Videoprojektorilla saa todella ison kuvan kotiin yllättävän helposti ja edullisesti. Mitä videoprojektorin valinnassa, asennuksessa ja käyttöönotossa tulee ottaa huomioon?

Otsikkokuva:
Optoma ML330 on pienikokoinen kannettava projektori, jossa on Android-käyttöliittymä. Projektori on erittäin kompakti ja kevyt, joten se on helppo kantaa mukana ja nopea asentaa käyttökuntoon. Projektorissa on langattomat yhteydet. Android-käyttöliittymän hyöty tulee esiin muun muassa suoratoistosovelluksien kohdalla, joten voit helposti katsoa Netflixiä tai Youtubea suoraan ilman lisälaitteita.


Isoa kuvaa ei voita mikään. Se lisää merkittävästi tunnetta olla mukana kuvan tapahtumissa.

Televisioidenkin kuvakoot ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Itse muistan, kuinka 1990-luvun alussa 32-tuumaista ”jättiä” tulivat kaveritkin ihmettelemään. Nykyään 32 tuumaa on jo pienistä pienin.

Vuosi vuodelta kuvakoot ovat siis kasvaneet ja samalla hinnat ovat laskeneet. Halvimmillaan 65-tuumaisen television saa jopa alle 800 eurolla (hintahaarukan ylettyessä kuitenkin aina 8 000 euroon saakka). Sen sijaan 75–90-tuumaisesta kuvasta joutuu pulittamaan 10 000–30 000 euroa, ja siinä ei ole enää järkeä.

Ratkaisu todella isoon kuvaan on videoprojektori, jota puhekielessä kutsutaan nimellä videotykki. Se on laite, jolla kuvalähteen (tv-virittimen, digiboksin, dvd-/bluray-soittimen tai muun vastaavan) kuva heijastetaan kirkkaan valolähteen avulla kankaalle tai muulle valoa heijastavalle pinnalle.

Videoprojektorilla saa helposti 100–120 tuuman, jopa 300 tuuman kuvan murto-osalla ison television hinnasta. Kun jo ihan asiallisten videoprojektorien hinnat lähtevät jo 600 eurosta, niin ei ihme, että niiden suosio on ollut voimakkaassa kasvussa. Videoprojektori on jopa varteenotettava vaihtoehto television korvaajaksi, vaikka yleensä videoprojektori hankitaan television lisäksi. Televisio arkikäyttöön ja projektori leffa-, urheilu- ja peli-iltoihin.

Mitä videoprojektorin valinnassa, asennuksessa ja käyttöönotossa tulee sitten ottaa huomioon?

Videoprojektorin valinta on hieman monimutkaisempaa kuin television. Erot projektorien välillä ovat suuremmat kuin televisioiden, tilaa tarvitaan enemmän, ja laadukas lopputulos vaatii vähän enemmän kuin vain töpselin tökkäämistä seinään.

Tosin tähänkin on tulossa helpotusta uusien niin sanottujen ultralähiheittoprojektorien myötä, mutta palataan tähän tarkemmin tuonnempana.

Projektori tulee valita ennen kaikkea tilan sekä käyttötarkoituksen ehdoilla ja niiden asettamilla vaatimuksilla projektorin ominaisuuksiin ja tekniseen suorituskykyyn. Näitä ovat muun muassa kuvan koko, heittosuhde, zoom, kuvan siirto, kuvan tarkkuus, projektorin valoteho, kuvan kontrastisuhde ja liiketoiston sulavuus. Ja kuvan koko taas määräytyy valkokankaan sijoituksen ja koon perusteella.


LCD vai DLP?

Videoprojektoreissa käytetään nykyään kuvan tuottamiseen pääasiassa kahta erilaista tekniikkaa: nestekidepaneeliin perustuvaa lcd- tai 3lcd (Liquid Crystal Panel) -tekniikkaa ja dlp (Digital Light Prosessing)- eli mikropeili-tekniikkaa. Ja näistä on vielä erilaisia variaatioita ja kehitysasteita. Esimerkiksi vaikka JVC:n kehittämä D-ILA ja Sonyn SXRD.

Aiheen laajuuden vuoksi käsittelemme lcd- ja dlp-tekniikoita nyt vain lyhyesti. Todettakoon kuitenkin, että kummallakin tekniikalla on puolensa, vaikka niistäkin on erilaisia käsityksiä: Lcd:n etuja sanotaan olevan puhtaampi ja ennen kaikkea kirkkaampi värien toisto, kuvan valoisuus, terävämpi kuva (varauksin samalla resoluutiolla) ja hiljainen käyntiääni. Toisaalta niissä on etenkin suurilla kuvako’oilla selvemmin erottuva pikseliverkko ja heikompi kontrasti.

Lcd-projektoreissa valo johdetaan punaisen, vihreän ja sinisen nestekidepaneelin läpi. Nestekidepaneelin lukuisat (full hd -paneeleissa 2 073 600 kappaletta) pienen pienet portit päästävät valon lävitseen eri voimakkuuksilla muodostaen näistä kuvapisteistä linssille kuvan, joka projisoidaan suurentavan linssin lävitse valkokankaalle.

Dlp-projektoreissa kuvanmuodostukseen käytetään mikropeilipaneelia ja niin sanottua väripyörää. Väripyörä on synkronoitu paneelin kanssa siten, että siihen heijastetaan nopeassa tahdissa punaista, vihreää ja sinistä valoa. Yhteensä 2 073 600 pienen pientä peiliä heijastaa kunkin värin vuorotellen sitä vastaavaan kohtaan kuvassa, ja kuva projisoidaan edelleen suurentavan linssin lävitse valkokankaalle. Katsoja ei havaitse värien eriaikaisuutta vaan aistii kuvan normaalina värikuvana.


BenQ W2000 Full HD DLP -projektori on luokassaan eräs Suomen myydyimpiä malleja ja menestynyt hyvin testeissä. W2000:ssa on niin sanottu Rec.709 värimalli, mikä tarkoittaa valmiiksi kalibroitua kuvaa, joten projektorin pitäisi olla käyttövalmis suoraan paketista otettuna. Projektorissa on myös linssin siirto, mikä mahdollistaa monipuolisen sijoittelun. Hintaluokka alle 1 000 euroa.

Epson TW5600 on laadukas 3lcd-perusprojektori, jonka luvataan tuottavan jopa 300 tuuman kuvan (leveys 762 senttimetriä). Siinä on myös linssin siirto, trapetsikorjaus ja 1,6-kertainen manuaalinen zoomaus, 3d-valmius, pitkäikäinen lamppu ja edullinen lampun hinta. Rinnakkaismallissa TW5650 on lisäksi langaton verkkoyhteys ja langaton Miracast-tuki puhelimille. Suositushinnat 899 ja 999 euroa.

Optoma GT1080Darbee on kompaktin kokoinen ja silti monipuolinen full hd 3d dlp -lähiheittoprojektori. Suuri valoteho, lyhyt heittoetäisyys sekä matala vasteaika tekevät projektorista varsinkin pelaamiseen sopivan. Projektorin vasteajaksi ilmoitetaan vain 16 millisekuntia. Valmistaja lupaa hyvän väritoiston tekevän kuvasta eläväisen myös elokuvakäytössä. Metrin heittoetäisyydeltä luvataan jopa kaksimetrinen kuva (noin 92 tuumaa). Hintaluokka 1 000 euroa.


Dlp:n etuja ovat hyvä kontrasti ja siten myös erittäin hyvä mustan toisto, olematon pikseliverkko suurillakin kuvako’oilla ja kuvan levollisuus. Huonoja puolia ovat joitain hyvin harvoja paikoin häiritsevä niin sanottu sateenkaariefekti (tietyissä tilanteissa värien sironta sateenkaarimaisesti) sekä varauksin valoisuuden ja kirkkauden puute värien toistossa verrattuna lcd-tekniikkaan. Toisaalta suuri kontrasti ja hyvä mustan toisto tekevät kuvan usein jopa sävykkäämmäksi kuin lcd:n.

Tekniikat voidaan toki laittaa aina jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen, kummassakin on puolensa. Joissain tilanteissa hieman altavastaajalta vaikuttava dlp-tekniikka saattaa olla silti parempi vaihtoehto. Paremmuus riippuu myös säädöistä.

Vertailla siis kannattaa, ja ainakin dlp-projektoria harkitsevan tulee varmistua, ettei tuo sateenkaariefekti haittaa omaa eikä muiden perheenjäsenten katselua.

Tässä demovideo miten sateenkaariefekti ilmenee kuvassa:

Entä led ja laser?

Puhutaan myös led- ja laser-projektoreista. Kyse ei ole kuitenkaan mistään uudesta mullistavasta kuvantuottamistekniikasta vaan siitä, millä projektorin valo tuotetaan. Yleensä projektoreissa käytetään tavallisia kaasupurkauslamppuja. Led-projektoreissa valonlähteenä on ledit ja pääväreille (punainen, vihreä ja sininen) on omat ledit. Osavärien käyttö parantaa kuvan laatua. Ledien virrankulutus on pieni, ne eivät juuri kuumene ja niillä on erittäin pitkä käyttöikä.

Laser-projektoreissa valo tuotetaan laserilla. Laser-projektori tuottaa suuren valotehon ja erinomaisen kontrastin, mutta kalliiseen hintaan. Markkinoilla on myös led-laser-hybridiprojektoreita.


Lähtökohtana tila ja sijoitus

Kaikki lähtee liikkeelle tilasta, valkokankaan sijoituksesta ja koosta. Nämä asettavat projektorille tiettyjä vaatimuksia ja ominaisuuksia. Projektorin ominaisuuksien tulisi siis olla mahdollisimman sopivat juuri tiettyyn sijoitukseen. Tässä yhteydessä törmäämmekin sellaisiin termeihin kuin heittosuhde, zoom, offset, linssinsiirto ja keystone-korjaus.

