Pääkirjoitus – Voisin jopa hankkia soundbarin

Soundbar-kaiutin, tuo vihoviimeinen äänenlaadun tappaja. Näinhän äänenlaatua arvostavat tiedotusvälineet ja toimittajat ovat usein soundbar-kaiuttimiin suhtautuneet. Allekirjoittanutkin.

Soundbar-kaiuttimien laatu ja ääni ovat kuitenkin parantuneet – kiitos varmaan digitaalisen signaalinkäsittelyn. Ja vaikka toki televisioidenkin äänenlaatu on parantunut, niin niiden omat kaiuttimet eivät vain fyysisesti pysty tuottamaan kovin vaikuttavaa ja täyteläistä äänentoistoa. Etenkään elokuvia ajatellen, missä äänellä on iso merkitys.

Nykyajan soundbarit voivat tuoda toistoon ulottuvuuden, jota televisio ei yksin voi tarjota. Tilaääni, erillinen subwoofer ja takakaiuttimet – tai niiden virtuaaliset vastineet – tekevät katselusta selvästi aiempaa immersiivisempää. Koettavaa ei tarvitse liioitella: soundbar ei muuta olohuonetta oikeaksi kotiteatteriksi, mutta välimatka on lyhentynyt, ääni voi olla yllättävän vaikuttava ja monelle se riittää.

Ja yhtä lailla monet soundbar-kaiuttimet toimivat myös musiikin kuuntelussa samalla tavalla kuin stereoyhdistelmät aikoinaan – jos nuorempi sukupolvi sellaista laiteryhmää edes tunnistaa.
Nyt testaamamme soundbarit soivat musiikillakin yllättävän hyvin, ainakin taustakuuntelussa ja parhaissa jopa hieman tavoitteellisemmassa kuuntelussa. Musiikillakin kannattaa käyttää soundbarien elokuva-äänitilaa tai vastaavaa. Ääni leviää tasaisesti koko tilaan ja täyttää olohuoneen vaivattomasti ilman erillisiä laitteita tai sijoitusratkaisuja.

Soundbarit ovat siis helppo ratkaisu moneen tarpeeseen. Niitä on helppo käyttää ja ne vievät vähän tilaa. Harva haluaa rakentaa olohuoneeseen monen erilliskaiuttimen kotiteatterikokonaisuutta saati edes erillistä stereojärjestelmää, mutta moni haluaa selvästi paremman äänen kuin mihin televisio pystyy. Ja samalla hoituu musiikin toistokin. Tässä tehtävässä testin soundbarit ovat omiaan.

Teppo Hirvikunnas
Päätoimittaja