Paljon uutta

Klipschin alkuperäiset The Fives-, The Sevens- ja The Nines -aktiivikaiuttimet saavuttivat aikoinaan suuren suosion yhdistämällä perinteisen stereokaiutinparin sisäänrakennettuihin vahvistimiin, television HDMI ARC -liitäntään, levysoitintuloon sekä monipuolisiin digitaalisiin ja analogisiin liitäntöihin. Erityisesti vuonna 2020 julkaistu The Fives teki aktiivikaiuttimista varteenotettavan vaihtoehdon sekä perinteiselle stereojärjestelmälle että soundbarille. Myöhemmin julkaistut The Sevens ja The Nines laajensivat saman konseptin suurempiin kokoluokkiin.

Uusi II-sukupolvi on kuitenkin paljon enemmän kuin tavanomainen mallipäivitys. Vaikka kaiuttimien perusidea ja ulkoasu ovat säilyneet tunnistettavina, elektroniikka, liitännät, verkkotoisto, signaalinkäsittely ja osittain myös akustinen rakenne on uudistettu. Klipsch on kehittänyt uuden elektroniikka-alustan yhdessä Onkyon kanssa, ja valmistaja kuvailee mallistoa käytännössä kokonaan uudelleen rakennetuksi.

Vanhojen mallien HDMI ARC -liitäntä on korvattu HDMI 2.1 -sisäänmenon ja HDMI-eARC-lähdön sisältävällä ratkaisulla, joka välittää myös kuvan televisiolle. Kaikki kolme mallia tukevat lisäksi Dolby Atmos -ääniraitoja. Mukana ovat myös Wi-Fi- ja Ethernet-verkkotoisto sekä AirPlay 2-, Google Cast-, Spotify Connect-, Tidal Connect- ja Qobuz Connect -tuki.

The Sevens II:ssa ja The Nines II:ssa on lisäksi Dirac Live -huonekorjaus, ja niiden kaiuttimet voidaan yhdistää toisiinsa joko langattomasti tai kaapelilla. The Nines II tukee Dolby Atmosin lisäksi DTS:X- ja DTS Virtual -formaatteja.

Myös akustista rakennetta on uudistettu. Uuden sukupolven Jet Cerametallic -basso-keskiääniset on yhdistetty yhtenäiseen BMC-komposiittietulevyyn, johon Tractrix-torvi on integroitu. Pyöristettyjen reunojen tarkoituksena on vähentää reunaheijastuksia ja tasoittaa äänen säteilyä kuunteluakselin ulkopuolella. Yhden tuuman titaanidiskantin perusrakenne on sen sijaan säilynyt ennallaan.

Mitään kovin edullisia kaiuttimia nämä eivät kuitenkaan ole. The Fives II maksaa 1 499 euroa, The Sevens II 2 199 euroa ja The Nines II 2 499 euroa parilta.

Mallisto

Mallisto koostuu siis kaiuttimista The Fives II-, The Sevens II- ja The Nines II. Kaikki ovat tason päälle tai jalustalle sijoitettavia aktiivisia kaksitie-bassorefleksikaiuttimia. Nines II melkeinpä jo vain jalustalle.

Kaikissa malleissa käytetään Klipschille tunnusomaista torvikuormitettua diskanttia. Yhden tuuman titaanikalotti on sijoitettu Tractrix-torveen, jonka tehtävänä on parantaa herkkyyttä ja hallita äänen suuntaavuutta. Basso- ja keskialueesta vastaavat Jet Cerametallic -elementit.

Myös kotelon taakse sijoitettu Tractrix-refleksitunneli on Klipschille tyypillinen ratkaisu. Sen voimakkaasti avartunut muotoilu on tarkoitettu vähentämään ilman virtauksesta syntyvää kohinaa ja säröä.

Mallien erot muodostuvat hinnan lisäksi fyysisestä koosta, tehoista ja basso-keskiäänisen halkaisijasta. The Fives II:n mitat ovat noin 33 × 18 × 27 senttimetriä, The Sevens II:n noin 38 × 21 × 32 senttimetriä (jo melko syvä) ja The Nines II jo selvästi isompi, noin 46 × 24 × 37 senttimetriä. Basso-keskiäänisten halkaisijat ovat vastaavasti 5,25, 6,5 ja 8 tuumaa. Suurempi kotelo ja elementti mahdollistavat alemmas ulottuvan bassotoiston sekä suuremman äänenpaineen.

Kaikki kolme mallia ovat täysaktiivisia. Eli kummankin kaiuttimen basso-keskiäänellä ja diskantilla on omat D-luokan vahvistinkanavansa, ja toisto jaetaan elementeille aktiivisesti ennen vahvistimia.

The Fives II:n elektroniikka ja kaikki vahvistimet sijaitsevat yhdessä pääkaiuttimessa. Toinen kaiutin on passiivinen, ja vahvistettu signaali siirretään sen basso-keskiäänelle ja diskantille nelinapaisella kaiutinkaapelilla.

The Sevens II ja The Nines II -mallien molemmissa kaiuttimissa on omat päätevahvistimet, joten kumpikin tarvitsee myös oman virtaliitäntänsä. Mukana tulee 2,5 m virtajohdot. Esivahvistin, tuloliitännät ja muu ohjauselektroniikka sijaitsevat kuitenkin vain "pääkaiuttimessa". Digitaalinen signaali siirretään toiselle kaiuttimelle joko langattomasti 48 kilohertsin tarkkuudella tai RJ9-kaapelilla 96 kilohertsin tarkkuudella.