Mihin valkokangas on tarkoitus sijoittaa ja kuinka suuri kuva halutaan, mihin projektori voidaan sijoittaa, mikä on projektorin mahdollinen etäisyys valkokankaasta, mitkä ovat huoneen mitat, tuleeko projektori kattoon, takaseinälle vai jonkinlaisen tason päälle, onko asennus kiinteä ja niin edelleen.

Käymme seuraavaksi lyhyesti läpi, mitä edelläl mainitut termit tarkoittavat ja miten ne liittyvät projektorin sijoitukseen.


Kuinka iso kuva?

Videoprojektorilla kuva voi olla periaatteessa vaikka kuinka iso, mutta sen pitää olla oikeassa suhteessa katseluetäisyyteen ja projektorin ominaisuuksiin. Käytännössä suositeltava koko on pääsääntöisesti välillä 100–150 tuumaa, joissain tapauksissa toki suurempikin (200–300 tuumaa).

Elokuvateatterimaisen kokemuksen saamiseksi alalla suositellaan, että kuvan korkeus olisi vähintään kolme kertaa katseluetäisyys. Koska kuvan koosta puhutaan kuitenkin tässä yhteydessä pääsääntöisesti sen leveytenä, niin käytämme tässäkin mieluummin leveyteen suhteutettua kerrointa. Kuvasuhteella 16:9 kerroin on 0,59. Kuvan leveyden suositellaan olevan siis vähintään 0,59 kertaa katseluetäisyys kuvapinnasta, mutta leveämpikään ei haittaa. Kotiolosuhteissa kuva voi hyvinkin olla saman levyinen katseluetäisyyden kanssa, ja kaikki mikä ylittää television kuvakoon reilusti on kotiinpäin.

Kuvan alareunan suositellaan sijoittuvan korkeudeltaan 60–90 senttimetrin korkeudelle lattiasta.

Videoprojektorin tuottaman kuvan koosta puhutaan siis usein kuvan leveytenä metreinä tai senttimetreinä, kun taas televisioiden kohdalla puhutaan tuumista, ja tällä tarkoitetaan kuva-alan halkaisijaa kulmasta kulmaan. Jos videoprojektorien kohdalla törmää tuumiin, niin myös silloin tarkoitetaan yleensä kuva-alan halkaisijaa.

Videoprojektorin tuottaman kuvan koosta puhutaan usein kuvan leveytenä (metreinä tai senttimetreinä), kun taas televisioiden kohdalla puhutaan tuumista, ja tällä tarkoitetaan kuva-alan halkaisijaa kulmasta kulmaan. Jos videoprojektorien kohdalla törmää tuumiin, niin myös silloin tarkoitetaan yleensä kuva-alan halkaisijaa.
Kuvan koko kasvaa itse asiassa enemmän kuin mitä tuumista voisi päätellä. Esimerkiksi 100 tuuman kuva on pinta-alaltaan jo lähes 1,8 kertaa suurempi kuin 65-tuumainen, vaikka ero halkaisijassa on ”vain” 35 tuumaa. Ero on merkittävä. Vastaavasti 120-tuumainen kuva on jo 2,6 kertaa suurempi kuin 65-tuumainen.
Leveydeltään 100 tuuman kuvan leveys on tyypillisellä 16:9-kuvasuhteella 221 senttimetriä ja 120-tuumaisen 266 senttimetriä.

Oheisesta kuvasta saa hyvän käsityksen siitä, kuinka paljon suurempi 120 tuuman kuva on verrattuna 48-tuumaiseen. Ero on valtava! Tällaisen kuvan saa jopa alle tuhannella eurolla.


Koko ja katseluetäisyys

Periaatteessa 100–120 tuuman kuva on elämys jo kaikilta normiolohuoneen katseluetäisyyksiltä, mutta elokuvateatterimaisen kokemuksen saamiseksi kuvan leveyden tulisi olla vähintään 0,59 kertaa katseluetäisyys, mutta se voi olla hyvinkin vielä tätä leveämpi.

Esimerkiksi katseluetäisyydellä 3,5 metriä kuvan leveyden tulisi olla minimissään kaksi metriä (3,5 metriä x 0,59 = 2,0 metriä).

Kääntäen: Sopiva katseluetäisyys suhteessa kuvan leveyteen on leveys x 1–1,69. Esimerkiksi 2,7 metriä leveän (halkaisijaltaan 120 tuumaa) kuvan hyvä katseluetäisyys on välillä 1,6–2,7 metriä (2,7 metriä x 1 ja 2,7 metriä x 1,69).

Kuvan alareunan suositellaan sijoittuvan korkeudeltaan 60 – 90 cm korkeudelle lattiasta.

Elokuvateatterimaisen vaikutelman saamiseksi kuvan leveyden suositellaan oleva vähintään 0,59 x katseluetäisyys. Toisaalta 100–120 tuuman kuva on elämys jo kaikilta normiolohuoneen katseluetäisyyksiltä.


Kokoon ja sijaintiin vaikuttavia asioita

Heitto-/heijastussuhde

Projektorille ilmoitetaan yleensä niin sanottu heittosuhdearvo (Throw Ratio), joka kertoo, kuinka suuren (tai pienen) kuvan projektori tuottaa tietyllä etäisyydellä kuvapinnasta. Tämä voidaan joskus mainita teknisissä tiedoissa suoraan heittoetäisyysarvona. Heittoetäisyys kertoo suoraan, kuinka lähelle tai kuinka kauas projektori voidaan sijoittaa kuvapinnasta ja minkä kokoinen kuva tällöin saadaan.

Jos projektori sijoitetaan liian lähelle kuvapintaa, kuva jää pieneksi, ja liian kaukana kuvasta tulee liian suuri ja myös sen tarkkuus sekä valoisuus heikkenevät.

Projektorin etäisyys kuvapinnasta ja sen heittosuhde määrittävät siis kuvan koon (koko tarkoittaa tässä kuvan leveyttä). Kuvan leveys on heittosuhde jaettuna projektorin etäisyydellä kuvapinnasta.

Esimerkiksi heittosuhde 1,5 tarkoittaa, että 200 senttimetrin etäisyydeltä saadaan vain 133 senttimetriä leveä kuva (200 senttimetriä : 1,5 = 133 senttimetriä). Esimerkiksi 220 senttimetriä leveän kuvan (halkaisijaltaan 100 tuumaa) saamiseksi projektorin etäisyyden kuvapinnasta tulee olla 220 senttimetriä x 1,5 = 340 senttimetriä. Vielä tätäkin isommalle kuvalle (esimerkiksi 200 tuumaa, leveys 442 senttimetriä) projektorin tulee sijaita jo 5,3 metrin etäisyydellä kuvapinnasta (442 senttimetriä x 1,5).

Projektorin heittosuhde on tärkeä tieto, kun halutaan tietyn kokoinen kuva esimerkiksi valkokankaan sijainnin ja koon mukaan.

Zoom-toiminnolla kuvakokoa pystyy säätämään portaattomasti tietyissä raja-arvoissa. Mitä laajempi zoomi, sitä joustavammat säätömahdollisuudet.

Markkinoilla on niin sanottuja lähiheitto- eli short throw -projektoreita, joilla saadaan jopa 100 tuuman kuva vain 1–1,5 metrin etäisyydeltä kuvapinnasta. Ultra-lähiheittoprojektoreilla (ultra short throw) taas voidaan saada 100 tuuman kuva vieläkin lähempää.

Heittosuhteen ja kuvan koon laskentaan on käteviä online-laskureita. Katso aiheesta lisää jutun lopusta kohdasta Heittosuhteen ja kuvakoon laskentaa.


Zoom-säätö

Jos projektorissa on kuvan zoomaus eli kuvan koon säätö (lähes kaikissa on), ilmoitetaan edellä mainittu heittosuhde yleensä zoomin säätöalueen raja-arvoissa, esimerkiksi 1,2–1,5, jolloin aikaisemmassa esimerkissä 340 senttimetrin etäisyydellä olevan projektorin kuvan kokoa pystyy säätämään zoomilla välillä 283–220 senttimetriä. Tai 220 senttimetriä leveä kuva saadaan projektorin etäisyydellä 264–340 senttimetriä.

Projektorin heittosuhde (H) kertoo, minkä kokoisen kuvan projektori tuottaa tietyllä etäisyydellä kuvapinnasta. Kuvan leveys (L) on projektorin etäisyys (E) kuvapinnasta jaettuna heittosuhdearvolla (H) (L=E/H). Tai kääntäen: projektorin etäisyys (E) kuvapinnasta on kuvan leveys (L) kertaa heittosuhdearvo (H) (E=LxH).
Tämä voidaan mainita teknisissä tiedoissa suoraan heittoetäisyysarvona. Heittoetäisyys kertoo suoraan, mille etäisyydelle projektori voidaan sijoittaa kuvapinnasta ja minkä kokoinen kuva tällöin saadaan.
Siirrettäessä projektoria kauemmas kuva suurenee, ja siirrettäessä lähemmäs kuva vastaavasti pienenee.

Projektorin heittosuhde on tärkeä tieto, kun halutaan tietyn kokoinen kuva esimerkiksi valkokankaan sijainnin ja koon mukaan.
Zoomin avulla kuvakokoa voidaan muuttaa sen kertoimen mahdollistamissa rajoissa.


BenQ W1050 on edullisemman hintaluokan full hd dlp ‐kotiteatteriprojektori, jossa on laaja zoom. Satatuumainen kuva saadaan vain 2,8 metrin etäisyydeltä. Erillisen Sport Moden ansiosta projektorin luvataan toistavan nopeatempoisen urheilunkin terävästi ja sujuvasti ilman kuvan nykimistä. Hintaluokka alle 700 euroa.


