Testissä Beurerin terveystuoteperhe: Kohti terveellisempää elämää

Perinteinen vaaka ei painon lisäksi juuri kerro, mitä vartalon sisällä tapahtuu. Toisinaan tarkemmasta diagnostiikasta on hyötyä. Otimme selvää, mistä tänä päivänä suureen suosioon nousseissa kehonkoostumusvaa’oissa on oikeasti kyse.

Teknologia hellii kehonkulttuuria harrastavia ihmisiä. Erilaisten treeniä tehostavien apuvälineiden, kuten matkaa mittaavien älyrannekkeiden ja sovellusten lisäksi hyödyllisiä värkkejä ruumiin temppelin huoltamiseen ovat kovaa dataa pyrkimysten tuloksista tarjoavat laitteet. Näitä ovat esimerkiksi sykemittarit ja kehonkoostumusvaa’at.
Diagnoosivaa’an tarkoitus on kertoa painon lisäksi rasvan, lihasten, nesteen ja luumassan suhteellinen määrä mitattavan kehosta. Vaaka kertoo nykyisissä malleissa usein myös esimerkiksi painoindeksin ja päivittäisen energiankulutuksen. Kehon koostumuksen tarkkailu on suosittu kikka
kehonrakentajien keskuudessa, mutta suurin hyöty siitä saadaan matkalla pienempään kehon kokonaismassaan.
Laihduttaja ajautuu usein tilanteeseen, jossa ruokavaliosta ja liikunnasta huolimatta pelkän elopainon kertova lukema on jämähtänyt paikoilleen. Tämä luonnollisestikin turhauttaa ja aiheuttaa epäilyksiä kuljetun tien järkevyydestä. Epäilevä mieli horjuu, ja jalot pyrkimykset ovat vaarassa epäonnistua.
Putoamasta lakannut kilomäärä ei kuitenkaan automaattisesti kerro laihdutuksen epäonnistumisesta. Jopa päinvastoin: optimaalinen tilanne kehon muokkauksessa on se, kun rasva saadaan muutettua lihakseksi. Silkalla olemassaolollaan lihas nostaa kehon päivittäistä energiankulutusta ja täten edesauttaa tavoitteita saavuttaa haluttu paino ja pysyä siinä.
Kehon suhteellisen koostumuksen mittaamiseen tarkoitettuja laitteita on useanlaisia. Osa on suunniteltu ammattilaisten käyttöä varten ja saattaa vaatia jopa lääkärin määräyksen. Kotikäyttöön tehtyjä malleja on tänä päivänä saatavilla myös edullisesti.

Yleisimmin makuuhuoneeseen kulkeutuva diagnoosivaakatyyppi on bioimpedanssivaaka, joka ohjaa kevyttä sähkövirtaa kehon läpi; sähkö liikkuu lihaksessa rasvaa nopeammin, ja vaa’an prosessori tekee sähkön virtauksesta saatujen mittausten perusteella ja erilaisia laskentakaavioita käyttäen arvion kehon sisäisistä suhteista.
Tavallisin lattiavaaka johtaa sähkövirran kehoon paljaiden jalkapohjien kautta. Tällöin sähkö kiertää jalasta toiseen, ja arvio kokonaisrasvaprosentista tehdään alaruumiista. Kalliimmissa malleissa on mukana myös käsissä pidettävät mittauselektrodit sekä mahdollisesti useammilla taajuuksilla
kulkeva jännite, jolloin mittaustarkkuus paranee.
Kehon koostumusta tarkastelevan sähkövirran määrä on vaaraton ja käyttäjälle huomaamaton. Silti sähköimpedanssivaakoja ei suositella käytettäväksi esimerkiksi sydämentahdistimien kanssa.
Ennen mittausten aloittamista kotivaakaan luodaan käyttäjäprofiili, johon asetetaan mitattavan sukupuoli, ikä ja pituus sekä aktiivisuusaste. Profiileja voi olla useita, esimerkiksi joka perheenjäsenelle oma. Profilointi on oleellista, sillä kehonkoostumus diagnosoidaan suhteessa pituuteen, sukupuoleen ja ikään.
Sähkövirta lukee kehon koostumusta pitkälti nestetasapainon pohjalta, joten suotavaa olisi pitää rakko tyhjänä vaa’alle astuessa. Optimaalisin tulos saadaan mittausten tapahtuessa samaan aikaan päivästä, mieluiten aamulla, ja vailla rihman kiertämää. Myös liikunta voi lisätä tai vähentää nesteen määrää kehossa, samoin kuukautiskierto.
Tavallisimmat diagnoosivaa’at on suunniteltu yleisimpiä kehotyyppejä katsoen. Yksinomaan jalkojen kautta diagnosoiva laite ei välttämättä lue täysin luotettavasti kehonrakentajan, raskaana
olevan tai morbidisti obeesin ihmisen kehoa.
Kotona käytettäviä bioimpedanssivaakoja valmistavat ainakin Beurer, Tanita, Inbody ja Omron.
Beurerin moderneissa malleissa profilointi tapahtuu erillisen sovelluksen kautta: matkapuhelimesta
tai tietokoneesta otetaan bluetooth-yhteys mittalaitteeseen, ja tarkemmat tiedot ja pitkän aikavälin
arkistointi löytyvät helposti oheislaitteesta tai salasanan takaa valmistajan pilvipalvelimelta.
Perinteisen mallisella lattiavaa’alla mittaus ei lopulta juuri eroa totutusta vaa’alla käymisestä. Sähkövirta lukee kehon noin kymmenessä sekunnissa ja välittää tiedot joko laitteen näytölle tai erilliseen sovellukseen.
Halvimmat bioimpedanssivaa’at maksavat tänä päivänä enää kymmeniä euroja. Mittaustarkkuus kasvaa kalliimmissa ja monimutkaisemmissa laitteissa, mutta etenkin vartalotyypiltään lähellä normaalia oleville voi hyvinkin soveltua yksinkertainen diagnosoiva lattiavaaka.

