Retropelit nousussa – katsaus konsolipelien menneisyyteen

Pelimaailma on tätä nykyä äärimmäisen kilpailuhenkinen miljoonabisnes, jossa yritykset käyvät loputonta kilpajuoksua kehittämällä mitä henkeäsalpaavampia peliympäristöjä. Esimerkiksi Oculuksen 3D-visiiri on mullistanut pelikokemuksen virtuaalitodellisuusympäristössä lyhyessä ajassa.

Vastaiskuna äärimmilleen vietyjen grafiikkojen ja viimeisimpien härpäkkeiden maailmassa onkin jo vuosia ollut nähtävillä retropelien nousu. Trendin selittänee modernissa maailmassa elävien ihmisten tarve palata aikaan, jolloin asiat olivat yksinkertaisempia. Seuraavassa sukellus pelaamisen historiaa muokanneisiin konsoleihin 1970-luvulta aina 1990-luvun alkuun saakka.

Pelinavaajana Magnavox Odyssey

Kuva: Evan-Amos (commons.wikimedia.org)

Aivan ensimmäiseksi kotikonsoliksi tituleerattu Magnavox Odyssey lanseerattiin Yhdysvalloissa 1972. Pelikonsolissa oli yksi pöytätennistä muistuttava peli, joka koostui kolmesta pisteestä. Minkään sortin moderneja hassutteluita, kuten ääniä, pelistä ei vielä löytynyt. Tätä nykyä Odyssey on keräilykappale, ja ihmiset ovat valmiita maksamaan satoja dollareita hyväkuntoisesta yksilöstä. Alla videoklippi Magnavox Odysseysta 70-luvulla tuotetusta esittelvideosta, joka nyky-ymmärryksellä peliteknologian kehityksestä on jokseenkin liikuttava. Lisäksi videoklippi, muutamista sen ajan suosituimmista peleistä.

Atari – kotikonsoleiden isoisä

Kuva: Creative Commons CC0

Amerikkalainen Atari keskittyi alunperin pelihalleista löydettäviin kolikkopeleihin, mutta huomasi etunenässä kotikonsolien markkinapotentiaalin. Vuonna 1977 markkinoille saapui kumma vekotin: Atari2600-pelikonsoli, joka räjäytti pelimarkkinat. Magnavoxin Odysseyhyn verrattuna hienostuneempi konsoli piti sisällään yhdeksän peliä, kuten Blackjackin, Star Shipin ja Indy 500:n. Atarin ja Magnavoxin suhde on hieman sotkuinen, sillä jälkimmäinen syytti Ataria peli-ideansa kopioimisesta: jo aiemmin vuonna 1975 Atari oli näet tuonut markkinoille kotikonsolin, Atari Pongin, jolla saattoi pelata – yllätys, yllätys, virtuaalipöytätennistä.

Nintendo ja supersankari Marion tarina

Konsolipeleistä ei voi puhua mainitsematta Nintendon 8-bittistä konsolia. NES (Nintendo Enterntainment System) tuotiin Japanin-markkinoille vuonna 1983. Virallinen lanseeraus Yhdysvalloissa tapahtui vasta vuosina 1985-86, ja Euroopassa noin vuotta myöhemmin.

Kuva: Creative Commons CC0

Nintendon NES oli 1980-luvun lopulla aikansa parhaiten myyvä pelikonsoli, eikä vähiten syynä ollut Nintendon fiktiivinen pelisankari Mario, joka on yksi pelihistorian tunnetuimmista pelihahmoista vielä tänäkin päivänä.

Ensimmäisen kerran Mario esiintyi Nintendon ekosysteemissä vuonna 1981 Donkey Kong -pelissä.
Sittemmin Mario sai oman pelinsä, Mario Brosin, josta tuli Nintendon pelihallien lippulaivapeli vuodesta 1983 alkaen. Pelissä amerikanitalialaiset veljekset, Mario ja Luigi, ovat saaneet tehtävän tutkia New Yorkin maanalaista elämää kuultuaan huhuja Ison Omenan viemäriverkostoa terrorisoivista olennoista.