Offset

Offset-arvolla tarkoitetaan, kuinka monta prosenttia kuvan alareuna on suhteessa sen korkeudesta linssin keskipisteen ylä- tai alapuolella. Keskellä linssin tasoa olevan kuvan offset on 50 prosenttia (kuvasta puolet on linssin yläpuolella ja puolet alapuolella). Vastaavasti 100 prosentin offset tarkoittaa kuvan alareunan olevan projektorin linssin tasolla, jolloin 100 prosenttia kuvasta on siis sen yläpuolella. Esimerkiksi 120 prosentin offset taas tarkoittaa sitä, että 150 senttimetriä korkean kuvan alalaita on 30 senttimetriä projektorin linssin keskipistettä ylempänä (tason päälle sijoitettuna tai alempana kattoasennuksessa).

Projektori heijastaa periaatteessa kuvan kohtisuoraan linssistä (tällöin kuvan keskikohta on keskellä linssin tasoa, ja sen offsetin sanotaan olevan 50 prosenttia, jolloin puolet kuvasta on linssin ala- ja puolet yläpuolella). Projektorit on suunniteltu kuitenkin niin, että kuva heijastetaan linssin keskikohdan yläpuolelle. Projektorin ollessa sijoitettuna pöydälle tai tasolle, kuva heijastuu viistosti ylöspäin kuvan alareunan ollessa joko videoprojektorin tasalla, jolloin offset-arvon sanotaan olevan 100 prosenttia (100 prosenttia kuvasta on linssin keskikohdan yläpuolella).

Yleensä kuvan alareuna sijoittuu kuitenkin vielä jonkin verran projektorin tasoa ylemmäksi. Offset-arvo on tällöin yli 100 prosenttia, esimerkiksi 120 prosenttia. Siispä 120 prosentin offset-arvolla kuvan alareuna sijaitsee 20 prosenttia kuvan korkeudesta linssin keskipistettä ylempänä. Jos esimerkiksi projektorin tuottaman kuvan korkeus on 125 senttimetriä, niin esimerkin mukaisella 120 prosentin offset-arvolla kuvan alareuna on 125 senttimetriä x 0,2 = 25 senttimetriä projektorin linssiä ylempänä. Kuvan alareunan suositellaan sijoittuvan korkeudeltaan 60–90 senttimetrin korkeudelle lattiasta.

Asennettaessa projektori kattoon (ylösalaisin) jää kuvan yläreuna vastaavasti 25 senttimetriä projektoria alemmaksi ja kuvan alareuna 150 senttimetriä alemmaksi (25 + 125 senttimetriä).

Kuvan alareunan suositellaan sijoittuvan korkeudeltaan 60–90 senttimetrin korkeudelle lattiasta, joten myös tämä tulee ottaa huomioon projektoria valittaessa.

Kuvaa voi siirtää myös projektoria kallistamalla, mutta tällöin kuvan geometria kärsii: kuvan ylä- tai alalaita on toista leveämpi. Tähän on yleensä oma korjaus (Keystone), mutta kuvan laatu kärsii sen käytöstä.

Parhaan kuvanlaadun varmistamiseksi videoprojektori tulisi asentaa aina mahdollisimman suoraan (minimikorjauksin ja säädöin) kuvapintaan nähden.


Linssin siirto

Linssin siirto eli Lens Shift on mekaaninen tapa siirtää kuvaa suhteessa linssiin. Kuva voidaan ilman sen vääristymistä siirtää portaattomasti linssin keskipisteen ylä- tai alapuolelle ja joissain projektoreissa myös sivusuunnassa. Tämä mahdollistaa projektorin asentamisen selvästikin sivuun kuvan keskipisteestä.

Jossain projektoreissa on niin sanottu linssin siirto (Lens Shift), jolla kuvan paikkaa pystyy siirtämään tavallaan mekaanisesti ja portaattomasti, joissain malleissa jopa sivusuunnassa. Projektori voidaan sijoittaa tällöin selvästikin sivuun kuvan keskilinjasta.

Epson EH-TW9300 Full HD -projektori sisältää 4k-skaalaimen ja tuen korkean dynamiikan hdr-sisällölle. Sen kontrastisuhteeksi ilmoitetaan peräti 1 000 000:1. Kuvalle on myös runsaasti säätöjä, muun muassa kuvan sijainnin 93-prosenttinen pystysäätö, ja myös sivusuunnassakin kuvaa pystyy siirtämään peräti 47 prosenttia. Moottoriohjatun zoomin kerroin on 2,1. Saatavana myös langattomana (EH-TW9300W). Hintaluokka 3 000 euroa.


Keystone

Keystone- eli trapetsikorjaus tarkoittaa kuvan mittasuhteiden vääristymän sähköistä korjausta. Jos videoprojektori ei ole aivan suorassa kuvapintaan nähden ja osoittaa esimerkiksi hieman ylöspäin, on kuva yläosastaan alaosaa leveämpi. Keystone-korjauksella tämä vääristymä voidaan korjata digitaalisesti, mutta kaikki ylimääräinen ja tarpeeton kuvan käsittely heikentää toiston laatua.

Kuvaa voi siirtää myös kallistamalla projektoria, mutta tällöin kuvan mittasuhteet vääristyvät (katso: Keystone-säätö). Tätä ei kotiteatterikäytössä kuitenkaan suositella, koska korjaus tehdään sähköisesti eikä se ainakaan paranna kuvan laatua.

Heittosuhteen ja kuvan koon laskentaan on käteviä online-laskureita. Katso aiheesta lisää jutun lopusta kohdasta Heittosuhteen ja kuvakoon laskentaa.


 

Käyttötarkoitus huomioiden

Usein sanotaan, että videoprojektori pitää valita myös käyttötarkoituksen mukaan: Elokuvakäyttöön sopii parhaiten tietynlainen, urheiluun omansa ja pelikäyttöön omansa.

Tämä liittyy lähinnä kahteen tekniseen ominaisuutteen: Liiketoistoon ja näytön toistoviiveeseen (display/input lag).

Nopeaa liikettä sisältävä kuva, kuten esimerkiksi urheilussa ja joissain peleissä, näyttää helposti nykivältä, jos projektorin liiketoisto ei ole sujuvaa.
Elokuvien kohdalla kuulee sanottavan, että elokuvissa käytettävä 24 ruudun päivitysnopeus kuuluu asiaan ja tekee elokuvasta ”elokuvamaisen luonnollisen”.
Tämä ei silti tarkoita sitä, ettei projektorin liiketoisto voisi olla sujuvaa ja nykimätöntä. Tähän löytyy usein myös omat asetukset projektorin säädöistä.

Pelikäytössä (erityisesti nopeissa peleissä ja moninpeleissä) näytön toistoviiveen tulisi olla mahdollisimman pieni. Toistoviiveellä tarkoitetaan projektorin kuvaprosessoinnin aiheuttamaan viivettä kuvan sisääntulon ja sen toistamisen välillä. Jos toistoviive on pitkä, se vaikeuttaa merkittävästi reaaliaikaista ja nopeatempoista pelaamista. Vähänkään vakavampaan moninpelikäyttöön toistoviive ei saisi olla enempää kuin 100 millisekuntia. Parhaissa projektoreissa lukema on 20–30 millisekuntia. Jos pelaaminen ei ole tärkeää, niin arvolla ei ole merkitystä.


Kuvan laatu ja tarkkuus

Videoprojektorin tulisi luonnollisesti tuottaa mahdollisimman hyvä kuva. Se taas muodostuu useista osa-alueista, jotka ovat muun muassa kuvan tarkkuus, valoisuus, kontrasti, väritoisto ja liiketoisto. Selitämme seuraavaksi, mitä nämä tarkoittavat ja mikä on niiden merkitys käytännössä.

Tarkkuus

Tarkkuudella (resoluutio) tarkoitetaan kuvapisteistä muodostettavan kuvan kuvapisteiden ja kuvaa toistavan kuvapaneelin kuvapisteiden (pikselien) lukumäärää. Perustaso laadukkaaseen kuvaan on niin kutsuttu full hd -tarkkuuden projektori. Tämä tarkoittaa, että kuva muodostuu 1 920 x 1 080 kuvapisteestä.

Markkinoilla on myös niin sanottuja hd ready -projektoreita, joiden tarkkuus on 1 280 x 720 kuvapistettä. Niiden laatu riittää erinomaisesti dvd- ja televisiokäyttöön, mutta hintaero full hd -projektoreihin on kaventunut, joten usein kannattaa valita suoraan full hd -malli. Markkinoilla on myös eksoottisilla kirjanlyhenteillä – kuten svga, xga, uxga, wxga, wuxga – ilmaistuja resoluutioita. Nämä tarkoittavat eri resoluutiolla olevia, tietokonemaailmasta peräisin olevia kuvasuhteita. Näistä vain wuxga vastaa full hd -tarkkuutta. Uxga ja wxga kykenevät vain hd ready -tarkkuuteen.

Tässä yhteydessä puhutaan usein myös natiivitarkkuudesta tai -resoluutiosta, jolla tarkoitetaan alkuperäisen kuvan kuvapisteiden todellista lukumäärää. Kuvan kuvapisteiden lukumäärää voidaan lisätä tai vähentää myös laskennallisesti, jolloin puhutaan kuvan skaalauksesta. Tämä ei kuitenkaan vastaa alkuperäistä kuvatarkkuutta.

