Testissä Focal Kanta N°2 -kaiuttimet: Kohti kantikkaampaa muotoilua

Kanta N°2 -kaiutin vie ranskalaisen Focalin kohti kantikkaampaa muotoilua tasokkaasta äänenlaadusta luopumatta.

Teksti: Jonas Bryngelsson & Olle Linder Kuvat: Focal-JMLab Mittaukset: Hifi & Musik
Julkaistu AVPlus-lehdessä 3/2018.

Viime vuosina Ranskan kaiutinylpeys Focal on kokenut monia muutoksia, joista tärkein on yhteensulautuminen brittiläisen elektroniikkavalmistajan Naimin kanssa.

Molemmilla merkeillä on vahva brändi. Naimilla on klassikkovahvistimensa ja Focalilla useasti maailman parhaan kaiuttimen tittelin voittanut Grand Utopia -kaiutinmalli, vain yhtenä esimerkkinä. Merkeillä on omat uskolliset seuraajansa, jotka ovat samaistuneet yritysten valmistusfilosofiaan ja toimintatapaan.

Näille Naimin ja Focalin kiihkeimmille kannattajille yhdistyminen loi epätoivoa ja aiheutti paljon epäilyä. Kyse ei ollut siitä, että vahvempi osapuoli olisi ostanut myymään pakotetun heikomman kuten usein käy. Kyse oli kahdesta vahvasta tekijästä, jotka laskivat saavuttavansa fuusioitumisellaan merkittäviä liiketaloudellisia ja muita synergiaetuja, joista mainittakoon muun muassa yhteinen tutkimuslaboratorio. Tietenkin mukana on myös suhteellisen edun periaate: Naim on vahvoilla vahvistimissa ja soittimissa, Focal puolestaan huomattavasti pystyvämpi kaiutinvalmistaja. Nyt kumpikin voi keskittyä siihen, missä on hyvä.

Pahimmat uhkakuvat eivät ole käyneet toteen. Epäluuloista huolimatta kaikki näyttää toistaiseksi sujuneen paremmin kuin hyvin. Molemmat merkit ovat viime vuosina laskeneet markkinoille useita uutuusmalleja kiihtyvään tahtiin ikään kuin ne kilpailisivat keskenään uutuusmallien määrällä. Varsinkin Focal on ollut aktiivinen highend-sektorilla.

Viime vuosina se on esitellyt maineikkaan Utopia-sarjansa alle sijoittuvan Sopra-kaiutinmalliston uusimpia versioita. Soprat noudattivat Focalin perinteistä Utopia-tyyliä taitoksineen mutta tiiviimmässä muodossa.

Nyt vuorossa on puolestaan uusi Sopran alle sijoittuva kaiutinmallisarja Kanta, josta toistaiseksi on vain yksi kaiutin, Kanta N°2. Sarja kasvanee kuitenkin pian täyteen mittaansa jalusta-, keski- ja takakaiuttimineen aivan kuten Soprakin. Lisäksi Sopran tyyliin on tulossa suurikokoisempi Kanta-lattiakaiutin.

Focalille lattiakaiutin on aina se ensimmäinen vaihtoehto, on aina ollut. Englantilaiset ja ranskalaiset poikkeavat tässä suhteessa näkyvästi. Edellisille pienet jalustakaiuttimet ovat olleet iso asia pienistä sisätiloista johtuen, kun taas ranskalaiset ovat suosineet lattiakaiutinta.

Uudet elementit, uusi kartio

Sopra-kaiuttimissa käytetyt elementit ovat lähellä Utopia-sarjan prestige-kaiuttimien elementtejä, mutta kaiutinkotelo on huomattavasti yksinkertaisempi perusajatuksen pysyessä kuitenkin samana.

Kantan kotelo puolestaan on vieläkin perinteisempi, mutta älykkäillä materiaalivalinnoilla kaiuttimeen on saatu monia ainutlaatuisia ominaisuuksia.

Diskantin kohdalla Focal on pitänyt kiinni kalliista beryllium-diskanttielementistä, mutta keski- ja bassoäänisissä on valmistajan jo aiemmin kokeilema kartioratkaisu. Focal itse kutsuu elementtiä Flax-nimellä. Se tulee siitä, että sen kartio on onttoa pellavakuitua, joka on pinnoitettu kahdella erittäin ohuella kerroksella lasikuitua. Ontto pellavakuitu on kevyttä ja jäykkää, mutta siltä puuttuu lasikuidun tarvittavat vaimennusominaisuudet. Yhdessä niistä valmistuu signaaliin nopeasti reagoiva kartio korkealla sisäisellä vaimennuksella ja suurella jäykkyysasteella.

