Arvio: The Circle

Elokuva The Circle perustuu Dave Eggersin romaaniin vuodelta 2013. Molemmissa keskiössä ovat yksityisen ja julkisen, virtuaalisen läsnäolon ja valvonnan kysymykset.

Mae Holland on nokkela nuori nainen, jolla on rakastavat vanhemmat ja turhanpäiväinen työ, josta ei makseta kovin hyvin – varsinkaan, kun hänen sairas isänsä tarvitsisi kalliita hoitoja. Ystävänsä avulla Mae pääsee haaveilemaansa työpaikkaan teknologiayhtiö Circleen. Työpaikassa palkka on hyvä ja työntekijöille tarjotaan hulppeita etuja koirajoogasta maailmantähtien keikkoihin tai jopa perheenjäseniä koskevaan laajennettuun huipputerveydenhoitoon.

Mae ei ole uskoa sitä, kuinka hyvin asiat järjestyvät uudessa työpaikassa. Sattumien kautta hän päätyy jopa koko yrityksen keulakuvaksi. Maesta tulee Circlen kasvot sen hurmahenkisiä puheita pitävän johtajan Eamon Baileyn (Tom Hanks) rinnalle, kun hän altistaa itsensä ja elämänsä koko maailman seurattavaksi. Circlen ja yhteiskunnan ihanteen tulisi olla se, että kaikki on avointa ja läpinäkyvää. Salaisuudet ovat valheita, Mae hokee pian itsekin.

Toteutukseltaan James Ponsoldtin ohjaama elokuva muistuttaa Netflixin Black Mirror -sarjan ylipitkää jaksoa, eikä se tarjoa kovinkaan tuoreita näkökulmia kysymyksiin siitä, onko ihmisillä oikeus yksityisyyteen tai mitä jatkuva valvonta tai läsnäolo somessa mahdollistaa, sillä oikeastaan elokuvan esittelemät tapahtumat ovat meille jo tuttuja. Me olemme jo nähneet, kuinka vaikkapa Pokémon Go on pelastanut ihmisiä ja aiheuttanut onnettomuuksia – valtioiden ja yritysten tiedon keräämisestä ja valvonnasta puhumattakaan.

Katso elokuvan traileri tästä: