Kaksin aina kaunihimpi. Erityisesti bassossa?
Subwoofer tuo äänentoistoon ulottuvuutta ja potkua. Se mahdollistaa kunnon bassotoiston myös silloin, kun pääkaiuttimet ovat pienikokoiset eikä niissä ole riittävää alataajuustoistoa. Hyvin toimiva subwoofer tekee musiikista ja elokuvista fyysisemmän ja kokonaisemman kokemuksen. Samalla se on kuitenkin järjestelmän haastavin osa saada soimaan kunnolla. Vaikka laite olisi teknisesti erinomainen, sen käyttäytyminen huoneessa on usein arvaamatonta. Useimmat ovat kokeneet tilanteen, jossa basso on välillä liian voimakas ja jyrisevä, välillä lähes poissa. Joillakin kappaleilla se hallitsee koko äänikuvaa, toisilla sitä ei huomaa lainkaan. Säätöjä tekee mieli muuttaa jatkuvasti – mutta täydellistä tasapainoa ei löydy.
Ongelma?
Ongelma on siinä, että matalat taajuudet käyttäytyvät eri tavoin kuin muut äänialueet. Ne eivät suuntaudu, vaan täyttävät koko tilan ja heijastuvat seinistä, lattiasta ja katosta muodostaen seisovia aaltoja. Ilmiö johtuu siitä, että matalien taajuuksien pitkät aallonpituudet ovat usein samaa suuruusluokkaa kuin huoneen mitat tai niiden kerrannaisia. Kun aallonpituus vastaa jotakin huoneen pituutta, leveyttä tai korkeutta – tai niiden osaa – syntyy seisova aalto, joka joko vahvistaa tai vaimentaa toistoa eri kohdissa huonetta. Nämä aallot vahvistuvat ja vaimenevat eri kohdissa riippuen huoneen mitoista ja subwooferin sekä kuuntelupaikan sijainnista. Jos subwoofer (tai kuuntelija) sattuu seisovan aallon solmukohtaan, sen toisto voi kadota lähes kokonaan; jos taas huippukohtaan, tietty taajuus korostuu ja alkaa kumista. Pienikin siirto laitetta tai kuuntelijaa voi muuttaa tulosta useita desibelejä.

Tämä tekee bassontoistosta vaikeasti hallittavan. Korostumat ja vaimentumat vääristävät taajuusvastetta, ja pelkkä subwooferin voimakkuuden ja jakotaajuuden säätö ei poista ongelmaa. Subwoofer voi olla moitteeton, mutta huoneen akustiikka tekee siitä arvaamattoman.
Musiikissa ongelma korostuu, koska toisto jatkuu usein pidempään samoilla taajuuksilla kuin elokuvien yksittäiset tehosteäänet. Ylimääräinen resonanssi peittää yksityiskohtia, muuttaa rytmin tuntua ja tekee bassosta epäselvää. Siksi monen mielestä subwoofer toimii paremmin elokuvissa kuin musiikissa – vaikka todellisuudessa ongelma on huoneessa, ei itse laitteessa.
Basson toiston ongelmat syntyvät useimmiten huoneesta, sen mittasuhteista, subwooferin ja kuuntelupaikan sijainnista sekä ennen kaikkea siitä, että matalat taajuudet säteillään yhdestä lähteestä. Kun ymmärtää, ettei yksi subwoofer voi jakaa energiaa tasaisesti koko tilaan, ratkaisu löytyy toistopisteiden määrän ja sijoittelun muutoksesta – ei yksittäisen laitteen ominaisuuksista.
Kaksin aina parempi?
Laadukas subwoofer tarkoittaa yleensä suurempia äänenpainevaroja, alemmas ulottuvaa toistoa ja pienempää säröä – siis hallitumpaa ja puhtaampaa toistoa myös suurilla voimakkuuksilla. Yksi laadukas subwoofer voi toimia erinomaisesti, jos sen sijoitus ja asetukset on huolellisesti sovitettu tilaan.
Tästä huolimatta rajoituksena on aina sijainti: yksi subwoofer tuottaa vain yhden taajuuslähteen, ja huone määrittää, miten ääni jakautuu. Jos kuuntelija tai subwoofer siirtyy hieman, taajuusvaste voi muuttua useita desibelejä. Tämä tekee yhdestä subwooferista helposti toistoltaan kompromissin, etenkin musiikkia kuunneltaessa, mutta kahden laitteen yhdistelmä ei silti aina takaa parempaa tulosta.

Kahden subwooferin käyttöä pidetään usein keinona tasoittaa huonevasteen epätasaisuuksia ja parantaa basson tarkkuutta. Kun kaksi subwooferia sijoitetaan eri puolille huonetta, ne toistavat samoja taajuuksia eri vaiheissa ja paikoissa, mikä voi hajottaa seisovien aaltojen rakennetta ja vähentää korostumia ja vaimentumia. Parhaimmillaan lopputulos on tasaisempi ja johdonmukaisempi basso useammalla kuuntelupaikalla.
Jatka artikkelin lukemista
Tämä artikkeli kuuluu AVPlus Extra -sisältöön. Jatka lukemista 2 krediitillä.








