Pikakamerat tekevät vahvaa paluuta – vertailussa kolme edullista mallia Fujilta ja Polaroidilta

Pikakamerat olivat tyystin hävitä markkinoilta noin vuosikymmen sitten, mutta nyt ne ovat tekemässä vahvaa paluuta. Vertailimme kolmea edullista mallia, joista jokainen tekee kuvaamisesta rutkasti tavallista hauskempaa puuhaa.

Teksti ja kuvat: Heikki Kivelä
Julkaistu AVPlus-lehdessä 4/2018.

”Miksei niitä voi katsella saman tien?”, tiedusteli Jennifer Land isältään Edwiniltä joskus 1940-luvulla valokuvien ottamisen yhteydessä. Tämä kysymys johti suunnittelu- ja kehitystyöhön, jonka tuloksena oli Land Camera, jota Polaroid alkoi markkinoida jo vuonna 1948. Keksintö oli mullistava, ja vuosikymmenten myötä Polaroidista tuli kansankielessä synonyymi pikakameralle.

Jo vuosisadan alussa tiedemiehet olivat pohtineet erilaisia pikakameran tyyppisiä ratkaisuja, mutta niistä harvat valmistuneet olivat enemmänkin vain kameran ja eräänlaisen liikuteltavan kehityslaboratorion yhdistelmiä. Landin näkemyksessä taas käytettävyys oli etusijalla ja kaiken piti olla sekä helppoa että nopeaa. Niinpä hän kehitti prosessin, jossa filmi kehittää itse itsensä sisältämiensä kemikaalien avulla minuuttien kuluessa kuvan ottamisen jälkeen.

Näin toimivat myös nykyiset pikakamerat. Käyttäjän tarvitsee vain valita sopiva kuvauskohde ja -kulma sekä painaa laukaisinta, jonka jälkeen kamerasta työntyy ulos kuva. Sen valmistumiseen menee filmistä riippuen joitakin minuutteja. Muuta ei tarvita, ja kuvan valmistumisenkin seuraaminen tuo jo oman jännityksensä prosessiin.

Kaikki tämä saattaa kuitenkin kuulostaa laadukkaiden kamerapuhelimien aikakaudella jokseenkin mutkikkaalta. Kännykkäkamerallahan räpsii useiden megapikseleiden hdr-kuvia vaivattomasti ja sarjatulella, mutta yhden pikakameran kuvan kehittymiseen menee useita minuutteja eikä lopputulos aina ole kovin realistinen. Mutta siinäpä pikakameroiden perimmäinen idea tavallaan onkin: tilanteesta tulee vain yksi kuva, jonka lopputulokseen vaikuttavat myös filmin kehityksen kemialliset reaktiot. Jokainen ruutu on uniikki ja sisältää ripauksen satunnaismuuttujien taikaa. Ja mikä tärkeintä, kuva on fyysisessä muodossa saman tien, eikä sitä tarvitse katsella näyttöruudulta tai printata jälkikäteen tulostimella.

Ylhäällä iPhone SE -kameralla otettu ja Epsonin valokuvatulostimella tulostettu kymppikuva (10 x 15 cm), keskellä vasemmalla Fuji Instax Wide (6,2 x 9,9 cm) ja oikealla Fuji Instax Mini 9 (6,2 x 4,6 cm) sekä alla Polaroid Originals OneStep 2 (7,9 x 7,7 cm). Myös maisemakuvassa Fujin kameroiden jälki on melko realistista, joskin sävyt ovat lempeästi hiukan vinksallaan. Polaroid taas operoi omassa sarjassaan. Vaikka kuva on hiukan tummahko, sen värimaailma on viehättävä.

Hauskaa ja helppoa kuvaamista

Saimme Verkkokauppa.comista kokeiltavaksemme kolme tuoretta ja erilaista pikakameraa tutuilta merkeiltä. Niistä kiistatta klassisin on 119,90 euroa maksava Polaroid Originalsin OneStep 2, joka pohjautuu alkuperäiseen Polaroid OneStep -kameraan. Kyseessä on varsin yksinkertainen muovirunkoinen kamera, jonka muotoilu tosin vaatii aluksi hieman totuttelemista painikkeiden ja etsimen sijoittelun vuoksi. OneStep 2:n linssit ovat polykarbonaattia ja akryyliä, ja niiden polttoväli on 106 millimetriä. OneStep 2 käyttää Polaroidin omia I-Type- ja 600-filmejä värillisenä, mustavalkoisena ja duokromaattisena pinkkinä ja sinisenä. Ehkä vähän myös kameran tekniikasta mutta pääosin käytössä olleen I-Type-filmin vuoksi OneStep 2:n kuvanlaatu muistutti ehkä eniten Instagram-filttereiden käyttäjille tuttua maailmaa hauskasti vinksahtaneiden värien ja kuvan pienten outouksien vuoksi. Lähes neliskanttinen kuva oli kaikissa tapauksissa suhteellisen skarppi, mutta kuvaan tuli myös heijastumista ja valaistuksesta aiheutuvia odottamattomia sattumanvaraisuuksia. Yleisellä tasolla kuvanlaatu oli kuitenkin varsin hyvä, ja kaikki ylimääräinen tuntui vain pikantilta taiteelliselta lisältä.

