Revontulilta nimensä lainannut kaiutinsarja Heco Aurora on korkealaatuinen äänentoistojärjestelmä, joka toimii täysipainoisena stereoparina mutta muuntautuu helposti myös kotiteatteriympäristöön. AVPlus kävi Salossa testaamassa Auroran ja vakuuttui kuulemastaan.
Teksti: Jemo Kettunen / Kuvat: Valmistaja
Julkaistu AVPlus-lehdessä 9/2017.
Vannoin pitkään huippulaatuisen stereoäänen nimeen. Vuosien ajan ainoa kosketuspintani todelliseen monikanavaääneen oli elokuvateattereiden turboviritetyn saliäänen parissa. Ensimmäiset testaamani kalliimmatkin monikanavaiset kotiteatterijärjestelmät tuntuivat ensisijaisesti tahtovan toisintaa elokuvateattereiden loudness-painotteista bassojylyä ja korville räiskyvää diskanttia. Vaikka monikanavaääni on sittemmin tullut tutuksi myös työn kautta, on sen toteutus tuntunut tähän asti sekundääriseltä hyvään stereoääneen verrattuna.
Käsitykseni muuttui, kun astuin Hifitalon akustoituun kuunteluhuoneeseen tarkoituksenani tutustua Heco Aurora -sarjan monikanavaäänentoistoon. Testiä varten blu-ray-soittimeen asetettiin huipputuotettu Hollywood-efektielokuva, jonka äänentoiston miksaus olisi varmasti laadukkainta mitä rahalla saa. Odotin 12-tuumaisen elementin ajamalta kahden refleksiputken Sub 30A -aktiivisubwooferilta tuttua, tuolia tutisuttavaa bassojylinää, vaikka osasinkin jo aavistaa diskanttipuolelta vähemmän pirskahtelevaa, luonteeltaan elokuvasalia hillitympää toistoa. Tiesin Hecon jo vanhastaan vahvaksi merkiksi, joka ei sortuisi toistossaan halpoihin markkinakikkoihin.
Näkymätöntä voimaa
Kuulijan hiljentävä laadun tuntu oli läsnä heti elokuvan ensimmäisistä jyrinöistä lähtien. Kyllä, Auroran subwooferista löytyy voimaa. Voimaa, joka ei huohota testosteronisonnin tavoin päälle kierrokset punaisella vaan sellaista, joka tekee vaadittaessa nöyrästi juuri sen mitä tilanne vaatii ilman ensimmäistäkään hikipisaraa. Tuhdin notkeaa alakertaa, jossa riittää reserviä ja headroomia.
Sama täsmällinen tehokkuus, jonka subwoofer meille alkukohtauksessa esitteli, kuvasi hyvin myös koko muuta Aurora-sarjaa. Jokainen äänentoiston jäsen tiesi paikkansa tantereella ja toimi tarkkaan koordinoidun ryhmän tavoin kuin yhtenä yksikkönä. Ääniraita ei enää tullut viidestä erillisestä lähteestä, vaan joka puolelta kuulijaa – ja ennen kaikkea itse elokuvasta.
Kun halpa 5.1-järjestelmä tekee kaikkensa selittääkseen miksi on paikalla, pyrki Aurora päinvastoin tekemään itsensä näkymättömäksi. Ylimääräinen vöyhkä ja niskojen heristäminen oli jätetty vähäisempien kaiutinvalmistajien tehtäväksi. Jokainen äänen elementti oli paikallaan ja välittyi herkkänä, eikä suunnan tuntua enää tahtonut yksittäisten kaiuttimien kohdalla alkaa erottelemaan mielessään.
Tähtipelaaja
Joskus oikein hyvää orkesteria kuunnellessa huomaa yhteissoiton kulminoituvan bändin näkymättömimmän komppaajan hillittyyn suoritukseen. Auroran suurimmaksi yllättäjäksi osoittautui monikanavatoistossa usein vähemmälle huomiolle jäävä tekijä, keskikaiutin. Keskikaiuttimen paitsio on sääli, sillä halpa toteutus pilaa välittömästi dialogin immersion ja sitä kautta koko elokuvanautinnon. Auroran keskikaiuttimen kohdalla ei tullut mieleen edes, että kyseessä olisi kaiutin. Elokuvan dialogi välittyi kuin suoraan kankaalta. Bravo, Heco. Kympin suoritus.
Ehkä olen tottunut elokuvaäänentoistossa vaatimaan liian vähän tai oppinut ajattelemaan auditiivista natriumglutamaattia elokuvaääneen kuuluvana ominaisuutena. Heco Aurora oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun koin voivani todella nauttia elokuvasta ilman, että äänentoisto on ylimääräinen tekijä minun ja valkokankaalla liikkuvan informaation välissä.
Ero Aurora-monikanavajärjestelmän ja tyypillisen teatteriäänentoiston välillä oli kuin popcorn-rainalla ja taide-elokuvalla. Auroraa kalliimpia ja parempia järjestelmiä löytyy, mutta itselleni tämä asetti hintaluokassaan uuden mittatikun ja kompassinneulan, johon verrata kotiteatteriäänentoistoa.
Kahden kesken
Vaikka Heco Aurora tarjoaakin kiistattoman vaikuttavaa elokuvaääntä, se ei ole leimallisesti kotiteatterijärjestelmä. Auroran ytimessä on laadukas passiivinen lattiakaiutinpari, jonka luoman stereokuvan ympärille on myös helppoa kasata kotiteatterijärjestelmä.
Stereokuuntelussa Heco Aurora 700 -sarjan lattiakaiuttimien koko joustavuus astui esille. Ilman subwooferiakin kaiutinparin 170-millimetriset bassoelementit (kaksi per kaiutin) kykenivät herkkään ja dynaamisesti kattavaan bassotoistoon. Myös suuntavaikutelman yhtenäisyys siirtyi monikanavakuuntelusta stereopariin, ja kokemus oli kuin yhtä kaiutinta kuunnellessa.
Äänikuva, jonka Aurora 700 maalaa, on kuin suurikokoiselle filminegatiiville kuvattu kaunis taidevalokuva. Yksityiskohdat välittyvät hyvin tarkasti ja suurella dynamiikalla, mutta kokonaisuus on sidottu samaan yleissävyyn. Diskantista kuultaa suuri erottelevuus, joka ei silti aja ääniä hajanaiseksi, erilleen lähteestään.
Auroran luonteikkuutta kuvaa se, että näiden välittämän luonnollisen äänikuvan myötä lempimusiikistaan alkoi löytää uusia tasoja ja yksityiskohtia, joihin ei tuhansilla aiemmilla kuuntelukerroilla ole kiinnittänyt huomiota. En kuunnellutkaan enää Hecoa vaan ihmettelin, kuinka timanttisessa taimissa Ringo soittaakaan ja miten en ennen ole älynnyt tuota bassotuplausta While My Guitar Gently Weepsissä.
Klassisen musiikin kuuntelussa lattiakaiutinpari antaa parastaan. Tilan sointi on luontevasti siellä, missä orkesteri on alkujaankin poimittu äänitteelle. Sibeliuksen Tuonelan joutsenen alussa orkesterin valtavan gran cassa -rummun kalvo lepattaa aivan tuossa oikean kaiuttimen takana. Todellakin, Suomi 100.
Kommentit