Haastattelussa MR Hifi – "Elämysten kauppias"

Mikko Raumanen on pitänyt tinkimättömälle äänentoistolle omistettua liikettään Helsingin Rastilassa jo vuodesta 1997. Pelkkien hifilaitteiden myynnin sijasta hänen pyrkimyksenään on tarjota asiakkailleen jotain teknologiaa suurempaa – aitoja elämyksiä musiikin parissa.

Teksti ja kuvat: Heikki Kivelä

Vuosaareen kuuluva Rastila sijaitsee noin parinkymmenen minuutin metrokyydin päässä Helsingin ytimestä pientalovaltaisella ja rauhallisella alueella, jonka historia juontaa juurensa aina keskiajalle saakka. Siellä sijaitsee myös Mikko Raumasen vuonna 1997 perustama ja pyörittämä MR Hifi, joka asiakkaiden kesken tunnetaan myös nimellä Mister Hifi.

Historian siipien havina ja nykyaikainen huippuäänentoisto kohtaavat toisensa aina keväisin, kun 1800-luvun alussa rakennetun Rastilan kartanon päärakennuksen kabinetit täyttyvät MR Hifin tarkoin valitsemista tuotteista. Tänä vuonna neljättä kertaa järjestetyssä kartanotapahtumassa on totuttu menemään ääni edellä ja kahdella kanavalla, vinyylin ja super audio cd:n voimin.

Mistä idea tällaisen omintakeisen tapahtuman järjestämiselle syntyi?

”Alkuperäinen idea tuli siitä, että vastaavia paremman äänen pieteetillä tehtyjä messutapahtumia ei tässä maassa juuri ole.”, Mikko Raumanen tiivistää.

Kartanotapahtuma järjestelyineen haukkaa ison osan kohta 23 vuotta alalla olleen yrittäjän resursseista, mutta urakka on vaivan väärti. Vaikka tapahtumassa ei myydä mitään suoraan, Raumasta ilahduttaa mahdollisuus tavata uusia ja vanhoja asiakkaita.

”Vaikka sanotaan, ettei hifiä harrasta enää kukaan, niin kyllä tapahtumaan nelisensataa hifistiä saatiin viimeksikin yhdeksi lauantaiksi.”

Itse tapahtuman toteutus on mietitty tarkkaan. Esimerkiksi kartanon kabineteista on pitänyt muokata paitsi hyvän näköiset myös hyvän kuuloiset. Se taas on vaatinut paikoin luovienkin ratkaisujen käyttöä.

”Kotikonsteinkin pystyy tekemään paljon. Esimerkiksi isoon kabinettiin vietiin satakunta IKEAn tyhjää pahvilaatikkoa akustiikaksi ja verhoiltiin ne sopivaksi. Demppi taas saatiin Konton turvetuotteilla. Soundi toimi mielestäni tosi hyvin PMC Fenestrioille ja isoille Brystoneille.”

Kartanotapahtumasta, sen tunnelmasta ja kävijöistä keskustellessamme Raumasen puheista välittyy yksi keskeinen seikka, joka tuntuu lämmittävän pitkän linjan kauppiaan ja asiantuntijan mieltä:

”Kävijöiden käsittämättömän intohimoinen ja intensiivinen läsnäolo tapahtumassa on huikeaa. Kun on rakkaus johonkin lajiin ja kiilto silmissä, niin se on minulle se syy, miksi sitä jaksaa tehdä.”

Hifiharrastajaksi Raumanen itse ei kuitenkaan aluksi tunnustaudu. Se kuulostaa äkkiseltään uskomattomalta ottaen huomioon hänen historiansa hifiäänen parissa. Mutta syy tälle hahmottuu, kun Mikko kertoo taustastaan.

Musiikki ensin
Jos Raumasen puheissa korostuu yksi teema ylitse muiden, niin se on ”musiikki ensin”. Eipä siis ihme, että polku hifikauppiaaksi alkoi luontevasti jo musiikkia soineesta lapsuudenkodista käsin.

”Musiikki oli meillä kotona aina läsnä. Molemmat siskoni harrastivat klassista musiikkia, ja isäni satsasi aina hyvään ääneen, vaikkei varsinainen hifisti ollutkaan. Hänen joskus 1970-luvulla hankkimansa Tandbergin erillislaitteet pitivät huolen siitä, että altistuin kohtalaisen hyvälle soundille jo lapsuudessa. Vinyyli on pyörinyt siitä lähtien.”

