Esittelyssä kolmet Audio-Technican hi-res-kuulokkeet

Audio-Technican ATH-DSR9BT-kuulokkeista välittyy japanilaisittain niukkaeleinen, tyylitelty laadukkuus – aina pakkausmateriaaleista käyttötuntumaan asti.

Kalliiden kuulokkeiden valmistajalle premium-luokan käyttökokemuksen välittäminen on tietysti tärkeää. Käyttäjän pitää vakuuttua siitä hetkestä lähtien, kun paketti lasketaan työpöydälle. Mutta paraskaan graafisen osaston työ ei tietenkään kykene peittelemään teknisen osaston laiskottelua. Kaikesta uutisoinnista päätellen Audio-Technican tekninen jaosto ei ole juuri ehtinyt laiskottelemaan.
Tämä näkyy japanilaismerkin tuoreimmissa tuotteissa, mutta mistä tähän on tultu? Mitä Audio-Technicasta pitäisi tietää?

Pala itäisen äänentoiston historiaa ja olympialaisten ääni
Audio-Technican perusti Hideo Matsushita Tokiossa vuonna 1962. Vuosien mittaan yhtiöstä on kasvanut Japanin markkinajohtaja ja yksi johtavista kansainvälisistä audioalan yrityksistä. Sen arsenaalista löytyy kuulokkeita, kuulokevahvistimia, levysoittimia, äänirasioita, mikrofoneja, miksereitä, langattomia järjestelmiä ja muita äänituotteita.
Yhtiö aloitti toimintansa valmistamalla äänirasioita ja laajentamalla pian muihin levysoittimen osiin. Ensimmäiset kansalliset palkintonsa yhtiö sai äänivarsistaan vuonna 1964. Yhtiö laajensi toimintaansa levysoittimista mikrokasettien puolelle vuonna 1969, ja ensimmäiset kansainväliset patentit solmittiin vuonna 1971. Yhdysvaltalainen tytäryhtiö syntyi seuraavana vuonna, ja vuonna 1973 yhtiö rantautui myös Euroopan markkinoille.
Ensimmäiset AT-700-mallin kuulokkeensa Audio-Technica lanseerasi vuonna 1974. Kuulokkeet ovat yhä tänäkin päivänä yksi yhtiön pääfokuksista. Samana vuonna yhtiön AT-15E VM -äänirasia aloitti palkintoputkensa voittamalla Stereo Components Grand Prix -palkinnon.
Vuonna 1978 Audio-Technica levittäytyi Englantiin perustamalla tytäryhtiön Leedsiin. Yhtiön kondensaattorikuulokkeet voittivat jälleen palkintoja ja kansa hurrasi.
Mikrofonien valmistukseen yhtiö paneutui toden teolla vuoden 1985 UniPoint-puhujamikrofonien menestyksen jälkeen. Seuraavana vuonna alkoivat kokeilut langattomien mikrofonien parissa, josta seurasi jälleen menestys radiolähetyksissä käytettävien mikrofonien kanssa.
Vuonna 1987 yhtiö kehitti jo ensimmäiset optiset digitaaliset kaapelinsa. Taiwanin-haara perustettiin vuonna 1988. Audio-Technica levitti käsiään jopa astronomian puolelle vuonna 1990, kun sen kehittämä laser-kollimaattori asennettiin Japanin kansalliseen Nobeyaman radio-observatorioon. Vastaavasti perinteisemmän äänitekniikan puolella vuonna 1991 julkistettu AT4033-kondensaattorimikrofoni valittiin maineikkaan AES:n (Audio Engineering Society) vuoden mikrofoniksi 1992.
Yhtiön johtajaksi astui vuonna 1993 Kazuo Matsushita. Vuonna 1996 yhtiö perusti Singaporeen Kaakkois-Aasian-haaransa, ja samana vuonna Atlantan olympialaisten lähetysäänissä käytettiin joka lajissa Audio-Technican mikrofoneja. Sama toistui myös vuonna 2000 Sydneyn kisoissa, vuoden 2002 Salt Lake Cityn talvikisoissa ja siitä eteenpäin Audio-Technica on vastannut sekä talvi- että kesäolympialaisten äänentoistosta: 2004 Ateenassa, 2006 Torinon talvikisoissa, 2008 Pekingissä, 2010 Vancouverissa ja samalla 50-vuotista taivaltaan juhlistaen vuonna 2012 Lontoossa. 
Vuonna 2007 yhtiö julkisti ensimmäiset ATH-ANC7 QuietPoint -vastamelukuulokkeensa sekä mullistavan langattoman äänentoiston SpectraPulse-järjestelmän, jota käytettiin jo seuraavana vuonna Yhdysvaltain presidentinvaalien viimeisessä väittelyssä. 
Hieman erikoisesti Audio-Technican ensimmäiset AT-4080-nauhamikrofonit saatiin markkinoille vasta vuonna 2009 uuden nanomateriaaliteknologian myötä. Toisin kuin historiallisesti herkät perinteiset nauhamikrofonit, nämä toimivat phantom-virralla.