Klipsch ei ilmoita vahvistintehoja omissa teknisissä tiedoissaan, mutta muissa lähteissä The Fives II:n jatkuvaksi kokonaistehoksi ilmoitetaan 180 wattia ja hetkelliseksi tehoksi 360 wattia. Tästä basso-keskiäänisille on varattu 2 × 60 wattia ja diskanteille 2 × 30 wattia.

The Sevens II:n vastaavat lukemat ovat 200 ja 400 wattia, joista basso-keskiäänisille on varattu 2 × 70 wattia ja diskanteille 2 × 30 wattia.

The Nines II:n kokonaistehoksi ilmoitetaan 240 wattia ja hetkelliseksi tehoksi 480 wattia. Basso-keskiäänisille on varattu 2 × 100 wattia ja diskanteille 2 × 20 wattia.
(Lähde: AV César. Klipsch ei vahvista näitä teholukemia omissa teknisissä tiedoissaan).

Klipsch itse kuvaa mallien suorituskykyä vahvistintehon sijaan - hieman erikoisesti - vain suurimmalla äänenpaineella. The Fives II:lle ilmoitetaan maksimiäänenpaineeksi 103 dB, The Sevens II:lle 106 dB ja The Nines II:lle 107 dB.

Kaikki kolme mallia ovat saatavana kolmella toisistaan selvästi erottuvalla viimeistelyllä.
Red Oak -versiossa on vaalea, hieman punertavasävyinen tammiviilukotelo, luonnonvalkoinen etulevy ja vaaleanharmaa magneettikiinnitteinen suojakangas. Vaalea ja ilmava kokonaisuus sopii erityisen hyvin skandinaaviseen sisustustyyliin.Walnut-versiossa pähkinäpuuviilu yhdistyy mustaan etulevyyn ja hiilenmustaan suojakankaaseen. Ilme on lämmin, perinteinen ja selvästi klassisempi. Black/Ebony-versiossa mustaksi sävyttetty puuviilukotelo, musta etulevy ja hiilenmusta suojakangas muodostavat hillityn ja modernin kokonaisuuden.

Huonekorjaus vakiona

Merkittävin ero The Fives II ja suurempien The Sevens II- ja The Nines II -mallien välillä on Dirac Live -huonekorjaus.

Dirac Live huonekorjaus on tosiaan vakiona kahdessa suurimmassa mallissa. Tavallisesti Dirac Live on maksullinen ominaisuus, ja sen käyttö edellyttää ostetun lisenssin, tietokoneen sekä mittausmikrofonin. The Sevens II:ssa ja The Nines II:ssa 20-500 hertsiä kattava Dirac Live Limited Bandwidth -lisenssi kuuluu kuitenkin hintaan.

Järjestelmä mittaa mukana toimitettavan mikrofonin ja Klipsch Connent Plus-sovelluksen avulla kaiuttimien ja kuuntelutilan yhteisvaikutusta ja muodostaa mittausten perusteella korjaussuodattimet huoneakustiikan aiheuttamien toistovirheiden kompensoimiseksi. Tavoitteena on tasoittaa erityisesti bassotoistoa, joka on herkkä huoneen mittojen, kaiuttimien sijoituksen ja kuuntelupaikan vaikutukselle.

Kaiuttimiin kuuluva lisenssi kattaa käytännössä tärkeimmän huonekorjausta tarvitsevan alueen. Koko taajuusalueen kattavaan Dirac Live -versioon voi päivittää 99 dollarilla. Saatavana on myös 299 dollaria maksava Dirac Live Bass Control, joka optimoi kaiuttimien ja järjestelmään liitetyn subwooferin yhteistoimintaa. Kehittyneempää Dirac Live Active Room Treatment- eli ART-korjausta The Sevens II ja The Nines II eivät tue.

Dirac Liven käyttö oli helppoa, ja se tasoitti selvästi kaiuttimien jo oletuksena hieman liian voimakasta bassotoistoa sekä huoneen aiheuttamia korostumia. Korjausta olisi voinut olla enemmänkin. Vaikutus oli silti kaikkiaan myönteinen. Aiheesta tarkemmin omassa osiossaan.

Monipuoliset liitännät 

Jo alkuperäisten mallien vahvuuksiin kuului tavallista aktiivikaiutinta monipuolisempi liitäntävalikoima. Uudessa sukupolvessa kokonaisuus on viety selvästi pidemmälle.

Kaikissa kolmessa mallissa on HDMI 2.1 -sisäänmeno sekä eARC-yhteensopiva HDMI-lähtö. Televisio yhdistetään kaiuttimiin HDMI eARC -liitännän kautta, jolloin television ääni välittyy kaiuttimille ja äänenvoimakkuutta voidaan tavallisesti säätää television omalla kaukosäätimellä.

Erilliseen HDMI-sisäänmenoon voidaan puolestaan yhdistää esimerkiksi pelikonsoli, suoratoistosoitin tai UHD Blu-ray -soitin. Kaiuttimet ottavat signaalista äänen käsiteltäväkseen ja välittävät kuvan edelleen televisiolle. HDMI 2.1 -läpivienti tukee 8K-kuvasignaalia sekä 4K-kuvaa 120 hertsin virkistystaajuudella. Lisäksi tuettuja ovat Dolby Vision, HDR10+, VRR-muuttuva virkistystaajuus ja ALLM-automaattinen pelitila.

Erillinen HDMI-sisääntulo ei ole useimmissa kokoonpanoissa välttämätön, sillä kuvalähteet voidaan kytkeä suoraan televisioon ja ääni välittää kaiuttimille eARC-yhteydellä. Sisääntulosta on kuitenkin hyötyä, jos television HDMI-liitännät loppuvat kesken tai televisio ei välitä kaikkia ääniformaatteja kaiuttimille ongelmitta. Tällöin kaiuttimet ottavat äänen suoraan HDMI-signaalista ja välittävät kuvan edelleen televisiolle.

