Kuolleeksi luultu tekniikka tekee hyvää jälkeä Quadin uudessa putkitoimisessa VA-One-vahvistimessa.

Vinyylilevyjen kasvavaa suosiota ihmetellessä jää huomaamatta se syvempi ja sinänsä hämmästyttävä seikka, että äänentoistossa on otettu laajemminkin uusiokäyttöön jo kertaalleen vanhentuneeksi ja kelvottomaksi tuomittua tekniikkaa.
Vinyylilevyjen ja niiden vanavedessä levysoittimien uusi tuleminen on ajankohtainen esimerkki, mutta vielä parempi on yli sata vuotta vanhaan tekniikkaan nojaavat putkivahvistimet.
Neljänkymmenen vuoden kuivan kauden jälkeen ne alkoivat yleistyä 1990-luvun alussa. Nykyään kukaan asiaa seuraava ei enää ihmettele tai kyseenalaista niitä. Uusia ilmestyy markkinoille tasaisena virtana.
Millä muulla tekniikan alalla olisi tapahtunut vastaavaa? Ja miksi näin on käynyt? Siksikö, että kun äänentoistossa tekninen innovaatio on lähes mahdotonta, jäljelle jää kuol-leiden tekniikoiden jäljittely? Parempi selitys on, että vanhaksi leimattu tekniikka yksinkertaisesti on edelleen täysin kuranttia tekniikkaa. Audiovahvistimissa tyhjiöputki on kelpo väline signaalin jännitevahvistukseen siinä missä puolijohteetkin, joissakin suhteissa jopa parempi.
Toisaalta yksikään tutuista, tyypillisesti insinöörien esittämistä vastaväitteistä – huono hyötysuhde, epäluotettavuus, säröt, suuri antoimpedanssi, putkien saatavuus – ei enää vakuuta: pienitehoisten putkivahvistimien lämmöneritys on epäolennaista, putkien epäluotettavuus pelkkä myytti, säröt ja antoimpedanssit aivan riittävän hyvällä tasolla, putkia on tarjolla enemmän kuin koskaan.
Halvat transistorit mahdollistivat massatuotannon. So what?
Sen sijaan putkitekniikalla on puolellaan etuja, joista ehkä tärkein on, että niiden myötä tehot siirtyvät taas sinne, missä niiden kuuluukin olla: kaiuttimiin! Ei wattien vaan desibelien herkkyyden muodossa.
Yksi modernin (1950-luvulta eteenpäin) hifitoiston järjettömyyksistä ovat epäherkät kaiuttimet, joista pitää kaivaa äänen rippeitä monisatawattisilla transistorivahvistimilla. Putkivahvistimien perässä herkät laajakaista- ja torvikaiuttimet ovat rynnineet voimalla hifimarkkinoille, nekin edustaen tekniikkaa ennen toista maailmansotaa.

Kompaktin VA-Onen takapaneelista löytyvät liitännät: yksi linjatason analoginen rca-tulo sekä digipuolen optinen ja koaksiaalinen tulo sekä asynkroninen usb ja kaiutinlähdöt. Mukana on myös antenni langatonta tiedonsiirtoa varten sekä liitäntä verkkovirralle.

Toinen putki-integroitu 70 vuoteen
Putkivahvistimet voivat olla järeitä vuorovaihepelejä (esimerkiksi VTL:n 1 200-wattiset) tai 1,5-wattisia single-ended-hienostelijoita (esimerkiksi 45-triodilla tehdyt SETit), mutta tyypillisesti tehot liikkuvat 10:n ja 50 watin välillä. Riittävän herkillä kaiuttimilla se on aivan riittävästi käytännöllisiin tarkoituksiin.
Quadin uusi integroitu putkivahvistin VA-One potkii ulos 15 wattia (kuuteen ohmiin ja 12 wattia kahdeksaan tai neljään ohmiin) molempiin kanaviin. Esimerkiksi 93 desibelin kaiuttimilla sillä pääsee 105 desibelin äänenpaineisiin. Vastaavasti 83 desibelin kaiuttimilla tehontarve olisi ollut 120 watin luokkaa.
Putkivahvistimiin Quadilla on aina ollut intiimi suhde – olihan sen yksi ensimmäisistä hiteistä nyt legendan asemaan noussut Quad II -putkipääte vuodelta 1953. Tämä kansan kielellä ”tolppakakkoseksi” tituleerattu vahvistin on kuitenkin ollut Quadille aikamoinen vuori kiivettäväksi.
Vuonna 1993 Quad palasi aiheeseen julkaisemalla Quad II-forty -putkipäätteen (mono) ja sille pariksi putkietusen (QC-twentyfour). Myöhemmin samaa sarjaa jatkoi Tim de Paravicinin suunnittelema 25-wattinen Quad II Integrated -putki-integroitu, Quadin ensimmäinen dioditasasuuntauksella, kahdella parilla KT66-putkia, pienellä takaisinkytkennällä ja Paravicinin suunnittelemilla päätemuuntajilla. Oma arvioni on, että tärkeämpi esikuva VA-Onelle on kuitenkin ollut viime vuoden satoa oleva putkitoiminen kuuloke-/esivahvistin PA-One.