Vielä suuremman 3 840 x 2 160 -tarkkuuden 4k- tai uhd-projektorit tarjoavat vieläkin tarkemman kuvan, joka korostuu erityisesti suurilla kuvako’oilla. Suurella kuvalla 4k-tarkkuus on hämmästyttävä. Toistaiseksi 4k-projektorit ovat vielä melko kalliita, mutta hintataso on laskenut jo alle 3000 euron. Myös 4k-materiaalia alkaa olla jo hyvinsaatavilla, mutta kyse ei ole on vielä mistään massatuotteesta.

Huomaa myös, että kuvan tarkkuuteen vaikuttaa myös kuvan koko (mitä suurempi kuva, sitä harvemmassa kuvapisteet toisistaan sijaitsevat). Kuvakokoa ei siis kannata kasvattaa liikaa, vaikka siihen periaatteessa mahdollisuus olisikin. Normaaleilla olohuoneen katseluetäisyyksillä (3–5 metriä) kuvan maksimikooksi voisi suositella korkeintaan 150 tuumaa. Tätä suuremmilla ko’oilla kuvan tarkkuus kärsii (paitsi 4k-kuvan kohdalla). Ei siis kannata aina pyrkiä ainakaan ylisuureen kuvaan.

Kuvassa esimerkkejä kuvaresoluution suhteista kuvankokoon ja kuvan tarkkuuteen.


 

Optoma UHD60 on tällä hetkellä markkinoiden edullisimpia aidon 4k-tarkkuuden dlp-projektoreita. Siinä on myös hdr-tuki (High Dynamic Range, erittäin laaja kontrasti ja väritoisto). Valotehoksi ilmoitetaan 3 000 ansi-luumenia. Projektorissa on myös Rec.709-värikalibrointi. Hintaluokka 2 600 euroa.


Optoma UHZ65 on referenssitason laservalolähteellä toteutettu 4k hdr -projektori vaativaan kotiteatterikäyttöön. Hintaluokka 5 200 euroa.

Esimerkkkivideo kuvaresoluution vaikutuksesta (suurenna kuva kokoruututilaan, erot korostuvat kuvan koon kasvaessa, parhaimman tarkkuuden saavuttaminen vaatii luonnollisesti myös 4k-näytön).

Optiikalla suuri merkitys

Aivan kuten kameroissa, joissa linssien optiikalla on erittäin suuri vaikutus kuvan laatuun, on myös videoprojektoreiden optiikalla vaikutusta. Laadukkaan kennon tuottama kuva ei näytä enää hyvältä, jos se suurennetaan epätarkkojen ja laadultaan heikkojen linssien kautta kuvapinnalle.

Projektoreiden optiikoissa on yllättävän suuret erot, mutta niitä ei voi oikein vertailla muuten kuin silmällä.


Valoa, värejä ja kontrastia

Valoteho tai -voima

Valotehon tai oikeammin valovoiman (tai valovirran) yksikkö on luumen (vanha: lumen) ja sen lyhenne lm. Sillä tarkoitetaan hieman yksinkertaistaen valolähteen (projektorin lampun) tuottaman valon voimakkuutta tietylle etäisyydelle ja pinta-alalle. Mitä suurempi arvo, sitä enemmän valoa. Valo tekee kuvasta kirkkaan. Toisaalta valoa ei saa olla liikaakaan. Valo ei saa häikästä, ja mustankin pitää olla mustaa eikä harmaata. Suuri valoteho tarkoittaa myös yleensä lyhyempää lampun ikää.

Projektoreiden kohdalla puhutaan ansi-luumeneista. Ansi-lyhenne tulee mittaustapaa koskevasta standardista, jota videoprojektorien valovoiman mittauksissa käytetään.

Tyypillisesti videoprojektoreiden lamppujen valoteho on 800–3 000 luumenia. Kotiteatterikäyttöön suositellaan yleensä 1 800–2 500 ansi-luumenin valotehoa.

Tarvittavan valon määrä ei yksinomaan riipu vain lampun valotehosta vaan myös valon kulkemasta matkasta, kuinka suurelle alueelle se heijastuu, millaisesta pinnasta se heijastuu ja mikä on itse tilan valaistus.

Valon voimakkuus laskee suhteessa sen kulkemaan matkaan, joten valon teho heikkenee mitä kauempana projektori on kankaasta. Samoin käy mitä laajemmalle alueelle valo osuus (isompi kuva). Tästä käy esimerkiksi vaikka taskulamppu: mitä kapeampi valokeila ja mitä lähempänä kohde, sitä kirkkaampi valo.

Myös itse tilan valaistus vaikuttaa tarvittavan valotehon määrään. Mitä valoisampi tila, sitä enemmän tarvitaan valotehoa kompensoimaan tilan omaa valoa.

Oikeampi tapa valon määrän arviointiin olisi vertailla projektorin valkokankaan pinnalta heijastaman valon kirkkautta eli luminanssia. Luminanssin yksikkö on kandelaa per neliömetri (cd/m2). Luminanssin yksikkönä käytetään joskus myös epästandardoitua yksikköä nit (1 nit = 1 cd/m².) Tosin projektoreiden kohdalla käytetään usein jenkkijärjestelmän arvoa fL (foot-lambert).

Valoa ei saa olla liikaa. Liian kirkasvaloinen projektori häikäisee ja aiheuttaa jopa päänsärkyä.

Hämärässä tai pimennetyssä huoneessa kankaalta heijastuvan valon maksimikirkkaudeksi suositellaan yleensä 12–22 foot-lambertia eli 41–75 nittiä. Runsaammin taustavalaistussa katselutilassa valon kirkkaudeksi suositellaan 20–40 foot-lambertia eli 70–137 nittiä.

Tässä ei ole kuitenkaan olemassa mitään standardia. Valon kirkkaus riippuu valolähteen lähtöarvosta, etäisyydestä valaistavaan pintaan, valaistavan alueen koosta ja valaistavan pinnan heijastusominaisuuksista.

Projektorien valotehojen vertailun tekee hankalaksi laitevalmistajien tapa käyttää hieman toisistaan poikkeavia asetuksia arvon mittaamiseksi.

Pääsääntöisesti hyvälaatuinen videoprojektori tuottaa riittävän kirkkaan kuvan puolihämärässäkin huoneessa – valoisuudessa, jossa voi esimerkiksi lukea vielä kirjaa.

Kuvan kirkkaudella on myös kääntöpuolensa – nimittäin mustan toisto. Liian suuri valoteho tekee kuvan mustista osista harmaita, joten valoteho kannattaa sovittaa aina todellisen tarpeen mukaan.

Esimerkkivideo:


Värivaloteho

Jotkin valmistajat ilmoittavat valotehon lisäksi myös niin kutsutun värivalotehon, joka tarkoittaa siis valon voimakkuutta eri pääväreillä. Normaalisti valoteho mitataan valkoisella valolla.

Etenkin lcd-projektoreiden valmistajat sanovat, että edullisissa ja keskihintaisissa lcd-projektoreissa olisi toimintaperiaatteen johdosta parempi värien valoteho kuin dlp-projektoreissa. Toisaalta dlp-projektoreissa on usein parempi kontrasti ja mustan toisto, mikä taas liittyy siihen, miten kuvan kirkkaus mielletään, ja dlp kestää lisäksi paremmin kuvan suurentamista.


Kontrasti

Kontrasti on itse asiassa valotehoa tärkeämpi tekijä kotiteatterikäyttöä ajatellen. Kontrasti tarkoittaa kuvan tummimman (mustan) ja vaaleimman (valkoisen) kohdan suurinta kirkkauseroa.

Kontrasti ilmoitetaan suhdelukuna, esimerkiksi 1 500:1. Suuri suhdeluku on parempi.

Projektori ja valkokangas eivät voi tuottaa mustaa valoa, joten kontrastin suhdeluvusta ei saa ääretöntä. Huono kontrasti näkyy mustan ja tummien värien kanssa, jotka näyttävät tällöin enemmän harmaalta kuin mustalta.

Kontrastin mittaamiseen on olemassa useita tapoja, eikä siihen ole mitään standardia, joten kontrastilukujen vertaaminen suoraan valmistajien antamista arvoista on usein hankalaa. Kontrastiarvon tulisi olla mitattu ja ilmoitettu mielellään niin sanottuna ansi-kontrastina.

Kontrastin yhteydessä on tärkeää kertoa myös dynaamisesta alueesta, eli kuinka monta valoisuuden tasoa projektori pystyy tuottamaan. Mitä enemmän tasoja, sitä tasaisemmat ovat esimerkiksi harmaasävy- ja väriliu’ut.

Esimerkkivideo kontrastista:


Väritoisto

Värien toiston tulisi olla mahdollisimman luonnollinen ja värien puhtaat. Värit eivät saisi olla korostuneet. Väritoiston arviointi on helpointa ihon värin perusteella.

Väritoiston yhteydessä törmää usein termiin väriavaruus (color space) ja erilaisiin väriavaruusmalleihin, kuten esimerkiksi srgb tai rec.709. Väriavaruus kertoo, kuinka paljon eri värisävyjä projektori pystyy toistamaan. Väriavaruusmallit ovat erilaisia.

Videoprojektoreiden säädöt mahdollistavat usein todella monipuoliset värien säädöt. Valittavana on erilaisia väriavaruusmalleja sekä erilaisia säätöjä muun muassa valoisuudelle, kontrastille, värikylläisyydelle, värilämpötilalle ja ties mille. Aiheesta lisää kohdassa säädöt.
Säätöjen määrää ei pidä pelästyä. Yleensä tarjolla on myös valmiit asetukset käyttötarkoituksen mukaan, joilla saadaan helposti paras lopputulos.