HDMI-liitäntöjen lisäksi kaikissa malleissa on optinen digitaalitulo sekä USB-C-äänitulo. Optiseen tuloon voidaan yhdistää esimerkiksi televisio, CD-soitin tai erillinen verkkosoitin. USB-C-liitännän kautta kaiuttimia voidaan käyttää tietokoneen, puhelimen tai tabletin ulkoisena äänilaitteena. The Sevens II:ssa ja The Nines II:ssa on lisäksi koaksiaalinen digitaalitulo esimerkiksi CD-soittimelle tai muulle digitaaliselle äänilähteelle.

Analogisia ohjelmalähteitä varten kaiuttimissa on erillinen linjatasoinen RCA-tulo sekä oma levysoitintulo. Linjatuloon voidaan yhdistää esimerkiksi CD-soitin, kasettidekki tai ulkoinen verkkosoitin. Levysoitintulossa on sisäänrakennettu phono-esivahvistin, joten MM-äänirasialla varustettu levysoitin voidaan kytkeä suoraan kaiuttimiin. Takapaneelissa on myös maadoitusliitäntä levysoittimen maadoitusjohtimelle. Jos levysoittimessa on oma phono-esivahvistin, se kytketään tavalliseen linjatuloon eikä phono-tuloon.

Kaikissa malleissa on myös linjatasoinen lähtö aktiivisubwooferille. The Nines II:n liitäntöjä täydentävät balansoidut XLR/TRS-yhdistelmäliitännät, joita voidaan käyttää esimerkiksi erillisen esivahvistimen, studiolaitteiston tai muun balansoidulla annolla varustetun äänilähteen kanssa.

Myös kaiuttimien välinen yhteys eroaa malleittain. The Sevens II ja The Nines II voidaan yhdistää toisiinsa digitaalisesti joko langattomasti tai mukana toimitettavalla RJ9-kaapelilla. Langaton yhteys muodostuu automaattisesti. Langattoman yhteyden näytteenottotaajuus on 48 kilohertsiä ja kaapeliyhteyden 96 kilohertsiä. Periaatteessa langallisella yhteydellä pitäisi saada siis parempi äänenlaatu (ero tosin siis lienee enemmän teoreettinen). The Fives II kaiuttimet yhdistetään perinteisemmin ihan fyysisesti ja analogisesti mukana toimitettavalla nelinapaisella kaiutinkaapelilla.

Verkkosoitin sisäänrakennettuna

Alkuperäisten mallien langaton toisto rajoittui Bluetoothiin, mutta II-sukupolven kaiuttimissa on sisäänrakennettu verkkosoitin. Kaiuttimet liitetään kotiverkkoon langattomasti tai Ethernet-kaapelilla.

Tuettuja ovat AirPlay 2 ja Google Cast sekä Spotify Connect-, Tidal Connect- ja Qobuz Connect -toiminnot. Musiikki valitaan suoratoistopalvelun omasta sovelluksesta, mutta äänivirta siirtyy palvelusta suoraan kaiuttimille. Puhelin toimii tällöin lähinnä kaukosäätimenä eikä varsinaisena äänilähteenä.

Verkkotoisto mahdollistaa Bluetoothia paremman äänenlaadun ja tekee käytöstä joustavampaa. Musiikki jatkuu, vaikka puhelimella vastataan puheluun, käytetään muita sovelluksia tai siirrytään toiseen huoneeseen. Toisto ei myöskään katkea puhelimen ilmoitusääniin.

AirPlay 2 mahdollistaa toiston Applen laitteista ja kaiuttimien liittämisen muiden AirPlay-yhteensopivien laitteiden kanssa samaan monihuonejärjestelmään. Google Cast tarjoaa vastaavan toiminnallisuuden Android- ja Google Home -ympäristössä.

Myös Bluetooth on edelleen käytettävissä esimerkiksi vieraan puhelimen nopeaan yhdistämiseen tai tilanteissa, joissa verkkoyhteyttä ei ole. Bluetooth-versio on 5.4, mutta tuettuja äänikoodekkeja ovat vain SBC ja AAC. AptX- tai LDAC-tukea ei ole. Puute ei ole kotikäytössä erityisen merkittävä, sillä laadukkaampi toisto onnistuu Wi-Fi-verkon kautta.

Monenlaista ohjausta

Kaiuttimia voidaan ohjata niiden päällä olevilla säätimillä, mukana toimitettavalla kaukosäätimellä tai Klipsch Connect Plus -sovelluksella. Ohjelmalähteen voi siis valita ja äänenvoimakkuutta säätää jopa suoraan kaiuttimen päältä, mutta päivittäisessä käytössä kätevin ohjaustapa on selkeä ja taustavalaistu kaukosäädin. Siinä on myös kaksi käyttäjän määriteltävää pikavalintaa.

Kaiuttimien käyttöönotto ja verkkoon liittäminen tehdään Klipsch Connect Plus -sovelluksella. Sovelluksessa on paljon toiminnallisuutta: Esimerkiksi viisialueinen taajuuskorjain. Lisäksi käytettävissä ovat hiljaisilla kuunteluvoimakkuuksilla bassoa vahvistava Dynamic Bass, puheen selkeyttä lisäävä Dialogue-tila, yökuunteluun tarkoitettu Night-tila sekä kuvan ja äänen keskinäisen viiveen säätö (Lip Sync).