Varsinainen mielenkiinto äänentoistolaitteita kohtaan heräsi 1980–90-luvun taitteessa. Mikon ollessa 15-vuotias musiikkia ahmittiin ennakkoluulottomasti läpi genrerajojen ja omaa makua etsien. Hiukan sen jälkeen hän löysi ystäviensä myötävaikutuksella musiikkigenren, joka kolahti astetta muita voimakkaammin.

”Silloinen paras ystäväni oli progressiivisen kaman kuuntelija, joten kaikki mahdolliset progebändit tuli käytyä läpi, King Crimsonista Gentle Giantiin, Yessistä Pink Floydiin ja niin edelleen. Sen aikakauden teokset on juurtuneet niin syvälle, että ne ovat minulle melkeinpä pyhiä. Esimerkiksi jotain Pink Floydin Echoesia en edes halua käyttää demoissani, jottei bändin parhaan levyn lumo häviäisi koskaan.”

Kauppiasuralle Raumanen siirtyi pisteestä, joka lienee jokaiselle hiukankaan vakavammalle hifiharrastajalle tuttu:

”Ostin ja myin laitteita kokeillakseni niitä, ja jossain vaiheessa huomasin, että hetkinen, tästähän jää jotain sukan varteenkin. Siitä tuli sitten se visio, että tästä voisi tulla minulle elämäntyö. Heittäydyin sitten suoraan täyspäiväiseksi kauppiaaksi ystävänpäivänä 1997.”

Tämä oli eräänlainen taitekohta, jossa harrastus muuttui joksikin muuksi. Vaikka harrastajatausta on välttämätöntä työn kannalta, ei Raumanen omien sanojensa mukaan pysty enää tarkastelemaan äänentoistoalaa ilman kaupallista näkökulmaa. Ammattilaisuus on samanaikaisesti tuonut vahvuuksia työhön mutta tehnyt harrastamisesta hankalampaa.

”Haastetta omalle harrastamiselle asettaa esimerkiksi se, että altistun jatkuvasti niin korkeatasoiselle soundille täällä myymälässä – hifinälkä sammuu siinä jo varsin hyvin. Jos menen vaikka johonkin, missä toisto ei ole erityisen priimaa, niin minulle voi tulla jopa huono vointi siitä. En missään tapauksessa voi sietää esimerkiksi epäpuhtauksia äänessä. Lisäksi harrastus vaatii tiettyä riippumattomuutta, joka häviää, kun asiasta aletaan tehdä elinkeinoa.”

Toisaalta vuosien myötä karttunut kokemus mahdollistaa sen, että Raumanen peilaa omia kokemuksiaan päivittäisessä asiakaspalvelutyössä.

”Muistan olleeni itse harrastukseni alkutaipaleella tosi altis kaikelle. Kun ei voinut tietää, mitä itse haluaa ja mistä tykkää, niin koko touhu oli eräänlaista hapuilua. Miellän tämän niin, että sillä, mitä sanon vasta-alkajille nyt, voi olla kauaskantoisia seuraamuksia tulevaisuudessa. Itselläni oli kuitenkin sen verran omapäinen asenne, että oma ura kyllä löytyi.”

Se ura, jolla Raumanen on kulkenut, on vienyt miehen mukanaan:

”Kun kerran pääset hyvän soundin koukkuun, niin paluu on mahdotonta.”

Mutta mikä sitten on sen hyvän soundin salaisuus?

Korvat edellä eteenpäin
Mikko Raumasesta tekee melko poikkeuksellisen hifikauppiaan se, miten hän suhtautuu edustamaansa äänentoistoalan luksuslaitaan. Hänen mielestään pelkkä hinta tai status ei sanele laitteen laatua, vaan kaiken taustalla täytyy olla hyvä ja tinkimätön äänentoisto.

”Minun mielestäni hifistä ja highendistä puhuminen on tylsää. Parempi olisi puhua yksinkertaisesti vain musiikin kuuntelemisesta, musiikin toistosta ja elämyksistä. Kuka tahansahan voi tehdä kalliin kaiuttimen, mutta onko se välttämättä highendiä? Kaikki lähtee syvästä ja sieluun menevästä äänentoistosta, joka usein vain sattuu maksamaan paljon – tai ei välttämättä, jos palikat kootaan oikein.”

