Focalin tarina osoittaa, että menestys vaatii paitsi tiukkaa tutkimus- ja kehitystyötä myös sattuman kauppaa.

Teksti: Kari Nevalainen
Kuvat: FOCAL / © Focal-JMlab

Tämä juttu kertoo yhdestä maailman tunnetuimmasta kaiutinvalmistajasta, Focalista, sen taustasta ja toiminnasta. Ehkä on kuitenkin hyvä aluksi laajentaa näkökulmaa ranskalaiseen hifikenttään yleisemmällä tasolla. Eikä vain siksi, että se auttaa ymmärtämään joitakin Focalin valintoja, vaan myös siksi, että äänentoiston tarinaa kerrotaan usein ikään kuin kaikki olisi tapahtunut Yhdysvalloissa, Englannissa, Saksassa ja Japanissa. Näin ei ollut. 

Ranska on ollut aivan yhtä eturintamassa kehittämässä äänentoiston alkuvaiheen tekniikkaa kuin muutkin maat alkaen siitä, kun Édouard-Léon Scott de Martinville – 20 vuotta ennen Thomas Alva Edisonia – teki fonoautografillaan maailman ensimmäisen onnistuneen äänitallenteen (1854–57), tai siitä, kun Eugène Adrien Ducretet vuonna 1898 toteutti ensimmäisen langattoman radiolähetyksen Eiffel-tornista neljän kilometrin päähän Pantheoniin. Kymmenen vuotta myöhemmin (1909) Georges Rignoux ja A. Fournier siirsivät Pariisissa kuvaa reaaliaikaisesti paikasta toiseen, mutta se on toinen tarina se. 

Englantilaista Alan Blumleinia ylistetään stereofonisen toiston pioneerina 1930-luvun artikkeleillaan. Samaan aikaan Ranskassa samana vuonna (1903) syntynyt André Charlin rakensi vahvistimia ja sähköstaattisia kaiuttimia sekä tallensi stereoääntä elokuvaan. Ero on siinä, että Blumleinin tuntevat kaikki, Charlinia tuskin kukaan Ranskan ulkopuolella. 

Kaikki tuntevat myös yhdysvaltalaiset James B. Lansingin (JBL), Frank McIntoshin (McIntosh Lab) tai Bill Johnsonin (Audio Research). Kuitenkin samaan aikaan 1950-luvulla Georges Cabasse (Cabasse) rakensi uraauurtavia koaksiaalikaiuttimiaan, Joseph Léon (Elipson) musiikintuotantoa muuttaneita pallokaiuttimia, Jean Artozoul (Esart) vahvistimia ja virittimiä, Michel de Coanda (Filson) nauhureita ja vahvistimia. Jo ennen näitä M. Liebert (SEM/Supravox) kehitti ja valmisti tuohon aikaan maailman parhaat laajakaistaelementit, ja Ranskan kuuluisin kaiutinelementtivalmista Audax perustettiin sekin jo vuonna 1931 M. Legorjun toimesta. 

Advance Acoustic, Aedle, Apurna, Devialet, Quellis, Icos, Cairn, NeoDio, PYT Audio, Nexo, Jadis, YBA, Microméga, Atoll Electronique, Metronome, VenusodiO, 3D Lab ja Madotec. Siinä muutama poiminta ranskalaisista hifielektroniikan valmistajista. 

Kaiuttimia tai kaiutinelementtejä valmistavat ainakin Apertura, Atohm, Jean Marie Reynaud, BC Acoustique, Triangle, Cabasse, Audax, Leedh, Audio Nec, JMF Audio, Davis Acoustics, Dyptique, Waterfall, Kornhent, Supravox, EMS/Fertin ja PHY sekä vanhempaa osastoa Confluence, France Acoustique, Mercuriale, Phonophone ja Siare – ja tietenkin Focal-JMlab!  