Suurimman kuvakoon tarjoava, 128,90 euron arvoinen Fujin Instax Wide 300 taas oli myös fyysisiltä mitoiltaan suurin, ja sen käyttötuntuma muistutti suurehkoa järjestelmäkameraa. Painoa muovirunkoisella laitteella on filmeineen ja pattereineen noin 700 grammaa, joten sen mukana kantamiseen on hyvä varata tilaa reppuun.

Instax Wide 300 oli OneStep 2:n tavoin varsin yksinkertainen kamera. Peruskäytössä siihen tarvitsee oikeastaan vain kytkeä virta, valita kuvausetäisyys alle tai yli 90 senttimetrin päästä ja painaa laukaisinta. Fujin itsensä valmistama filmi oli Polaroid Originalsiin nähden väreiltään huomattavasti luonnollisempaa, muttei sekään kestä täyttä vertailua vaikkapa älypuhelimen kuvaan. Toinen keskeinen eroavaisuus Polaroidiin nähden oli kuvan kehittymisnopeus, joka oli Fujin tapauksessa vain muutamia minuutteja, kun taas Polaroidiin meni kuvasisällöstä riippuen kymmenkuntakin minuuttia. Myös laajempi kuvasuhde toi mukavaa etua kuvan sommitteluun, ja salamavalo vaikutti kaikissa tilanteissa tekevän tehtävänsä niin ulkona ja sisällä kuin kirkkaissa ja hämärissä valaistusolosuhteissa.

Kuten kaikille muillekin kameroille, vastavalo tuntui olevan hankala pala myös Fujille, ja etualalla olevat auringonheijastuksetkin tekivät kuvaan selvästi ylivalottuneita kohtia salamankäytöstä riippumatta. Manuaalisella valotussäädöllä kuvaus kirkkaissakin olosuhteissa on kuitenkin täysin mahdollista.

Kuvanlaadullisesti samat tuntomerkit erottuvat myös 97,90 euron Fujin Instax Mini 9:ssä, joka tosin nimensä mukaisesti on vertailun pienimmän kuvakoon malli. Varsinainen kuvapinta-ala on vain 4,6 x 6,2 senttimetriä. Se käyttää omassa koossaan samantyyppistä filmiä kuin Instax Wide 300, joten teknisesti kuvan eroavaisuudet ovat melko pienet. Sen sijaan kuvaustavat ja -olosuhteet tuottavat mallien välillä erilaisia tuloksia. Instax Mini 9:n salama on aina päällä, joskin sen voi peittää halutessaan vaikka kädellä. Lisäksi kamerassa on valotusasetuksen suositus, jonka eri tilat ulottuvat sisätiloista pilviseen, poutaiseen ja aurinkoiseen säähän. Lisäksi mukana on vielä eräänlainen High-Key-tila, joka tekee kuviin hiukan pehmeämmän yleissävyn.

Instax Mini 9 on myös kolmikon selkein selfie-kamera, sillä siinä on myös pieni peili suuntauksen helpottamiseen. Mukana tulee Instax Wide 300:n tavoin myös paikalleen naksautettava lähikuvauslinssi, joka tarkentaa kohteita lähietäisyydeltä kuvattaessa. Etenkin Instax Mini 9:n kohdalla makrolinssi toimi oikein mukavasti, ja esimerkiksi lähietäisyydeltä otettu kuva kukkivasta kirsikkapuusta sisälsi paljon eläväisiä yksityiskohtia.

Muuten Instax Mini 9 oli porukan pienin kamera, joten se vie reissukäytössä kaikista vähiten tilaa – joskin miinuspuolena on kuvakoon pienuus.

Musta koira varjossa oli Fuji Instax Mini 9:lle aivan liikaa, eikä Instax Widekään saanut kaikkia detaljeja mukaan, mutta Polaroid onnistui taltioimaan hetken melko yksityiskohtaisesti – paitsi värisävyjen osalta.