Ihmissilmän havaitsemia värejä voi arvioida cie 1931 -väridiagrammilla. Se näyttää ihmissilmän näkemän väriavaruuden hevosenkengän muotoisena graafisena kuvaajana. Kuvantoistolaitteet kykenevät toistamaan vain osan koko väriavaruudesta (kolmiomaiset alueet kuvaajassa), joille on määritelty erilaiset standardit. (kuvalähde: http://3.bp.blogspot.com)


Epson EB-U05 on edullinen mutta monipuolinen full hd -projektori. Sen valotehoksi (valkoinen sekä väri) ilmoitetaan 3 400 luumenia ja kontrastisuhteeksi 15 000:1. Valotehon pitäisi riittää käyttöön valoisammissakin olosuhteissa. Muista ominaisuuksista mainittakoon kaksi hdmi-tuloa ja lupaus peräti 10 000 tunnin lampun käyttöiästä (säästötilassa). Hintaluokka 700 euroa.


Liiketoisto

Isossa kuvassa ja nopeaa liikettä sisältävällä materiaalilla liiketoiston sulavuuden merkitys korostuu. Liiketoiston ongelmat ja nykivä kuva tekevät katselusta rasittavaa. Esimerkiksi urheilu ja jotkut pelit asettavat suuret vaatimukset liiketoiston sulavuudelle. Myös elokuvissa liiketoiston sulavuus on aivan yhtä tärkeää, vaikka tästä on toki erilaisia käsityksiä. Elokuvissa kuvaruutujen päivitysnopeus on historiallisista syistä ”vain” 24 kuvaa sekunnissa. Tämä tuo myös kotiteatteriin elokuvateatterimaista tunnelmaa, ja joihinkin elokuviin liiallinen kuvan sulavuus ja tarkkuus eivät vain sovi. Toisaalta verkkainen ruutunopeus näkyy etenkin sivuttain liikkuvissa kohteissa selvänä nykimisenä.

Projektoreissa on yleensä erilaisia liikkeenparannustoimintoja, joista jotkut toimivat todella hyvin ja toiset vähemmän hyvin.


Pelikäyttö

Isolla kuvalla pelit saavat aivan uuden ulottuvuuden. Pelikäytössä tulee kiinnittää huomiota liiketoiston sulavuuteen ja kuvan tarkkuuteen. Tietyissä peleissä – erityisesti moninpeleissä – myös kuvaviiveen eli niin sanotun input lagin tulee olla mahdollisimman pieni (vähintään alle 100 millisekuntia, parhaissa projektoreissa viive on jopa alle 20 millisekuntia). Projektoreissa on yleensä valittavana toimintovalikoista erillinen pelitila pelaamista varten.


Millaisen projektorin siis valitsen?

Videoprojektorin valinta aloitetaan oikeastaan valkokankaan valinnalla.

Mihin kohtaan ja minkä kokoinen ovat tärkeimmät tiedot. Seuraavaksi kartoitetaan projektorin sijoitusvaihtoehdot: kattoon, tason päälle, kiinteänä asennuksena vai siirrettävänä, mille etäisyydelle ja niin edelleen.

Jos projektori halutaan sijoittaa vaikka takaseinälle katon rajaan, on huomioitava, minkä kokoisen kuvan se tuottaa tältä etäisyydeltä. Jos matka on pitkä, tarvitaan myös enemmän valotehoa, ja jos kuvakoko kasvaa suositeltua suuremmaksi, sen tarkkuus kärsii.

Valintaan vaikuttaa myös se, onko tila pimennettävissä kokonaan vai halutaanko sitä edes pimentää kokonaan, vai onko tilassa valoa ja jos on, niin kuinka paljon. Tämä vaikuttaa tarvittavaan valotehoon ja myös kontrastin vaatimukseen.

Tämän jälkeen haarukoidaan ne vaihtoehdot, joilla saadaan tuotettua haluttu kuvakoko halutulla sijoituksella ja laatukriteereillä.


Tärkeä valkokangas

Periaatteessa videoprojektorin kuva voidaan heijastaa mille tahansa valoa tasaisesti takaisin heijastavalle mutta mattamaiselle pinnalle – vaikka valkoiselle seinälle. Pinnan on oltava täysin suora ja mahdollisimman tasainen. Jos pinta ei ole suora, se vääristää kuvaa. Pinnan epätasaisuus heikentää kuvan tarkkuutta. Pinta ei myöskään saa olla kiiltävä.

Paras kuva saadaan laadukkaalla valkokankaalla. Seinään tai lakanalle heijastamista ei suositella.

Valkokankaan koko määräytyy luonnollisesti sen sijoitusmahdollisuuksien mukaan. Suosituimmat koot ovat 90–120 tuumaa kuvasuhteella 16:9.

Valkokankaita on kiinteitä seinälle asennettavia ja katosta alas laskettavia (myös lattiasta ylös nousevia!). Kiinteät kankaat ovat yleensä sellaisia, joissa kangas on pingotettu mustien kehyksien väliin. Mustien kehyksien ansiosta kuvan rajaaminen on helppoa, ja ne lisäävät kuvan kontrastin tuntua. Pingotettu kangas pysyy suorassa eikä heilu esimerkiksi ilmanvirran takia.

Alas laskettavissa kankaissa tulisi olla myös mustat kehykset, kokonaan musta kankaan yläosa ja valoa läpäisemätön tausta. Alas laskettavat kankaat voivat olla käsikäyttöisiä tai moottorilla laskeutuvia. Niiden niin sanottu trigger-ominaisuus tarkoittaa sitä, että kangas laskeutuu ja nousee takaisin ylös projektorin ohjaamana.

Valkokankaiden heijastustehoissa on eroja. Niin sanottu gain-arvo kuvaa sitä, miten paljon kangas heijastaa valoa takaisin. Gain-arvo, esimerkiksi 1,2, ei kuitenkaan tarkoita, että kangas heijastaisi valoa takaisin 1,2 kertaa enemmän kuin siihen kohdistuu, vaan suhteessa tiettyyn referenssiin (Lambertin pinta). Tämä tulee pitää mielessä gain-arvoista puhuttaessa. Videoprojektoreiden valotehot ovat nykyään niin suuret, ettei kuvan valoisuuden kanssa yleensä ole ongelmaa. Liian suuri gain-arvo voi aiheuttaa kuvan kirkkauden epätasaisuutta riippuen mistä suunnasta sitä katsoo. Suuri gain-arvo saattaa olla perusteltu erittäin valoisassa tilassa tai käytettäessä matalan valotehon projektoria suurelle kuvalle.

Huomio tulee kiinnittää myös kuvan kontrastiin ja mustan toistoon. Mustan toistaminen valkoiselta pinnalta on nimittäin haasteellista. Onneksi silmää ja aivoja on tunnetusti helppo huijata, joten tämäkin onnistuu sen periaatteellisesta mahdottomuudesta huolimatta.

Valkokankaita on nimestään huolimatta saatavana myös harmaina tai jopa mustina. Mikä niiden idea on?

Jos katselutila on pimennettävissä lähes kokonaan – jolloin esimerkiksi kirjan lukeminen on mahdotonta –, on valkoinen kangas paras vaihtoehto.  Jos tilaa ei ole mahdollista pimentää tai kuvaa halutaan katsoa esimerkiksi valot päällä tai muuten yleisvalon ollessa muuta kuin lähes pimeä, voi harmaa kangas olla parempi valinta kuin valkoinen. Valkoisella kankaalla tilan valo haalistaa mustan sävyt harmaiksi ja kuvan kontrasti huononee katselukelvottomaksi.

Mustan toistoa ja kuvan kontrastia voi parantaa valitsemalla valkokangas, jonka gain-arvo on alle 1. Tällaiset kankaat ovat väriltään tyypillisesti hopeanharmaita eri aste-eroin. Markkinoilla on myös lähes mustia kankaita, joiden luvataan antavan kirkkaan ja laajakontrastisen kuvan täysin normaalisti valaistussa tilassa ja päivänvalossa. Kankaat voivat olla myös perforoituja eli rei’itettyjä, jolloin niiden taakse voidaan asentaa tarvittaessa myös kotiteatterijärjestelmän kaiuttimet.

Valkokankaiden hintahaarukka on laaja. Esimerkiksi 100 tuuman kankaan voi saada jo 100 eurolla, mutta se voi toisaalta maksaa jopa yli 2 000 euroa.

Grandview on maailman suurimpia valkokangasvalmistajia, jonka mallisto on myös erittäin laaja. Mallistosta löytyy esimerkiksi manuaaliset, sähkökäyttöiset, reunoilta kiristyvät tab-tensioned-tyyppiset, kiinteät, ylösnousevat mobiilikäyttöön tehdyt, rakenteisiin asennettavat ja jättikokoiset julkisten tilojen erikoisvalkokankaat.

Manuaalinen rullakangas on edullisin tapa päästä kiinni kotiteatteriharrastukseen. Grandview Cyber -valkokankaissa kotelon väri on valkoinen, eli se katoaa pois silmistä kattoon asennettaessa. Manuaalisissa Cyber-valkokankaissa on vakiona Speed Control -ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että vaikka päästät kankaan irti, se kelautuu rauhallisesti takaisin kotelonsa sisään. Kuvassa Grandview Cyber 106" 16:9 ‐manuaalinen valkokangas. Hintaluokka 390–370 euroa.

Kotiteatterikäyttäjille suunniteltu Grandview Fixed 4K -valkokangas on kiinteästi asennettava, ja se on saatavana tarpeen mukaan joko huippulaatuisella mattavalkokangasmateriaalilla, korkeakontrastisena ja valovoimaisena uhd-versiona tai äänen puhtaasti läpäisevänä akustisena kankaana. Suomessa varastoitavia kuvakokoja löytyy maahantuojan mukaan aina 180 tuumaan asti. Hinnat alkaen 490 euroa.