Uutta digiteknologiaa
Mutta palataanpa nykypäivään. Tuore Audio-Technican kuulokeuutuus ATH-DSR9BT käyttää valmistajan modernia ja täysdigitaalista Pure Digital Drive -systeemiä, jonka ansiosta signaali pysyy digitaalisena loppuun saakka – jopa elementit värähtelevät digitaalisen pulssin ohjaamana. Valmistajan mukaan kyseessä on vallankumouksellinen keksintö, joka tekee kuulokkeista huomattavasti puhtaammat ja häiriöttömämmät kuin kilpailijoiden malleista. Tammikuun CES-messuilla ATH-DSR9BT oli eräs puhutuimmista uusista kuulokemalleista juuri mullistavan digitaalisen designinsa johdosta.
Bluetooth-kuulokkeet ovat olleet tähän asti käytännöllisyys ennen äänenlaatua -tyylinen ratkaisu. Bluetooth on standardi, jota ei alun perin ole suunniteltu yksinomaan hyvälaatuinen langaton äänentoisto edellä. Kaistanleveys asettuu pullonkaulaksi, josta audiofiililuokkainen ääni ei mahdu lävitse. Audio-Technican uusien lippulaivakuulokkeiden bluetooth-koodekki on kuitenkin laitettu uusiksi. Tuore 24-bittinen ja 48 kilohertsin Qualcomm tarjoaa valmistajan mukaan merkittävästi perinteisiä bluetooth-kuulokkeita paremman langattoman soinnin.

Muotoilu loistaa
ATH-DSR9BT on fantastisesti muotoiltu tuote. Sen nahkapehmusteinen metallinen sanka kestää epäilemättä vaikka maanvyörymän. Suuret, korvan peittävät kupit on pehmustettu harmaalla nahalla, eivätkä ne jostain syystä suljettuudestaan huolimatta hiostaneet kertaakaan sessioiden lomassa. Tämä tuntui järjen vastaiselta, ja epäilen japanilaista korkeampaa noituutta. Myöskään oma, magnum-kokoluokan pääkalloni ei kerrankin tuntenut tulleensa aliarvioiduksi. Toivottavasti pienemmällä kuulalla varustetut eivät puolestaan koe kuulokkeita löysiksi.

Resoluutiota riittää
No mutta. Ei muuta kuin suoratoistokone laulamaan ja sarvet korville. Ja kyllä vain: vastassa on heti kättelyssä jäsennelty, kiinteä ja napakka sointi. Jo pelkän bluetooth-yhteyden kautta saa Tidalin hifillä hyvin todistettua, että kyseessä on harkitut ja kunnianhimolla rakennetut kuulokkeet, jotka asettavat uusiksi odotukset bluetoothin äänenlaatua kohtaan.
Kuulokkeiden bassotoistoa voisi luonnehtia kuulaaksi muttei liian käskeväksi. Matalien taajuuksien energia välittyy esimerkiksi ison rummun iskuista selkeästi artikuloituna muttei muutu missään vaiheessa kumisevaksi. Bassokitara erottuu ja murisee miellyttävästi, mutta se ei normaaleilla kuunteluvoimakkuuksilla ala dominoimaan sointikuvaa.
Vasta vertailtuani ATH-DSR9BT:tä muihin saatavilla olleisiin kuulokkeisiin (arviossa olleiden lisäksi kahdet AKG:n studiomallit) aloin kiinnittää huomiota keskialueen tasapainoisuuteen. Kuulokkeiden middle ei hiero itseään vasten kasvoja mutta hoitaa tonttinsa ja muistuu mieleen kunnolla vasta, kun sitä ei vertailussa kuulekaan.
Stereokuva on erotteleva mutta yhtenäinen. Dusty Springfieldin Son of a Preacher Manin zen-mestarillisesti sommiteltu miksaus ja myöhäisen Beatlesin hapokkaan pyöreä outoilu soivat luureista häkellyttävän puhtaina ja fiineinä. Täysdigitaalinen signaalitie todella välittyy häiriöttömyytenä, joka 1960-luvun musiikin kohdalla tuntuu hetkittäin olevan vaarassa lipsua jopa kliinisyyden puolelle. Äänenvoimakkuutta laskiessa stereokuvasta alkaa korostua reunoilla oleva informaatio.
Hiljaisimmilla äänenvoimakkuuksilla kuulokkeet menettävät hieman dynaamista ilmaisuaan ylemmiltä taajuuksilta. Äänenvoimakkuuden lasku tapahtuu kuin siirtäen orkesteria kauemmaksi. Bassot soivat läsnäolevan pyöreinä hieman pitempään myös hiljempaa kuunneltuna – basisti jää ikään kuin keikkumaan parrasvaloihin hieman pidemmäksi aikaa. Kovempaa kuunnellessa kuulokkeet eivät alkaneet särkemään korvia. Ne tuntuvatkin kestävän äänenpainetta kiitettävästi säröytymättä rumasti. Fletcher-Munsonin käyrä kuitenkin tekee työtään, eikä kuuntelukokemus tule kaikilla äänenvoimakkuuksilla täysin tasa-arvoiseksi näilläkään luureilla.
Kokonaistunnelma Audio-Technican ATH-DSR9BT -kuulokkeista on erittäin laadukas ja miellyttävä. Bluetooth-yhteyden kautta saavutettava äänenlaatu on miellyttävä ja kirkkaasti kärkipäässä itselleni vastaan tulleista bt-luureista. Kun hires-audio on vielä saavutettavissa samalla investoinnilla, voi näitä kuulokkeita pitää rahan arvoisena sijoituksena.