Lisäksi siitä voidaan valita ohjelmalähde, säätää äänenvoimakkuutta, hallita verkkotoistoa ja määritetään kaiuttimien keskeiset asetukset. The Sevens II- ja The Nines II -malleissa sovellusta käytetään lisäksi Dirac Live -mittauksen tekemiseen ja tehtyjen korjaussuodattimien valintaan.

Jostain syystä sovelluksen hyvinkin keskeinen rooli ei käy mukana toimitettavasta ohjeistuksesta kovin selvästi ilmi. Ohjeissa sitä käsitellään niukasti ja epäloogisesti, vaikka kaiuttimien käyttöönotto ja suuri osa niiden toiminnoista perustuvat nimenomaan sovellukseen. Selkeämpi opastus olisi tarpeen.

Päivittäisessä käytössä kätevin ohjaustapa on useimmiten kuitenkin mukana toimitettava selkeä kaukosäädin.

Dolby Atmos kahdella kaiuttimella?

Yksi uuden sukupolven mallien uudistuksista on myös Dolby Atmos -tuki. Kaikki kolme mallia pystyvät vastaanottamaan ja käsittelemään Atmos-ääniraitoja. The Nines II tukee lisäksi DTS:X- ja DTS Virtual:X -formaatteja.

Kyse ei tietenkään ole mistään monikanavaisesta Atmos-järjestelmästä. Kaiuttimissa ei ole erillisiä ylöspäin suunnattuja elementtejä, taka- tai sivukaiuttimia, vaan tilaääni muodostetaan virtuaalisesti kahdella etukaiuttimella digitaalisen signaalinkäsittelyn avulla.

Käsittelyn tarkoituksena on laajentaa äänikuvaa kaiuttimien ulkopuolelle sekä lisätä syvyyden ja korkeuden tuntua. Sivusuuntaiset liikkeet voivat välittyä tavallista stereotoistoa selvemmin, mutta järjestelmä ei pysty muodostamaan tarkasti paikantuvia taka- tai yläkanavia.

Atmos-käsittely toimii näissä kaiuttimissa hienovaraisena, mutta silti varsin onnistuneena lisänä. Toiminto avartaa elokuvien äänikenttää ja lisää myös hieman syvyyden tuntua. Varsinainen korkeusvaikutelma jää toki melko vähäiseksi, mutta elokuvilla ääni on silti tavallista stereotoistoa suurempi ja "näyttävämpi".

Käytettävissä ovat Movie-, Music- ja Direct-äänitilat. Movie hyödyntää tilaäänikäsittelyä voimakkaimmin elokuvilla. Music säilyttää esityksen lähempänä tavallista musiikintoistoa, kun taas Direct ohittaa virtuaalisen tilaäänikäsittelyn. Movie tilan Atmos-vaikutuksen voimakkuutta tai korkeutta ei voi kuitenkaan säätää erikseen. Musiikilla perinteinen stereotoisto säilyy yleensä luontevampana vaihtoehtona. Toki muitakin kannattaa kokeilla - Joku saattaa pitääkin.

No millaisia kaiuttimet sitten käytännössä olivat?

The Fives II on malliston pienin vaihtoehto, mutta ääni ei jää fyysisen koon mukaisesti pieneksi. Kaiutin soi lämpimästi, täyteläisesti ja miellyttävästi, ja erityisesti yläkeskialueen sekä diskantin erottelu on hyvää ilman rasittavuutta.

Käyttöönotto oli helppoa, ja Klipsch Connect Plus -sovellus on selkeä ja helppokäyttöinen. Äänenvoimakkuuden säätö toimii sovelluksesta kuitenkin hieman viiveellä ja myös turhan jyrkästi. Pienikin liike voi muuttaa voimakkuutta enemmän kuin olisi tarkoitus. Erillinen kaukosäädin onkin erittäin hyvä ominaisuus ja tekee päivittäisestä käytöstä selvästi sujuvampaa.

Sovelluksen viisialueinen taajuuskorjain toimii hyvin ja antaa hyödylliset mahdollisuudet äänen hienosäätöön. Alin säätöalue on kuitenkin 80 hertsissä, ja se saisi olla hieman alempana. Nyt aivan alimman basson tasoon ja mahdollisiin huonekorostumiin ei pääse vaikuttamaan kovin tarkasti.

The Fives II soi miellyttävästi ja rasittamatta, mutta bassoa on seinän läheisyydessä helposti liikaa.

Äänen yleistasapaino on varsin neutraali, mutta sävyltään aika lämmin. Ylärekisteri on viritetty hieman liiankin ”sivistyneeksi”. Se toistuu puhtaasti, tasaisesti ja rasittamatta, mutta jää samalla hieman mitäänsanomattomaksi. Tätä voi sinänsä pitää myös hyvänä ominaisuutena, sillä diskantti ei korosta itseään eikä ala pidemmässäkään kuuntelussa rasittaa.

Toisaalta The Fives II:n basson taso on turhan voimakas, vaikka toisto ei ulotu kovin alas. Tämä korostuu varsinkin silloin, kun kaiuttimet sijoitetaan lähelle seinää, mikä on tämän kokoiselle mallille varsin tavallinen sijoituspaikka. Hillitty ylärekisteri vahvistaa vielä vaikutelmaa basson runsaudesta, ja kokonaisuus kallistuu silloin selvästi lämpimään ja jopa hieman paksuun suuntaan. Basson vaimentaminen taajuuskorjaimella selkeytti ääntä selvästi, mutta toki samalla kaikkein matalimpien taajuuksien kustannuksella.

