Elokuva-arvio: Papillon

Henri ”Papillon” Charrière (Charlie Hunnam) on itsevarma, komea ja menevä nuori mies, jolla on kaunis tyttöystävä (Eve Hewson) ja hommat hanskassa kassakaappivarkaana. Hänen elämänsä muuttuu hetkessä hauskasta hirvittäväksi, kun hänet tuomitaan syyttömänä murhasta elinkautiseen rangaistussiirtolassa Ranskan Guyanassa.

Jo matkalla siirtolaan Papillon lyöttäytyy yhteen varakkaan väärentäjän Louis Degan (Rami Malek) kanssa paetakseen vankeudesta Degan kehoonsa kätkemien rahojen avulla. Fyysisesti heikko Dega hyväksyy pian nyrkeistään kätevän ja pelottoman Papillonin tarjouksen selvitäkseen ylipäätään hengissä vankien joukossa.

Epäinhimilliset olot murtavat vangeilta joko mielen, kehon tai molemmat. He raatavat kehonsa rikki, kuolevat tauteihin, aliravitsemukseen tai toistensa tappamina. Mikäli he yrittävät paeta, seurauksena on giljotiini tai vuosien eristys täydellisessä hiljaisuudessa, josta harva selviää ulos elossa tai ainakaan järjissään.

Papillon on paitsi tositapahtumiin perustuva myös häikäisevä tarina sitkeydestä ja ystävyydestä: kun se, mikä on ollut elämisen arvoista, otetaan pois, on kuitenkin elettävä sitä kohti.

Ohjaaja Michael Noer ei kaihda raa’an väkivallan kuvauksia, vaan toteuttaa ne hurjalla intensiteetillä. Vaikka Noerin Papillonia uusintaversiona verrataan väkisinkin Franklin Schaffnerin ohjaamaan sekä Steve McQueenin ja Dustin Hoffmanin tähdittämään vuoden 1973 klassikkoelokuvaan, se toimii itsenäisenä teoksenaan, eivätkä esimerkiksi kerronnan kömpelöt siirtymät vähennä sen vaikuttavuutta.

Elokuvan tähti on ehdottomasti Charlie Hunnam, joka tekee todella hienon roolisuorituksen Papillonina. Matka reteästä kassakaappivarkaasta eristyssellissä kuihtuneeseen hahmoon on vähintäänkin vaikuttava – sekä fyysisesti että henkisesti.

Katso elokuvan traileri tästä:

Ensi-ilta: 14.9.2018
Genre: Draama, jännitys
Ohjaus: Michael Noer
Pääosassa: Rami Malek, Charlie Hunnam, Tommy Flanagan
Maa: Serbia | Montenegro | Malta | USA