Lähde AVPlussan valinnat eri medioissa julkaistuista levyarvioista

Joan As Police Woman: Lemons, Limes And Orchids

Genre: Indie Pop, Soul, Jazz
Julkaisija: PIAS

Pehmeä pakopaikka arjen keskeltä

Tomi Nordlund arvioi Soundissa Joan As Police Womanin eli Joan Wasserin uusinta albumia Lemons, Limes And Orchids, joka jatkaa taiteilijan tinkimätöntä ja monipuolista linjaa. Wasser, pitkän linjan indie-muusikko, on tuottanut vuodesta 2006 lähtien kaksitoista studioalbumia, ja tuore julkaisu osoittaa hänen löytäneen oman seesteisen äänimaisemansa.

Albumi yhdistelee indiepopin, soulin ja jazzin sävyjä taitavasti maltillisten elektronisten elementtien täydentäessä kokonaisuutta. Kolmosraita Back Again on tyylikäs näyte Wasserin tunnistettavasta soundista, jossa unelias ja introspektiivinen tunnelma kohtaa esimerkiksi Erykah Badun sielukkuuden.

Wasserin intiimi ja raukea tulkinta vangitsee kuulijan huomion. Nordlund korostaa, että Wasserin tekemisestä huokuu vilpitön ilo, eikä albumi pyri hittilistojen kärkipaikoille, vaan se on luotu kiireettömäksi kuuntelukokemukseksi. Koko levy toimii kuin pumpulinen lepopaikka, jonne maalliset murheet voi hetkeksi unohtaa.

Arvio julkaistu Soundissa 2024. Kirjoittanut: Tomi Nordlund.


Cassandra Jenkins: My Light, My Destroyer

Genre: Moderni Folk
Julkaisija: Dead Oceans

Modernin folkin kosminen intiimiys

Hannu Linkola arvioi Soundissa Cassandra Jenkinsin uuden albumin My Light, My Destroyer säteilevän kauneutta ja syvyyttä, jossa hauraus ja itsevarmuus kohtaavat täydellisesti. Levy jatkaa Jenkinsin aiemmin vakiinnuttamaa linjaa, jossa intiimit tarinat ja avaruudelliset teemat yhdistyvät modernin folkin tarkkaan tuotantoon.

Albumin teema kietoutuu ihmisen ja kosmoksen väliseen vuoropuheluun. Jenkins asemoi itsensä pieneksi, kivuliaaksi hippuseksi valtavien etäisyyksien keskelle, mutta samalla hänen musiikkinsa on hallittua ja itsetietoista. Sovitukset ovat minimalistisia ja tarkkaan harkittuja, ja jopa sähköiset elementit tukevat albumin kerronnallista syvyyttä.

Jenkinsin pelkistetty, kuiskaava laulutyyli antaa kuulijalle tilaa tulkita kappaleita. Hän ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan musiikki abstrahoituu kokemukseksi, jossa kuulijan on helppo kadota hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Albumin kerronnassa ja musiikissa korostuu vuorovaikutteinen erillisyys: Jenkins tulee iholle, mutta säilyttää mysteerinsä turvallisen etäisyyden päässä.

My Light, My Destroyer on hienostunut kokonaisuus, jossa elämän arvoituksellisuus ja kauneus ovat yhtä aikaa käsinkosketeltavia ja tavoittamattomia.

Arvio julkaistu Soundissa 2024. Kirjoittanut: Hannu Linkola.

Christian Tetzlaff: J. S. Bach - Sonaatit ja Partitat

Genre: Klassinen
Julkaisija: Ondine

Täyteläistä virtuositeettia ja luonnollista tulkintaa

Samuli Tiikkaja arvioi Helsingin Sanomissa Christian Tetzlaffin tuoretta Bachin viuluteosten levytystä, joka sisältää kaikki sonaattien ja partitioiden tunnetut sävellykset. Vaikka näistä klassikoista on tehty lukemattomia levytyksiä, ja Tetzlaff itsekin on levyttänyt ne jo kerran vuonna 2006, uusi versio tarjoaa vakuuttavan syyn palata niiden pariin.

Tiikkajan mukaan Tetzlaff on teknisesti suvereeni viulisti, jonka soitto on täyteläistä ja fraseeraus luonnollista myös nopeissa ja vaativissa kohdissa. Levyn erityinen viehätys on siinä, miten Tetzlaff onnistuu riisumaan tulkintansa totutuista maneereista ilman suuria mullistuksia. Tämä tuo musiikkiin raikkautta ja selkeyttä. D-mollipartitan tunnetussa chaconnessa moniääniset sävelkudokset avautuvat kauniisti ja tarjoavat kuuntelijalle syvän esteettisen kokemuksen.

Tiikkaja tiivistää, että levytys on erinomainen lisä Bachin viuluteosten klassikoiden joukkoon, kiitos Tetzlaffin virtuoosisen, mutta luonnollisen otteen.

Arvio julkaistu Helsingin Sanomissa 9.1.2018. Kirjoittanut: Samuli Tiikkaja.