Mitä ja miten kuulemme?

Menemättä tässä yhteydessä tarkemmin ihmisen kuuloaistin toimintaan on syytä nostaa esiin muutama perusasia. Ensinnäkin ihmisen teoreettinen kuuloalue kattaa kaistan 20 hertsistä 20 000 hertsiin, ja sen sisälle mahtuu helposti esimerkiksi kaikkien musiikki-instrumenttien äänialat. Lähempänä 20 hertsiä ovat ukkosen jyrinä, maanjäristykset ynnä muut, kun taas yläpäähän sijoittuvat muun muassa tietyt hyönteisten, lintujen ja muiden äänet.

On sanomattakin selvää, että ihmisen kuuloaistissa on siis niin sanotusti pelivaraa molemmissa päissä. Jos siis miettii asiaa siltä kantilta, että oikeastaan tärkeimmät asiat, joita meidän tarvitsee erityisesti kuulla esimerkiksi kommunikaation kannalta, sijaitsevat lopulta melko kapealla taajuuskaistalla. Toisaalta juuri se tekee myös kuulovaurioista entistä ongelmallisempia, sillä tietyn taajuusalueen kärsiessä alenemasta nimenomaan kommunikaatio voi kärsiä runsaasti.

Kuulokojeilla pyritään kompensoimaan juuri näiden tiettyjen taajuusalueiden alenemia. Menetelmästä toki riippuen yleinen periaate on, että kojeen mikrofoni poimii ympäristöääniä ja sovittaa ne äänenvoimakkuutta säätäen käyttäjän kuuloalueelle alentumat ja muut ominaisuudet huomioiden. Idea on vähän sama kuin korvatulpissa, mutta tavallaan käänteisesti.

Ihmisen kuulo on herkempi ja harjaantuneempi tietyillä taajuusalueilla ja voimakkuuksilla kuin toisilla. Tämä taas juontaa juurensa evoluutioon asti, sillä käytännössä kuulon kannalta herkin kaista sijaitsee sillä alueella, jossa myös ihmisen puheäänen keskeisimmät tunnuspiirteet ovat. Näinpä siis esimerkiksi puheesta selvän saamista voisi helpottaa jo se, jos ihminen kuulisi hiukan paremmin tämän ylemmän keskialueen taajuuskaistan.

Kun useimmissa aktiivisen vastamelutoiminnon tarjoavissa tulppakuulokkeissa on jo sisäänrakennettuna mikrofonit, vahvistin sekä jonkinlainen prosessori ympäristöääniin adaptoitumiseen, niistähän voisi pienellä virityksellä saada kuulokojeen kaltaiset kuulemisen apuvälineet?

Juuri tästä päästään tämän artikkelin tuotteisiin.

Tulppakuulokkeet ja vähän päälle

Doro HearingBuds ja Sennheiser Conversation Clear Plus ovat päällisin puolin tavanomaisen täyslangattoman tulppakuulokkeen näköisiä tuotteita, joiden pointti on kuitenkin parantaa käyttäjänsä kuuloa. Ja kuten edellä kuvasimme, ei temppu sinänsä ole nykyteknologialla mikään erityisen hankala.

Ensimmäisenä Doron ja Sennheiserin tuotteiden peruskonseptista tulee mieleen, että niille on takuulla paikkansa. Osa varmasti vielä vähän epäröi tai arkailee kuulotutkimuksiin hakeutumista tai ei koe tarvitsevansa arjessa niin selkeästi varsinaista kuulokojetta. Toisille sinänsä huomaamattomat kuulokojeet voivat olla myös asia, jota tahdotaan ikään kuin peitellä.

Tätä taustaa vasten perinteisemmän tulppakuulokkeen näköinen on matalamman kynnyksen vaihtoehto kokeilla kuulemisen apuvälineitä. Nykyäänhän valtaosalla on tilanteessa kuin tilanteessa kuulokkeet päässään, joten siistit pienet napit tuskin herättävät huomiota arkisissa tilanteissa.

