65-tuumainen kuva on pinta-alaltaan jo lähes melkein tuplasti (84%) isompi kuin 48-tuuman kuva ja 40% suurempi kuin 55-tuumainen. Oikeasti jo iso.
Mitä suurempi kuva sitä elokuvamaisempi ja immersiivisempi (läsnäolevampi) tunnelma. Kuvan koko on läsnäolontunteen kannalta jopa merkittävämpi kuin kuvan subjektiivinen laatu. Tästä syystä monet päätyvät myös videoprojektoriin, vaikka sen kuvan laatu ei televisiolle pärjää, ja vaatii pimennetyn tilan.
Yhä useampi kuluttaja haluaakin aina vain isomman television. Ja koot ovat kasvaneet vuosien saatossa. Aikoinaan jo 32-tuumaista pidettiin oikeana jättinä (siis 30 vuotta sitten).
Taulutelevisioiden syrjättäessä kuvaputkitekniikan alkoi myös kuvakoko kasvaa: 42-, 48-, 55-tuumaa… Ja hintojen laskiessa aina vain isompaa.
Nyt 65-tuumaa alkaa olla jo sellainen television “normikoko,” joka on jo ihan oikeasti iso.
Ja miksi pitäisi maksaa enemmän?
Edullisilla televisioilla on usein hyvä hinnan ja laadun suhde, koska ne tarjoavat perustarpeisiin useimmille riittävät ominaisuudet ja kuvan laatukin on ollut jo pitkään edullisissakin televisioissa hyvä, ja aina vain parantuen.
Massatuotanto ja kilpailu alentavat hintoja. Edulliset mallit hyödyntävät kalliimmissa televisioissa vakiintunutta teknologiaa. Merkit kisaavat keskenään markkinaosuuksista. Jälleenmyyjät kilpailevat yhtälailla hinnoilla. Tämä kilpailu hyödyttää kuluttajia edullisimmilla hinnoilla, monipuolisimmilla ominaisuuksilla ja paremmalla laadulla.