Eikä pidä unohtaa tarunomaista Lectronia. Suomen ohella Ranska oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä diy-harrastajien ja rakennussarjojen luvattu maa Euroopassa, ja Lectron oli se, joka ylläpiti harrastusta laajalla valikoimalla rakennussarjoja ja komponentteja. 

Hifiala Ranskassa on rikas ja monimuotoinen, mutta sitä myös yhdistävät tietyt seikat. Yksi on insinöörivetoisuus. Ranskalaisvalmistajille jos keille on elintärkeää, että uudessa tuotteessa on aina jotakin uutta ja edistyksellistä tai ainakin sellaiseksi miellettyä tekniikkaa. Sen tyypillisempää ranskalaisfirmaa kuin Devialet on vaikea kuvitella. 

Toisaalta ranskalaisvalmistajat pitävät kiinni tuotteidensa artesaaniluonteesta. Kaiuttimissa tämä näkyy perinteisenä ja jopa hieman vanhahtavana, talonpoikaisena puutyön arvostuksena. Ylellisyyslaitteita on, mutta silloinkin tyyliä haetaan jalokivien, tuoksujen ja korkokenkien hienostuneesta maailmasta ilman italialaisten materiaaliyhdistelmillä tavoittelemaa dramaattista vaikutusta ja kiiltoa. 

Käsityön arvostus selittää monen ranskalaisvalmistajan – Focal mukaan lukien – strategiaa pitää koko tuotantoprosessi omissa käsissä. Kaiuttimien tapauksessa tämä tarkoittaa koko ketjun hallitsemista kaiutinelementtien suunnittelusta ja valmistuksesta lopputuotteen kokoonpanoon asti. Samasta syystä ranskalaiset kaiuttimet myös valmistetaan huomattavasti todennäköisemmin Ranskassa kuin esimerkiksi englantilaiset Iso-Britanniassa. Samasta syystä monet ranskalaiset kaiutinvalmistavat valmistavat myös elektroniikkaa, ja päinvastoin. 

Kolmas yhteinen tekijä kautta linjan on tavoiteltu äänen kvaliteetti: neutraali sointi, jossa kuitenkin pitää aina olla mukana aimo annos emootiota. 

Ja vielä: ranskalaiseen hifielämään kuuluu lähtemättömästi, että insinöörit, journalistit (Audiophile, NRDS, Haute Fidelite), messujärjestäjät (Salon de la hi-fi, Festival du Son), melomaanit ja audiofiilit puhaltavat yhteiseen hiileen, mikä tulee selvästi esille myös Focal-JMlabin kertomuksessa. 

Jokaisen menestyneen hifimerkin takana on intohimoinen mies
Focal-JMlab on valmistanut ja myynyt kaiutinelementtejä ja niin sanottuja high-fidelity-kaiuttimia 1970-luvun lopulta lähtien. Sen juuret ulottuvat kuitenkin paljon kauemmaksi; ja kuten niin monen kaiutinfirman kohdalla, Focalinkin takaa löytyy yksi mies, primus-motor, joka loi toimillaan Focalista yhden maailman tunnetuimmista kaiutinfirmoista. 

Mies oli insinööriksi Pariisissa vuonna 1972 valmistunut Jacques Mahul. Vuosina 1972–74 hän toimi elektroniikan ja matematiikan professorina Caracasin yliopistossa Venezuelassa samalla pilotoiden muun muassa servobassokaiuttimen kehittämisprojektia. 

Toimiessaan Audaxin tutkimuslaboratorion vetäjänä Jacques Mahul loi pohjan perustamansa Focal-JMlabin myöhemmälle tuotekehitykselle. Hänen johdollaan Focal kasvoi sittemmin arvostetuksi kaiutinelementtivalmistajaksi.

Mahul tunnetaan tutkimuksistaan kielen yhteydestä tavoiteltuun äänenlaatuun. Hypoteesi oli, että koska jokaisen kielen taajuusspektri ja ilmaisun dynamiikka on hieman erilainen, puhuttu kieli voi vaikuttaa siihen, minkälaisesta äänestä eri maiden kansalaiset pitävät. Tämä myös selittäisi, miksi jokaisessa maassa on omat äänentoiston koulukuntansa ja tyylinsä. Toiset suosivat bassoja, toiset diskantteja ja jotkut, kuten Ranskassa, keskialuetta.  

Vuosina 1974–77 Mahul toimi Audaxin tutkimus- ja kehityspäällikkönä Pariisissa. Audax oli tuohon aikaan johtava eurooppalainen kaiutinelementtivalmistaja yli 30 000 yksikön päivätuotannolla. Mahul oli palkattu perustamaan uusi hifilaboratorio ja rekrytoimaan sinne päteviä insinöörejä ja teknikkoja, joiden avulla käynnistettäisiin aiempaa korkealaatuisempien kaiutinelementtien tuotanto highend-tason kaiuttimien valmistajille.  Tässä ominaisuudessa Mahulista tuli nopeasti alan tunnustettu asiantuntija, joka suunnitteli ja valmisti kaiutinelementtejä sekä ranskalaisille että ulkomaisille kaiutinvalmistajille ja siinä ohessa julkaisi kaiuttimien tekniikkaa koskevia teoreettisia artikkeleita esimerkiksi ranskalaisessa kulttijulkaisussa Audiophilessa.  

Vuonna 1979 Mahul perusti oman firman, jonka puitteissa hän alkoi valmistaa kaiutinelementtien lisäksi omia kaiuttimia JMlab-merkin alla (Jacques Mahul Laboratoires). Ensimmäinen kaiutin oli JMlab DB13, jossa oli Mahulin Audaxille suunnittelema uusi 130 millimetrin bassokeskiääninen. Aluksi Mahul myi kaiutinta lähinnä tuttavilleen, mutta pian sana kokoonsa nähden paljon ääntä ja erityisesti bassoja tuottavasta jalustakaiuttimesta alkoi levitä ja tilauskirjat täyttyä. DB13:n suosion myötä Mahulin JMlab sai mainetta uskottavana laatukaiuttimien valmistajana. 

Legendaarinen DB13 oli Ranskan vastine lisenssillä valmistetuille BBC:n LS3/5-monitoreille bassoäänisen bextreeniä muistuttavalla kartiomateriaalilla.

Saint-Étienneen
Vielä samana vuonna DB13:sta tuotanto siirrettiin Saint-Étienneen Mahulin isän omistamalle PDG de France Filières -tarkkuusmekaniikkayritykselle. JMlabilla oli entuudestaan omat kela- ja magneettikoneensa samoin kuin kaiuttimien kokoonpanoon tarvittavat työkalut ja -koneet, mutta Saint-Étiennessä Mahul pystyi yhdistämään tiedon mekaniikasta, liimoista ja muiden polymeerien kemiasta, magnetiikasta ja akustiikasta. 

Vuonna 1980 käynnistyi Focal-merkkisten kaiutinelementtien valmistus. Maaliskuussa 1981 ilmestynyt kuusikulmainen JMlab DB20 oli ensimmäinen, jossa käytettiin pelkästään Focalin elementtejä. Vuoden 1981 lopun innovaatio, kuuluisa käänteinen dome lasikuitukupolilla, teki mahdolliseksi kehittää uusia, vain Focalin elementtejä kantavia JMlab-kaiuttimia, sellaisia kuten DB17. 

Jonkin aikaa sekä Focal että JMlab jatkoivat rinnan ensin mainitun keskittyessä edelleen kaiutinelementtien ja varsinkin uusien kartioiden sekä synteettisten kartiomateriaalien kehittämiseen, kun taas jälkimmäinen valmisti laadukkaampia JMlab Vega -highend-kaiuttimia. Muutamassa vuodessa Focal onnistui luomaan maailmalla maineen huippuluokan kaiutinelementtien erikoisvalmistajana vastakohtana Audaxille, Siarelle, Vifalle ja Goodmansille, jotka valmistivat usein paperikartioisia elementtejä myös televisioihin, radioihin ja autoihin. 

Vuoteen 1984 mennessä käenpoika oli kasvanut isäänsä suuremmaksi, ja siksi Filièresin perheyrityksen koko toiminta päätettiin keskittää vain äänentoistoon. Samalla yrityksen nimi vaihtui Focaliksi JMlabin jäädessä jonkinlaiseksi aputuotemerkiksi. Lopulta vuonna 2007 JMlabin koko liiketoiminta sulautettiin Focaliin. Nykyään toimipaikka Saint-Étiennessä kokoaa yhteen niin tuotanto-, tutkimus- ja kehitysosastot kuin hallinnonkin.  

Vuonna 1990 valta vaihtui. Focalin toimitusjohtajaksi valittiin hifikomponenttivalmistaja Lectronin entinen toimitusjohtaja, sähköinsinööri Gérard Chrétien. Toimiessaan legendaarisen Audiophile-lehden päätoimittajana Chrétien, yhdessä Jean Hiragan, Édouard Pastorin ja Patrick Vercherin kanssa, loi Ranskaan korkeatasoisen audiofiilikulttuurin. Chrétienin johdolla Focal alkoi ottaa ensimmäisiä askeleita kansainvälisille markkinoille ja hyvin tuloksin. Nykyään viennin osuus Focalin koko myynnistä on jo 70 prosenttia. 

Gérard Chrétien, yksi Ranskan tunnetuimmista audiofiileistä ja diy-harrastajista, otti Focalin ohjat käsiinsä 1990-luvulla, jolloin julkistettiin muun muassa Grande Utopia -kaiutin.

Sen sijaan melkein kaksi vuosikymmentä kestänyt kaiutinelementtien oem-valmistus koti- ja ulkomaisille highend-kaiutinvalmistajille (esimerkiksi yhä Wilson Audiolle) tyrehtyi 1990-luvun lopulla. Jäljelle jäi kuitenkin kyky valmistaa itse kaikki, mitä kaiuttimeen tarvitaan: kotelot, jakosuotimet, kaiutinelementit ja jopa niiden kartiot.

Käännetty kalotti
Mahulin tutkimus- ja Audax-tausta selittää Focal-JMlabin vahvan panostuksen tutkimus- ja kehitystyöhön alusta pitäen. Vuosikymmenten varrella tämä työ on poikinut pitkän listan kaiuttimen suorituskykyä parantavia teknisiä ratkaisuja koskien erityisesti kaiutinelementtejä, ja aivan erityisesti diskanttielementtejä.  

Yksi käänteentekevä hetki oli vuonna 1981 Focalin tuodessa markkinoille patentoimansa käänteisen domediskantin. Uusi tekniikka tarkoitti jäykkää käänteistä kupolia ulkoisella ripustuksella perinteisen tekstiilidomen sijaan. Elementin laajempi suuntaavuus ja hyvä dynamiikka takasivat aiempaa saumattomamman yhteensovituksen bassokeskiäänisen kanssa. Kyse on Focalin kannalta ikonisesta tuotteesta, josta yritys on yhä ylpeä ja jollainen on edelleen käytössä isossa osassa Focalin kaiuttimia. 

Vuonna 1981 kehitetty käänteinen dome-diskanttielementti on edelleen käytössä Focalin kaiuttimissa eri kalvomateriaaleilla.

Myöhemmin Focal kehitti diskantista uusia versioita erilaisilla materiaaleilla, kuten kevlarilla, titaanilla, alumiinilla ja vuonna 2002 titaania seitsemän kertaa jäykemmällä berylliumilla. Tulos on aina ollut entistä kevyempi ja nopeammin reagoiva diskanttielementti erinomaisilla vaimennusominaisuuksilla. Käänteisen  beryllium-domen toistokaista on yli viisi oktaavia ja ylärajataajuus 40 kilohertsiä. 

