Kuin kaksi marjaa hieman eri makuisena

Vertailussa kaksi samanlaista kaksikanavaista ja perinteistä mutta silti nykyaikaista viritinvahvistinta.

Nämä kaksi tyylikästä ja matalaa vahvistinta sisältävät liitännät niin äänelle kuin kuvallekin, modernit verkko-ominaisuudet suoratoistopalveluineen ja myös perinteisen fm-radion. Eipä paljon muuta enää tarvitakaan.

Nykyaikainen vahvistin on monipuolinen keskusyksikkö niin äänelle kuin kuvallekin. Vahvistimeen voidaan liittää kaikki perinteiset ohjelmalähteet aina uuden tulemisen kokeneesta levysoittimesta useisiin kuvalähteisiin sekä televisioon. Lisäksi vahvistin toistaa musiikkia verkon kautta eri suoratoistopalveluista, kodin tietokoneilta ja verkkokovalevyiltä sekä puhelimista.

Kaksi marjaa
Onkyon ja Pioneerin omistussuhteet ovat viimeaikaisten yrityskauppojen myötä samoissa käsissä.
Tämä näkyy luonnollisesti myös tuotteissa. Ilmiö on tuttu autoteollisuudesta.
Vaikka laitteet näyttävät ensi alkuun erilaisilta, niin lähempi tarkastelu paljastaa, että vahvistimet ovat lähes kuin kaksi marjaa. Liitännät, perustekniikka ja perustoiminnot ovat täysin identtiset. Etupaneelin design on kuitenkin erilainen. Mustana ja hopeisena saatava Pioneer on ehkä hieman perinteisemmän näköinen, kun taas Onkyo – jota saa mustan lisäksi myös trendikään valkoisena – edustaa nykyaikaista, pelkistetympää tyyliä. Poikkeavuutta on myös kaukosäätimien näppäimien
sijoittelussa.
Mutta suurempiakin eroja on: Pioneerissa on merkille tuttu MCACC-huonekorjaus, joka käytännössä on automaattinen tai manuaalinen taajuuskorjaus kaiuttimien toistovirheiden ja huoneakustiikan kompensointiin. Pioneerissa on myös enemmän eräänlaisia musiikinparannustoimintoja, kuten esimerkiksi Sound Retrieval ja Theater Filter.
Tämä näkyy myös vahvistimien hinnassa: Suositushinnaltaan Pioneer on ”vain” 80 euroa Onkyota kalliimpi, mutta käytännössä niin sanotussa katuhinnassa ero on suurempi. Onkyota myydään yleisesti 400 eurolla, kun taas Pioneerin hinta on 530–540 euroa. Onko hintaero perusteltu?

Runsaasti kaikkea
Onkyo ja Pioneer ovat nähneet markkinoilla oivan raon kaksikanavaiselle, tyylikkään matalalle, monipuoliselle ja silti riittävän yksinkertaiselle sekä nykyaikaisilla ominaisuuksilla varustetulle, kuvasignaaliakin käsittelevälle mutta silti hyvässä mielessä perinteiselle av-viritinvahvistimelle.
Perinteisille analogisille äänilähteille löytyy kaksi tuloa, ja lisänä on kaksi erillistä digituloa. Lisäksi vahvistimista löytyy tietysti myös levysoitinliitäntä – levysoitinta kun ei voi liittää ihan mihin tahansa sisääntuloon. Etupaneelista löytyy myös usb-portti, jossa voi tarvittaessa ladata myös puhelimen.
Vahvistimiin saa liitettyä neljä kuvalähdettä, ja kuvan saa myös skaalattua 4k-tarkkuutteen. Hdmi-liitännät tukevat tämän hetken kaikkia uusimpia tekniikoita ja ominaisuuksia, jotka tosin saattavat olla suurimmalle osalle kuluttajista täyttä hepreaa. Suurin osa näistä onkin markkinointihepreaa, jolla asiat saadaan vaikuttamaan tavallisen kuluttajan silmissä hienoilta. Esimerkiksi sopii vaikka Deep Color, joka on hdmi-kuvansiirtotekniikan ominaisuus. Käytännössä se mahdollistaa paljon väri-informaatiota sisältävän kuvasignaalin siirron. Yksistään termi Deep Color ei tee väritoistosta syvää – se vain kertoo, että laitteen hdmi-liittimien kautta pystyy siirtämään tämän mahdollistavaa kuvatietoa.

Musiikkia verkosta
Molemmat vahvistimet tarjoavat laajat toistomahdollisuudet kaikille tämän päivän musiikkilähteille, myös niin sanotuille korkearesoluutioisille musiikkitiedostoille. Suoratoistopalveluista tuki löytyy suoraan Spotify Connectille, Deezerille ja Tidalille. Suoratoistopalveluista pitää olla maksulliset versiot, jotta ne toimivat suoraan vahvistimissa. Muuten käyttäjä saa tyytyä ilmaisversioiden kuunteluun älypuhelimen kautta bluetooth-yhteyden yli.
Perinteisen fm-radion lisäksi tarjolla on myös verkon yli toimiva ilmainen internet-radio. TuneIn-internetradiopalvelun suosikkikanavat on mahdollista tallentaa myös muistipaikkoihin perinteiseen tapaan.
Samaan kotiverkkoon kytketyn tietokoneen, verkkokovalevyn tai älypuhelimen sisältämä musiikki
saadaan myös kuuluviin verkon kautta. Ja luonnollisesti älypuhelimet sekä tablettilaitteet kytkeytyvät kumpaankin vahvistimeen helpoiten suoraan bluetoothin tai Applen AirPlayn avulla. Bluetooth-toistoon liittyy vielä kätevä Bluetooth Wakeup -ominaisuus, joka napsauttaa vahvistimen automaattisesti päälle ja bluetooth-valmiuteen, kun puhelimen bluetooth-toiminnon kytkee päälle.

