Hifin historiaa: Leak Trough Line Stereo 3 – Aikansa parhaimmistoa

Hifin Historiaa Leak Trough Line Stereo 3
Teksti & kuvat: AVPlus-toimitus

Suomalaiset kuuntelevat radiota päivittäin vajaat kolme tuntia, ja se on  suosituin audiolähde kaikissa ikäryhmissä. Leakin kaltaisille laatuvirittimille pitäisi olla kysyntää. 

Mitä on vintage-hifi? Minkälaiset laitteet kelpaavat vintageksi? Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Joillekin 1980-luvun Sonyt, Marantzit, Yamahat, Onkyot ja Kenwoodit ynnä muut menevät täyttä häkää vintagesta. Kun tarkastelua vähän laajennetaan, näkökulmaa tiukennetaan ja asennetta vakavoitetaan, vintagea löytääkseen pitää mennä vielä 20, 30, 40 vuotta taaksepäin.

Silloin esimerkiksi sellaiset nimet, kuten Quad, Fisher, Ampex, Armstrong, Mullard, Heathkit, McIntosh, Decca, Dynaco, Lowther, Rogers, Pamphonic, Pye, Radford, Tannoy ja monet muut putkahtavat esiin Grundigin ja Philipsin, General ja Western Electricin, RCA:n ja Harmanin lisäksi. Osa on edelleenkin tuttuja merkkejä, mutta moni  ei ole, ja tähän ryhmään kuuluu myös H. J. Leakin vuonna 1934 perustama H. J. Leak & Co. Ltd.

"Leak oli Englannin yksi ensimmäisistä todellisista high fidelity -laitevalmistajista."

Leak oli Englannin yksi ensimmäisistä todellisista high fidelity -laitevalmistajista Peter Walkerin Quadin (vuonna 1936), Briggsin Wharfedalen (vuonna 1932) ja Guy R. Fountainin Tannoyn (vuonna 1926) ohella. Varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla Leak oli voimissaan ja valmisti arvostettuja vahvistimia, radiovastaanottimia ja kaiuttimia (Leak Sandwich), jopa äänirasioita, äänivarsia ja levysoittimia.

Kestävintä suunnittelua edustivat Leakin vahvistimet, joista varhaisimmat oli tehty pa-tarkoituksiin. Tekniikaltaan ne olivat usein parikymmenwattisia teho-triodien (esimerkiksi Osram DA30) ympärille rakennettuja vuorovaihevahvistimia. Sittemmin 1940-luvun lopulla Leak alkoi kehittää takaisinkytkentää hyödyntäviä vahvistimia Bellin patentin ja EMI:n Alan Blumleinin kokeilujen pohjalta.

Harold Leakilla oli tapana antaa laitteilleen lisänimi jonkin keskeisen teknisen ominaisuuden mukaan. Tällainen oli esimerkiksi Point One. Ensimmäinen Point One -vahvistin valmistui vuonna 1945, pari vuotta ennen ensimmäistä Williamsonin push-pull-vahvistinta. Lisänimi Point One tuli siitä, että vahvistimien harmoninen kokonaissärö oli tuolloin sensaatiomaisen alhainen 0,1 prosenttia, kun se kilpailijoilla oli tyypillisesti 20-kertainen eli kaksi prosenttia. Harold Leak antoi myös virittimilleen lisänimen, mutta palataan siihen kohta.

"Putkitekniikan jalostuessa kohti huippuaan 1960-luvulla tulivat transistorivahvistimet ja alkoivat kooltaan pienempinä, kevyempinä ja edullisempina syöstä putkilaitteita markkinoilta."

Jonkin aikaa Leakilla meni hyvin vahvistimiensa kanssa. Ensimmäinen Point One -vahvistin, Leak Type 15, otti kahdesta KT66-putkesta vuorovaiheperiaatteella 15 wattia 0,1 prosentin säröllä ja 26 desibelin takaisinkytkennällä (yli neljän vahvistusasteen). Kuuluisin ja edelleen arvostettu on Leak TL/12 Point One Amplifier vuodelta 1948 kolmella vahvistinasteella ja kohtuullisella hinnalla. Tällä vahvistimella Leak raivasi tietä Euroopan orastaville high fidelity -markkinoille 1950- ja 60-luvuilla. Myöhemmissä vahvistimissaan (esimerkiksi TL/10, TL/25, TL/12-Plus, TL/25-Plus, TL/50-Plus sekä Stereo 20, Stereo 50 ja Stereo 60) Leak hyödynsi samaa topologiaa mutta tehokkaammilla pääteputkilla ja joissakin malleissa pääteasteen ultra-lineaarikytkentää. Monet näistä laitteista ovat edelleen kysyttyjä.

Sitten kävi kuten tekniikan kehittymisessä usein käy. Putkitekniikan jalostuessa kohti huippuaan 1960-luvulla tulivat transistorivahvistimet ja alkoivat kooltaan pienempinä, kevyempinä ja edullisempina syöstä putkilaitteita markkinoilta. Lyhyessä ajassa kasoittain putkiradioita/virittimiä ja putkivahvistimia päätyi ullakoille tai kaatopaikoille.

Realiteettien edessä Harold Joseph myi Leakin Rank Organisationille vuonna 1969. Muutaman vuoden firma jaksoi vielä tuoda markkinoille uusia vahvistinmalleja ja erityisesti kaiuttimia todetakseen pian japanilaisten elektroniikkavalmistajien ylivoiman. Niin päättyi Leakin tarina arvostettuna brittiläisenä hifimerkkinä 1970-luvun alussa.