Sonyn RX100-sarja on ollut menestys. Se on osoittanut, että ainakin hyvä kuvanlaatu ja monipuoliset ominaisuudet voidaan pakata pieneen tilaan.

Vuonna 2012 ilmestynyt ensimmäinen RX100 aiheutti ihmetystä ja näytti suuntaa muille valmistajille yhdistämällä ison kennon pokkarikokoon. Sittemmin uusi malliversio on ilmestynyt noin vuoden välein, ja nyt ollaan versiossa viisi. Fyysinen olemus on lähestulkoon identtinen IV-version kanssa, joka oli ensimmäinen 4k-videoon pystyvä RX100. Kooltaan laite on pieni, joten voidaan ihan huoleti puhua taskukamerasta. Sony mahtuu vaikka farkkujen taskuun.
Käyttötuntuma on aika hyvä, vaikka pieni koko rajoittaakin ihan parasta ergonomiaa. Säätökiekkoja on kaksi, joista toinen on objektiivin ympärillä ja toinen monivalitsimen yhteydessä takaseinässä. Zoomin kuvakulma vaihtuu laukaisimen ympäriltä kätevästi, mutta sähközoomia voi olla vaikea säätää tarkasti. Ohjelmoitavia nappeja on kaksi, ja lisäksi näytölle saa kustomoitavan pikavalikon.
Kiekkojen ja painikkeiden toimintojen kustomointiin kannattaakin hieman uhrata aikaa, sillä se vaikuttaa käyttökokemukseen. Itse laitoin objektiivin ympärille valotuskorjailun ja takakiekolle herkkyyden, mutta painikkeiden toimintoihin ei tarvinnut kajota.
Takakiekko toimii niin hyvin kuin tällainen yhdistelmäsäädin voi. Objektiivin ympärillä oleva säädin ei ole pykälöity, mistä voi olla hyötyä videokuvauksessa, mutta siitä on haittaa valokuvauksessa. Lisäksi kiekon ensimmäinen kääntö vasta aktivoi säätimen ja vasta toinen kääntö säätää. Pykälöity säädin, josta voi laskea esimerkiksi kaksi naksausta, olisi paljon parempi. Nykyiselläkin pärjää, mutta sen käyttöön pitää kiinnittää tarpeetonta huomiota, jonka voisi suunnata itse asiaan, eli kuvaamiseen.

Rungon sisään painuva etsin on saavutus näin pienessä kamerassa.

Ominaisuuksia ja toimintoja
Normaalissa kuvauksessa kannattaa valita täysautomaatti P, joka pitää valotusarvot sopivina. Aukon valinnallahan ei ole tällaisessa kamerassa kovin suurta merkitystä terävyysalueeseen, mutta liian pieni aukko aiheuttaa valon taipumista ja pehmentää kuvaa. Sonyn tapauksessa ei kannata valita pienempää aukkoa kuin f/5.6, mistä automaatti pitää aika hyvin huolen.
Sonyn valikot ovat sekavat ja näyttää siltä, että toimintoja on vain laitettu peräkkäin sitä mukaa kun niitä on tullut mieleen. Kun kaiken saa kohdalleen, niin onneksi valikoita ei tarvitse usein käyttää.
Objektiivi on 24–70 millimetriä vastaava f/1.8–2.8 valovoimalla. Varustukseen kuuluu kuvanvakaaja, josta on kiistatonta hyötyä, kun hämärä laskee tai muuten vaan on tarve käyttää pitkää valotusaikaa. Zoomi on laadukas ja polttovälialue käytännöllinen, vaikka hieman pitempää kaipaakin joskus. Pieneen kokoon ei voi kaikkea mahduttaa. Varsinkin kuvan keskellä terävyys on erittäin hyvä, mutta reunatkin ovat varsin kelvolliset. Objektiivissa on käsin tai automaatilla kytkettävä harmaasuodin, joka on lähes välttämätön videokuvauksessa.
Takanäyttö kääntyy ylös–alassuunnassa, ja hieno rungon sisään painuva etsin viimeistelee tähtäyskokemuksen. Sonyn parissa uusimmassa järjestelmäkamerassa on kosketusnäyttö, mutta valitettavasti sitä ei kompaktikameroissa vielä ole. Kosketusnäyttö on puhelimella kuvaamaan oppineille täysin luonnollinen tapa operoida kameraa, ja onhan koskettamalla mukava tehdä vaikka tarkennuspisteen valintaa. Näyttö kääntyy myös yläkautta ympäri eteenpäin, ja samalla kytkeytyy päälle kolmen sekunnin itselaukaisin, jolloin omakuvien ottaminen on näppärää.

Kuljetusasennossa Sony mahtuu taskuun ja voi olla vaikka aina mukana.