Sekä keskiääninen että molemmat bassoääniset ovat halkaisijaltaan 6,5-tuumaisia. Keskiäänisessä on Focalin tunnettu TMD-vaimennus ja molemmissa on sama magneetin NIC-rakenne.

Diskanttielementissä on tavallinen käänteinen dome. Ei kuitenkaan mikä tahansa dome vaan sellainen, jonka kalvo on kolmannen sukupolven puhdasta berylliumia. Dome on tuttuun tapaan takaa avoin, mutta rakenteeltaan yksinkertaisempi versio Focalin Infinite Acoustical Loading -tekniikasta, jolla vähennetään sisäistä kompressiota.

Kuten todettu, kotelo on yksinkertaisempi kuin Soprassa tai Utopiassa mutta kuitenkin kunnianhimoinen. Etulevy on pystysuuntaan taivutettu niin, että elementtien väliset aikaerot minimoituvat. Levy on todella paksu ja tehty värähtelemättömäksi tiheästä polymeeristä, ja se on helppo lakata erilaisin huomiota herättävin värein. Kotelo itsessään koostuu useasta kerroksesta, ja se voidaan viimeistellä aidolla puuviilulla tai korkeakiiltoisella lakkakalvolla.

Kaiutin seisoo oikeaan asentoon pystytettynä neljällä jalalla, joiden päässä on helposti säädettävät piikit. Kaiuttimen kantena on koteloon kauniisti integroituva lasilevy. Kokonaisuutena Kanta on tyylikäs ja hienostuneen oloinen kaiutin. Vaaleansinisen ja kellertävän yhdistelmä antaa kaiuttimen muotoilulle nykyaikaisen, tuoreen ilmeen.

Äänen puhtautta

Kokeilun aluksi Kanta N°2:ta kuunneltiin putkivahvistimilla: Audio Researchin Foundation -esi- ja päätevahvistimen kera kaiutin tuotti rauhallisen ja tyynen äänimaailman, joka oli kuitenkin kaukana tylsästä. Äänen yleisluonne, sointisävy, on miellyttävän pehmeä, lämpöinen ja kaikkea muuta kuin koleaa. Selvästikään ääni ei ole kylmä eikä erityisen kova.

Tästä huolimatta diskanttitoisto on erittäin monisyistä ja informatiivista niin ulottuvuudessa kuin määrässä. Diskanttitoisto on yksi parhaita koskaan kuulemiamme. Se yhdistyy saumattomasti yhtä yksityiskohtaiseen ja hienosäikeiseen keskialueen toistoon.

Bassotoisto taas on täyteläistä ja laskee kiitettävän alas. Ehkä kuitenkin keskibassoista noin 100 hertsin tuntumassa puuttuu voimaa sekä atakkia ja alabassoista noin 30–40 hertsissä vakautta ja kontrollia.

Mutta mikä tärkeintä, bassotoisto on erinomaisen hienojakoista ja selvää, mikä varmastikin johtuu siitä, että kaiuttimen suunnittelussa äänen puhtaus ja selkeä artikulaatio ovat olleet etusijalla maksimaaliseen äänenpaineeseen nähden. Korva lepää iloisena sähköbassokuvioissa, ja kuinka helposti voikaan kuulla, että Bill Wyman ei ollut kokonaan toivoton basisti!

Kanta N°2:n toistossa on tyyliä ja kauneutta hyvällä fokuksella. Äänikuva, jos tallenne sen sallii, leviää koko huoneeseen etenkin sivusuunnassa. Tähän voi lisätä äänen upean puhtauden, joka ei millään tavoin käänny kovuuden puolelle. Se saa esimerkiksi symbaalit kuulostamaan sävyiltään niin rikkaalta kuin ylipäätään mahdollista.

Toinen kierros transistorivahvistimella

Burmester 956 mk II -transistorivahvistimella Kantan bassotoisto oli selvästi tiukempaa hieman alle 50 hertsissä ja muuten samaa erittäin korkeaa tasoa. Ääni oli yhtä seurattavaa ja yksityiskohtaista mutta asteen rämäkämpää ja valppaampaa.

Daft Punkin intensiivinen matala basso hoituu huomattavasti paremmin ja hallitummin Burmesterin kanssa. Puolijohdevahvistin tarjoaa myös paremman perustan tavallisille nelikielisille sähköbassolle kuten myös bassorummulle.