Bassoa on määrällisesti paljon suhteessa kaiuttimien kokoon, mutta siihen kaipaisi enemmän tarkkuutta, napakkuutta ja erottelua. Fyysinen koko asettaa tässä selvät rajat. 5,25 tuuman basso-keskiääninen ei pysty tuottamaan kovin syvälle ulottuvaa bassoa, ja kovempaa soitettaessa myös elementin liikerata alkaa tulla vastaan. Tällöin bassotoisto kompressoituu, dynamiikka pienenee ja iskuvoima heikkenee. Tämä on toki kaiuttimen koko huomioiden myös odotettavaa.

Kaiuttimen vahvin alue on yläkeskialue ja diskantti. Äänessä on lämpimästä yleissävystä huolimatta hyvää erottelua ilman, että toisto muuttuu teräväksi tai rasittavaksi. Samalla osa Klipschille ominaisesta ”terästä”, eläväisyydestä ja ”säihkeestä” jää kuitenkin puuttumaan. Pieni korostus kahdeksan kilohertsin alueella taajuuskorjaimella toi ääneen hieman lisää kirkkautta ja palautti siihen enemmän Klipschille ominaista säihkettä.

Stereokuva jäsentyy hienosti, ja keskelle miksatut laulut sekä instrumentit paikantuvat vakaasti. Aivan Klipschin parhaiden mallien tasolle stereokuvan tarkkuus ja avaruus eivät yllä, mutta kokonaisuus toimii tämän kokoiseksi kaiuttimeksi hyvin.

Kuuntelussa havaittu lämmin ja hieman tumma yleissävy saa tukea myös mittauksista. Sivusuuntainen vaste alkaa laskea loivasti jo noin 600 hertsistä lähtien ja jyrkkenee selvästi noin 1,5 kilohertsin yläpuolella. Kaiutin suuntaa siis yläkeskialueen ja diskantin energiaa melko voimakkaasti eteenpäin.

(Toistovastekuvaajat löytyvät Tekniikka & Tietoja -taulukon jälkeen)

Tämä tarkoittaa, että suoraan kuunteluakselilla ääni säilyy selkeänä ja erottelevana, mutta sivuheijastuksissa on vähemmän korkeiden taajuuksien energiaa. Tavallisessa huoneessa kokonaissointi ei tämän vuoksi muutu kirkkaammaksi, vaan ennemminkin hieman lämpimämmäksi kuin pelkkä suoraan edestä mitattu vaste antaisi ymmärtää. Samalla kaiuttimien suuntaaminen kuuntelupaikkaa kohti on tavallista tärkeämpää, sillä sivuun siirryttäessä ääni tummenee melko nopeasti.

Sovelluksen taajuuskorjaimella ääntä sai kuitenkin helposti tasapainoisemmaksi. Parhaaksi koettu lopputulos löytyi vaimentamalla hieman bassoa ja nostamalla yläkeskialuetta sekä diskanttia.

Television äänentoistossa kahden erillisen kaiuttimen etuna on aidosti leveä stereokuva. Puhe toistuu selkeästi ja etuäänikenttä on tavallista soundbaria avarampi. Järjestelmässä ei kuitenkaan ole erillistä keskikanavaa, takaäänikanavia eikä ylöspäin suunnattuja elementtejä.

Dolby Atmos -käsittely kasvattaa äänikentän leveyttä ja tuo joitakin sivusuuntaisia liikkeitä kaiuttimien ulkopuolelle. Se ei kuitenkaan muodosta varsinaista ympäröivää tai yläpuolelle sijoittuvaa äänikenttää eikä korvaa fyysistä monikanavajärjestelmää.

The Fives II sopii parhaiten pieneen tai keskikokoiseen huoneeseen ja kohtuullisille kuunteluvoimakkuuksille. Se toimii hyvin niin musiikilla kuin television äänentoistossakin, mutta syväbassossa ja kovempien voimakkuuksien dynamiikassa pienen kaiuttimen fyysiset rajat tulevat vastaan.

Lämminsoundinen, mutta kallis all-in-one

Klipsch The Fives II on monipuolinen ja hyvin viimeistelty aktiivikaiutinpari, joka toimii yhtä luontevasti kodin musiikkikeskuksena niin musiikilla kuin television äänentoistossa. Käyttöönotto on helppoa, liitäntöjä ja verkkotoisto-ominaisuuksia on runsaasti, ja hyvä kaukosäädin tekee päivittäisestä käytöstä sujuvaa.

Ääni on sinänsä varsin neutraali, hieman lämmin ja myös miellyttävä. Stereokuva jäsentyy hienosti ja ylärekisteri soi puhtaasti sekä rasittamatta. Toisaalta diskantti on viritetty hieman turhankin hillityksi, ja bassoa on etenkin seinän läheisyydessä helposti liikaa. Toisaalta kovin alas toisto ei yllä- Sovelluksen taajuuskorjaimella ääntä voidaan säätää omaan makuun ja sijoitukseen sopivaksi, vaikka sen bassoalueen säätötaajuus saisi olla matalammalla taajuudella.

The Fives II sopii parhaiten pieneen tai keskikokoiseen huoneeseen ja kohtuullisille kuunteluvoimakkuuksille. Kovempaa soitettaessa pienen kaiuttimen fyysiset rajat alkavat tulla vastaan, eikä taajuuskorjaimella voida lisätä syvintä bassoa, napakkuutta tai äänenpainevaroja

Kokonaisuutena The Fives II on helppokäyttöinen ja laadukkaasti toteutettu all-in-one-stereojärjestelmä, mutta 1 499 euron hinta on aika korkea ja samassa hintaluokassa on jo runsaasti varteenotettavia vaihtoehtoja. The Fives II vahvuuksia ovat ennen kaikkea monipuolinen varustelu, helppokäyttöisyys sekä television ja musiikintoiston yhdistäminen samaan järjestelmään. Jos vielä Dirac-huonekorjaus saataisiin samaan pakettiin!