Raumasen näkemyksen mukaisesti ”laitteet ovat orjia, jotka palvelevat musiikin agendaa”. Tästä lähtökohdasta jokaisella MR Hifin asiakkaalla on mahdollisuus tutustua haluamaansa tuotteeseen huolellisesti ennen kauppojen syntymistä – joko Rastilan kuunteluhuoneessa tai tarvittaessa kotioloissa.

”Täällä kuunnellaan enimmäkseen musiikkia ja sitä kautta tehdään kauppaa. Jos musiikki ei mene ytimiin, niin ei myöskään ole sitä kauppaa. Ei se sen monimutkaisempi asia ole. Ja tästä pitäisi minun mielestäni puhua enemmän. Ymmärrän teknisen aspektin, mutta kyllä se aika nopeasti on sivuutettu.”

Silti, olipa kyse kaiuttimien toimintaperiaatteista, erilaisista laiteyhdistelmistä tai digitaalisen ja analogisen toiston eroista, Raumanen pudottelee leppoisasti sekä teknillis-teoreettisia näkökulmia että omia mielipiteitään. Laitteesta tai kokoonpanosta riippumatta yksi mittari on aina ylitse muiden.

”Itse arvioin kaiken omilla korvillani. Olen itsenäinen, vapaa yrittäjä, joten pystyn myös myymään ja tarjoamaan itseni näköisiä brändejä. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä. Pyrin myymään sitä, mihin itse täydellisesti uskon ja minkä koen tuottavan sitä tiettyä fiilistä.”

Se, mikä tuottaa juuri oikean fiiliksen, on monisyisempi kokonaisuus. Tietyt peruslähtökohdat ovat kuitenkin mukana, eikä yksikään laite toimi ilman niitä:

”Jos puhutaan siitä oleellisesta, eli tuleeko musiikin sielu laitteista läpi, niin se joko on siellä tai sitten se ei ole. On hirveän vaikea eritellä sitä, mikä tietty juttu kiehtoo eniten, mutta ehkä juuri minulle se on jonkinlainen realismi, äänellinen läsnäolo. Saundin pitää olla herkkä, ja sen pitää tulla nopeasti ja spontaanisti ulos. Siinä puhutaan sekä vaihetoistosta että rytmiikasta.”

Oikeaoppisuuden esimerkki
Mikäpä olisikaan parempi tapa saada pieni maistiainen Raumasen ideaaliäänestä kuin keskeyttää jutustelu hetkeksi ja kuunnella musiikkia. Sopivasti valmiina oleva setti koostuu PMC:n Fact.8-lattiakaiuttimista, Accuphasen esi- ja päätevahvistimista sekä Melcon korkean resoluution musiikkikirjastosta, josta Mikko valikoi soimaan Johnny Cashin myöhäistuotantoa American-sarjasta.

Ensimmäinen mielikuva setin toistosta on tietty, hämmentävä vaivattomuus. Äänessä on läsnäoloa, herkkyyttä ja jäsentyneisyyttä, joka korostaa paitsi ikääntyneen Cashin ääntä leimaavaa karismaattista haurautta mutta myös Rick Rubinin millintarkasti räätälöityä tuotantoa, josta ei affektiivisuutta puutu. Mielikuvat vahvistuvat seuraavaksi kuuntelemassamme Diana Krallin tulkinnassa.

Kuuntelusta välittynyt vaivattomuus ja realismi lienevät osaksi juuri niitä asioita, joita Raumanen vaalii edustamissaan tuotteissa.

”Haluan, että sieltä tulee jokin yhtymäkohta siihen fiilikseen, että kuuntelija on esityspaikalla. Inhoan sitä, jos soundin edessä on liikaa pumpulia tai verhoa, jolloin kuunnellessa pitää ikään kuin pinnistellä. Mutta toisaalta toisto ei saa olla myöskään rasittava. Yhtälö on hankala, kun äänen pitää tulla hyvin artikuloiden, herkästi ja nopeasti pihalle, mutta se ei saa käydä raskaaksi. Se tietysti vaatii muutamia juttuja.”

