Japani on peleille ja pelikonsoleille samaa mitä Saksa autoille. Tehdään niitä muuallakin, mutta toisten taito ja ymmärrys omasta alasta on syystä suvereenissa maineessa. Monessa länsimaisessa kodissa pelikonsolit ovat edelleen nintendoja riippumatta siitä lukeeko niissä Playstation, Xbox – tai edelleen se Nintendo.

Nintendo Switch on japanilaisen pelijätin seitsemäs kotikonsoli. Samalla se laajentaa kotikonsolin käsitettä saumattomasti käsikonsolin suuntaan. Laitteen oleellinen tekniikka sijaitsee mukana kulkevan näyttöyksikön takana. Jykevän tabletin tuntuisen Switchin sisällä jyllää kärkikonsolin rauta.
Sisimmässään Nintendo Switch on kannettava pelikonsoli, joka kykenee pyörittämään myös graafisesti vaativia kärkipelejä, jotka olisivat ennen vaatineet paikallaan pysyvän pelipisteen. Toisaalta tiputtamalla konsoli telakkaan saadaan kuva siirrettyä hdmi-portin kautta full hd -laatuisena isoon näyttöön pelin jatkuessa katkeamatta.
Laitteen design on elegantti ja symmetrisen vähäeleinen. Värivaihtoehtoja konetta reunustaviin Joy-Con-ohjaimiin ovat tummanharmaa ja kaksivärinen sinipunainen hauskasti keskusyksikkö myös tietää, minkä väriset ohjaimet siihen on kytketty.
Joy-Conit saa irrotettua langattomiksi peliohjaimiksi, joiden pieni nerokkuus ei tahdo välittyä kokeilematta. Joy-Con kummassakin kädessä voi röhnöttää sohvalla kädet sellaisessa asennossa kuin hyvältä tuntuu. Perinteisempää tuntumaa halajava pelaaja voi kytkeä Joy-Conit laitteen mukana tulevaan Joy-Con Grip -palikkaan, jolloin tuntuma on samantapainen kuin perinteisessä kiinteässä pelikapulassa. Lisäksi molemmat Joy- Conit toimivat poikittain itsenäisinä peliohjaimina moninpelejä varten.
Nappuloiden ja analogisten tattien lisäksi Joy-Con-ohjaimissa on liiketunnistus. Esimerkiksi
Nintendon vielä kevään mittaan lanseeraamaa Arms-peliä ohjataan kapulat käsissä nyrkkeilemällä. Peliohjainten akunkesto on valmistajan mukaan jopa parikymmentä tuntia.

Reissun päällä
Kannettavassa moodissa itse pelikonsolin akku kestää pelistä riippuen kolmesta reiluun kuuteen tuntiin. Itselläni akku kesti matkan päällä uutta Zeldaa pelatessa noin kolmisen tuntia. Laitteessa on myös pieni jalkatuki, jolla sen saa pystyyn vaikkapa pöydälle.
Käyttökokemukset konsolista mukana reissussa olivat kohdallani todella hyvät. Laitteen lcd-näyttö on niin laadukas ja tarkka, että päädyin pelaamaan sillä jopa enemmän kuin olohuoneen videotykillä.
Konsolin pelit tulevat pienillä muistikortin tapaisilla kaseteilla. Siirtymä on ymmärrettävä, sillä tänä päivänä pienelle kortille saa lähes mielivaltaisen määrän dataa, ja sen lukunopeus ylittää reilusti optisen median vastaavan. Empiriaan perustuvana knoppina mainittakoon, että Switchin pelit maistuvat fyysisesti erittäin pahalle – myrkyttömän denatoniumbentsoaattipinnoitteen tarkoitus on estää nuorempia pelaajia nielemästä niitä.

Kuningaspelillä matkaan
Laitteen julkaisupeleistä merkittävin on jo vuosia odotettu The Legend of Zelda: Breath of the Wild. Pelin piti ilmestyä Wii U:lle alunperin jo vuonna 2015, mutta pitkä odotus on todellakin palkittu. Peli on saanut järjestään täysiä arvioita maailman johtavista pelimedioista, ja myös AVPlus-lehden nöyrä kriitikko joutuu myöntämään pelin ylivoiman.
Breath of the Wild on maineikkaan pelisarjan 19. osa. Pelaaja ohjaa jälleen kerran haltiamaista Link-sankaria, joka syntyy uudestaan aikakausi toisensa perään pelastamaan Hyrulen valtakunnan pahan noitakuningas Ganonin ikeestä. Pelisarjalle nimensä antava prinsessa Zelda on pitänyt lumouksellaan Ganonin noituutta kurissa sadan vuoden ajan samalla kun kuolettavasti haavoittunut Link on maannut ylösnousemuksen kammiossa odottamassa voimiensa paluuta.
Muistinsa menettänyt Link selvittää menneisyyttä takaumien avulla. Maailma on riekaleina. Aiempiin Zeldoihin verrattuna Breath of the Wildin tarinassa on enemmän pohdintaa ja takaumien kautta esille nousevia tasoja tarinan henkilöhahmoista. Ennen Zeldaa tuli pelattua ensiluokkaisen pelisuunnittelun takia, mutta nyt peli on myös kasvanut aikuiseksi.
Itse peli on valtava avoimen maailman fantasiahiekkalaatikko. Aiempien Zeldojen lineaarisuuden sijaan Breath of the Wild antaa pelaajalle vapauden tehdä kaiken jo heti kättelyssä. Peli sanoo
kaikkeen kyllä: jopa päävastuksen voi mennä nistimään heti aloitusalueelta poistuttua. Pelin tämänhetkinen speedrun-ennätys on alta tunnin, mutta useimmat pelaajat käyttänevät peliin viikkoja.