Toinen mielipide
Bioimpedanssivaaka ei ole suinkaan ainoa tapa mitata kehonkoostumusta. Alan varsinainen mittastandardi on ammattilaisten käyttämä kaksienerginen röntgensädeabsorptiometria eli dxa. Se määrittelee erilaisille kudoksille, kuten luulle, rasvalle ja lihakselle massan suhteutettuna kehon poikkipinta-alaan.
Itse mittaus tapahtuu lähettämällä kehon läpi kahta erispektristä röntgensäteilyä ja mittaamalla näiden vaimeneminen. Yksi mittaus vastaa säteilymäärältään noin viikon normaalia luonnosta saatavaa taustasäteilyaltistusta. Säteilytutkimuksia ei tehdä koskaan ilman lääkärin lähetettä.
Kuten bioimpedanssimenetelmä, myös dxa on herkkä kehon nestetasapainolle ja tulisi suorittaa mahdollisimman samankaltaisissa olosuhteissa.
Kolmas yleisimmin käytetyistä metodeista on pihtimittaus, jossa tutkitaan ihopoimujen paksuutta eri osista kehoa. Mittaukset tavataan ottaa hauiksesta, lapaluun alakulmasta, ojentajasta sekä suoliluun harjusta – nämä kaikki dominoivalta puolelta kehoa, eli oikeakätiseltä oikealta ja vasenkätiseltä vasemmalta. Tarkasteltavat kohdat mitataan kolme kertaa, ja mittauksille lasketaan keskiarvo. Lopulta tulosten keskiarvojen mukaan katsotaan taulukosta sukupuolta ja ikää
vastaavat kehonkoostumusarvot.
Toisin kuin dxa- tai bioimpedanssimittauksessa, ei pihtimittausta käyttäessä kehon senhetkisellä nestetasapainolla ole juuri merkitystä. Ihopoimumittaus on suositeltava metodi aktiivisille liikkujille ja ihmisille, joiden kehonkoostumus on lähellä normaaleja rajoja. Pihtimittauksen tarkkuus on myös pitkälti kiinni mittaajan ammattitaidosta.

Beurerin yksi suuri terveysperhe
AVPlus sai testattavaksi Beurerin Health Monitoring System -tuoteperheen. Diagnoosivaa’an lisäksi perhe käsittää askelia ja liikuntaa seuraavan aktiivisuusrannekkeen (testissä AS80C), verenpainemittarin (testissä BM85), pulssioksimetrin sekä verensokerimittarin (ei kokeiltu).
Eri mittarit synkronoivat tietonsa bluetoothin välityksellä esimerkiksi älypuhelimeen asennettuun Beurer HealthManager -applikaatioon ja tätä kautta Beurerin pilvipalvelussa sijaitsevaan tietokantaan. Sieltä ne voi vaivatta välittää esimerkiksi sähköpostilla lääkärin diagnosoitavaksi. Epäillyn rytmihäiriön ei tarvitse enää pilata lomamatkaa, ja henkilääkäri voi huojentaa epäilykset hetkessä.
Virtaviivainen ja tyylikkään sininen BF 800 -henkilövaaka yhdisti itsensä yllättävän kivuttomasti emosovellukseen. Profiilin luominen tapahtui myös jouhevaa kaavaa noudattaen. Pyylevä toimittajaparka tosin havaitsi harmillisesti, ettei laitteen hento energiavirta tahtonut
välittyä jalkapohjan paksun känsän läpi. Vertailupuntariksi saatu Beurerin BG 51 XXL -vaaka suoritti samat mittaukset, joskin ilman bluetoothia. Vahva epäily on tosin siitä, että isoveli jätti hieman todellisuutta skrodemman ja toiveikkaamman olon vartalon sisäisestä valtatilanteesta.
Aktiivisuusrannekkeen liittäminen perheeseen vaati vain hieman lisää päänvaivaa. Oikean valikon löydyttyä vaaka ja ranneke alkoivat keskustella nätisti kuin sisarukset konsanaan. Varoittamatta tullut kolmen tunnin alkulataus kismitti, sillä testaajan mieli olisi henkinyt hölkälle vielä valoisan aikaan. Toisaalta hyvin ladattu aktiivisuusranneke rakentaa Beurerin nettisivuille salasanan taakse kauniin graafin päivittäistä statistiikkaa. Ranneke pitää kirjaa kuljetuista askelista ja kilometreistä sekä tarkastelee nukutun unen laatua. Kitaransoitto lisäsi askelten määrää merkittävästi, ja luulen, että itsepetosmies löytää tästä sarkaa kynnettäväksi.
Myös BM 85 -verenpainemittari oli kytkettävissä applikaation pyörittämään terveyslaitteiden sulavaan verkkoon. Näppärästi usb:n kautta virtansa imevä mittari oli teknisesti spot on ja puristi olkavartta nostalgisen ritinän siivittelemänä kuin ennen neuvolassa ikään.

Testatut laitteet

Beurer BM 85 -verenpainemittari, suositushinta 109 euroa.
Beurer BF 800 -henkilövaaka, suositushinta 150 euroa.
Beurer AS80C -aktiivisuusranneke, suositushinta 79 euroa.
Beurer BG 51 XXL -henkilövaaka, suositushinta 70 euroa.

Lisätiedot:

www.beurer.com

AV-Komponentti oy, www.avkomponentti.fi

TEKSTI: Jemo Kettunen • KUVAT: Valmistaja

Testi on julkaistu alun perin AVPlus-numerossa 1/2017.