Asennus

Projektorin ja valkokankaan asennus ei ole vaikeaa mutta vaatii silti aikaa, asiantuntemusta ja osaamista. Tämä on yksi syy, mikseivät projektorit ole yleistyneet niin paljon kuin voisi niiden tarjoamien etujen mukaan päätellä.

Yksinkertaisimmillaan videoprojektori voidaan toki vain nostaa pöydälle, kytkeä virta- ja kuvasignaalijohto kiinni (joskin kuvan voi siirtää joissain malleissa projektoriin myös langattomasti), suunnata projektori valkoiseen seinään (ehkä mielellään kuitenkin vaikka jalustalla olevalle valkokankaalle), tarkentaa kuva – ja avot: elokuvailta voi alkaa.
Toki videoprojektorin ensimmäinen käyttöönottokerta vaatii hieman asetusten tekoa, mutta tämän jälkeen käyttö on helppoa. Usein projektori ja valkokangas kannattaa kuitenkin asentaa kiinteästi ja niiden ominaisuudet huomioiden – ja ennen niiden hankintaa on sijoitus ja asennusvaihtoehdot oltava jo selvillä.


Valkokankaan sijoitus

Valkokankaan paras sijoituspaikka on periaatteessa sellaisella seinällä, johon heijastuu mahdollisimman vähän suoraa valoa. Tämän suhteen joutuu luultavasti tekemään kompromisseja, mutta suoraan ikkunan viereen tai sitä vastapäiselle seinälle kangasta ei kannattaisi laittaa – ainakaan, jos kuvaa on tarkoitus katsoa muuten kuin ikkuna kokonaan pimennettynä. Jos tilassa on paljon hajavaloa, on markkinoilla hajavalon heijastumista vähentäviä kankaita.

Seuraavaksi arvioidaan, mikä tulee olemaan valkokankaan alareunan korkeus lattiasta. Suositus on 60–100 senttimetriä. Tämä tulisi ottaa huomioon jo hyvissä ajoin alkuvaiheessa projektorin ja valkokankaan paikkaa kartoitettaessa sekä erityisesti projektorin sijoituspaikan ja projektorin offset-arvon suhteessa. Offset-arvohan määrittelee, mille korkeudelle kuvan alareuna sijoittuu suhteessa projektorin korkeuteen ja etäisyyteen kuvapinnasta. Erityisesti kattosijoituksessa kuva voi jäädä helposti liian korkealle.

Kuvaa pystyy kyllä siirtämään projektoria kallistamalla, ja sen aiheuttama kuvan vinoutuma voidaan korjata tarvittaessa lähes kaikissa projektoreissa olevalla keystone-säädöllä, mutta tätä ei suositella, ei ainakaan kovin suuria korjauksia.

Ennen valkokankaan lopullista asennus tulisi varmistua siitä, mihin kohtaan projektorin kuva tulee asettumaan. Kankaan keskikohta ja alareunan paikka voidaan esimerkiksi merkitä tässä vaiheessa vielä maalarinteipillä ja siirtyä seuraavaksi itse projektorin asennukseen.


Projektorin paikoilleen

Projektorin etäisyys valkokankaasta määräytyy siis sen mukaan, minkä kokoinen kuvan pitäisi olla ja mikä on projektorin heittosuhde (heittoetäisyys).

Tyypillisesti projektori sijoitetaan katselualueen kohdalle tai sen taakse kattoon. Tähän löytyy erilaisia, myös säädettäviä kattotelineitä. Projektori kiinnitetään niihin ylösalaisin, ja kuvakin on tällöin väärin päin. Useimmissa projektoreissa on mahdollisuus kääntää kuva takaisin oikein päin. Projektoreita näkee sijoitettavan myös takaseinälle seinäkiinnikkeiden varaan, mikäli takaseinä ei ole kovin etäällä kuvapinnasta ja projektorin heittosuhde ja zoom tämän mahdollistavat.

Projektori voidaan sijoittaa myös suoraan pöydän tai tason päälle katselualueen kohdalle tai eteen.

Projektoreiden jäähdytystuulettimet voivat aiheuttaa jonkin verran ääntä, mikä voi häiritä, jos projektori sijaitsee katselualueen lähellä. Tästä on hyvä varmistua ennen projektorin hankintaa.


Johdotus

Projektoreissa on usein paljon erilaisia liitäntöjä. Kotikäytössä tarvitsee kuitenkaan harvemmin kytkeä muuta kuin virtajohto ja kaapeli kuvasignaalille. Tämä onkin usein projektorin asennuksen suurimpia haasteita. Harvalla on katossa valmiina sähköjä. Helpoimmin tämä hoituu johtolistan tai -kourun sisään piilotettavilla pitkillä johdoilla tai kaapeleilla – ainakin katto- ja seinäasennuksessa. Keskemmälle huonetta ja tason tai pöydän päälle sijoitettavan projektorin johdotus voi olla jopa haasteellisempi tehtävä.
Kuvasignaali tuodaan projektorille lähes poikkeuksetta hdmi-kaapelilla digitaalisessa muodossa. Koska kaapelivedot ovat usein pitkät (yli viisi metriä), on kaapelin laadulla suuri merkitys. Ja tässä ei puhuta nyt mistään kaapeleiden musta tuntuu -tieteestä. Jos hdmi-kaapelin pituudeksi tulee yli 10–15 metriä, joudutaan todennäköisesti käyttämään niin sanottua hdmi-toistinta (-repearter/-extender), joka vahvistaa signaalia ja mahdollistaa jopa 45 metrin kaapeloinnin.

Kuva voidaan siirtää projektorille myös langattomasti. Jossain projektoreissa (ainakin Epsonilla ja Optomalla) on sisäänrakennettu langaton vastaanotin ja erillinen lähetinyksikkö ohjelmalähteelle. Saatavana on myös erillisiä langattomia linkkejä, jotka kytketään lähtö- ja tulopäähän ja joiden välillä signaali siirtyy langattomasti. Niiden toimivuudessa on eroja, joten suosittelemme pysymään tunnetuissa merkeissä.

Kuvakooste:


Kuva seinälle

Seuraavaksi kytketään projektoriin virrat päälle, ja aloituskuvan jälkeen päästäänkin asetuksiin koskien projektorin sijaintia, kuvasuhdetta, kuvan kokoa, sijaintia ja geometriaa.
Kuvasuhteeksi valitaan siis 16:9, ja kuvan koko säädetään halutuksi.
Mahdollinen zoom-säätö kannattaa asettaa tässä vaiheessa keskikohtaan, niin säätövaraa on vielä myöhemmin halutulle korkeudelle ja kuvan muodolle.

Itse valkokangasta ei ole tosiaan vieläkään tarve kiinnittää ennen kuin kuvan tarkka sijainti ja koko saadaan kohdalleen.

Projektori tulisi siis valita ja sijoittaa siten, ettei sitä tarvitsisi kallistaa ylös- eikä alaspäin eikä etenkään kääntää sivulle. Kuva pitäisi saada heijastettua kuvapinnalle mahdollisimman suoraan.

Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Kuva saattaa esimerkiksi jäädä liian alas tai ylös.

Jos esimerkiksi projektorin etureunaa joudutaan kallistamaan ylöspäin, mikä on hyvin yleistä asennettaessa projektori pöydälle tai tason päälle, levenee kuva yläosastaan. Jos taas kattoasennuksessa projektoria joudutaan kääntämään alaspäin, levenee kuva alaosastaan. Sivusuunnassa käännettäessä kuva levenee joko oikealta tai vasemmalta.

Projektoreissa joissa on linssisiirto-toiminto (lens shift), kuvaa pystyy siirtämään sekä pysty- että sivusuunnassa ilman projektorin kallistamista tai kääntämistä.

Jos linssinsiirtoa ei ole, kuvan geometriavirhe joudutaan korjaamaan sähköisellä keystone-säädöllä (eli trapetsikorjauksella). Keystone-säädöllä kuvan reunat saadaan suoriksi. Keystone-korjaus (etenkin suurissa määrin) saattaa heikentää kuvan tarkkuutta.

Seuraavaksi asetetaan mahdollinen kuvan koko halutuksi projektorin zoom-toiminnolla.
Nyt kun kuvan paikka on kohdallaan, merkitään sen sijainti maalarinteipillä seinään ja voidaan siirtyä itse valkokankaan asennukseen.


Valkokangas paikalleen

Seuraavaksi kiinnitetään valkokangas ohjeiden mukaan.
Kiinteän kehyksissä olevan kankaan pystyy asentamaan itsekin, jos vain pora ja ruuvimeisseli pysyvät kädessä. Vähän kuin isoa taulua olisi asentamassa.

Toki jos tuntee hiemankaan epävarmuutta esimerkiksi betoniin porattaessa ja kiinnitysproppujen kanssa, niin työ kannattaa teettää ammattilaisella.
Tämä koskee erityisesti kattoon kiinnitettäviä, alas laskettavia kankaita. Olisi suotavaa, että ne pysyvät kiinni.

Valkokangas tulee asentaa ehdottoman suoraan, vaikka niiden mustat kehykset antavatkin tässä hieman säätövaraa, ja myös ehdottoman keskelle kuva-alaa Näin vältytään turhalta lisäsäätämiseltä.


Kuvan säätö

Kun kuva näkyy valkokankaalla, tarkennetaan se ensin teräväksi projektorin säädöllä (yleensä mekaaninen säätö lähellä optiikkaa). Tämän jälkeen voidaan uppoutua projektorin valikoiden syövereihin ja kuvan hienosäätöön. Kyseessä on vähän sama ilmiö kuin televisioidenkin kanssa: säädettävää ja valittavaa on niin paljon, että se saattaa jopa pelottaa useamman pois projektorin hankinnasta. Mutta ei hätää. Mitään ei voi saada rikki, ja aina löytyy myös apua.

