Black Panther

Wakanda on tarkoin varjeltu salaisuus, joka näyttäytyy muulle maailmalle hyödyttömänä ja köyhänä kehitysmaana Afrikassa. Se on kuitenkin kuitenkin kaikkea muuta – huipputeknologian ja hyvinvoinnin tyyssija, jolla on valtavia määriä meteoriitin mukana tullutta maailman vahvinta metallia vibraniumia.

Kun Wakandan kuningas T’Chaka (John Kani) kuolee, hänen poikansa, T’Challa (Chadwick Boseman), astuu valtaan. Pian valtaanastumisseremonioiden jälkeen T’Challa matkustaa Etelä-Koreaan napatakseen vibraniumia varastaneen eteläafrikkalaisen asekauppiaan Ulysses Klauen (Andy Serkis). Hän lähtee matkaan siskonsa, nokkelan nuoren teknologiavelhon Shurin (Letitia Wright), varustamana. Shuri on tuunannut hänen varustustaan entistä ehommaksi ja nyt vibraniumista valmistettu Black Panther -asu paitsi pysäyttää luodit myös imee niiden energian uudelleen käyttöön otettavaksi ja suunnattavaksi.

Jopa tätä asuakin vaikuttavampia aseita ovat kuitenkin matkalle T’Challan avuksi lähtevät naiset, ex-rakastettu vakooja Nakia (Lupita Nyong’o) sekä uskollinen kenraali Okoye (Danai Gurira). Näiden upeiden ja uskomattoman urheiden naisten taidot vakuuttavat nimittäin väkisinkin viimeistään Busanin katuja pitkin kiitävässä huikeassa takaa-ajokohtauksessa.

Vaikka tarina on osin aika kökkö ja hahmojen toiminta perustelematonta, voittavat elokuvan hyvät puolet. Elokuvan näyttelijäkaarti paikkaa käsikirjoituksen puutteita hienosti. Visuaalisesti elokuva on yltäkylläisen värikäs ja hieno yhdistelmä Afrikan historiaa, myyttejä ja mielikuvitusta sekä eri heimojen perinteistä ammentavia sekä villin futuristisia elementtejä. Lisäksi Kendrick Lamarin soundtrack pulssinkaltaisine rytmeineen menee poikkeuksellisella tavalla luihin ja ytimiin.

Ryan Cooglerin ohjaama Marvel-sarjakuvaseikkailu on paikoin leijonakuningasmaisen kepeä ja viihdyttävä mutta toisaalta sanomassaan äärimmäisen vakava ja ajankohtainen. Viisaat rakentavat siltoja, typerykset muureja.

Katso elokuvan traileri tästä: