Testissä Emotiva XPA-1 Gen2 – kotiteatterivahvistin – tehojen magiaa

Huolimatta logojen ja kirjoitusten hiukan erikoisesta ulkoasusta, Emotivan design on tiukka ja elegantti. Muun muassa virtanäppäin muuttuu painettaessa oranssista siniseksi. Räkkikiinnittimet ovat saatavana lisävarusteena, mutta varoituksen sana on paikallaan: XPA-1 Gen2 kuumenee huomattavasti A-luokassa toimiessaan!

Ensimmäisenä kokeiluvuorossa

Kaiuttimien, prosessorien, da-muuntimien ynnä muiden lisäksi Emotivalla on valikoimassaan reilusti toistakymmentä vahvistinta. Kalliimmassa X-sarjassa niitä on kymmenen, ja joukon kärjessä koreilee referenssitason päätevahvistin XPA-1 Gen2. Nimensä mukaisesti vahvistin on jo ehtinyt toiseen sukupolveensa.
Kyse on pohjimmiltaan melko tavanomaisesta ja koetellusta vahvistinratkaisusta: suuri ja raskas, rakenteeltaan täysin balansoitu tehoaste keskelle pystysuoraan sijoitetulla rengassydänmuuntajalla, rivillä virtalähteeseen mukautettuja kondensaattoreita ja useilla, suoraan vaikuttaviin jäähdytysripoihin kiinnitetyillä bipolaari-transistoreilla. 
Toisen sukupolven XPA-1 on mitoiltaan ensimmäistä kookkaampi. Teholukemat ovat nousseet viidestä sadasta kuuteen sataan wattiin kahdeksan ohmin impedanssiin mitattuna. Piiriratkaisua on muutettu niin, että käyttäjä voi itse valita klassisen A/B-toimintaluokan tai puhtaan A-luokan väliltä. Jälkimmäinen vaihtoehto tarjoaa jopa 60 wattia tehoa puhtaassa A-luokassa kaikkine etuineen ja haittoineen, joita hyötysuhteeltaan alhaisiin kytkentöihin liittyy.

Takapuoli on selkeästi samassa linjassa sisuskalujen kanssa. Ainoa huomautuksen aihe on etäällä toisistaan olevat kaiutinkaapeleiden naparuuvit (miinusnavat vasemmalla ja plussat oikealla). Muuten kaikki on varsin järkeenkäypää.

Polttaa!

Emotiva ei suuremmin lämpene perinteisessä A/B-luokassa toimiessaan. A-luokassa tilanne on täysin eri. Siihen asti niin viileät päätehirmut muuttuvat välittömästi niin tulikuumiksi, että jo pelkkä koskettaminen tuntuu ikävältä.
Suunnittelija Lonnie Vaughnin mukaan tämä kuuluu vahvistimen normaaliin toimintaan. A-luokan vahvistinpiiri kehitettiin niiden hetkien hienosäätöön, jolloin puhtaasti musiikki näyttelee pääosaa. Kun sitten ohjelmamateriaali vaatii enemmän tehoja kuin kuusikymmentä wattia vaikkapa kotiteatterikäytössä, XPA-1 siirtyy A/B-luokkaan ja tarjoaa jopa kymmenkertaisen määrän watteja.
"Siirtymä tapahtuu ehdottoman saumattomasti, eikä kuuntelija huomaa mitään", rauhoittelee Vaughn luottavaisena leveällä amerikanenglannilla opetusvideollaan.
No, pian se nähdään, tai vähintäänkin kuullaan.

Yli 170 ampeerin virranantokyvyllään XPA-1 on varsin pystyvä vahvistin lähestulkoon mille kaiuttimille tahansa. Maltilliset lukemat yhdessä ohmissa johtuvat suojapiirien aktivoitumisesta. Muuten XPA-1 on melkoisen hurja voimanpesä.

Ulkoisesti

Mustia neliskanttisia laatikoita virtakytkimellä ja näytöllä etulevyssä on näissä testeissä nähty aiemminkin. Emotiva XPA-1:n muotoilu ei ole vallankumouksellista, mutta joitain persoonallisia yksityiskohtia siinä on. Logo on paksu ja amerikkalaisittain huomiota herättävä. Käytetty kirjasintyyppi on niin sanotusti ylellinen.
Näyttö on ylimitoitettu siihen nähden, että sen tarkoitus on vain ilmoittaa sinisellä ledipalkilla, kuinka paljon virtaa vahvistimesta otetaan kullakin hetkellä. Vaatimaton VU-mittari olisi saattanut olla tyylikkäämpi. Käyttäjä voi valita, alkaako ledipalkki vasemmalta vai oikealta vai onko se kokonaan pois päältä. Tämä on käytännöllinen yksityiskohta silloin, kun pääte halutaan asettaa pystysuoraan tai kun haetaan symmetristä visuaalista ilmettä.
Sarjanumerolle on etulevyssä pieni kaiverrettu levy, jonka ideaa on vaikea ymmärtää. Painoon nähden päätevahvistimen koko on asiallinen, mutta pari kantokahvaa etulevyssä ei olisi haitannut. Ei myöskään paksumpi kansilevy.