PLUSSAA: Monipuoliset ominaisuudet / Helppokäyttöisyys / Stereokuva / Miellyttävä ja rasittamaton ääni / Hyvä kaukosäädin

MIINUSTA: Aika kallis / Bassoa liikaa? / Basso voisi olla napakampi / Hieman liian lämmin sävy / Rajalliset äänenpainevarat

The Sevens II:n perusluonne on lämmin ja miellyttävä. Samanlainen kuin pikkuveljellään. Suuri kotelo ja 6,5 tuuman basso-keskiääninen tuottavat runsaasti bassoa, ja äänessä on kunnolla mittakaavaa, dynamiikkaa ja fyysistä painoa Perusbalanssin kokonaisuus kallistuu kuitenkin turhan tummaksi, sillä basso hallitsee laajalla aliueella toistoa ja ääni on sävyltään pehmeä ja ylärekisteri luonteeltaan hillitty.

Dirac-huonekorjaus kuuluu käyttöönottoon

Tämä on kuitenkin vasta kaiuttimen lähtötilanne. Koska Dirac Live kuuluu The Sevens II:n vakiovarustukseen ja sen käyttöönotto onnistuu helposti Klipsch Connect Plus -sovelluksella, kaiutinta on luontevaa arvioida ensisijaisesti huonekorjaus käytössä. Käytännössä Dirac kannattaa ottaa käyttöön samalla, kun kaiuttimet muutenkin asennetaan ja liitetään verkkoon.

Dirac Live paransi äänen balanssia selvästi. Korjauksen jälkeen basso soi hillitymmin ja ennen kaikkea erottelevammin. Alapään hallitsevuuden vähentyessä myös keskialue ja ylärekisteri pääsivät paremmin esille, ja koko äänikuva kuulosti avoimemmalta ja tasapainoisemmalta.

Korjattuna The Sevens II soi kaikkiaan jo hyvin. Ääni on edelleen sävyltään lämmin ja ylärekisteriltään hieman ”sivistynyt”, mutta basson, keskialueen ja diskantin keskinäinen tasapaino toimii huomattavasti paremmin. Dirac ei muuta kaiuttimen perusluonnetta toiseksi, vaan siistii siitä suurimmat ylilyönnit ja tuo esiin sen vahvuudet.

The Sevens II soi vaivattomasti ja tarvittaessa myös kovaa. Dynamiikkaa ja äänenpainevaraa on runsaasti, eikä toisto ala puristua kokoon äänenvoimakkuutta nostettaessa. Rummut, sähköbasso ja elokuvien tehosteet välittyvät fyysisesti ja uskottavalla mittakaavalla.

Alapää ulottuu niin alas, ettei erillinen subwoofer ole musiikinkuuntelussa välttämättä tarpeen. Ilman korjausta bassoa voi kuitenkin tulla etenkin seinän läheisyydessä enemmän kuin tasapainoinen kokonaisuus edellyttää. Dirac vähentää sijoituksen ja huoneen vaikutusta merkittävästi ja mahdollistaa laadukkaan lopputuloksen melko erilaisissa tiloissa. Aivan huonoa sijoitusta sekään ei tietenkään täysin pelasta.

Kuuntelussa havaittu bassopainotus näkyy myös mittauksissa. Vasteessa on laaja korostuma noin 70–300 hertsin alueella, voimakkaimmillaan suunnilleen 80–120 hertsissä. Tämä selittää korjaamattoman basson pehmeää ja hallitsevaa luonnetta.

(Toistovastekuvaajat löytyvät Tekniikka & Tietoja -taulukon jälkeen)

Ylätaajuuksien sivusäteily säilyy vielä 30 asteen kulmassa varsin hyvin, joten huoneeseen välittyy myös kohtuullisesti yläkeskialueen ja diskantin energiaa. Hieman tumma vaikutelma syntyykin ennen kaikkea basson suuresta määrästä ja sen suhteesta muuhun taajuusalueeseen, ei poikkeuksellisen voimakkaasta ylätaajuuksien suuntaavuudesta.

Ylärekisteri soi puhtaasti ja rasittamatta, mutta jää edelleen hieman liiankin hillityksi ja jopa mitäänsanomattomaksi. Se ei tuo aivan esiin Klipschille ominaista terää, helinää ja eläväisyyttä. Toisaalta tämä tekee äänestä helposti kuunneltavan myös pidemmissä kuunteluissa. Ylärekisterin hienosäätö onnistuu tarvittaessa sovelluksen taajuuskorjaimella.

Stereokuva on suuri ja avara. Ääni ulottuu parhaimmillaan selvästi kaiuttimien ulkopuolelle, mutta keskelle sijoitetut laulut ja instrumentit pysyvät silti vakaasti paikallaan. Korjauksen jälkeen myös stereokuvan jäsentyminen ja yksittäisten tapahtumien erottelu paranivat.

Mukana tuleva Dirac Live -lisenssi ulottuu 500 hertsiin saakka eli juuri alueelle, jolla huone vaikuttaa tavallisesti eniten. Korjauksen vaikutus olisi saanut olla vielä suurempikin, mutta jo mukana tulevalla versiolla lopputulos parani selvästi. Koko taajuusalueen korjauksesta ei tämän perusteella vaikuta olevan kovin suurta lisähyötyä, sillä ylärekisteriä voi säätää myös sovelluksen taajuuskorjaimella.

