Chord osaa tunnetusti valmistaa pienikokoisia laitteita huipputeknologialla, mutta tällä kertaa se näyttää todella ylittäneen itsensä.
Teksti: Mats Meyer-Lie / Kuvat: Hifi & Musik
Julkaistu AVPlus-lehdessä 9–10/2017.
Englantilainen Chord Electronics on epäilemättä yksi hifialan värikkäimmistä ja perinpohjaisimmin kilpakumppaneitaan haastavista valmistajista. Perustajalla John Franksilla on elektroniikkasuunnittelijan tausta erityisalueenaan kehittyneiden kytkentävirtalähteiden kehittäminen sotilasilmailuteollisuudelle.
Suuret ja vakaat päätevahvistimet omintakeisilla virtalähteillä olivat Chordin ensimmäisiä tuotteita toiminnan alkaessa vuonna 1989. Eikä aikaakaan, kun studioteollisuus otti Chordin toimittajakseen, kun tarvittiin brutaalin tehokkaita ja vankkarakenteisia pääteasteita. Maine kasvoi edelleen, kun BBC päätti varustaa useat studionsa Chordin elektroniikalla. Konservatiiviset hifimarkkinat kuitenkin epäröivät – kytkentäelektroniikka ja pinta-asennus eivät olleet kovin korkeassa huudossa tuohon aikakaan – ja niinpä monien vuosien ajan Chord keskittyi enemmän palvelemaan studioita ja ammattiäänentoiston tarpeita yleensä. Mutta ei kokonaan, sillä monet hifiharrastajat ovat kuolanneet esimerkiksi Chordin viimeisimmän vahvistintrion perään: huikean upea ja vakuuttava 30 kilon esivahvistin CPA 8000 yhdessä kahden 86 kiloa painavan ja yhden kilowatin verran tehoa tuottavan SPM 14000 Mk II - monopäätteen kanssa.
Nykyään Chordin painopiste näyttää olevan kompaktimmassa elektroniikassa ja etenkin kannettavissa da-muunnin/kuulokevahvistimissa, mistä esimerkkinä ilmiömäinen Hugo ja pieni ihmelaite Mojo. Alku tälle kehityskululle oli vuonna 1999 lanseerattu, yhtiön ensimmäinen da-muunnin DAC64. Se oli ensimmäinen laite pitkässä sarjassa pieniä mutta poikkeuksellisen hyvin rakennettuja ja teknisesti täysin tinkimättömiä tuotteita täynnä tuoreinta huipputeknologiaa. Chordin toistaiseksi viimeisin dac on Dave, joka on muuten samankaltainen kuin DAC64 mutta vielä silmiinpistävämmin retrotyylinen. Dave ei ole vain da-muunnin vaan myös kuulokevahvistin ja balansoitu esivahvistin. Dave on suunniteltu käsittelemään korkean resoluution formaatteja, kuten 32 bitin ja 768 kilohertsin pcm (usb) ja 8xdsd, mutta ennen kaikkea tarjoamaan parasta mahdollista vaihelineaarisuutta ja transienttivastetta dac-ympäristössä.
Taustalla on WTA (Watts Transient Alignment) -tekniikka, eli digielektroniikkaan perehtyneen Rob Wattin aika- ja vaiheoptimoidut digitaaliset interpolointisuotimet. Suotimet laskevat uudelleen kahden digitaalisen näytteen väliin menetetyt tiedot ja valmistajan mukaan saavat näin musiikin transienttisisällön toistumaan tarkemmin sekä luonnollisemmin. Lyhyesti sanottuna kyse on oikeasta ajoituksesta.
Tekniikkaa ei ole mahdollista toteuttaa markkinoilla olevilla standardimuuntimilla. Siksi analogisen signaalin rekonstruoimiseksi Chord käyttää omaa 64-bittistä niin sanottua Pulse Array -muunninta, jossa on uusimman sukupolven ohjelmoitavia fpga-piirejä ja hämmästyttävä määrä, 166 kappaletta rinnakkaisia dsp-ytimiä. Kaiken kaikkiaan muuntimen sanotaan tarjoavan 1 000 kertaa suurempaa digitaalista prosessointitehoa kuin markkinoiden tarjoamat vakiopiirit. Davessa on myös suuri syöttöpuskuri jitterin puhdistamiseksi sisään tulevasta signaalista ennen varsinaista da-muunnosta. Tulevaisuutta ajatellen muunnin voidaan ajantasaistaa helposti päivitettävillä EPROM-muistipiireillä.
Hinta on tietysti kaiken tämän tekniikan mukainen, mutta jos haluaa olla ehdottoman varma dacin sisällä olevien osien teknisestä toteutuksesta ja laadusta, sen ei pitäisi olla este. Chord ei ainakaan säästä sanojaan kuvatessaan Davea maailman edistyksellisimmäksi da-muuntimeksi.
Todistettavasti Chord joutui myös odottamaan viimeisintä fpga- ja dsp-tekniikkaa saadakseen Daven valmiiksi. Hinnasta voi nurista kuinka paljon tahansa, mutta tosiasia on, että jo cd-tasoisella materiaalilla ja puhtaana dacina Daven äänellinen suoritustaso on aivan omassa luokassaan. Dynaamiset iskut toistuvat korvia huumaavalla, jopa pelottavalla tavalla. Dave on julma kuin moukari ja silkka viettelijätär yhdellä ja samalla kertaa.
Ja mihin katosivat seinät yhtäkkiä? Davella stereokuva laajeni ja syveni entisestään. Hiljaisuus ei ollut enää harmaansävyistä kuten verrokeilla vaan täysin pikimustaa, melkeinpä uhkaavaa. Ääneen tuli lisää hyvää kontrastia. Dave pystyi myös tuottamaan enemmän informaatiota äänitystilan akustiikasta. Hyvin tehdyillä äänitallenteilla soittimien välinen avaruus kävi elävämmäksi kuin mihin digitaalisen toiston yhteydessä olemme tottuneet, jopa parhaalla tähän asti kuulemallamme dCS:n dacilla. Ja kaikki tämä jo cd-levyn kautta!
Suuremmalla resoluutiolla musiikki sai enemmän painoa. Äänessä oli enemmän fyysistä läsnäoloa, mutta myös transienttien terävyyttä ja hypnoottista yksityiskohtien tarkkuutta oli huomattavasti tavanomaista enemmän. Eikä digitaalisen äänen kovuudesta ja viileydestä kuullut jälkeäkään. Dave kuulostaa sekä älylliseltä että aistilliselta luonnollisella ja orgaanisesti virtaavalla tavalla. Olemme usein huomanneet, että da-muuntimet, jotka toimivat myös esivahvistimena ja joissa on äänenvoimakkuuden säätö, ovat eräänlainen tekninen kompromissi, jolla houkutellaan laajempaa kuluttajakuntaa. Näin ei ollut Daven kanssa. Kun yhdistimme sen suoraan luotettavaan referenssi-päätevahvistimeemme, ei ollut enää paluuta takaisin entiseen. Jopa raskas Burmester-pääte kuulosti Davella lihaksikkaammalta. Sen äänen kontrastisuus oli ilmeisempää ja artikulaatio parempaa.
Kommentit