Kultaakin kalliimpana materiaalina berylliumia on vain Focalin premium-sarjan (Utopia, Sopra, Electra) diskanttielementeissä. Edullisemmissa kaiuttimissa ja soundbareissa on käytössä vuonna 2007 lanseerattu Al-Mg-diskantti. Magnesium lisää kupolin jäykkyyttä ja  alumiini parantaa vaimennusominaisuuksia. Elementin vaste yltää 28 kilohertsiin asti. 

Bassokeskiäänisen kartioissa Focal on kerta toisensa jälkeen hakenut rakenteita ja materiaaleja, joilla saavutetaan edullinen kompromissi painojäykkyyden sekä vaimennuksen välillä ja sitä kautta tasaisempi vaste sekä parempi keskialueen määrittely. Vuonna 1986 Focal esitteli voileipärakenteisen K2-kartion kahdella aramidikuitukerroksella, joiden välissä oli onttoja mikrokuulia. Kuuluisa Polyglass V -kartio vuodelta 1988 oli selluloosamassaa, jonka pinnalle oli levitetty hieno kerros lasisia mikrokuulia. Lasin ja paperin yhdistelmä tuotti erittäin jäykän materiaalin, jolla on pieni massa ja erinomaiset vaimennusominaisuudet.

Vuonna 1995 oli uuden W-voileipäkartion vuoro. Täyttämällä kahden lasikuitukerroksen väli  vaahtoytimellä Focal pääsi paremmin optimoimaan kartion käytöstä koko pinta-alalla. Vuonna 2013 lanseeratussa Flax- eli F-kartiossa kahden ohuen lasikuitukerroksen välissä on korkealaatuisista pellavakuitua. Tällä päästään kartion erittäin korkeaan sisäiseen vaimennukseen ja suureen taivutusjäykkyyteen. 

Kaikki tekniikka ei ole ollut aivan omaa suunnittelua. Yksi kaiutinvalmistaja, jolle Focal toimitti aikoinaan kaiutinelementtejä, oli Absolute Sounds France. Sen Esoter-kaiuttimissa hyödynnettiin Focus Time -tekniikkaa, jossa kaiutinelementit oli järjestetty pystysuunnassa kaarelle kohti kuuntelijaa. Täsmälleen samaa tekniikka Focal käytti myöhemmin Utopia-sarjan kaiuttimien konseptissa! 

Focal on vuosikymmenten varrella kehittänyt useita bassokeskiäänisen kartioita, joista viimeisenä Flaxin pellavakuituytimellä.

Virstanpylväät
Mitä olisi tekniikka ilman tuotetta. Teknisten saavutusten yläpuolelle nousee Focalin toimintahistoriassa kaksi kaiutinta, jotka edelleen kannattelevat yhtiön mainetta: toinen on jo edellä mainittu pieni DB13-jalustakaiutin ja toinen massiivinen Grande Utopia. Se, mistä kaikki lähti liikkeelle, oli 7,5 litran DB13 ja Grande Utopia se, mikä vei Focalin  kaiutinrakentamisen ehdottomalle huipulle.  

JMlab DB13, jota valmistettiin 1980-luvun alkupuolella, mullisti käsityksen jalusta/kirjahyllykaiuttimen suorituskyvyn mahdollisuuksista vähän samaan tapaan kuin BBC:n legendaarinen LS3/5A Iso-Britanniassa. Ei ollut sattuma, että uuden Focalin ensimmäinen asiakas oli BBC:n LS3/5A:ta ensimmäisenä lisenssillä valmistanut Jim Rogers (Rogers Audio/Swisstone).

Kahdesta elementistään huolimatta DB13 on aito kolmitiekaiutin, jonka ytimessä on Mahulin kehittämä 130 millimetrin bassokeskiääninen bextreeniä muistuttavalla neoflex/plastiflex-kartiolla, pvc-ripustuksella ja tuplapuhekelalla. Keloista toinen on bassotaajuuksille (alle 300 hertsiä) ja toinen basso- ja keskitaajuuksille (3 500 hertsiin asti), minkä jälkeen mukaan astuu 26-millinen tekstiilidome. Magneetin halkaisija on 110 millimetriä ja magneettivuon tiheys 1,2 teslaa. DB13:n vasteeksi mitattiin
60–20 000 hertsiä (±3 dB) ja herkkyydeksi 86 desibeliä.   