Dirac Liveä voi käyttää sovelluksen lisäksi erikseen ladattavalla tietokoneohjelmalla. Se tarjoaa enemmän mahdollisuuksia mittauksiin, tavoitekäyrään ja korjauksen hienosäätöön, mutta vaatii samalla enemmän perehtymistä kuin sovelluksen erittäin helppo automaattinen käyttöönotto.

Television äänentoistossa The Sevens II:n suuri kapasiteetti pääsee hyvin oikeuksiinsa. Elokuvien tehosteissä on bassoa, äänenpainetta ja dynamiikkaa, ja järjestelmä täyttää tavallisen olohuoneen vaivattomasti. Dolby Atmos -käsittely avartaa etuäänikenttää, mutta ei tietenkään korvaa varsinaista monikanavajärjestelmää.

The Sevens II sopii parhaiten tavalliseen tai hieman suurempaan olohuoneeseen. Sen vahvuus ei ole vain suuri ja vaivaton ääni, vaan nimenomaan hintaan sisältyvä Dirac Live, jonka avulla runsas bassotoisto saadaan paremmin hallintaan ja koko järjestelmä toimimaan tasapainoisemmin käytännön olohuoneympäristössä. Sovelluksen taajuuskorjaimella ääneen voidaan tehdä vielä viimeinen hienosäätö oman maun mukaan.

Diracilla soundi haltuun

Klipsch The Sevens II on sangen vakuuttava ja erittäin monipuolinen aktiivikaiutinpari, jossa yhdistyvät helppous, suuri ja vaivaton ääni sekä laaja stereokuva Bassotoisto ulottuu tässä jo kohtalaisen alas ja äänenpainevaraa riittää hyvin tavalliseen ja suurempaankin olohuoneeseen. Myös ominaisuudet, liitännät, verkkotoisto ja käyttömukavuus ovat korkealla tasolla.

Äänen yleisluonne on lämmin ja miellyttävä, mutta basso voi etenkin seinän läheisyydessä olla turhan runsas, pehmeä ja äänibalanssia hallitseva. Myös ylärekisteri on viritetty melko hillityksi, mikä tekee äänestä rasittamattoman, mutta vie samalla hieman Klipschille ominaista terää ja eläväisyyttä. Toisaalta tässäkin taajuuskorjaimella ääntä on helppo säätää mieleisekseen. Perusta sille on kunnossa.

Hintaan sisältyvä Dirac Live on todella iso etu ja käytännössä olennainen osa The Sevens II:n lopullista äänenlaatua. Se hillitsi basson runsautta, vaimensi huoneen bassokorostumia, paransi erottelua ja toi samalla ylärekisteriä paremmin esille. Korjauksen vaikutus olisi saanut olla vielä suurempikin, mutta nytkin kokonaisuus tasapainottui selvästi.

The Sevens II on oikeasti kallis, mutta tarjoaa myös paljon. Se on hyvin viimeistelty, tehokas ja ominaisuuksiltaan poikkeuksellisen kattava all-in-one-järjestelmä, joka toimii yhtä luontevasti musiikilla kuin television äänentoistossa. Toki tässäkin kilpailijat painaa kovaa päälle.

PLUSSAA: Dirac-huonekorjaus kuuluu hintaan / Monipuoliset ominaisuudet / Helppokäyttöisyys / Suuri ja vaivaton ääni / dynamiikka / Rasittamaton ääni / Hyvä erillinen kaukosäädin

MIINUSTA: Bassoa liikaa / Herkkä sijoitukselle / Kallis  / Turhan hillitty ylärekisteri (ilman säätöä)

*) Etukankaan kanssa
**) Dirac Live Limited 20–500 Hz sisältyy; täyden kaistan päivitys 99 USD; Bass Control 299 USD; ei ART-tukea

The Fives II: Suoraan edestä mitattu vaste on noin 100 hertsistä ylöspäin varsin tasainen, mutta alabasson taso laskee nopeasti alle 70–80 hertsin. Sivusuunnassa yläkeskialue ja diskantti vaimenevat selvästi: ero alkaa näkyä jo noin 600 hertsistä ja kasvaa voimakkaammin 1,5 kilohertsin yläpuolella. Tämä vähentää huoneeseen säteilevän ylätaajuusenergian määrää ja tukee kuunteluhavaintoa hieman lämpimästä yleissävystä.

The Sevens II: Vasteessa näkyy laaja bassopään painotus noin 60–400 hertsin alueella, voimakkaimmillaan suunnilleen 80–120 hertsissä. Basso ulottuu The Fives II:ta alemmas, mutta korostunut taso selittää myös kuuntelussa havaitun runsaan ja hieman hallitsevan alapään. Ylätaajuuksien sivusäteily säilyy 30 asteen kulmassa melko tasaisena, joten hieman tumma yleisvaikutelma johtuu ennen kaikkea basson suuresta määrästä eikä poikkeuksellisen voimakkaasta yläpään suuntaavuudesta.

Dirac Live on ruotsalaisen Dirac Researchin kehittämä digitaalinen huonekorjausjärjestelmä.
Dirac Liven tarkoituksena on sovittaa kaiuttimien toiminta mahdollisimman hyvin juuri siihen huoneeseen ja sijoitukseen, jossa niitä käytetään. Järjestelmä mittaa mikrofonilla kaiuttimien ja huoneen yhteisvaikutuksen ja muodostaa sen perusteella korjaussuodattimet. Tavallisen taajuuskorjauksen lisäksi Dirac Live pyrkii korjaamaan myös äänen ajoitukseen ja impulssivasteeseen liittyviä virheitä.
Vielä joitakin vuosia sitten Dirac Live oli lähinnä kalliimpien AV-vahvistimien, prosessorien ja erikoistuneiden tietokoneratkaisujen ominaisuus. Lyhyessä ajassa siitä on tullut yksi tunnetuimmista ja laajimmin käytetyistä huonekorjausjärjestelmistä ja nykyään se on tarjolla jo edullisimmissakin tuotteissa ja se on tarjolla AV-vahvistimien lisäksi myös joissain verkkosoittimissa ja ääniprosessoreissa. Tosin useimmiten kuitenkin maksullisena optiona.