Erottelukykynsä ansiosta kaiuttimet tarjoavat korkeatasoista ääntä myös korkean resoluution musiikkinäytteillä: 24 bitin ja 96 kilohertsin tiedostoja Fleetwood Macilta, Paul Simonilta ja muilta, samoin mqa-muodossa Tidalin, Roonin ja Meridian 218:n kautta. Ei siis yllättävää, että Kanta N°2 selviää suhteellisesti paremmin hyvin äänitetyllä musiikilla. Yllättäen se käsittelee myös Pissed Jeansin sotkuista ääntä esimerkillisellä tavalla kuten melkein kaikkea muutakin musiikkia. Kanta N°2 onkin todella kaikkiruokainen kaiutin, joka haluaa esitellä kaikesta musiikista parhaat puolet.

Äänessä on yksityiskohtia ja teräväpiirtoisuutta mutta ennen kaikkea lämmintä, musiikin sisältöä korostavaa tulkinnallisuutta, minkä yhdistimme keski- ja bassoäänisen uusiin Flax-kartioihin.

Uuden beryllium-diskantin ja pellavakuidun yhdistelmä tuntuu erittäin onnistuneelta. Kovin usein ei pääse kuulemaan samanlaista yhdistelmää riemastuttavaa musikaalisuutta ja hämmästyttäviä hifiominaisuuksia.

Mutta täyttä painetta alle 50 hertsin alueella, sitä ei Kanta N°2:sta saa. Siihen kaksi 6,5-tuumaista bassoäänistä tässä kotelossa ei yksinkertaisesti kykene. Eikä toisto laske edes vaimentuneena 20 hertsiin asti osittain samoista syistä, mutta ennen kaikkea siksi, että Focal on – aivan oikeaoppisesti – tässä kaiuttimessa painottanut äänen nopeutta ja puhtautta määrän kustannuksella.

Onhan 7 990 euroa paljon rahaa, mutta tällä tasolla se ei aivan riitä Sopran kaltaiseen koko toistoalueen kaiuttimeen. Sillä saa kuitenkin kauniin ja tyylikkään muotoilun sekä monipuoliset, useimpiin olohuoneisiin sopivat värit sekä äänenlaadun, joka on yksi parhaista tässä hintaluokassa.

Ei ole vaikea arvata, että Flax-kartio löytää tiensä myös Focalin kalleimpiin kaiutinmalleihin. Tämän jutun olisikin voinut aloittaa kirjoittamalla, että ”kun pellava ja berylium tapasivat ensimmäistä kertaa, rakkaus syntyi ensi silmäyksellä”.

Toinen näkökulma

Focal Kanta N°2 vaikutti hyvältä heti ensimmäisestä hetkestä lähtien – eikä vähiten kaiuttimen iloisen toistotyylin ansiosta. Keskityin aluksi siihen, miten kaiutin toistaisi Linda Thompsonin lauluäänen suhuäänet Versatile Heart -levyllä, mutta kun ilmeni, ettei kaiuttimella ollut ongelmia ässä-äänien kanssa ja että se erotteli eri äänet erinomaisella tavalla, keskityin vain nauttimaan hymy huulilla.

Kaiutin käsittelee lauluääniä ilmiömäisellä tavalla! Niin keskialueella kuin diskantissakin se paljastaa uusia yksityiskohtia vanhoista tutuista melodioista ja kertosäkeistä.

Sama ilmiö toistuu Jose Carrerasin Misa Criollan kohdalla: selkeä fokus keskialueella ja hyvä kolmiulotteisuus, vaikkakaan ei absoluuttisesti maailmanluokkaa. Audio Researchin päätevahvistimella patarumpu soi hieman epätarkasti, kun taas Burmesterilla basso kiinteytyi ja toistoon tuli enemmän järjestystä. Yleisesti ottaen Kanta tuntui toimivan paremmin transistorivahvistimen kanssa.

Kuuntelin kaiuttimia myöhemmin toimituksen kuuntelutiloissa, missä tutut B&W 800D3:t olivat paikallaan. Suurin ero oli bassotoistossa (hintalapun lisäksi). B&W:llä on vähemmän säröä bassotaajuuksilla, ja se on muutenkin enemmän tarkkuustyökalu. Focal Kanta N°2 on pikemminkin audiofiilitason kaiutin juhlatunnelmaan; senkin kanssa voi hienostella äänenlaadulla, mutta Kantan kanssa on hauskaa myös keskittyä musiikkiin erinomaisella äänen ajoituksella!

Arvoasteikossani tämä näkökulma on yhtä tärkeä niin Led Zeppelinin höyryävän rockin kuin haurasta Telemannia soittavan kitarakvartetin kanssa. Kanta toisti molemmat erittäin hyvin. Ja Kantan keskialuetta haluan kuulla vielä paljon, paljon enemmän! Se todellakin on niin hyvä.