Tuntuu, että vinyylilevyjen renessanssi on synnyttänyt koko viihde-elektroniikka-alalla ainakin jonkinasteisen retrobuumin. Se näkyy ja kuuluu esimerkiksi Numanin Retrospective 1978 MKII -kaiuttimien tapaisissa tuotteissa.
Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas & Heikki Kivelä
Moni saattanut hyvinkin törmätä electronic-star.fi-nimisen verkkokaupan mainoksiin netissä surffatessaan. Suomeen viittaavasta fi-domainpäätteestä huolimatta kyseessä on kuitenkin saksalainen, vähän kaikenlaista sekalaista tavaraa ja etenkin viihde-elektroniikkaa myyvä verkkokauppa.
Näitä mainoksia aikamme silmäiltyämme huomio kiinnittyi erityisesti Numan Retrospective 1978 MKII -jalustakaiuttimiin. Kuten nimestäkin voi päätellä, on kaiuttimien designiin haettu vahvoja vaikutteita kultaiselta 1970-luvulta – ja ainakin valmistajan mukaan myös ääneen. Vapaasti suomentaen niistä kerrotaan seuraavaa: “Retrospective-sarjan kaiuttimet eivät ole täysin neutraaleja. Sen sijaan ääni on lämmin, dynaaminen, uudella tavalla ilmava ja erittäin elävä kaikenlaisella musiikilla”.
Kaiuttimien look on kieltämättä huomioita herättävä, piristävästi erilainen ja omalla tavallaan jopa tyylikäs.
Retrospective 1978 MKII:n todella edullinen hinta (270 euroa parilta sisältäen jopa toimituskulut) herätti toki suuriakin epäilyjä, mutta pakko kaiuttimet oli lopulta kuitenkin tilata. Hintaan tuli tosin 55 euroa lisää, kun halusimme kaiuttimiin – yllättäen lisävarusteena myytävät – etukankaat. Saatavana on myös matalat pöytäjalustat kolmella eri värivaihtoehdolla (musta, kirkas ja harmaa), joiden avulla kaiuttimet saadaan tarvittaessa kallistettua esimerkiksi tason päällä hieman viistosti ylöspäin.
Numan Retrospective 1978 MKII:t ovat saatavana kolmella erilaisella viimeistelyllä: pähkinä-, musta- tai valkoinen puujäljitelmävinyyli ja optiona olevissa etukankaissa vaihtoehdot ovat ruskea, musta tai harmaa. Erilaisia väriyhdistelmiä on siis kaikkiaan yhdeksän.
Rakenne
Numan Retrospective 1978 MKII -kaiuttimet ovat jalustakaiuttimiksi suhteellisen kompaktin kokoiset, tai ainakin näköiset, mutta mittasuhteet, etenkin 260 millimetriä leveyttä ja 300 millimetriä syvyyttä saavat kaiuttimet tuntumaan livenä sittenkin melko kookkailta. Ne eivät välttämättä oikein istu esimerkiksi tv-tason tai vastaavan päälle. Toisaalta myös valmistaja suosittelee kaiuttimille jalustasijoitusta ja vieläpä vähintään 50 senttimetrin etäisyyttä lähimpiin rajapintoihin.
Kaiuttimien rakenne on kolmitie 1970-luvulle tyypillisellä elementtisijoittelulla: 100 millimetrin keskiäänielementti ja 25 millimetrin kalottidiskantti sijaitsevat rinnakkain 200-millimetrisen bassoelementin yläpuolella.
Elementit ovat peltirunkoisia mutta muuten asiallisia, ja esimerkiksi keskiäänielementissä on suorastaan järeä magneetti.
Keskiäänielementin kartioon on integroitu myös eräänlainen vaiheplugi. Diskantista näkee kuitenkin kaiuttimen edullisen hintaluokan. Se näyttää ulospäin oikein asialliselta 25 millimetrin kangaskalotilta kera loivan suuntaimen, mutta takaa paljastuu kuitenkin jo hieman mitättömämpi rakenne. Tässä on selvästi jo säästetty.
Kotelo on jaettu sisältä kahteen osaan: bassoelementille on oma kammionsa ja diskantille sekä keskiäänielementille omansa. Bassoelementin kotelotilavuus jää sagen pieneksi, ja kotelo on refleksiviritetty taakse sijoitetulla refleksiputkella. Putken sisällä on kangasverkko estämässä vierasesineiden tai vaikkapa hyönteisten pääsyn kotelon sisään. Putkessa on pyöristetyt päät vähentämässä putken suulla kovaa liikkuvan ilman pyörteilyä ja sen aiheuttaman turbulenssin häiriöääniä. Takaa löytyy myös oikein asialliset naparuuviliittimet.
Jakosuodattimessa on yllättävän paljon komponentteja, joskin laadultaan ne ovat vain perustasoa. Esimerkiksi isommat kelat ovat ilmasydänkeloja edullisempia rautasydänkeloja.
Työn laatu on kuitenkin kokonaisuutena ja etenkin hintaluokka huomioiden hyvää, voisi sanoa jopa erinomaista.