Sopiva malli sopivaan käyttöön

Sekä Polaroid Originalsin että Fujin kameramallit toimivat kaikki testeissämme moitteettomasti. Niillä kuvaaminen oli, kuten luvattua, äärimmäisen helppoa ja omalla tavallaan nopeaa. Kun kameroissa ei ole yhtään ylimääräistä säätövaraa, niiden käytössä täytyy vaan luottaa omaan tuntumaan.

Kuvien tunnelmissa tosin oli selkeitä eroavaisuuksia. Kuten sanottua, Fujin samantyyppistä filmiä käyttävät mallit erottuivat ensisijaisesti kuvakoon mutta myös salamavalon tehokkuuden ja toiminnan kohdalla. Siinä missä Wide 300 onnistui valtaosassa kuvaustilanteista melko kohtuullisesti, Mini 9 taas ei esimerkiksi hankalissa valo-olosuhteissa valottanut kuvaa tarpeeksi, vaikka noudatimme valotusmittarin ohjeistusta. Vastaavasti taas Mini 9 toimi yleisellä tasolla paljon kätevämmin nopeissa kuvaustilanteissa ja lähikuvauksessa. Esimerkiksi selfiet ja makrot näyttivät sillä kuvattuna pääsääntöisesti oikein hyvältä, kun taas Wide 300:n laajempi kuvaformaatti toimi paremmin nimensä mukaisesti laajemmissa kompositioissa.

OneStep 2 taas oli tavallaan näiden kahden välimalli, mutta yleisesti sen suorituskyky oli ihan omaa luokkaansa. Kaikkien kuvien värit ja yksityiskohdat olivat vähän vinksallaan mutta pelkästään hauskalla ja erikoisella tavalla. Erityisen luonnolliseksi sen suorituskykyä ei siis voi sanoa, mutta jälki on takuulla ainutkertaista.

Myös raha ratkaisee, ja tässä suhteessa Fuji on selkeästi parempi valinta paljon kuvaavalle käyttäjälle. Yhden kuvan hinta sekä Wide 300:lla että Mini 9:llä on vain 1,15 euroa per ruutu, kun taas Polaroid Originalsille hintaa tulee filmistä riippuen joko 2,50 tai 2,85 euroa per ruutu.

Siispä lyhyesti luonnehtien: Polaroid Originals OneStep 2 sopii käyttäjälle, joka haluaa kuviinsa taiteellisuutta ja ennalta-arvaamattomuutta. Jokainen sillä otettu kuva on takuulla omanlaisensa, ja pitkähkö kehitysprosessikin on jännittävää seurattavaa. Kamera käyttää myös mustavalkofilmiä, joten se voi omalla tavallaan olla värifilmiä parempi valinta, jos haluaa hiukan hillitä värivirheitä – vai pitäisikö sanoa väriominaisuuksia.

Fuji Instax Wide 300 taas on kelpo yleiskamera, jossa on kuitenkin ripaus pikakameran omapäisyyttä. Hyvä ja laaja kuvasuhde sopii esimerkiksi lomamatkalla erilaisten kohteiden taltiointiin, eikä yhdelle ruudulle tule niin kovaa hintaa. Miinuspuolena on hiukan isohko ja kömpelö rakenne, joten käsilaukkukameraksi se ei sovellu.
Fuji Instax Mini 9 taas on selkeästi kompaktimpi kamera niin ulkoisten mittojensa kuin kuvakoonkin puolesta. Sillä ei niinkään räpsitä kuvia arkkitehtonisista helmistä, mutta esimerkiksi selfie-käytössä se on varsin hauska vimpain. Myös valaistusolosuhteet rajaavat käyttöä, mutta esimerkiksi sisätiloissa jatkuvasti päällä oleva salamavalo kyllä pitää huolen siitä, etteivät kuvat aivan tunnistamattomiksi mene.

Asiantuntijan vinkit pikakameralla kuvaamiseen
Miika Ylhäinen, kamera-asiantuntija, Verkkokauppa.com

1. Unohda kaikki mitä olet valokuvauksesta oppinut ja anna palaa!
2. Kokeile erilaisia filmejä. Esimerkiksi Polaroidin mustavalkofilmi tuottaa miellyttävää kuvaa ja kehittyy nopeammin.
3. Kokeile erilaisia valotusasetuksia rohkeasti. Myös salaman voi peittää kädellä kirkkaissa tiloissa, jotta kuva ei pala puhki.