Runsaista ja monipuolisista säädöistä on myös suuri hyöty. Niillä kuva saadaan optimoitua parhaalla mahdollisella tavalla katselutilan, käyttötarkoituksen ja omien mieltymysten mukaisesti.

Niille, joita lukuiset säädöt eivät kiinnosta, on projektoreissa yleensä myös valmiita esiasetuksia erilaisia käyttötarkoituksia varten sekä esivalintoja esimerkiksi katselutilan valoisuuden ja jopa seinien värin mukaan. Asetuksia kannattaakin kokeilla ja valita niistä itselleen paras.

Videoprojektoreissa on yleensä myös televisiosta tutut valoisuuden, kontrastin, värien, värikylläisyyden ja esimerkiksi tarkkuuden säädöt.

Videoprojektoreissa on nykyään tyypillisesti erittäin paljon erilaisia asetuksia, valintoja ja säätöjä. Runsaista ja monipuolisista säädöistä on myös suuri hyöty. Niillä kuva saadaan optimoitua parhaalla mahdollisella tavalla katselutilan, käyttötarkoituksen ja omien mieltymysten mukaisesti.

Tarkassa säätämisessä voi käyttää apuna tähän tarkoitettuja testi-dvd- ja -bluray-levyjä. Suositeltavia ovat esimerkiksi Disney WOW: World of Wonder, Digital Video Essentials: HD Basics ja Spears & Munsil High-Definition Benchmark. Myös Youtubesta löytyy säätämisen avuksi hyvää testikuvamateriaalia, esimerkiksi alla olevat:


Mistä kuva?

Yleisimmin projektorilla katsotaan elokuvia dvd- tai bluray-soittimilta. Ne on yleensä kytketty erilliseen av-vahvistimeen hdmi-kaapelilla. Tällöin kuva projektorille saadaan av-vahvistimen hdmi-lähdöstä. Soitin voidaan kytkeä myös suoraan projektoriin.

Periaatteessa myös tietokoneen, puhelimen tai tablettilaitteen kuva saadaan yhtä lailla näkymään helposti projektorin kautta – jopa langattomasti, jos projektorissa on tähän valmius (wlan tai wifi). Langattomalle kuvansiirrolle on erilaisia tekniikoita ja sovelluksia kuten Miracast, WiDi, AppleTV, Samsung AllShare ja Google Chrome Cast.

Projektoriin voi kytkeä suoraan minkä tahansa ulkoisen mediasoittimen, esimerkiksi Google Chromecast -sovittimen, jolloin projektorin kautta on helppo toistaa kaikkea verkkosisältöä vaikkapa Netflixistä, Youtubesta, Katsomosta, Yle Areenasta sekä omia videoita ja valokuvia puhelimesta tai pilvipalvelimilta.


Entä televisio-ohjelmat?

Videoprojektoreissa ei ole televisiovirittimiä, joten tv-lähetysten katsomiseksi tarvitaan ulkoinen laite, esimerkiksi vaikka vain digiboksi tai saman tien tallentava digiboksi. Onpa esimerkiksi Xbox-pelikonsoliinkin saatavana erillinen tv-viritin-lisälaite.

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että suurin osa tv-lähetyksistä on edelleen matalaresoluutioista (720 × 576), joten suuri kuva ei välttämättä ole niissä parhaimmillaan. Teräväpiirtolähetyksiä voi seurata kanavilla YLE HD, MTV HD ja Nelonen HD. Myös maksu-tv-operaattorit tarjoavat elokuvia hd-lähetyksinä. Yleisellä tasolla tv-lähetysten pitäisi siirtyä kokonaan hd-tasoiseksi vuonna 2020.

Videoprojektoriin saa helposti tv-lähetykset ulkopuolisella, vaikka tallentavalla digiboksilla.
Kuvassa HDThunder HD6500 V2, jossa on yhden teratavun kovalevy ja kaksoisvirittimet (suositushinta 389 euroa).


Myös ääni kuntoon

Ääni on tärkeä osa elokuvaa ja pelejä. Etenkin suurella kuvalla. Onkin oletettavaa, että videoprojektorin kanssa myös ääniosasto vastaa isoa kuvaa. Tämä tarkoittaa vähintään av-vahvistinta 5.1-kanavaisilla surround-äänillä, pääkaiuttimia, keskikaiutinta, taka-surround-kaiuttimia ja mahdollisesti vielä erillistä subwooferia. Erillisen av-vahvistimen kautta kulkee helposti niin musiikki kuin myös kuvasignaali useammaltakin laitteelta. Laadukkaita av-vahvistimia löytyy jokaiseen tarpeeseen aina 300 eurosta ylöspäin. Ja kaiuttimissa valinnanvaraa on vieläkin enemmän.

Ison kuvan kanssa myös äänen merkitys korostuu. Äänijärjestelmä on hyvä koota laadukkaan av-vahvistimen ympärille, ja äänenlaadun kannalta tärkein lenkki on kaiuttimet.
Kuvassa 7.1-kanavaisella Dolby Atmos -surround-prosessoinnilla ja automaattisella huonekorjaimella varustettu Denon AVR-X4200W -av-viritinvahvistin ja Euroopan vuoden 2016–2017 parhaaksi kotiteatterikaiutinsarjaksi valittu Dali Opticon 5.1.

Focal Sib Evo 5.1.2 -kaiutinsarjan pääkaiuttimissa on integroidut erilliskanavat Dolby Atmos -surround-äänelle. Kompaktin kokoiset kaiuttimet on helppo sijoittaa, ja kätevä jalusta toimii samalla myös seinäkiinnikkeenä. Pääkanavien kanssa identtinen keskikaiutin takaa hyvän stereokuvan ja selkeän elokuvien dialogin. Erillinen aktiivinen subwoofer toistaa matalataajuiset efektit voimalla. Sarja on valittu hiljattain vuoden 2017–2018 Euroopan parhaaksi kotiteatterikaiutinjärjestelmäksi (suositushinta 1 190 euroa).

Saksalaisen Hecon Ambient 5.1a -kaiutinsarja on hintaluokassaan eräs parhaista kuulemistamme valmissarjoista (suositushinta 749 euroa)

KEF T205 on 5.1-kaiutinjärjestelmä erittäin ohuilla kaiuttimilla. Kaiuttimet ovat paksuudeltaan vain 35 millimetriä. Erillisen aktiivisubwooferinkin syvyys on vain 177 millimetriä. Kaiuttimien mukana on sekä pöytä- että seinätelineet. Sarjan suositushinta on 1 649 euroa.

Dolby Atmos -surroundjärjestelmässä käytetään kuuntelijan yläpuolelle sijoitettavia, niin kutsuttuja korkeuskanavakaiuttimia. Moni tuskailee niiden asentamista, ja tarjolla onkin vaihtoehtoja, missä korkeuskanavat heijastetaan alhaaltapäin kattoon suunnatuilla, esimerkiksi pääkaiuttimien yhteydessä olevilla erilliskaiuttimilla.
Kuvassa Definitive Technology BP9020 -lattiakaiutin sisäänrakennetuilla aktiivisubwoofereilla (suositushinta 1 500 euroa parilta). Malliston kaiuttimiin on saatavana erilliset, kaiuttimien päälle suoraan integroitavat korkeuskanava-lisäkaiuttimet (Definitive A90, suositushinta 580 euroa parilta).

>>KUVA: Videotykit_tuotesijoittelu_KEF_T101

KEF:in T-sarjan T101-kaiuttimet soveltuvat matalan rakenteensa johdosta erinomaisesti Dolby Atmos -surroundjärjestelmässä kuuntelijoiden yläpuolelle sijoitettaviksi korkeuskanavien kaiuttimiksi (suositushinta 389 euroa parilta).


Asiantuntijan vinkit

Mika Hottinen Mareksoundista on myynyt, asentanut ja kalibroinut satoja videoprojektoreita.
Kysyimme häneltä neuvoja, mielipiteitä ja vinkkejä projektorin valintaan.


K: Lähtökohdat tykin valintaan? Mihin tulee kiinnittää huomiota?
V: Lähtökohtaisesti tuli miettiä mihin käyttöön projektorin on hankkimassa. Jos tarkoitus on satunnaisesti katsoa vaikkapa kotivideoita pärjää helposti edullisemmalla projektorilla. Jos elokuvat tai urheilu ovat sinun tai perheesi yhteinen intohimo ja harrastus on syytä valita hintaluokassaan suorituskykyisempi laite. Myös tilaan on syytä kiinnittää huomiota, että projektori toimii tarkoitetulla tavalla.

K: Aseta nämä tärkeysjärjestykseen: kontrasti, tarkkuus ja valovoima?
V: Ei voi mielestäni asettaa.

K: Miksi näin?
V: Hyvä projektorin kuva koostuu monen asian summasta. Tärkeysjärjestystä en ylläoleville asioille osaa laittaa, koska ne kaikki ovat osa hyvää kuvaa. Huoneen valoisuus, valkokangas ja katsottava materiaali määrittää, mikä on oikea tärkeysjärjestys. Resoluution näen omalla tavallani noista vähiten vaikuttavana, jos puhutaan Full HD ja 4K- materiaalien eroista. 4K- materiaali on toki upeaa kaikessa väriloistossaan, mutta laadukas Full HD -blu-ray taas voi resoluution puolesta olla vähintäänkin riittävää.

