin hyvinkin edullisia.
Wilsonin mallisto on laajahko, mutta ainakaan toistaiseksi kaikki mallit eivät ole saatavana Suomessa. Tarjolle on poimittu kuitenkin muutamia massasta poikkeavia malleja. Juuri tällainen on Wilson Power Six.
Kaksoisliittimien siltapala yhdistää passiivipuolen ja aktiivisubbarin tulot. Alemmat liittimet ovat aktiivisubbarille, joka saa signaalin suoraan kaiutintasoisena. Laitteiston vahvistimessa ei siis tarvitse olla erillistä subbarilähtöä. Kytkentä voidaan tehdä myös linjatasoisena. Tällöin kaiutinliittimien siltapala tulee poistaa. Subbarivahvistimelle on valittava automaattinen sammutus/käynnistys/valmiustila.
Elementit ovat laadukkaan oloiset. Subbarin elementit ovat passiivikaiuttimien elementtejä järeämmät.
Aktiivisubit mukana. Kyseessä on sinänsä jo vakuuttavan ja tyylikkään näköiset lattiakaiuttimet, joiden varsinainen erikoisuus paljastuu kaiuttimien takaa. Kotelon alaosassa on vahvistinmoduuli ja kotelon yläosassa jakotaajuuden ja tason säädöt.
Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinaiset aktiivikaiuttimet, vaan vahvistimet on tarkoitettu kaiuttimien sisäänrakennetuille subwoofereille. Kaiuttimien kaksi alinta 165 millimetrin elementtiä ovat omissa kotelo-osissaan ja toimivat subwoofereina, tai tässä tapauksessa lisäbassoina.
Signaali subwoofer-vahvistimelle saadaan suoraan kaiutinterminaaleista tai käyttämällä RCA-tuloa, jos laitteiston vahvistimessa on subwoofer-lähtö. RCA-tuloa käytettäessä kaiutinliittimen väliltä pitää poistaa niitä yhdistävä siltapala.
Vahvistimien tehoksi ilmoitetaan 60 wattia, mutta tässä on hyvä huomata, että kyse on kahdesta erillisestä vahvistimesta, jolloin yhteisteho on siis 120 wattia.
Varsinaiset pääkaiuttimet ovat passiiviset ja koostuvat kahdesta 165 millimetrin basso- ja bassokeskiäänielementistä sekä 25 millimetrin silkkikalottidiskantista. Sähköinen rakenne on kolmitie, tai tarkemmin ottaen 2,5-tie.
Subbarin vahvistin on teholtaan 60-wattinen, mutta pitää muistaa, että niitä on kaksi, yksi kummassakin kaiuttimessa. Kotelossa on vain vähän vaimennusainetta, mutta se on muuten tukeva.
Subbarille on kotelon takana jakotaajuuden ja tason säätö.
Myös passiivipuolen jakosuodatin on luokassaan asiallinen, vaikka rautasydänkelat eivät aivan korkeimpaa hifiluokkaa edustakaan.
Liikaa bassoa. Aloitimme kuuntelun subbarivahvistimien tasot nollassa. Kaiuttimet siis soivat sellaisenaan ilman aktiivisubbareitakin. Toisto ulottuu kohtalaisen alas, mutta bassot korostuvat selvästi, ja niiden sävy on raskaanpuoleinen. Toistoprofiili on ääripääkorosteinen, ja ylempi keskialue ja diskantti kuulostavat kauttaaltaan jotenkin irralliselta suhteessa ylimuhkeaan bassoon. Sinänsä keskialueella on elävyyttä ja erottelua, mutta basso peittää sen alleen. Bassotoisto ei ole myöskään kovin tarkka. Kaiutin soi maltillisella äänenvoimakkuudella ja kevyellä musiikilla ihan mukavasti, mutta loudnessmaisesti. Hiemankaan kovemmalla volyymilla ja bassoiltaan runsaammalla musiikilla homma menee kuitenkin nopeasti överiksi.
Subwooferin aktivointi vain pahentaa tilannetta. Toisto ei juurikaan kuulosta ulottuvan alemmas. Vaikka subwooferin jakotaajuuden pitää alimmalla tasollaan, niin subbarin tasoa ei voi nostaa ilman bassotoiston muuttumista vieläkin korostuneemmaksi ja samalla myös epätarkemmaksi. Subbarit ovat enemmänkin lisäbassot kuin aidot subbarit, ja bassoa ei nyt tarvittaisi yhtään lisää, päinvastoin.
Vaikka bassoa on määrällisesti tarjolla erittäin runsaasti, sen laatu ei ole hyvä. Subbarille ei löydy millään yleispäteviä ja toimivia säätöjä.