Etupaneelin takaa löytyy tuhti rengassydänmuuntaja. Pystyasennus ja suojaus tähtäävät siihen, että se aiheuttaisi mahdollisimman vähän magneettista häiriötä ympäröiville komponenteille. Vahvistinasteet ovat sivuilla, mikä mahdollistaa myös sisäisesti hyvän painojakauman.

Takaosassa

Vahvistimen takalevyssä on kullatut rca- ja xlr-liittimet. Kytkimellä valitaan, kumpaa haluaa käyttää. Toimintaluokan (A/B tai A) valinta tapahtuu etulevystä. Harvoin näkee yhtä etäälle toisistaan sijoitettuja naparuuveja. Maahantuoja lähetti vahvistimen mukana kaiutinkaapelit, joissa kaapelin plus- ja miinusliittimien välille jää riittävän pitkät haarat. Selitys naparuuvien sijainnille on topologiassa: pääteasteen osat laitteen sisällä on sijoitettu mahdollisimman lähelle vastaavan napapisteen lähtöä. Tässä rakenneratkaisussa miinus ja maa eivät ole samassa. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos aikoo esimerkiksi kytkeä subwooferin linjatason liitännästä XPA-1-pariin. Se onnistuu, mutta ei tavanomaisella tavalla.

Hatarampiakin rakenteita on nähty. Pystyyn asennetut vahvistinasteet mahdollistavat hyvän jäähdytyksen ja ilmanvaihdon. Leveälle asennetut naparuuvit taas takaavat lyhyimmän signaalitien. Kondensaattorien sijoitus keskellä on juuri XPA-1:lle räätälöity ratkaisu. Siistiä ja sievää.

Kuuntelua

Verkkohurina kuuluu heikosti, jos asettaa korvan kiinni kaiuttimen diskanttielementtiin laitteen ollessa on tyhjäkäynnillä. Musiikin soidessa hurinataso ei kuitenkaan kuulu kuuntelupaikalle. Hiljaiset musiikin jaksot toistuvat hiljaisina. Jos käytössä on herkempiä kaiuttimia kuin testissä ollut Dynaudio Contour 60 (88 desibeliä), kannattaa hurinan tasosta varmistua ennen ostopäätöstä. Suurempi mielenkiinto koskee kuitenkin sitä, minkälaista ääntä XPA-1-päätteet tuottavat yleisesti ottaen, ja sen tarkastelemiseen laajakaistainen Contour 60 on optimaalinen suurennuslasi – kuten myös sen, onko A/B- ja A-toimintaluokan välillä äänellistä eroa.
Releohjattu tehoaste kestää muutaman sekunnin käynnistyä. Kun sininen ledipalkki käy kerran tapissa, on vahvistin niin sanotusti hereillä.
Kuuntelut aloitettiin päätteen toimiessa A/B-luokassa. Pelko siitä, että vahvistin päästäisi siirappista Jenkki-ääntä, jossa on ylimääräistä lihaa vähän siellä ja täällä, osoittautui nopeasti perusteettomaksi. XPA-1:llä ei ole jaloissaan raskaat motskaribuutsit vaan pikemminkin melko tiukasti solmitut sprintterin tossut. Rytmikuviot toistuivat hienosti. Kuuntelija pystyi helposti erottamaan, onko bassorummun kalvo tiukka vai löysä ja onko pedaalissa on huopa- vai puunuija. A/B-luokan Emotivella olikin hauska kuunnella nopeatempoista ja voimakasta musiikkia.
Emotiva & Dynaudio -yhdistelmä innostaa kokeilemaan todella sottaista rutistusta Tonbruketin, Esbjörn Svensson Trion ja John Scofieldin muodossa. Basisti Dan Berglundin ja rumpali Magnus Öströmin yhteistyön ollessa voimakkaimmillaan XPA-1:n siniset ledipalkit eivät olleet edes puolivälissä, vaikka pökköä pantiin pesään oikein kunnolla. Emotiva XPA-1:n kanssa ei tarvitse pelätä leikkaavan vahvistimen tuottamia ikäviä säröääniä.
Testin ensiharjoitus lisäsi entisestään uteliaisuutta Emotivan suorituskykyä kohtaan. Syntyi ajatus verrata Emotivaa samoilla musiikkinäytteillä keskitason av-vahvistimeen, kun sellainen sattui olemaan vapaana laitetelineessä.