Klassista Quad-tyyliä noudattavassa ja ”pienikokoiset laitteet pakattuna täyteen kovaa tekniikkaa” -filosofiaa mukailevassa VA-Onessa on myös ulkonäöllisesti jotakin vetoavaa.

Uutta ja vanhaa
Ajat ovat muuttuneet tolppakakkosen ajoista. Nykyään kukaan ei katso kieroon, jos vahvistinta
pidetään kirjoituspöydällä (tietokoneen vieressä), sivupöydällä tai hyllyssä. Putkivahvistimet päätemuuntajakoppeineen saattavat kyllä olla isoja ja painavia, mutta VA-One vie pöydän pinnalta vain 18 x 33 senttimetriä kokoisen tilan ja painaakin vain 10 kiloa.
Integroidulta pöytävahvistimelta vaaditaan nykyään muutakin kuin perinteistä stereovahvistusta. Siksi VA-Onessa on 24 bitin ja 192 kilohertsin asynkroninen usb-da-muunnin kahdella optisella ja yhdellä koaksiaalisella digisisäänmenolla. Lisäksi siinä on bluetooth aptx langatonta yhteydenottoa varten.
Analogisille ohjelmalähteille on yksi rca-pari, ja se kertoo, missä tämän vahvistimen painopiste on.
Etupaneelin motorisoitu voimakkuudensäädin tottelee mukana tulevaa kauko-ohjainta, ja kuulokkeille on oma lähtönsä. Eli moderniin musiikin kuunteluun kaikki olennainen on, mutta ei sen enempää.
Ulkonäkö? Quadilla on aina ollut lievästi jakomielinen suhde vahvistimiensa designiin, mikä näkyy myös VA-Onessa: halu valmistaa teknisen näköisiä laitteita vahvan teknisen osaamisen korostamiseksi mutta samalla yritys istuttaa laitteet olohuoneen sisustukseen jää hieman kömpelöksi, perienglantilaiseksi tyylittelyksi.
Toisaalta Quadin ”pienikokoiset laitteet pakattuna täyteen kovaa tekniikkaa” -tyylissä on jotakin vetoavaa, semminkin kun se tarjoillaan vanhahtavassa mattapintaisessa Lancasterin-harmaassa väriasussa. Klassista Quadia siis.

