Testissä LG OLED 55B8 -televisio – mustinta mustaa

B8 on LG:n yksinkertaisin oled-malli, mutta siitä huolimatta sen toteutus ja jälki on sarjassaan suorastaan mainiota katseltavaa – suurimmilta osin!

Teksti: Thomas Ytterberg
Kuvat: Valmistaja
Mittaukset: HemmaBio

Nyt kun televisiomallistot alkavat hiljalleen korvautua tuoreemmilla malleilla, on hyvä luoda pikainen katsaus taaksepäin viimevuoden tarjontaan – jo pelkästään alennusmyyntejä silmälläpitäen. LG:llä vuoden 2018 yksinkertaisin oled-sarjan sisäänheittotuote oli B8-malli, joka on saatavilla edelleen 55- ja 65-tuumaisena ja joista nyt tarkastelemme ensin mainittua kokoversiota.

Sen kohdalla käytössä on pitkälti sama oled-tekniikka kuin muissakin malleissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös kuvanlaatu on jotakuinkin samaa. Tarjolla on oled-toteutuksen kaikki valtit, umpimusta musta, korkea kontrasti, herkkä valoteho ja lisäksi LG:n kaikki muut merkkikohtaiset ominaisuudet – muun muassa pelitila, joka laskee kuvalatenssin aina alle 25 millisekuntiin asti.

Eroavaisuudet sen sijaan keskittyvät laitteen ulkoasuun, sen jalustaan, designiin ja kaiutinsijoitteluun. B8 on ulkoisesti kaikista riisutuin malli, ja se näyttääkin melko mitäänsanomattomalta verrattuna vaikka valmistajan muihin televisioihin.

Kuvanlaadultaan se on kuitenkin ihan yhtä hyvä kuin LG:n muutkin oledit, kuten sanottua. Toisto on kohdillaan tilanteessa kuin tilanteessa. LG tosin ei ole valmistaja, joka osuu väritoiston kanssa aina siihen napakymppiin. Jos siis etsii luonnollisimpia värejä, kannattaa tutkailla esimerkiksi Sonyn tai Panasonicin oled-tarjontaa. Yleisellä tasolla LG:nkin toisto on kuitenkin varsin hyvää, ja virheiden havaitsemiseksi tarvitaan todella kriittiset silmät tai suora vertailu paremman mallin kanssa. Mutta B8:n kuvanlaadussa on kaikesta huolimatta ihan omat puolensa.

Variaatiota mallisarjoissa

B8:n tuottama kuva ei ole koko paneelilla tyystin yhtenäinen. Testiemme mukaan esimerkiksi LG:n hintavammassa E8-mallissa tämä ilmiö oli vähäisempi, sillä sen kirkkaus on tasaisempi ja kuva yhtenäisempi myös reunoille mentäessä. B8 ja myös LG:n C8 poikkeavat tässä suhteessa kalliimmista televisioista, ja sen huomaa testikuvien kohdalla muttei niinkään elokuvaa katsellessa.

Myös valkotasapainon suhteen B8 häviää hintavammille malleille, ja puolet kuvasta tahtoo kallistua hiukan pinkin ja magentan suuntaan, jos ruudun täyttää yhdellä ja samalla sävyllä. Tämä näkyi myös testikappaleessamme. Oletettavaa onkin, että tehdaslinjastolla LG poimii paremmat paneelit kalliimpiin malleihinsa.

Voidaan myös sanoa, että B8 suoriutuu yleisesti paremmin kuin aiempi B7, joka taas oli parannus sitä edeltäneeseen B6-malliin vuodelta 2016. Vanhemmat mallit kaiken kaikkiaan tuntuivat olevan epätasaisempia koko paneelin toistossa. Myös C8:n kohdalla vaihtelu on tasoittunut, vaikka yleisesti alan lehdistössä on tiedossa, että senkin kohdalla varianssia edelleen on.