Käyttäjän kuulo otetaan kummankin valmistajan laitteiden toteutuksessa huomioon. Siinä missä Dorolla on käytössään hyvin pitkälti virallista kuulonmittausta muistuttava, lyhyistä siniaaltonäyteäänistä koostuva noin viiden minuutin kuulonmittaus, Sennheiserillä kartoitus on paljon suppeampi ja käsittää vain lähinnä äänen tason ja sävyn määrittelyn esivalintojen pohjalta.

Asetelma on sikäli vähän erikoinen, sillä siinä missä Doron HearingBuds maksaa kohtuulliset 309 euroa, Sennheiserin Conversation Clear Plussan suositushinta on peräti 849 euroa, mikä tekee niistä langattomiksi tulppakuulokkeiksi erityisominaisuuksinkin todella arvokkaat.

Helpohkosti käyttöön

Doro HearingBudsien ja Sennheiser Conversation Clear Plussan käyttöönotto ei pääpiirteittäin eroa vastaavien täyslangattomien nappikuulokkeiden käyttöönottoprosessista. Tuotepakkausta avattaessa kannattaa ensin luoda silmäys tulppamallisiin sovitteisiin ja kokeilla rohkeasti niitä kaikkia. Molempien kuulokkeiden mukana tulee kolme paria erikokoisia sovitteita, Sennheiserilla vielä paikallaan pysyvyyttä parantavia siivekkeitäkin.

Kuten kuulonalenemat yleisesti myöskään ihmisen korvat käytävineen ja piirteineen eivät aina ole symmetriset. Näinpä siinä missä vaikkapa vasempaan korvaan saattaa hyvinkin sopia parhaiten keskikokoinen sovite, oikeaan korvaan parempi vaihtoehto voi olla suurempi tai pienempi. Kyse on paitsi käyttömukavuudesta myös sovitteen passiivisen meluneristyksen tasosta. Mikäli kuulokkeita on tarkoitus käyttää esimerkiksi vähän ruuhkaisemmassa ympäristössä, voi olla hyväkin saada ulkoinen melu mahdollisimman hyvin hallintaan, jolloin myös kuulokkeiden kuulonparannusominaisuudet toimivat paremmin.

Kun sovitteet tuntuvat istuvan päähän, kuulokkeiden ja älylaitteen välillä muodostetaan yhteys bluetoothilla ja ladataan samalla kuulokkeiden ohjainsovellukset. Varsinainen kuulonmittaus ja muut ominaisuudet selviävät ohjainsovelluksia tutkimalla. Doron HearingBuds-sovellus on saatavilla myös suomeksi, Sennheiserin Conversation Clear App puolestaan vain englanniksi.

Itse ohjainsovellukset ovat sarjassaan hyvin perinteisiä, loogisia ja helposti sisäistettäviä. Lisäksi ne molemmat tarjoavat myös apua, tukea ja neuvoja käyttöön – tosin Sennheiser tosiaan vain englanniksi.

Lähinnä sovelluksista on tärkeintä hahmottaa, missä ja miten kuulokkeita käytetään. Tähän on kummassakin ohjainsovelluksessa omat valikkonsa ja asetuksensa, joista tarkemmin tuotekohtaisten arvioiden yhteydessä.

Muuten kuulokkeiden käyttö on samanlaista kuin minkä tahansa vastaavien kuulokkeiden. Ne laitetaan käytön jälkeen koteloonsa, jossa niiden akut latautuvat, ja otetaan sieltä tarvittaessa esiin. Akunkeston puolella Doro tarjoaa peräti 36 tunnin käyttöajan maksimissaan noin 12 tunnin sykleissä, kun taas Sennheiserin vastaava lukema on 27 tuntia noin yhdeksän tunnin sykleissä.

Kannattaako kokeilla?