Kuvanlaatu kohdillaan
Kuvanlaatu valokuvissa on erinomainen ja haastaa jopa Micro4/3-kamerat varsinkin alhaisilla herkkyyksillä. Tulostin koekuvia a2-kokoon Epson P800 -tulostimella, eikä teknisen laadun puolesta tehnyt edes tiukkaa. Paukut riittäisivät isompaankin paperikuvaan, jos kuvan sisältö vaan toimii.
Herkkyyden noustessa kohinakin tekee saman, mutta käyttäisin arvoa ISO 1600 vielä ilman mitään epäröintiä – ja jopa ISO 3200:aa. Herkkyyden nostaminen on kovin subjektiivinen ja suhteellinen asia. Kun kuvaan vain itselleni, nostan herkkyyden vaikka tappiin asti, jos haluan yrittää kuvata jotain tilannetta ja jos toinen vaihtoehto on jättää kuva ottamatta. Tilaustöissä taas toleranssi riippuu täysin kuvaustilanteesta ja kuvan käyttötarkoituksesta.
Automaattivalotusta ei tarvitse juuri korjailla, sillä se tuottaa kirkkaudeltaan miellyttäviä kuvia. Pitemmälle ehtinyt kuvaaja arvostaa Sonyn joustavaa raakakuvaa, jos säätöjä tai valotuskorjauksia pitää tehdä jälkeenpäin.
Sarjakuvausnopeus on parhaimmillaan peräti 24 kuvaa sekunnissa, jolla voi tehdä vaikka pätkän elokuvaa, mutta omassa kuvaamisessani en sarjakuvausta tarvitse, joten ominaisuus menee vähän hukkaan. Valotusarvojen ja tarkennuksen hallinta on rajattua nopeassa sarjakuvauksessa, mikä syö ominaisuuden käyttökelpoisuutta tarkassa työssä. Kuvien katselu on mahdollista samalla kun kamera kirjoittaa kortille, mutta valikoihin silloin ei pääse. Joillekin supernopea sarjakuvaus epäilemättä on arvokas ominaisuus, joka saattaa jopa innostaa kokeilemaan uusia juttuja.
Akun kesto on huonontunut, ja se ei ole ainakaan hyvä asia. Tähän tuo vähän apua mahdollisuus käyttää usb-virtaa sekä lataukseen että myös kuvaamiseen. Kokeilun aikana akun virta ei loppunut kesken kertaakaan, mutta vara-akkua tai usb-varavirtaa kannattaa pitää mukana. Sony on kallis kompaktikamera, mutta sen mukana ei tule erillistä akkulaturia, mikä on pettymys. Erillinen laturi onkin tarpeen kahden akun omistajalle.
Kaikista hienouksista huolimatta Sony on parhaimmillaan niin sanottuna point and shoot -kamerana, mikä sopii minulle hyvin, mutta enempään säätämiseen tai järkkärityyliseen kuvaamiseen mieltynyt kuvaaja saattaa tuskastua, koska kaikkien hienojen toimintojen käyttäminen ei ole kovin vaivatonta tai nopeaa. Kätevintä on kuvata P-automaatilla, auto-ISO:lla ja tarvittaessa säätää valotuksen korjailua. On kuitenkin hyvä, että erityistilanteita varten muitakin valotusohjelmia on tarjolla.

Suurta kuvanlaatua pienessä koossa
Kuvauskokemus RX100V:llä on positiivinen. Pieni koko asettaa rajat käyttömukavuudelle, mutta siitä huolimatta kuvaaminen on mukavaa. Hyvälaatuinen etsin saa laitteen tuntumaan kunnon kameralta, ja kerrassaan hieno tekninen kuvanlaatu täydentää vaikutelmaa. Valokuvaajalle uusin malli ei ole käänteentekevä, mutta videokuvaajalle uusia mahdollisuuksia on tarjolla.
Sony RX100V:n suositushinta on 1 300 euroa, joka on järjestelmäkameran hinta mutta jolla saa myös mahtavan yhdistelmän pientä kokoa ja suurta kuvanlaatua. Uutta laatupokkaria havittelevan kannattaa ottaa uusin RX100 huomioon, sillä puutteistaan huolimatta se on yksi parhaista ja monipuolisimmista aidosti taskukokoisista kameroista.

+ Hyvä kuvanlaatu sekä valo- että videokuvassa
+ Pieni koko
+ Monipuoliset ominaisuudet
+ Sähköinen etsin
– Hieman sekava käyttöliittymä
– Akku voisi kestää pitempään
– Ei erillistä akkulaturia
– Ei kosketusnäyttöä

Sony RX100V
Suositushinta: 1 300 €
Lisätiedot: www.sony.fi
Kenno: 1.0-tyypin (13,2 x 8,8 mm) Exmor RS CMOS
Objektiivi: ZEISS Vario-Sonnar T*
Näyttö: 7,5 cm (TFT LCD)
Koko (l x k x s): 101,6 x 58,1 x 41,0 mm
Paino: Noin 299 g

Artikkeli on lyhennelmä AVPlus-numerossa 6/2017 ilmestyneestä testistä.
TEKSTI & KUVAT: Matti Sulanto