Testissä Vestlyd V12C & V15C – ”Vestlydit vielä kerran”

Vestlyd herättää olemuksellaan mielenkiinnon jo ensi silmäyksellä. Kooltaan suurien, 12:n tai 15 tuuman kaksitiekoaksiaalielementillä varustettujen kaiuttimien (Vestlyd V15C ja Vestlyd V12C) olemus muistuttaa suuresti pa- ja suuria tarkkailukaiuttimia, mutta tässä tapauksessa toki upealla keinonahkaviimeistelyllä.
Lookki poikkeaa ainakin massasta, joko hyvässä tai pahassa, katsojasta riippuen. Kylmäksi olemus tuskin jättää ketään.

Kaiuttimien ulkonäkö myös korreloi hyvin Vestlydin suunnittelufilosofian ytimen kanssa: soundin perusta on valmistajan mukaan dynaaminen, mahdollisimman livemäinen toisto ja myös kyky tuottaa tarvittaessa live-konsertin tasoinen äänenpaine.

Kaiuttimet ovat refleksiviritteiset ja kooltaan suuret. V15C:n mitat ovat 468 x 742 x 417 millimetriä, ja lisävarusteena myytävän jalustan kanssa korkeus nousee jo lähes metriin (jalustan korkeus on 242 millimetriä). Jalusta myös kallistaa kaiutinta hieman. Pienemmän V12C:n mitat ovat (ilman jalustaa) 392 x 622 x 367 millimetriä.

Kaiuttimien perustana on laajakaistaiset 12 tai 15 tuuman bassokeskiäänielementit, joiden keskellä on koksiaalisesti sijoitetut kompressiotorvidiskantit. Kompressiodiskanteilla on suuri herkkyys, ja niitä käytetään yleensä vain pa-kaiuttimissa.

Juuri tähän kaiuttimeen suunnitellun diskanttiyksikön edessä on lyhyt metallitorvi, joka siis aukeaa bassokeskiäänielementin keskeltä. Molempien elementtien akustinen keskipiste on täsmälleen sama ja näin niiden välinen aika- ja vaihe-ero mahdollisimman pieni. Diskantin torvi ja tavallaan sen jatkeena oleva bassokeskiäänen kartio muodostaa diskantin eteen tehokkaan suuntaimen. Tämä on tärkeää, koska halkaisijaltaan ison elementin toisto muuttuu erittäin suuntaavaksi siirryttäessä korkeita taajuuksia kohden. Diskantin ja bassokeskiäänen suuntaavuuden tulisi olla mahdollisimman samanlainen toiston siirtyessä elementiltä toiselle.

Melko kompaktin kokoinen kompressiodiskantti aukeaa alumiinista valmistettuun torveen. Diskantin suuaukossa on kompressioelementeille tyypillinen luotimainen vaiheplugi. Diskantti kierretään paikallaeen bassokeskiäänen magneetin keskelle. Diskantin takana on vielä erillinen alumiininen jäähdytyslevy.

Valmistaja ilmoittaa akustiseksi jakotaajuudeksi 1 100 hertsiä, mikä on harvinaisen matalalla mutta ymmärrettävissä, koska isokokoinen bassokeskiääni ei voi juuri ylemmäs toistaakaan. Kaiuttimissa on toisistaan hieman poikkeavat suodattimet. V15C:ssä bassokeskiäänelle ei vaikuta olevan sähköistä alipäästösuodatusta ollenkaan, vaan sen toisto vaimenee luonnollisesti. Diskantille on 1. asteen ylipäästö kera jonkinlaisen vaimennuspiirin. V12C:ssä bassolle on 2. asteen alipäästö ja diskantille sama rakenne kuin V15C:ssä.

Toistosta 1 100 hertsistä alaspäin vastaa siis, mallista riippuen, 12:n tai 15 tuuman paperikartioinen bassokeskiääni. Paperikartio onkin tässä luonnollinen valinta sen keveyden ansiosta. Elementin kun on kyettävä toistamaan sangen ylös eli kyettävä liikkumaan nopeasti. Kevyt kartio tuo teoriassa myös alataajuuksien toistoon nopeutta ja tarkkuutta ja mahdollistaa myös suuren herkkyyden.

V15C:n herkkyydeksi ilmoitetaankin peräti 95 desibeliä (yksi metri/2,83 volttia), joka vastaa tässä tapauksessa eli neljän ohmin kuormaan yhden watin teholla (kaksi volttia) 92 desibelin herkkyyttä. Vastaavasti V12C:llä lukema on 90 desibeliä. Herkkyydeksi myös mittasimme kutakuinkin nämä lukemat.