Klipsch tarjoaa The Sevens II:n (ja The Nines II:n) mukana Dirac Live Limited Bandwidth -peruslisenssin, joka kattaa alueen 20-500 hertsiä. Tämä on merkittävä etu.

Olennaista on, että Diracin käyttöönotto on myös tehty poikkeuksellisen helpoksi. Monissa laitteissa huonekorjaus, vaatii erillisen tietokoneohjelman, lisenssien aktivointia ja jonkin verran perehtymistä, mutta Klipschissä mittaus ja kalibrointi kuuluvat käytännössä osaksi kaiuttimien normaalia käyttöönottoa.

Klipsch Connect Plus -sovellus opastaa Diracin mittauksen vaihe vaiheelta lähes kädestä pitäen. Mukana toimitettava mikrofoni liitetään kaiuttimen taakse, minkä jälkeen sovellus ohjaa mittauspisteiden (tässä versiossa kolme pistettä) valinnassa ja näyttää mihin mikrofoni tulisi sijoittaa. Mittauksen jälkeen sovellus laskee tarvittavan korjaussuodattimen ja se tallennetaan omaan muistipaikkaan (niitä on 10). Varsinaista osaamista huonekorjauksesta ei tarvita. Koko prosessi vie muutaman minuutin.

Mittauksia voi siis tehdä useampia hieman eri kohdista tai vaikka kaikki kolme mittausta samasta kohdasta, ja tallentaa ne muistipaikkoihin. Vertailu korjaamattoman ja eri korjausten välillä on myös helppoa.

Sovelluksella tehty Dirac-korjaus (punainen kuvaaja) vaimentaa pahimpia korostumia selvästi ja tasoittaa erityisesti noin 150–500 hertsin aluetta. Alimpaan bassoon jää silti edelleen melko paljon energiaa: noin 40–120 hertsin alue on yhä tavoitetasoa korkeammalla. Tämä vastaa kuunteluhavaintoa siitä, että korjaus auttoi selvästi, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin.

Diracin ja Klipsch-sovelluksen taajuuskorjaimen yhdistelmä (sininen kuvaaja), missä taajuuskorjaimella on siis vaimennettu 80 Hz taajuutta vielä maksimit -6 dB. Tämä vaimensi jo selvästi bassoalueen korostumaa. Kokonaistasapaino muuttui kaikkiaan kirkkaammaksi ja kevyemmäksi, mutta ehkä jopa liikaa, koska säätö vaikuttaa turhan laajalla alueelle.

MYÖS TIETOKONEELLA

Klipsch Connect Plus -sovelluksella tehtävä mittaus on selvästi helpoin tapa ottaa Dirac Live käyttöön. The Sevens II voidaan kuitenkin mitata ja kalibroida myös erikseen verkosta ladattavalla ilmaisella Dirac Live -tietokoneohjelmalla.

Tietokoneversio vaatii toki jo selvästi enemmän perehtymistä, mutta tarjoaa samalla sovellusta laajemmat mahdollisuudet mittauksen, tavoitekäyrän ja korjausalueen hallintaan. Käyttäjä näkee mitatun lähtövasteen, voi muokata tavoitekäyrää ja vaikuttaa yksityiskohtaisemmin siihen, kuinka voimakkaasti eri taajuusalueita korjataan.

Tietokoneohjelmalla tehty Dirac-korjaus (vihreä kuvaaja) näyttääkin kolmesta korjatusta vasteesta kokonaisuutena tasaisimmalta. Se vaimentaa alimpien taajuuksien korostumia sovelluskorjausta enemmän, mutta säilyttää noin 100 hertsin alueella hieman enemmän energiaa kuin Diracin ja taajuuskorjaimen yhdistelmä. Ero ei silti ole valtava, mikä tukee ajatusta siitä, että helppokäyttöisellä sovelluksella pääsee jo varsin hyvään lopputulokseen. Desktop-ohjelman etuna on ennen kaikkea mahdollisuus vaikuttaa tavoitekäyrään ja korjauksen yksityiskohtiin tarkemmin.

Yhtäkään korjausta ei ole yritetty pakottaa täysin suoraksi. Se on järkevää, sillä huoneen syviä vaimentumia ei yleensä kannata nostaa voimakkaasti: se kuluttaa vahvistintehoa ja elementtien kuormitusta eikä välttämättä poista itse vaimentumaa. Limited Bandwidth -lisenssin vaikutus päättyy noin 500 hertsiin, minkä jälkeen taajuusalue jää ennalleen.

Koko taajuusalueen kattava Full Bandwidth -lisenssi maksaa vain 99 dollaria, mikä on kaiuttimien hintaan nähden varsin kohtuullinen lisäkulu. Testissä sillä ei kuitenkaan saavutettu toistoon merkittävää lisäparannusta – ainakaan sellaista, jota ei olisi saanut tehtyä myös Klipsch-sovelluksen taajuuskorjaimella. Limited Bandwidth -lisenssi riittääkin tässä tapauksessa hyvin tärkeimmän eli bassoalueen ja alemman keskialueen korjaamiseen.