DB13:a tehtiin ensin vain 50 kappaletta JMlab-tuotemerkillä. Kaiutin sai paljon huomiota ja kiitosta alan lehdissä erityisesti siksi, että se kykeni, muun muassa bassoäänisen ±5 millimetrin lineaarisen liikepoikkeaman ansiosta, tuottamaan tehokasta bassotoistoa myös alhaisella äänenvoimakkuudella. DB13:n myötä Focalin kaiuttimet ottivat ison harppauksen kohti highend-markkinoita.  

Maailman parhaaksi kaiuttimeksi monta kertaa äänestetty Focal Grande Utopia on ehtinyt jo neljänteen sukupolveen. Kuvassa 2018 valmistunut Utopia EVO -versio.

Iso unelma
Vuonna 1995 oli kaikkien ylistämän Grande Utopian vuoro. Pitkälle kehitetyn tekniikan ja ekstravagantin estetiikan ansiosta kaiuttimesta tuli nopeasti tunnuskuva koko firmalle. Vieläkin, kun valitaan maailman parasta tai kymmentä parasta kaiutinta kautta aikain, Grande Utopia on varmasti ehdolla. 

Ensimmäisessä Grande Utopiassa alle 2,5 kilohertsin taajuuksia toisti kaksi 6,5 tuuman keskiäänistä W-kerroskartiolla. Bassoja toisti ylimmäksi asetettu, refleksiviritetty 11 tuuman bassoääninen sekä pohjimmaisena alle 50 hertsin taajuuksia 15 tuuman bassoääninen 24 desibeliä per oktaavi -jaolla. Diskantissa oli Focalin käänteinen yhden tuuman dome 0,75 tuuman puhekelalla ja titaanikalvolla. Miehenkorkuisen, 210 kilogrammaa painavan ja puoli miljoonaa maksavan kaiuttimen seinämät olivat 25–50-millimetristä mdf-levyä, etulevy tuplapaksu, ja koko komeuden piti koossa 20-milliset lisäpaneelit sivuilla. 

Alun perin Grande Utopia oli vain yksinkertainen prototyyppi laboratorion pöydällä, eikä siitä pitänyt tulla kaupallista tuotetta. Kustannuksiltaan mammuttimaisen hankkeen tarkoituksena oli vain koota yhteen kaikki siihen asti kertynyt tietotaito ja tekniikat koskien  kaiutinelementtejä, jakosuotimia ja kotelorakentamista. Focalin aasialainen jakelija näki prototyypin sattumalta ja ehdotti, että siitä muokattaisiin markkinoitavissa oleva versio  esteettisesti vetoavalla ulkonäöllä henkeäsalpaavan äänenlaadun lisäksi. Näin alkoi Grande Utopia -legenda. (Harrastajat saattaisivat yllättyä, jos tietäisivät, kuinka moni myöhemmin kuuluisa kaiutin on saanut alkunsa innokkaan ja itsepintaisen jälleenmyyjän ansiosta.)  

Toisen sukupolven Grande Utopia Be:ssä vuodelta 2002 domen titaanikalvo oli vaihtunut superohueksi berylliumiksi ja keskiäänisten kartion ontot lasikuulat ilmailuteollisuudessa käytettyyn vaahtokumiin. Kolmas sukupolvi vuodelta 2008 oli Pineau & Le Porcher’n muotoilema, 260 kilogrammaa painava ja yli kaksi metriä korkea Grande Utopia EM. Tästä Focal julkisti uuden Evo-version vuonna 2018 yhdessä Stella Utopia EM Evon kanssa. 