Vestlyd ei ilmoita kaiuttimille varsinaisesti tehonkestoarvoja, mutta suurimmaksi vahvistintehoksi suositellaan 300 wattia ja isommalle 500 wattia. Liian isolla vahvistimella kaiuttimia kuitenkin harvemmin rikotaan, ennemminkin liian pienellä. Yritetään soittaa kovempaa mihin vahvistimessa riittää teho. Joka tapauksessa rajat tulevat näillä kaiuttimilla vastaan todennäköisesti jossain ihan muussa kuin tehonkestossa.

Elementit ovat sinänsä järeitä, mutta tässä hintaluokassa olisi odottanut näkevänsä jo valurungot prässätyn pellin sijaan, vaikka pokkauksineen tukevat ovat nekin. Kotelot ovat tukevat ja sisältä vielä poikkeuksellisen vahvasti tuetut. Kotelot ovat refleksiviritteiset, ja molemmissa malleissa on kaksi pinta-aloiltaan riittävän suurta, tunnelimaista refleksiputkea. Ei ala ihan heti niin sanotusti ahdistamaan. Elementit ovat Vestlydin suunnittelua, ja yksityiskohtana voidaan mainita alaripustuksen integroidut punosjohtimet.

Emme oikein tienneet mitä odottaa, tai jos ollaan ihan rehellisiä, niin hieman skeptisyyttä oli ilmassa. Kaksitiekaiutin isolla bassokeskiäänielementillä ja koaksiaalinen kompressiotorvidiskantti?

Eikä suoraan kaiuttimen edestä mitattu vapaakenttäsimulaatio vakuuttanut sen enempää. Vaste oli aika muhkurainen kummallakin kaiuttimella, mutta 15-tuumaisella kuitenkin jo selvästi tasaisempi. Myös 12-tuumaisen vaste tasoittui selvästi edestä sivulle päin siirryttäessä. V12C:n vasteessa oleva kuoppa on selvä vaihevirhe jakotaajuuden alueella, mutta se tasoittuu sivulle siirryttäessä ja kuunteluetäisyyden kasvaessa.

V15C:n toistovaste ulottuu 12-tuumaista V12C:tä selvästi alemmas, mutta bassoalueen taso on kaikkinensa myös aika runsas, 12-tuumaisella hieman hillitympi. Lisäksi 15-tuumainen on myös 12-tuumaista selvästi herkempi. Herkkä on toki 12-tuumainenkin. Kummallakin kaiuttimella saadaan helposti paljon ääntä.

Kaiuttimien nimellisimpedanssi on neljä ohmia. Kummallakin mallilla impedanssi laskee 10–11 kilohertsin kohdalla kuitenkin jopa alle kahden ohmin. V12C:lla impedanssi myös nousee kahden kilohertsin kohdalla jyrkästi lähes 50 ohmiin. Sangen suurta vaihtelua, mistä ei ole sinänsä haittaa. Tällä saattaa kuitenkin olla vaikutusta (myös 15-tuumaisen kohdalla) joidenkin d-luokan tai putkivahvistimien kanssa. Tässä kannattaa ottaa koekuuntelu ennen ostopäätöstä.

Vestlydin ääni oli ennakko-odotusten kaltainen, mutta positiivisella tavalla. Kaiuttimien suuri herkkyys ja dynaaminen soundi tuli heti selväksi. Ja äänessä oli luvantunlainen livemäinen sävy, mikä ilmeni, niin hyvässä kuin toki pahassakin, keskialueen ja ylärekisterin erotteluna ja jopa terävyytenä. Ääni oli silti tavallaan puhdas, eli terävyys ei ollut pistävää tai epämiellyttävää.

Alemmalla keskialueella ja bassossa oli ehkä selvimmin livekeikkafiilistä, erityisesti 15-tuumaisella V15C:llä, tehden soundista myös jotenkin raskaan oloisen ja jättäen keskialueen sävyt ehkä hieman varjoon. Voimaa löytyy, ehkä liikaakin, koska ainakin kuunteluhuoneessamme basso jäi jotenkin soimaan. Soundin voima oli jopa pelottavaa. Toisaalta kaiuttimen kirpeähkö ja korostunut ylempi keskialue ja diskantti tuo toistoon kovemmilla voimakkuuksilla ja varsinkin sähäkämmällä musiikilla ripauksen räikeyttä.

V12C:n ääni oli jossain määrin isomman mallin kaltainen, mutta erojakin oli. Toisto on valmistajan lupausten mukaisesti livemäistä. Basso soi 15-tuumaiseen verrattun ainakin kuuntelutilassamme pykälää paremmin, isoveljeensä nähden hieman sivistyneemmin ja lineaarisemmin, ja keskialue tulee paremmin esille. Vastaavasti diskantti soi tässä hieman korostuneesti. Jollain materiaalilla se tuo toisaalta ääneen ilmavuutta ja tarkkuutta. Yläpään tasoon vaikuttaa suuresti kaiuttimien suuntaaminen kohden ja poispäin kuuntelijasta.