K: Mitä valkokangasta ja tykkiä suosittelet normaaliin 4 x 5 m olohuoneeseen jota ei saa aivan pimeäksi? Pääkäyttö on tv- ja bluray-elokuvien katselu ja joskus urheilua. Myös joskus pelejä (ajopelejä pääasiassa).
V: Esimerkiksi Epson EH-TW9300 on mielestäni yksi monipuolisimmasta projektoreista markkinoilla.Tasainen ja laadukas kuva todella suurella valoteholla takaavat monipuolisen käyttökokemuksen. Toimii upeasti leffassa ja pienen vasteajan myötä myös urheilussa ja peleissä. Valkokankaaksi esimerkiksi Grandview:n kehyskangas 120-tuumaisena tai moottorikangas.

K: Mikä on mielestäsi optimaalinen kuvan koko?
V: Vaikuttaa helpolta kysymykseltä mutta on monen asian summa. 4K- resoluution myötä kuva koko on taas kasvanut ylöspäin ja sekös leffaharrastajaa miellyttää. Kuitenkin pitää muistaa kohtuus kaikessa. Projektoreilla on omat rajoitteensa ja jos puhutaan normaalista olohuoneesta, missä on vaikkapa aikaisemmin mainittu Epson EH-TW9300, niin optimi kuva asettuu johonkin 110-140 tuuman kohdalle. Yleensä mitä laadukkaampi projektori, tila ja kangas, niin sitä isompi kuva saadaan tehtyä menettämättä kuvanlaatua.

K: Kuinka paljon valotehoa projektorissa tulisi olla elokuvien katseluun pimeässä/hämärässä huoneessa, jossa tykki sijaitsee 3,8 metrin etäisyydellä valkokankaasta ja kuvan koko on 150 tuumaa?
V: Kyseinen kuvankoko ei ”kuluttaja” projektoreilla onnistu aivan 3,8 metristä. 2,10 x zoomilla olevalla projektorilla kuvan saisi noin 4,5 metristä. Valoteho tuosta määrästä normaalilla valkokankaalla pitäisi olla +1500 lumenia. Markkinoilla on valotehoa nostavia kankaita, jolla pystytään entisestään nostamaan kuvan kokoa ja kirkkautta.

K: Kenelle LCD, kenelle DLP? Kumpi parempi?
V: LCD on helppo asentaa ja erittäin laadukas varsinkin hieman korkeammassa hintaluokassa noin. 2000 euroa ja ylöspäin. DLP- projektorilla saadaan pätevää kuvaa alemmissa hintaluokissa n. 1000-1500 euroa.

K: Paras edullinen projektorinne?
V: Sony VPL-HW45ES

K: Myydyin mallinne?
V: JVC DLA-X5500/ JCV DLA-X5900

K: Millainen projektori itsellä?
V: JVC DLA-X5500

K: Anna vielä muutama vinkki tykin asentamiseen ja säätöön?
V: Helpoimmalla päästään kun asennetaan projektori valkokankaan keskikohtaan. Muista mitata valkokangas, niin että halutulta heittomatkalta saadaan varmasti riittävän iso kuva. 150 tuuman kangas ei ole kiva, jos todellinen kuvan koko on 120 tuumaa. Vältä keystonea ja dynaamisia kuvamoodeja.


Esitimme samat kysymykset myös neljälle muulle alan erikoisliikkeelle.
Katso heidän vastauksensa nettijatkosta


Heittoetäisyyden laskentaa

Jos heittoetäisyydet, kuvasuhteet, katseluetäisyydet ja valovoimat kiinnostavat enemmänkin, niin suosittelemme tutustumaan englanninkielisen www.projectorcentral.com-verkkosivun Projection Calculator Pro -online-laskuriin, joka näyttää eri projektorien mahdollistamat kuvakoot eri heittoetäisyyksiltä, arvion sopivasta katseluetäisyydestä, kuvan kirkkauden, suosituksen katselutilan valaistuksen tasosta ja paljon muutakin. Laskuri ei ole ihan selkeimmästä päästä käyttää, mutta suosittelemme tutustumaan, jos aihe hiemankaan kiinnostaa. Sivustolla myös todella paljon muutakin tietoa aiheesta.

Projection Calculator Pro -online-laskuri laskee ja näyttää projektorien mahdollistamat kuvakoot eri heittoetäisyyksiltä ja zoom-asetuksilla, kuvan sijainnin suhteessa projektorin korkeuteen, arvion sopivasta katseluetäisyydestä, kuvan kirkkauden, suosituksen katselutilan valaistuksen tasosta ja paljon muutakin.
Ohjelma on aavistuksen monimutkainen käyttää eikä välttämättä sisällä kaikkia markkinoilla olevia uusimpia malleja, mutta se antaa todella paljon tietoa. Ohjelma löytyy osoitteesta www.projectorcentral.com/projection-calculator-pro.cfm

Projektorivalmistajien omia heittoetäisyys- ja kuvakoko-laskureita:
www.epson.fi/lens-distance-calculator
www.optoma.co.uk/distancecalculator/
projectorcalculator.benq.com/


Sanastoa

1080i/p: Näytetäänkö kuva kokonaan kerralla lomittamattomana (p=progressive) vai lomitettuna (i= interlaced). 1080p tarkoittaa progressiivista kuvaa, jossa jokainen filmin "ruutu" piirretään kokonaisena näytölle, kun taas 1080i tarkoittaa, että joka toisesta kuvasta näytetään vain parilliset ja joka toisesta parittomat rivit (mutta, niin nopeasti ettei silmän pitäisi huomata mitään lomitusta tapahtuneen).

3LCD: LCD-näyttötekniikka, missä käytetään kolmea nestekidepaneelia: yhtä kullekin päävärille.

4k: Näyttötarkkuus, jossa kuvapisteiden määrä on 4 096× 2 160. Käytetään usein myös termin UHD (Ultra High Definition) kanssa, vaikka itse asiassa niiden tarkkuus on hieman erilainen (kts. UHD).

Aspect ratio: Katso kuvasuhde.

DLP: Digital Light Prosessing. Näyttötekniikka, jossa kuva muodostetaan pieniä peilejä sisältävällä mikropeilipaneelilla.

Dolby Atmos: Digitaalinen tilaääniformaatti, missä on erilliset korkeuskanavat.

Full HD: Näyttötarkkuus, jossa kuvapisteiden määrä on 1 920 x 1 080.

Gain: Valkokankaan valon heijastumista kuvaava suure.

HD Ready: Näyttötarkkuus, jossa kuvapisteiden määrä on 1 280 × 720.

HDMI: Yleisin tapa äänen ja kuvan digitaaliseen siirtoon ja kytkentään.

Heittoetäisyys (-suhde): Projektorin tuottaman kuvan koko suhteessa projektorin etäisyyteen kuvapinnasta.

Input lag: Katso toistoviive.

Keystone-korjaus: Kuvan perspektiivin korjaus (kuva levenee joltain laidaltaan, jos kuva heijastetaan vinossa kuvapintaan nähden).

Kontrasti: Kuvan vaaleimman ja tummimman kohdan välinen suhde.

Kuvan koko: Tyypillisesti tuumissa ilmaistava kuva-alan halkaisija kulmasta kulmaan. Voi tarkoittaa myös leveyttä ja korkeutta.

Kuvasuhde: Kuvan muodon suhde: leveyden suhde sen korkeuteen. Laajakuvassa 16:9, normaaleissa tv-lähetyksissä 4:3.

LCD: Liquid Crystal Display -näyttötekniikka, missä kuva muodostetaan valoa läpäisevien nesteessä kelluvien kiteiden avulla.

Led: Light Emiting Diode -energiatehokas valolähde.

Lens Shift: Katso linssin siirto.

Linssin siirto: Mekaaninen tapa siirtää kuvaa pysty- ja/tai vaakasuunnassa suhteessa linssiin.

Luumen: Valotehon (-voiman) yksikkö. Valon voimakkuus tietylle etäisyydelle ja pinta-alalle.

Luminanssi: Valon kirkkaus, yksikkö kandela (Cd). Myös Nit tai Fl (Foot Lambert).

Natiiviresoluutio: Kuvan muodostavan kuvakennon tai -paneelin kuvapisteiden todellinen määrä.

Nit(s): Luminanssista käytetävä yksikkö.

Offset: Kuvan sijainti korkeussuunnassa suhteessa linssin keskipisteeseen ja kuvan korkeuteen.

Rec 709: Kuvan värimallin eräs standardi.

Resoluutio: Kuvan tarkkuus, kuvapisteiden määrä.

Skaalaus: Kuvan koon muutos, kuvapisteiden laskennallinen muutos natiiviresoluutiosta poikkeavaksi.

Throw distance (-ratio): Katso heittoetäisyys (-suhde)

Toistoviive: Viive kuvan toistamisen ja sen sisääntulon välillä.

Trapetsikorjaus: Katso keystone-korjaus.

UHD (Ultra HD): Näyttötarkkuus, jossa kuvapisteiden määrä on 3 840 × 2 160 eli neljä kertaa niin paljon kuin Full HD -näyttötarkkuudessa.

Valoteho: Valolähteen (projektorin lampun) tuottaman valon voimakkuus tietylle etäisyydelle ja pinta-alalle.

Värivaloteho: Normaalisti valoteho mitataan valkoisella valolla. Värivaloteho tarkoittaa valon voimakkuutta myös eri pääväreillä.

Zoom: Linssin/objektiivin säätö, jolla kuvan kokoa voidaan muuttaa tietyissä rajoissa.


Yhteistyössä:


Jutun tuotemerkit/edustajat:
BenQ: www.benq.fi
Denon: www.denon.fi
Epson: www.epson.fi
Focal: www.kruunuradio.fi
Grandview: www.highendstudio.fi
HDthunder: www.hdthunder.fi
KEF: www.highendstudio.fi
Heco: www.hifitalo.fi
Optoma: www. highendstudio.fi
Supra kaapelit: www.hifi.fi
One For All: www.avkomponentti.fi