Kuva: Creative Commons CC0

Todellisen kansainvälisen läpimurron Mario teki kuitenkin konsolialustalle kehitetyssä Super Mario Brosissa, jossa putkimies-Mario lähtee pelastamaan prinsessa Peachia arkkivihollisensa Bowserin kynsistä. Pelin kehittäjä Shigeru Miyamoto iski Mariolla franchise-kultasuoneen: sittemmin Mario on esiintynyt yli 200:ssa pelissä.

Segan villi tähdenlento

Kuva: Evan-Amos (commons.wikimedia.org)

Vuonna 1988 Japanissa lanseerattu Sega Mega Drive (Yhdysvalloissa Genesiksenä lanseerattu konsoli) oli Nintendon ainoa vakavasti otettava kilpailija. Jopa heidän sloganinsa oli piikki Nintendon suuntaan: “Genesis does what Nintendon’t.” Segan Mega Drive oli aikanaan edistyksellinen konsoli: 16-bittiseltä alustalta löytyi jopa 3D-grafiikkaa.

Segan tunnetuin pelihahmo, Sonic, näki päivänvalon vuonna 1991 lanseeratun Sonic the Hedgehog -pelin myötä. Pelissä sinisen Sonic-siilin tehtävänä oli estää Dr Robotnikin maailmanvalloitus kaaossmaragdeja keräämällä.

Mario ja Sonic-siili kilpailivat pelimaailman huomiosta verisesti koko yhdeksänkymmentäluvun ajan. Segan tarina konsolimaailmassa jäi kuitenkin Nintendon varjoon suosion hiipuessa vähitellen 2000-luvulla. Vuonna 2001 Sega lopetti konsolituotannon siirtyen kehittämään pelejä toisille alustoille.

Mariosta, Sonicista ja muille retropeleistä kiinnostuneille löytyy omia foorumeitaan ja sivustoja, kuten retropelit.fi. Sivustolta löytyy kasapäin arvosteluita vuosikymmeniä sitten julkaistuista peleistä, kuten 1984 Amsoftin lanseeraamasta hedelmäpeli Fruit Machinesta. Kasaripelin äärimmäisen simppeli käyttöliittymä muistuttaa nykyajan kolikkopelejä, ja voittologiikka on pitkälti sama kuin jackpot-peleissä.

Uusvanhat retrokonsolit

Peliyritykset ovat erittäin tietoisia retropelejä kohtaan suuntautuneesta kiinnostuksesta. Klassikkokonsoleista, kuten Atarista, Segasta ja Nintendosta on tullut markkinoille omat retroversionsa vannoutuneiden retropelaajien iloksi.

Retrobuumin aloitti syksyllä 2016 lanseerattu Nintendo Classic Mini. Simppelille grafiikalle ja retroäänimaisemalle on selvästi tilausta, sillä Nintendon kämmenelle mahtuvan pelikonsoli myytiin loppuun hetkessä siitäkin huolimatta, että tilausmäärä oli rajoitettu yhteen konsoliin per tilaaja.

8-bittisen NESin uusversio sisältää 30 retroklassikkoa, kuten 80- ja 90-luvulla ohjaimia veivanneiden makuun konsolista löytyy esimerkiksi Super Mario Bros, The Legend of Zelda ja Pac-Man. Nintendo ei ole lähtenyt kovan linjan kaupallistamisen tielle ja yrittänyt lähteä esimerkiksi puskemaan lisäpelimyyntiä, mutta toi kuitenkin markkinoille niin ikään retroversion NESin isoveljestä, SNES-konsolista. Kenties Nintendo näkee retrokonsolit enemmänkin hyvin tuottavana kansalaispalveluksena nostalgian nälkäisille retropelaajille, keskittyen kuitenkin ensisijaisesti uusien pelien kehitykseen.

Pelaaminen herättää intohimoja, ja suurimmalla osalla pelaajista on omat suosikkialustansa, joiden ylivoimaisuudesta voi aina väitellä. Retropelit osoittavat, kuinka pelaajien kiihkeä brändiuskollisuus voi kestää vuosikymmenestä toiseen, mitä monen asiaan vihkiytymättömän voi olla vaikea ymmärtää. Oli alusta mikä tahansa, on pelaamisessa oma kiistämätön tenhonsa. Hauskoja pelihetkiä!