Käyttö
Vahvistimien käyttöönotto on periaatteessa helppoa, kun ne on liitetty televisioon. Tällöin näyttö opastaa asetusten määrittelyssä. Television ”pakollisuus” on nykyään myös hieman epämukavaa.
Laite pitää aina sijoittaa television läheisyyteen, ja sitä myös tarvitaan laitetta käytettäessä. Peruskäyttö kuten radion tai ulkopuolisen äänilähteen kuuntelu sujuu kyllä ilman televisiotakin, mutta esimerkiksi verkkotoisto, suoratoistopalveluiden ja internet-radion käyttö on jo vaikeaa – joskaan ei mahdotonta – ilman television päällä oloa.
Nykyaikaisissa laitteissa ja niiden käyttöönotossa on myös niin paljon erilaisia lyhenteillä ja erikoistermeillä ilmaistuja ominaisuuksia, että peruskuluttaja on niiden kanssa ihmeissään. Pitääkö sallia CEC vai ei?
Pioneerin käyttöliittymä on hieman Onkyota viimeistellympi. Pioneerin kaukosäädin on myös jostain syystä asetetta selkeämpi käyttää, vaikka ero on ainoastaan painikkeiden sijoittelussa.
Molempia vahvistimia voidaan ohjata myös älypuhelimeen tai tablettilaitteeseen asennettavalla sovelluksella, mutta mitään lisäarvoa siitä ei välttämättä löydy. Laitteiden käyttö sujuu parhaiten perinteisillä kauko-ohjaimilla. Pioneerin ohjaussovelluksen äänensäätö ei myöskään keskustele laitteen asetusten kanssa, ja pian säädöt saattavatkin olla aika solmussa.
Pioneerin ja Onkyon suuri ero on ensin mainitun tarjoama automaattinen huonekorjaus, joka sisältää peräti 13-kaistaisen (yhdeksän pääkaiuttimille ja neljä subwooferille) taajuuskorjaimen lisäksi kaiuttimien välisen aikaviiveen ja vaiheen korjauksen. Automaattikorjaus toimii käytännössä,
ja sillä saa helposti parannusta toistoon, mutta erityisesti vain tilanteissa, missä huoneakustiikassa ja erityisesti kaiuttimien toistossa on selviä ongelmia. Tehtyjä taajuuskorjauksia ei valitettavasti pääse näkemään. Harmi, sillä se helpottaisi korvakuulolla tehtävää hienosäätöä.
Niin tai näin, automaattisesta korjauksesta ja manuaalisesta taajuuskorjaimesta saattaa olla suurikin hyöty, jos toistossa on syystä tai toisesta säädettävää.

Tehoja vaikka väkisin
Laitteiden vahvistimet ovat niin sanottuja d-luokan vahvistimia. D-luokan vahvistimen hyötysuhde on korkea, ja se antaa paljon tehoa ilman suurta virrantarvetta. Se ei siksi tarvitse suurta virtalähdettä. Vahvistin ei myöskään juuri lämpene, ja se voidaan rakentaa pieneen tilaan.
Onkyon ja Pioneerin vahvistimien tehoksi ilmoitetaan 2 x 85 wattia. Lähemmin tarkasteltuna selviää, että tulokset on mitattu aika kevyillä spekseillä (neljän ohmin kuormaan, yhden kilohertsin taajuudella, yhden prosentin säröllä ja vain yksi kanava kuormitettuna).
Valmistajien lupaukset pitävät sinänsä paikkansa. Mittasimme tehoksi noin 90 wattia kanavaa kohden, mutta molemmat kanavat samanaikaisesti kuormitettuna – mikä on yleensä tilanne – tehoksi mitattiin neljän ohmin kuormaan enää 2 x 53 wattia ja kahdeksan ohmin kuormaan 2 x 40 wattia. Hieman harmittava suuntaus tämä tehojen liioittelu.
Tässä on kuitenkin syytä muistuttaa, ettei puolta pienempi teho käytännössä tarkoita puolta pienempää äänenvoimakkuutta, vaikka lukuarvoista voisikin niin päätellä. Tehon puoliintuminen tai kaksinkertaistuminen vastaa käytännön äänenvoimakuudessa vain kolmen desibelin muutosta, joka on havaittava mutta ei todellakaan kaksinkertaiselta tuntuva muutos.
Vahvistimien teho riittää siis käytännössä hyvin kaikkeen peruskäyttöön niin elokuvien katselussa kuin musiikin kuuntelussa. Herkkyydeltään pienien ja kuormaltaan hankalien kaiuttimien kanssa tehoa saisi kuitenkin olla reservissä enemmän.