Noin tuhannen euron hintaluokassa pitäisi saada jo soitin, joka tarjoaa laadukasta mekaanista rakennetta ja äänentoistoa selvästi perustason yläpuolella. Päätimme selvittää, mitä tällä rahalla oikeasti saa: missä kohtaa valmistajat satsaavat, missä taas säästävät, ja kuinka paljon äänirasia lopulta ratkaisee, kun soittimet muuten eroavat toisistaan melko paljon.
Vertailussa:
- Argon Audio TT-4 Special Edition
- Dual CS 529 BT
- Pro-Ject T2 Super Phono (+ Ortofon 2M-Bronze)
- Rega Planar 2 (+ Rega Nd3 + Rega Fono MM MK5)
- Technics SL-1500
- Thorens TD 402
Levysoitin tai vinyylisoitin, kuten nykyään on tapana sanoa, on itse asiassa ikivanha mekaanisen ja sähköisen tekniikan upea yhdistelmä, jossa musiikki syntyy täysin analogisesti alkaen mekaanisesta liikkeestä – levysoittimen äänirasian neulan ja levyn uraan kaiverretun hiuksenhienon äänisignaalin fyysisen mallinteen vuorovaikutuksesta ja liikkeestä sekä sen muuttamisesta voimakkuudeltaan ja taajuudeltaan vaihtelevaksi sähkövirraksi.
Tässä jokainen yksityiskohta soittimessa vaikuttaa suoraan lopputulokseen. Levyn pyörimisnopeuden tarkkuus, rungon resonoimattomuus, äänivarsi, äänirasian rakenne, neulan muoto ja äänirasian sijainti vaikuttavat kaikki siihen, miten ääni saadaan luettua levyn lähes mikroskooppisen pienestä urasta. Ääntä ei käsitellä digitaalisesti, eikä ole olemassa virheenkorjausta tai suodatusta, joka pehmentäisi teknisten puutteiden vaikutusta. Siksi juuri levysoittimissa hinta ja laatu kulkevat usein selkeämmin käsi kädessä kuin digitaalisissa äänilähteissä. Pienetkin erot voivat kuulua suurina – ja laadukas soitin voi olla yllättävänkin paljon parempi kuin edullisempi vaihtoehto.
“Tonnin soittimet”
Pyysimme testiin parhaan mahdollisen soittimen budjettina noin 1000 euroa (+/-10%).
Tämä hintaluokka edustaa tasoa, jossa pitäisi saada jo hyvinkin laadukas soitin ja korkeatasoinen äänentoisto, Tässä hintaluokassa ei vielä liikuta highendin maailmassa, mutta perusrakenteen, materiaalien ja äänivarren osalta ollaan jo selvästi harrastajakäytön yläpuolella.
Tässä vertailussa mukana olevat soittimet tarjoavat myös hyvinkin erilaisia näkökulmia siihen, mitä tuhannella eurolla voi saada. Yhdistävä tekijä on pyrkimys tarjota vinyylin kuunteluun soitin, joka ei ole vain kelvollinen – vaan oikeasti hyvä.
Maahantuoja/merkkiedustaja sai myös valita mahdollisen äänirasiavaihtoehdon sekä sen, onko soittimessa sisäänrakennettu RIAA-korjain/esivahvistin vai toimitetaanko se erillisellä korjaimella. Joka tapauksessa RIAA-korjaimen piti kuulua tavalla tai toisella pakettiin, ja myös budjettiin.
Levysoitin tarvitsee siis aina RIAA-korjain/esivahvistimen, koska vinyylilevyille tallennettua ääntä on teknisistä syistä muokattu siten, että matalia taajuuksia on vaimennettu ja korkeita korostettu. Toiston aikana ääni täytyy korjata takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Lisäksi levysoittimen äänirasian tuottama signaali on erittäin matala. Sitä täytyy myös vahvistaa, jotta se toimii normaalin vahvistimen kanssa. Tämä tehdään niin sanotulla RIAA-korjaimella (RIAA = Recording Industry Association of America: järjestö, joka määritteli aikoinaan tälle standardin).
Monessa vahvistimessa (tosi vanhoja lukuun ottamatta) ei edelleenkään ole RIAA-korjainta/esivahvistinta (Phono-tulo), ja vaikka olisi, niin se on usein laadultaan sangen heikkotasoinen. Toisaalta yhä useampi levysoitin sisältää vastaavasti sisäänrakennetun RIAA-korjaimen, jolloin soitin voidaan liittää helposti mihin tahansa linjatuloon. Käytännössä nämä soittimien omat sisäiset korjaimet ovat myös osoittautuneet usein paremmiksi kuin vahvistimien omat, varsinkin edullisemmassa hintaluokassa. Vaihtoehtona on myös hankkia soittimen perään erillinen RIAA-korjain, mikä tuo toki lisää joustavuutta valintaan ja kenties myös paremman äänenlaadun.
"Oikeita" soitinvalmistajia ei ole enää montaa – mistä soittimet tulevat?
Levysoitinmarkkina on muuttunut merkittävästi vuosikymmenten aikana. 1970–80-luvuilla lähes jokainen hifi-brändi valmisti soittimensa itse tai omisti tehtaan, jossa soittimet suunniteltiin ja kasattiin omista komponenteista. Tänä päivänä vain harva merkki on säilyttänyt tällaisen täyden vertikaalisen tuotannon.
Lue artikkeli eteenpäin
Tämä artikkeli kuuluu AVPlus Extra -sisältöön. Jatka lukemista 2 krediitillä.