Mitenkäs ne muut?
Uuden Zeldan lisäksi Nintendo Switchille ei ole vielä kertynyt yksinpelattavaa sisältöä paljoudeksi asti. Toista puolta konsolin mahdollisuuksista esittelee 1-2-Switch, joka on kokoelma ilman aiempaa kokemusta pelattavia hauskoja reaktiopelejä esimerkiksi kotibileisiin. Pelaajien tulee ruudun sijaan katsoa toisiaan silmiin ja toteuttaa Joy-Con-ohjain kädessä erilaisia stuntteja, kuten vetää revolveri, ottaa kiinni vastustajan lyömä samuraimiekka tai lypsää lehmää. Paperilla hieman oudon kuuloinen konsepti on kokeiltuna oikeasti yllättävän hauskaa ja välitöntä – ja jopa liikunnallista.
Nintendo Switchin pelivalikoima on laajenemassa kovaa vauhtia kevään mittaan, ja tänä vuonna konsolille on luvassa vielä muutamakin isompi julkaisu, kuten Skyrim (ensimmäistä kertaa kannettavana) ja uusi osa Super Mario -pelisarjaan.

Kritiikki
Keskusyksikön suunnittelussa on tapahtunut pieni lapsus telakan ulkopuolella konsolin lataukseen käytettävä usb 3.0 -portti sijaitsee näytön alla, minkä ansiosta Switchiä ei voi pitää pöytämoodissa ja latauksessa yhtä aikaa. Käytännössä laitteen kevyen tukijalan mahdollistama pöytäasento ei tuntunut itselleni niin merkitykselliseltä, että ongelma olisi ollut kuin teoreettinen.
Kohtasin myös pari kertaa netiss.kin raportoidun vasemman Joy-Con-ohjaimen yhteysongelman. Konsolin ja ohjainten sijoittelusta riippuen ohjainyhteydessä voi ilmetä ajoittaista pientä nykimistä. Kyseessä on uuden laitteen lapsentauti, jota valmistaja varmasti tutkii.
Mikäli vaihtaa toistuvasti telakoidun ja kannettavan pelityylin välillä, on kätevintä käyttää tv-pelaamiseen erillistä ohjainta. Laitteen Wireless Pro Controller on erittäin vankkatekoinen kapula ja yksi parhaiten käteen istuneita peliohjaimia mitä omalla pelaajan urallani on tullut vastaan.

Yhteenveto ja tuomio
Nintendo on onnistunut tekemään konsolin, jossa on valtava lupaus. Konsolin vahvuudet ovat sen muuntautuvuudessa, hauskuudessa ja mahdollisuuksissa, joita sen kekseliäs käyttöliittymä tarjoaa. Se on toisaalta yksinkertainen ja rento, toisaalta monipuolinen ja hullu. Nintendo on vilautellut esimerkiksi mahdollisuutta nostaa tulevaisuudessa itse konsoliyksikkö virtuaalikypärään.
Tämänhetkinen pelitarjonta on lukumäärällisesti vielä vaatimatonta, mutta sisältää toisaalta yhden kaikkien aikojen suurimmista ja hienoimmista peleistä. Nintendon matkaan on kuitenkin tällä kertaa tarttunut hyvä kokoelma yhteistyökumppaneita, ja jääkin nähtäväksi, mitä Nintendo ja muut pelinkehittäjät saavat vielä konsolista irti. Nöyrä ensituntuma Nintendo Switchistä on omalla kohdallani kuitenkin rehdin innostunut.