Uusimpien Grande Utopioiden kotelot, samoin kuin myös muiden Focalin huippusarjojen kotelot, tulevat Bourbon-Lancysta Guy HF -perheyritykseltä. Emile ja poika Jean-Paul Guy ovat rakentaneet käsityönä koteloita vuosikymmenien ajan useille ranskalaisille kaiutinvalmistajille. Vuonna 2015 legendaarisesta kotelovalmistajasta tuli Focal Ebénisterie Bourgogne. 

2010-luku – muutosten aika
Vuonna 2011 Focal-JMlab sulautui Ison-Britannian johtavaan hifielektroniikkamerkkiin Naim Audioon. Vuonna 2014 Focal & Naim -konsernin otti haltuunsa sijoittajaryhmä, jonka johto oli vahvasti edustettuna ja pääomistajana Naxicap Partners. Uusi omistaja, Vervent Audio Group, lupasi, että molemmat tuotemerkit pysyisivät itsenäisinä omilla erityisillä toimintafilosofioillaan ja omilla tuotevalikoimillaan. 

Vuodesta 2010 lähtien konsernin toimitusjohtajana on toiminut Christophe Sicaud, joka luotsaa 430 työntekijän ja 110 miljoonan euron liikevaihdon firmaa, joista noin puolet tulee Focalilta. 

Focal on jatkanut kaiutinelementtien kehittämistä vieläkin yksityiskohtaisemman ja dynamiikaltaan hienosyisemmän äänen aikaansaamiseksi. Moniosaajana Focal on tässä suhteessa etuoikeutetussa asemassa, sillä se kykenee suunnittelemaan ja valmistamaan yksilölliset kaiutinelementit kutakin kaiutinmallia varten – eikä toisinpäin. Sama koskee kotelojen valmistusta: laadun valvomiseksi kaikki kotelon komponentit valmistetaan talon sisällä. 

Sicaudin kaudella Naim on tuonut markkinoille useita uusia tuotteita, kuten langattoman kaikki-yhdessä-laitteen Mu-son Focalin kaiutinelementeillä. Focal on julkistanut muun muassa Sopra-kaiutinsarjan vuonna 2015 sekä 2016 oikeilla kaiutinelementeillä varustetut Utopia-kuulokkeet, minkä jälkeen Focalin kuulokevalikoima on kasvanut voimakkaasti. Dimension 5.1-soundbar samannimisellä liitettävällä subbarilla taas edustaa 2010-luvun tuotteita.

Focalin uusin kaiutinsarja on edullinen Chora.

Nykyään Focal-JMlabin valikoima on jaettu viiteen tuoteryhmään: koti-, auto- ja pro-kaiuttimiin, kuulokkeisiin ja pa-puolen äänentoistojärjestelmiin. Kotisarjan kaiuttimien osuus on 59 prosenttia yrityksen liikevaihdosta, ja ryhmiä on kolme. Highend-ryhmään kuuluvat Utopia-, Sopra-, Kanta-, Aria-, Chorus- ja tuoreimpana tulokkaana Chora-sarjan kaiuttimet. Kaikki nämä kaiuttimet on suunniteltu, kehitetty ja valmistettu Ranskassa, ja kaikissa niissä on mukana Focalin tekniset innovaatiot. Näiden lisäksi on liuta kompakteja kotiteatteri- ja multimediakaiuttimia sekä langattomia pöytäkaiuttimia. 

Ranskassa kun ollaan, niin on tärkeää mainita, että Focal on palkittu muun muassa Entreprise du Patrimoine Vivant -palkinnolla poikkeuksellista käsityö- ja teollista osaamista harjoittavana yrityksenä. 

Focal on toiminut Saint-Étiennessä Loiren maakunnassa 1970-luvun lopulta lähtien. Kaikki kaiuttimet rakennetaan ja kootaan yhä omalla tehtaalla.

Artikkeli on luettavissa AVPlus-lehdestä 4/2020 (nro. 197)