Yhdet analogisen audion puolesta!
No mutta entäs minun kallis kuulokevahvistimeni sitten? Ei hätää. Audio-Technica ATH-MSR7GM (miksei näitä voisi nimetä tyyliin 'Jupiter', 'Teppo' tai 'Amityville') on perinteisempi kuulokeratkaisu musiikinystävälle, joka tahtoo hyvät kuulokkeet niin kotiin kuin kulkemiseenkin. Hinnaltaan ATH-MSR7GM on vain kolmannes ATH-DSR9BT:n hinnasta, mutta äänenlaatu ei kuitenkaan laske tyystin samassa suhteessa lompakon rasituksen kanssa.
Kuulokkeiden mukana toimitetaan kolme eri mittaista vaihdettavaa piuhaa (tyylikkään ruskeita, sopii designiin), joista yksi on varustettu mikrofonilla ja vastauspainikkeella. En löytänyt piuhassa olleesta kaukosäätimestä äänenvoimakkuuden säätöä, mitä pidin hieman outona design-ratkaisuna.
Se tärkein, eli äänenlaatu on myös näissä AT:n piuhallisissa luureissa häkellyttävän miellyttävä. Kuulokuva on ilmava ja raikas. Pureuduin Audio-Technican testiin aluksi ATH-MSR7GM:llä, enkä aluksi löytänyt soinnissa suurempaa moitittavaa. Vertailussa ATH-DSR9BT:hen havaitsee kuitenkin pian, että halvempien kuulokkeiden ilmavuus on saavutettu pienellä keskialuehaukulla, eikä diskantti pysy aivan yhtä untuvaisena kovempaa kuunnellessa.
Audio-Technica mainostaa myös ATH-MSR7GM-kuulokkeita hires-yhteensopivina, mistä kielii niiden poskettoman laaja taajuusvaste. Kaikkien tehojen irti saamiseen ne tietenkin tarvitsevat ulkoisen, korkearesoluutioisen äänilähteen. Kuuntelutesti tehtiin Apogeen Duet 2 -äänikortin käyttökelpoisen laatuisella kuulokevahvistimella.
Transienttivasteen miellyttävyys ja kuulokkeiden luontainen taajuuskorjaus ovat lopulta kuitenkin niin yksilöllisiä kokemuksia, että kuulokkeita kannattaa käydä ennen ostopäätöstä myös itse vertailemassa liikkeessä. Elementtien ollessa samalta tehtaalta lähtöisin, vaikuttaa ATH-MSR7GM tapauksessa lopputulokseen paljon myös se, millä analogisia kuulokkeita ajaa. Yleinen deluxe ja kromi on ATH-DSR9BT:n kohdalla viimeistellympää, mutta myös ATH-MSR7GM on kelpo kuuloke arkikäyttöön.

Digitaalinen pikkuveli
Samaan aikaan Audio-Technica ATH-DSR9BT-kuulokkeiden kanssa lanseerattiin myös Audio-Technica ATH-DSR7BT, joka on edullisempi versio samasta pohja-ajatuksesta. Myös ATH-DSR7BT käyttää täysdigitaalista signaalitietä ja kykenee piuhallisena korkearesoluutioisen audion toistamiseen ja dekoodaukseen. Pikkuveli on myös fyysisesti hieman pienempi kooltaan ja eroaa herkkyydeltään sekä ohmeiltaan lievästi isoveljestään. 
Perussointi kuulokkeissa tuntuu lyhyen tarkastelujakson perusteella olevan rakennettu samankaltaisista aineksista. Yleisenä kuulokekokemuksena ATH-DSR7BT ei ole yhtä hemmottelevan viimeistelty kuin ATH-DSR9BT, eikä se istu aivan yhtä sulavasti korville. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään halpahallikuuloke, ja osaavan insinöörin kädenjälki puhuu ja soi myös näiden kuulokkeiden kautta.

Artikkeli on lyhennelmä AVPlus 4/2017 julkaistusta esittelystä.
TEKSTI: Jemo Kettunen KUVAT: Valmistaja