Going strong
Piuhat kiinni ja kuuntelemaan, kaiuttimina ranskalaiset laajakaistat, joiden herkkyydeksi ilmoitetaan 96 desibeliä watilla ja nimellisimpedanssiksi 11 ohmia (VA-Onen lähtö on kuusi ohmia).
Käynnistettäessä (virtakatkaisin toimii jämptisti kuten muutkin painikkeet) pitää odottaa hetki vahvistimen valmistaessa itseään kuunteluun. Valmis se on silloin, kun valo pysähtyy bluetooth-nappulan ylle. Quadin suosituksen mukaisesti annoin koneen lämmetä vielä 15 minuuttia.
Ensimmäisessä kokeessa äänilähteenä oli analogisesti VA-Oneen kytketty cd-soitin/dac-yhdistelmä ja verrokkina sama soitin/pyöritin digitaalisesti kiinni VA-Onen Crystal CS4398 -dacissa.
Erojen kuuleminen dacien välillä ei ole helppoa, kun tasotkin pitää tasata vain korvamääräisesti, mutta jos jotakin pitäisi sanoa ja spekuloida, Quad VA-Onen da-muunnin tarjosi soinniltaan samantyyppistä (myös vasteen molemmissa päissä) mutta riisutumpaa ja ikään kuin tiukemmin määriteltyä ääntä verrokin äänen ollessa himpun aktiivisempi ja elävämpi, vaikkakin lievästi häilyvämpi.
Kolmas ja antoisampi koe käsitti klassista putkivahvistinkuuntelua verrokkina oma 12-wattinen 6V6-vahvistin Tungsramin 1950-luvun nos-putkilla ja lähdemateriaalina sekalainen otos rytmimusiikkia sekä taidemusiikkia eri kokoonpanoissa. Nyt pelissä ovat mukana esiasteen läpinäkyvyys, päätemuuntajien laatu ynnä muut, joissa kyllä on eroja putkivahvistimien välillä.
Ensimmäiseksi havahduin VA-Onen äänen puhtauteen, vaikutelmaan hiljaisesta taustasta, josta musiikki kumpuaa. Ominaisuus antaa äänelle tietyn hienouden tunnun, jota säestää muuten vahva ja voimakas esitystapa. VA-One ottaa poikkeuksellisen hyvin kiinni äänen alukkeisiin eikä jää hidastelemaan siitä eteenpäinkään. Bassotoisto on niin ikään vahvaa ja löysäilemätöntä, ylimmät oktaavit ilman ylimääräistä lämpöä. Äänikuva ei ole SET:mäisen syvä, niin kuin se ei ole ollut yhdessäkään kuulemassani EL84 PP -vahvistimessa, mutta mikä tärkeintä, vahvistin ei puhalla ääneen aiheetonta ilmavuutta. Sanalla sanoen: pidän!
Verrokki? Hyvin selvisi sekin. Ehkä hieman kalpeampi sointi, mikä kertoo VA-Onen mainiosta bassotoistosta.

Yhteenveto
Quad on oikeassa. VA-One on vahvistin moderneille musiikinkuuntelijoille, joille älypuhelin, tablettilaite tai tietokone ovat käyttökelpoisia musiikkisoittimia, mutta jotka samalla tuntevat vetoa putkien retrohenkisyyteen.
Markkinoilla on liuta vastaavia EL84-integroituja (esimerkiksi Leben CS300, Manley Stingray, WLM Minueta, Leben CS300X, Yarland FV-34B, Shindo Montille ja niin edelleen), mutta erittäin hyvän vertailukohdan tarjoaa tässäkin lehdessä numerossa 3/2017 kokeiltu Luxman SQ-N10.
Molemmat ovat kompakteja pöytävahvistimia, hinnassa on 100 euron ero Quadin hyväksi, Luxman näyttää asteen tyylikkäämmältä, Quadissa on bluetooth sekä kolme digitaalista ottoa mutta vain yksi analoginen, Luxmanissa on kolme analogista ottoa eikä lainkaan digitaalista, Luxmanissa on riaa-aste levysoittimelle, Quadissa ei, molemmissa on kuulokelähtö, Quadista puuttuu Luxmanin sävynsäädöt, Quadin tehot ovat 15 wattia kuuteen ohmiin Luxmanin 12 watin sijaan. Tuosta voi valita mieleisensä käyttötarpeen mukaan.
Äänenlaatua on mahdoton luotettavasti verrata yli ajan, ja lopputulos joka tapauksessa riippuu myös kaiuttimista, mutta molemmat kokeilleena sen voi sanoa, että kumpikin vahvistin kykenee lähes virheettömään, ei vanhahtavaan putkiääneen, jonka sulosointuisuutta transistorivahvistimista usein puuttuu.
Quad VA-One on korkeatasoinen, jämäkkä putkivahvistin päättäväisellä ja bassoissa uskottavalla, ylös asti soljuvalla äänellä.

Quad VA-One
Hinta: 1 880 €
Edustaja: Audelec
Lisätiedot: www.audelec.fi & www.quad-hifi.co.uk
Tehot: 2 x 15W (6ohm), 2 x 12W (8/4ohm)
Ilmoitettu vaste: 20 Hz – 50 kHz
THD: 0,50 %
S/N-suhde: 90 dB
Ottoimpedanssi: 50 kOhm
Otot: 1 x rca, 1 x opt, 1 x koaks., 1 x usb B, Bluetooth (aptX)
Annot: 1 x kaiutinliitäntä, 1 x 6,3mm kuulokeliitäntä
Putket: 1 x ECC83, 2 x ECC82, 4 x EL84EH
Paino: 10,8 kg

Artikkeli on lyhennelmä AVPlus-numerossa 6/2017 ilmestyneestä testistä.
TEKSTI: Kari Nevalainen KUVAT: Valmistaja