Vinyylisoittimissa ja -levyissä on ollut nähtävissä pientä buumia. Nyt myös cd-levyt ovat alkaneet kiinnostaa uudelleen. Cd-soittimia ei enää paljon myydä ja niiden valikoima on sangen suppea. Yksi vaihtoehto on käytetty cd-soitin. Sellainen voi olla jopa parempi vaihtoehto kuin uusi.
Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas
On vain niin, että cd-levyltä saa huomattavasti paremman äänen kuin perustasoisista suoratoistopalveluista. Ei silti pidä käsittää väärin. Cd-levyllähän on periaatteessa vain samanlainen digitaaliseen muotoon muunnettu mallinne äänisignaalista kuin suoratoistopalveluissa tai vaikka kovelevylle tallennettavassa tiedostossa. Cd-levylle se on vain tallennettu enemmän fyysiseen muotoon. Ja toki suoratoisto- ja musiikkitiedostopalveluista löytyy laadultaan cd-tallennetta vastaavia ja periaatteessa jopa laadukkaampiakin hires-toistoa ja -tiedostoja tarjoavia palveluita.
Jotain muutakin
Cd-levyissä on kuitenkin osittain sitä samaa kuin vinyylilevyissäkin eli levyn fyysinen olemus kansineen ja kappaleluetteloineen sekä itse fyysinen soitin, johon levy laitetaan. Jotenkin tämä fyysinen olemus myös tuo äänen lähteen ikään kuin lähemmäs kuulijaa. Tiedä häntä.

Denonissa on ikäluokalleen tyypillisesti runsaasti toimintoja ja monessa tilanteessa käytännöllinen säädettävän kuulokelähtö
Cd-levyjä kuunnellaan yleensä myös paljon laadukkaammilla soittimilla kuin suoratoistopalveluja, joiden fyysinen olemus on korkeintaan yksi piilossa oleva mikropiiri (prosessori) ja pätkä ohjelmakoodia. CD vain soi paremmin ja siinä on sitä jotain muutakin.
Moni onkin tämän huomannut ja varastosta saattaa löytyä paljonkin kuuntelua odottavia cd-levyjä. Niin ja kirppareilta saa lisää lähes ilmaiseksi. Mutta mitenkä niitä pääsisi kuuntelemaan kun vanha soitin tuli myytyä pois jo aikoja sitten? Uusien cd-soittimien valikoima on suhteellisen kapea ja hiemankaan laadukkaampi soitin maksaa helposti 500-600 eurosta ylöspäin.
Käytetty cd-soitin?
Vuonna 1989 oli cd-soittimien välillä kovaa bittitaistelua. Denon luotti sen vuoden 1989 uudessa mallistossaan 20-bitin digitaalisuodattimieen kun taas Yamahalla oli 18-bittiset suodattimet.
Tässä ote New York Times -lehdestä 2. heinäkuuta 1989:
“Although Denon and Yamaha adhere to different technical philosophies when it comes to digital decoding, both companies have achieved splendid sound in their latest CD players. Denon's three new entries (DCD-620, DCD-820 and DCD-920, ranging in price from $300 to $500) all use 20-bit digital filters while Yamaha's new CD players, priced from $279 to $1,199) use 18-bit circuitry. To these ears at least, both sound equally good, which proves once again that the bit count, so often stressed in competitive advertising, doesn't really matter as long as the basic design is properly done.”
Nuo Denonin DCD-820 ja -920 soittimet ovat nykyään jo harvinaista vintage-kamaa ja tietyissä piireissä hyvinkin arvostettuja soittimia.