Ensimmäiset laukaukset
Japanissa vuonna 1889 perustettu Nintendo valmisti alun perin pelikortteja, jotka olivat suosittuja muun muassa japanilaisen mafian, yakuzan keskuudessa. Yhtiö löi itsensä kansainvälisesti läpi Nintendo Entertainment System- eli NES-konsolilla. Japanissa laite julkaistiin vuonna 1983 nimellä Famicom, ja Yhdysvaltoihin laite ehti vuonna 1985 ja Eurooppaan kaksi vuotta myöhemmin. Kahdeksanbittisenä Nintendona myöhemmin tunnetuksi tullut laite edusti pelikonsoleiden kolmatta sukupolvea, ja sitä pyöritti Ricohin valmistama 1,79 megahertsin prosessori kahden kilotavun keskusmuistilla.
Laitteen pelit tulivat harmailla muovikaseteilla. Tiede on sittemmin yrittänyt todistaa, ettei kasettiin puhaltaminen edesauta niiden toimivuutta, mutta miljoonien pelisankareiden jakamaa kokemusta on hankala kirjoittaa toiseksi.
Konsolilla debytoivat monet legendaariset pelisarjat kuten Nintendon luomat Super Mario Bros., Metroid ja Legend of Zelda. Muiden pelikehitt.jien menestyksi. olivat Final Fantasy, Castlevania ja Mega Man, jotka ovat sittemmin siirtyneet kilpailevien konsoleiden leiriin. Myös Metal Gear tuli tunnetuksi NESin kautta.
Kasibittinen julkaistiin uudestaan vuonna 2016 NES Classic -nimellä. Uusi konsoli on ulkoisesti kuin pienennetty versio alkuperäisestä, ja sen saa kiinnitettyä moderneihin tv-yksiköihin hdmi-kaapelilla. Pelikasetteja uusi-vanha Nintendo ei enää niele, eikä sisäänrakennettua pelivalikoimaa ole mahdollista laajentaa.

Suuret konsolisodat
Ensimmäisen kerran ajatus tv-vastaanottimeen liitettävästä pelikoneesta pulpahti Ralph Baerin päähän jo vuonna 1951. Idea saatiin kuitenkin tuotantoon asti vasta vuonna 1972, kun Baerin suunnittelema Magnavox Odyssey tuli markkinoille. Pelikonsoleiden ensimmäinen sukupolvi oli syntynyt. Samaan polveen kuului myös legendaarinen tennispeli Pong. Varhaiset rajakahakat eivät kuitenkaan vielä aiheuttaneet suurta kuhinaa, ja konsoleiden varsinainen tuleminen alkoi vasta NESin hallitsemasta kolmannesta sukupolvesta.
Pitkälle 1990-luvulle Nintendo hallitsi kotikonsolimarkkinoita. Alun perin Super Nintendon cd-asemaksi suunniteltu PlayStation kaappasi kuitenkin konsolikisan johtopaikan Sonylle.
Kun Sony siirtyi 1990-luvulla cd-aikaan, jatkoi Nintendo viel. muistikapasiteetiltaan pienemmillä pelikaseteilla. Vaikka Nintendo 64 oli paperilla tehokkaampi konsoli, veti Sony myyntiluvuissa pidemmän korren.
Yhtiö kokeili päinvastaista strategiaa vuosikymmenen päästä: kun Microsoft ja Sony keskittyivät kinastelemaan grafiikkatehoista ja core-pelaajien lompakoista, iski iso N takavasemmalta alitehoisella, mutta aivan eri pelaajaprofiiliin tähdänneellä Wii-konsolilla.
Wiin jättimenestys perustui liikeohjaukseen ja kasuaalin pelaajakunnan huomioimiseen. Intuitiivisesti pelattavat ja hauskat urheilupelit hurmasivat niin nuoret kuin näiden vanhemmatkin, ja joissain tapauksissa jopa isovanhemmat.
Nintendo ei kuitenkaan onnistunut jatkamaan Wiin menestyst. kahdeksannen sukupolven Wii U -konsolillaan. Kaksinäyttöinen konsoli jäi suurelle yleisölle etäiseksi.
Nintendon konsolitaipaleen alkuvuosien päähaastaja Sega on luovuttanut sodan konsolirintamalla ja tekee nykyään pelejä muun muassa Nintendolle. Microsoft ei syystä tai toisesta julkaise enää virallisia myyntilukemia viimeisimmästä Xbox One -konsolistaan.

Nintendo Switch
Prosessori: Kustomoitu Nvidia Tegra X1
Keskusmuisti: 4 GB (LPDDR4)
Kovalevy: 32 GB (flash)
Laajennettavuus: MicroSD/microSDHC/microSDXC kahteen teratavuun asti
Näyttö: 6,2 tuumaa, 1280 Å~ 720 lcd @ 237 ppi monipisteinen kosketusn.ytt.
Akku: 4 310 mAh, 3,7 V
Ääni: Lineaarinen PCM 5.1 kanavaa hdmi:n kautta, 3,5 millimetrin stereoliit.nt.
Yhteydet: 2,4/5 GHz 802.11ac Wi-Fi, Bluetooth 4.1
Koko: 102 x 239 x 13,9 mm (Joy-Con-peliohjaimien kanssa)
Paino: Noin 297 g (Noin 398 g molempien Joy-Con-peliohjaimien kanssa)
Julkaistu maailmanlaajuisesti: 3.3.2017
Hinta: 344€
Lisätiedot: www.nintendo.fi/nintendo-switch

TEKSTI: Jemo Kettunen KUVAT: Valmistaja

Artikkeli on tiivistelmä AVPlus-numerossa 2/2017 julkaistusta testistä.