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että käytännössä henkilö, jolla ei ole merkittävää kuulonalenemaa millään taajuuskaistalla, ei varsinaisesti saa paljoakaan irti tämän tyyppisten kuulokkeiden käytöstä. Tämä johtuu siitä, että siinä missä jotkin kuultavat asiat toki korostuvat, samalla jotkut myös vaimenevat. Ongelmallista on myös se, että äänen tulosuunnan hahmottaminen heikentyy.

Mikäli siis hallussa on jo jonkinlaiset aktiivisella vastamelutoiminnolla varustetut tulppakuulokkeet, jotka sallivat kontrolloidun äänen läpipäästön, niitä voi samaan tapaan käyttää arjessa.

Sen sijaan jos epäilee, että kuulossa on oikeasti jotain häikkää, niin Doron ja Sennheiserin tapaiset laitteet voivat helposti olla pehmeämpi laskeutuminen mahdollisesti myöhemmin hankittavaan kuulokojeeseen. Mitä äänen vahvistukseen ja sen ominaispiirteiden kontrollointiin tulee, molemmat kuulokkeista tekevät kyllä periaatteessa sen mitä lupaavat. Ja hyvä on myös pitää mielessä se, etteivät laitteet ole virallisia kuulokojeita. Niinpä jos niistä ei saa tarvittavaa apua, ei vika välttämättä ole tuotekonseptissa.

Pelkästään jo omasta kuulosta huolehtiminen ja toisinaan sen mittaaminen kannattaa. Mikäli elektronisilla apuvälineillä voi kuulemisen saralla saada arjesta selkeämpää, niin suosittelemme ehdottomasti kokeilemaan.​

Doro HearingBuds

Hinta: 309 €

Hiukan edullisemmin alkuun

Doron HearingBuds on hyvin yksinkertainen, 309 euroa maksava kuulonparannuskuuloke, joka ottaa tässä tapauksessa Sennheiserin Conversation Clear Plussaa paremmin huomioon käyttäjän henkilökohtaisen kuulokäyrän. Pienistä ja lyhyistä siniaaltonäyteäänistä koostuva mittaus tuottaa suhteellisen vakuuttavan kuvan käyttäjän kuulosta. Esimerkiksi koehenkilön flunssan aiheuttama oikean korvan alenema näkyi ensin mittauksessa mutta hävisi taudista toivuttua. Oletus on, että se toimii hyvin myös muunlaisten kuulonalenemien kanssa.

HearingBuds on kategoriassaan mukava käyttää. Se keveytensä ansiosta pahemmin purista tai paina korvassa eikä ole niin tarkka asennollekaan oikean sovitteen löytyessä. Muuten se tarjoaa samantyyppiset toiminnot kuin muutkin täyslangattomat nappikuulokkeet ohjauksineen. Akunkestoksi ilmoitetaan yhtäjaksoisesti maksimissaan 12 tuntia, ja kotelosta saa kaksi kokonaista lisälataussykliä.

Musiikinkuuntelussa HearingBuds ei ole ihan niin hyvä kuin Sennheiser, vaan ääni jää aavistuksen tunkkaiseksi ja etäiseksi. Lisäksi kuulonvahvistustilat käytössä äänessä on paikoin pientä korkeataajuista kiertoa. Yleisellä tasolla tilat puhe, luonnollinen ja media toimivat. Kunkin niistä kohdennusaluetta ja tasoa voi säätää, ja asetukset tallentuvat muistiin. Kuulonvahvistustilan voi toki kytkeä myös pois päältä.

HearingBuds on toimiva vaihtoehto, jos haluaa kokeilla tämän tyyppisten laitteiden käyttöä osana arkea. Väitämme, että sen avulla kuuleminen on olosuhteista riippuen ainakin hiukan selkeämpää.

Kuulonmittaus
Mukavat käyttää
Toiminnot

Pientä kiertotaipumusta
Tunkkainen äänenlaatu