Lisää eroja

Tulos oli mielenkiintoinen. Av-vahvistin toi esiin lisää eroja, eikä niitä ollut ollenkaan vaikeata tunnistaa: ääni muuttui tummaksi paahdetusta espressosta kevyeen gelato-jäätelöön, jos asian haluaisi ilmaista italialaisittain.
Av-vahvistimella kyllä kuulee samalla tavoin sen, ketkä soittavat, mutta soittajat kuulostavat astetta hennomilta ja äänessä on sekaannusta enemmän kuin Emotivan päätteen kanssa. Esityksestä puuttuu paino. Basisti ja rumpali astuvat kohdevaloista takaisin varjoon. Äänen sinkoutuminen ja suuruus äänitystilassa eivät myöskään tule esiin samalla tavalla kuin monopäätteillä. Ero käytettävissä olevassa tehossa on ilmeinen, mutta on kaksi muutakin tekijää, jotka saattavat selittää sointierot.
Monopääte tarkoittaa sataprosenttista kanavaerotusta. Se taas tarkoittaa ehdottoman kolmiulotteista äänimaisemaa. Vaikutus on selvästi kuultavissa. Toinen tekijä on balansoitu kytkentä (xlr-liitäntä), mikä yhtäältä merkitsee häiriöistä siivottua musiikkisignaalia ja toisaalta kuusi desibeliä laajempaa dynamiikkaa. Dynamiikan parannus oli myös helppo kuulla. Sen voi myös desibelimittarilla todentaa, jos epäilee korviensa puolueettomuutta.
Seuraavaksi kokeilun kohteeksi joutui etulevyn pieni kytkin. Napsautus vasemmalle ja vahvistimen tehoaste hyppää AB-toimintaluokasta puhtaaseen A-luokkaan – ja jännitys tiivistyy.

Tällä vivulla vaihdetaan A-luokasta A/B-luokkaan. Sen alle sijoitettu sarjanumerolaatta on hiukan omituinen ratkaisu.

Asian ytimessä

A/B-luokassa XPA-1:t toistavat ääntä pirteästi ja kontrolloidusti. A-luokassa toiston reipas luonne säilyy kyllä, mutta jokin saa kuitenkin valitsemaan näytteeksi suloiselta ja makealta kuulostavia vokaalimusiikkiäänitteitä. Diana Krall laulamassa balladeja flyygelin takana, Joni Mitchellin Blue-klassikko sekä Beyoncén uusin levy Lemonade. Viimeksi mainittu on saatavana mqa-tiedostona Tidalilta, ja sen ensimmäiset sävelet saavat ihon menemään kananlihalle mielihyvästä. 
Musta tausta on vieläkin mustempi, ja lauluäänet kuulostavat entistäkin kultaisemmilta kuin AB-luokassa. Näistä huolimatta teki mieli vaihtaa nappulapoika uudelleen myskihärkään. Ehkä syy oli kuunteluhuoneen lämpötilassa, joka nousi A-luokassa tuliseksi kuumenneen vahvistimen myötä.
Loppupäätelmä luokkien vertailusta voisi olla, että XPA-1:t soivat todella houkuttelevasti, voimakkaasti ja kolmiulotteisesti jopa A/B-luokassa. Tai että ne soivat hieman kuivemmin ja hieman vähemmän kolmiulotteisesti A/B-luokassa. Tai että pääteaste on optimoitu A-luokalle, mutta A/B-luokka ei jää kauaksi jälkeen. Toisinaan oli vaikea kuulla mitään eroa.

Elokuvilla

Monipäiväinen elokuvamatka alkoi lempidystopialla Wall-E:llä ja jatkui Mad Maxilla sekä Rise of the Planet of the Apesilla. Lyhyesti sanottuna vaikutelma oli, että kaksi kertaa tuhat wattia on jotain sellaista, joka haltioittaa kuuntelijan – ja katsojan – lumovoimalla, joka selvästi ylittää tavallisen av-vahvistimen voimavarat. Päätteiden teho ja voima ottaa otteen kuuntelijasta ja pitää huolen, että huomiokyky ja tarkkaavaisuus eivät laimene. Tuntemus on fyysinen. Eikä vain kuuntelija vaan myös kaiutin pysyy tiukasti päätteiden ohjaimissa.
Kaksituhatta wattia vahvistintehoa ei tarkoita, että kotiteatterikäytössä ääni olisi yliturvonnut tai bassot ylimitoitetun siirappiset. Hyvällä äänilähteellä ja paljastavilla kaiuttimilla Emotivan raskain päätevahvistin tarjoaa innoittavan ja ajatuksia herättävän äänikokemuksen, jossa on voimaa ja jännitystä. A-toimintaluokassa jännitys säilyy, mutta samalla hienovaraisesti ja kuitenkin tunnistettavasti vahvistin siirtyy ylemmälle mukavuusalueelle lattian lämpötilan noustessa tasaisesti.