Siinä missä osa mieltää toiston läsnäolon esimerkiksi ihmisen kuuloaistin ominaisuuksia mukailevaan yläkeskialueen luonnollisuuteen, mikä taas osittain riippuu vaikkapa kaiuttimen taajuusvasteesta, toistoprofiilista yleensä, huoneestakin, Raumasen näkökulma asiaan on moniulotteisempi.

”Minusta kyseessä ei ole pelkästään taajuusvasteellinen juttu. Ja miten itse kullekin mieluisin soundi edes mittautuisi? Kyse on hyvin paljon muustakin kuin esimerkiksi yläkeskialueen taajuusvasteen tasaisuudesta tai basson ulottuvuudesta. Tosin kyllähän mittaustulosten on pakko korreloida jollain tasolla, mutta mielestäni ne eivät kuitenkaan ole kovin kiinnostavia. On nimittäin paljon asioita, joita ei osata mitata. Pelkän taajuusvasteen tutkailu on asioiden yksinkertaistamista.”

Yhdestä asiasta subjektiivisten äänenlaatuerojen kohdalla Raumasen kanssa on helppo olla täysin samaa mieltä:

”Tarkempaa mittaria ei ole olemassa kuin ihmiskorva ja aivot, ja niillä saundi tehdään.”

Erilaisia unelmia
Sikäli kun näkemys Raumasen ihanneäänestä on vuosien mittaan kehittynyt käsi kädessä teknologian edistymisen kanssa, mikä sitten olisi se unelmien definitiivinen kokoonpano juuri nyt?

”Jos esimerkiksi tämän huoneen parhaita kaiuttimia sekoitettaisiin, niin sieltä voisi tulla se oikea. Mutta sitä ideaalia ei välttämättä ole vielä olemassakaan, eikä välttämättä ikinä tule olemaankaan.”

Unelmasettiin tarkemmin pureutuessa Raumasen puheissa häivähtää jälleen pohjimmiltaan omistautuneen hifiharrastajan nuotti:

”Väitän, että täydellisen setin löytyessä on vieläkin kyse jonkinlaisesta kompromissista. Vaikka isot PMC:t esimerkiksi pääsee hyvin lähelle sitä minun mielestäni täydellistä, niin heti tulee mieleen vaikkapa niiden estetiikka. Jos puhutaan todellisesta unelma-unelma-setistä, niin sen pitäisi näyttää erilaiselta.”

Kauppiaan näkökulmasta Suomessa on vielä yllättävän tavallistakin porukkaa, joka toteuttaa unelmiaan. Vaikka markkinat nykypäivänä ovat pirstoutuneet ja ihmiset sijoittavat rahansa äänentoiston sijaan esimerkiksi autoihin, kodin sisustukseen ja muihin harrastuksiin, vastaan tulee edelleen asiakkaita, joille juuri musiikkielämykset ovat elämän kohokohtia.

Tästä kertoo esimerkiksi PMC-kaiuttimien myynti. Valmistajan edullisimman mallin hintalappu on 2 500 euroa, mutta eniten MR Hifin kautta on mennyt noin 9 000 euron hintaista Twenty-sarjaa.

”Tavallinenkin suomalainen palkansaaja voi ostaa 50–60 000 euron settejä, jos ymmärtää sen, mitä se palvelee. Tämä antaa minulle toivoa, että tässä maassa on fiksua ja musiikkia rakastavaa porukkaa. Siitä tulee myös vähän sellainen kateuden tunne, että kunpa itsekin saisin kotiini tuollaisen setin.”

Entä mistä muusta Raumanen haaveilee?

”Viime kesänä oltiin vaimon kanssa kuukausi Lapissa. Siinä on täysi vastakohta tälle. Haave onkin, että saisimme sieltä jonkun paikan joskus.”

MR Hifin pääliiketilassa esillä olleita kaiuttimia vierailumme aikana: Dynaudio, Harbeth, PMC, KEF, Amphion ja Elac. Oikealla REL:n järkälemäinen 212SE-subwoofer.

Mikko Raumasen mielestä toiston ideaaleihin lukeutuvat herkkyys, realistisuus ja spontaanius. Pienen maistiaisen tästä tarjosi tulilla ollut PMC–Accuphase–Melco-kombo.