Katsaus kiinnostavimpiin albumeihin 2/2025

Genre: Pop, Hyperpop, Electropop
Julkaisija: Atlantic

Klubihuuman ja haavoittuvuuden välistä

Joonas Lahtinen arvioi Helsingin Sanomissa (11.–13.6.2024) Charli XCX:n uuden albumin Brat neljän tähden arvoiseksi kokonaisuudeksi. Hänen mukaansa levy vie kuulijan yhtä aikaa klubin kiihkeään sykkeen ja henkilökohtaisten tunteiden, kuten rakastumisen, sydänsuruissa vellomisen ja itsetunto-ongelmien pariin. Lahtinen kuvailee albumia “itsetuntopilleriksi”, joka tekee tähteydestä samaistuttavaa ja muuttaa jopa arjen kadut catwalkiksi.

Keskeisessä roolissa on hyperpop-tuottaja A.G. Cook, jonka nopeatempoiset syntikat ja energia tekevät levystä TikTok-aikakauden sointiin sopivan. Mukana ovat myös George Daniel ja Finn Keane. Lahtisen mukaan Everything Is Romantic ja So I tuovat kauniita ja haikeita sävyjä, kun taas Mean Girls leikittelee humoristisella kapinalla. Singleistä Von Dutch erottuu armottomana klubibängerinä ja B2B nerokkaana sanaleikkinä rakkauden ja DJ-kulttuurin välillä.

Erityisen henkilökohtainen hetki on I Think About It All the Time, jossa Charli käsittelee äitiyttä ja syntyvyyden säätelyä avoimesti. Albumi päättyy 365-kappaleeseen, joka Lahtisen mukaan jättää kuulijan kaaoksen keskelle synkkänä krapulahuipennuksena.

Arvio Helsingin Sanomissa 11.6.2024, päivitetty 13.6.2024. Kirjoittanut: Joonas Lahtinen

Genre: Pop, indie
Julkaisija: Johanna Kustannus

Taianomainen kokonaisuus yhdistää satumaisuuden ja elämän arkiset sävyt

Helsingin Sanomien arviossa Lydia Lehtolan eli Lyytin neljäs albumi Pidän sulle paikkaa näyttäytyy kuin satukirja, jonka sivuilla hohtaa usva ja joissa pienet eläimet asuvat sienien sisällä. Kriitikon mukaan levyn avausraita Jos et kerro kellekään kutsuu kuulijan salaisuuden äärelle, ja monet kappaleet käsittelevät ulkopuolisuuden ja ystävyyden tunteita. Singlessä Tuolileikki Lyyti kiteyttää sivustaseuraajan kokemuksia, kun taas Runotyttö maineen polulla ja Jos tää on unta kuvaavat musiikintekijän matkaa ja sen haasteita.

Lyyti on tehnyt läjäpäin vaikuttavia, aikaa kestäviä kappaleita. Tälläkin levyllä niitä on, mutta samalla julkaisu nojaa enemmän juuri taianomaiseen kokonaiskuvaan.
Arviossa kiitellään levyn yhtenäistä ja harkittua kokonaisuutta, joka rakentuu perinteisten bändisoundien, orkesterisoittimien ja elektronisten tehokeinojen leikistä. Helmiksi nostetaan esimerkiksi Paras ystävä sekä singlenä julkaistu Jos tää on unta. Lyytin laulu saa erityistä huomiota: sen puheenomainen, hapuileva ja hymyn sävyttämä ilmaisu tekee kappaleista eläviä. Kokonaisuudessaan levy on toiveikas, eteenpäin katsova ja taianomainen, rakentaen omanlaisensa musiikillisen maailman.

Arvio Helsingin Sanomissa 5.9.2025. Kirjoittanut Sara Harju

Genre: Pop, R&B
Julkaisija: RCA Records

Utuisia sävyjä ja vierailijoiden voimaa Lontoon katujen äänimaisemassa

Blood Orangen eli Dev Hynesin uusi albumi Essex Honey saa Helsingin Sanomien arviossa neljä tähteä. Levy rakentaa heti alusta sateisen Lontoon tunnelman utuisilla syntikoilla ja heleillä Stratocaster-kitaroilla. Kriitikko kuvailee kokonaisuutta enemmän estetiikan kuin yksittäisten kappaleiden kautta toimivaksi – teos avautuu paremmin useamman kuuntelukerran myötä.

Huomiota saavat erityisesti Somewhere In Between, joka huokuu Stevie Wonder -henkeä huuliharppuliu’uillaan, sekä kaksi vahvinta kappaletta: The Field ja Mind Loaded. Näillä kuullaan vierailijoina muun muassa Caroline Polachek ja Mustafa, joiden äänet sulautuvat hienosti Hynesin omaan maailmaan. The Field soi raikkaana kaihobängerinä, kun taas Mind Loaded rakentuu urkuriffin ja melankolisen kaupunkityhjyyden ympärille.

Albumilla on runsaasti yhteistyötä, mutta kokonaisuus säilyy koherenttina ja säteilee yhdessä tekemisen iloa. Vierailijoista mainittakoon myös Turnstilen Brendan Yates, jonka ääni tuo säröisen shoegaze-ulottuvuuden Scared Of It -kappaleeseen.

Arvion mukaan Essex Honey toimii erinomaisesti myös taustamusiikkina – mutta parhaimmillaan se on herkullinen, monipuolinen ja kauniisti soiva albumi, joka ansaitsee tulla kuulluksi.

Arvio Helsingin Sanomissa 8.9.2025. Kirjoittanut Joonas Lahtinen

Genre: Indie folk, folk-sinfonia
Julkaisija: City Slang ?

Lämmin ja lohdullinen levyllinen hiljaisuutta ja huokauksia

Soundin tammikuun 2025 numerossa Lotta Savolainen kirjoittaa lontoolaisen laulaja-lauluntekijän Anna B Savagen kolmannesta albumista You and I Are Earth poikkeuksellisen lempeään sävyyn. Levy avautuu sanoilla ”Talk to me / tell me about the sea again”, ja jo ensimmäisistä säkeistä lähtien kuulija pääsee syvälle intiimiin, melankoliseen mutta toiveikkaaseen äänimaailmaan.

Savolainen kuvaa albumin tunnelmaa kuin olisi lomalla merenrantamökissä: “Tuntuu, että makaan hänen vierellään, pää hänen sylissään.” Musiikissa yhdistyvät heleät akustiset kitarat, pehmeästi soiva piano, lämmin kontrabasso ja haikeat puupuhaltimet – kaikki rakentavat elävää ja hengittävää maisemaa, jota hän luonnehtii jopa ”folksinfoniaksi”.

Levy on yksinkertaisesti kaunis ja eheä kokonaisuus, joka Savolaisen mukaan saa sykkeen laskemaan ja auttaa unohtamaan arjen kiireet. Se on täydellistä musiikkia pimeisiin iltoihin, hetkiin, jolloin haluaa vain olla hiljaa ja kuunnella.

Kohokohtia ovat aloitusraita Talk to Me, irlantilaissävyinen Mo Cheol Thú ja ennen kaikkea koko levyn lämmin, ilmava tuotanto. Savolainen toteaa, että albumi saa hänet pohtimaan taiteen kykyä rakentaa uusi todellisuus – paikka, jossa voi vain olla. You and I Are Earth ei tee numeroa itsestään, vaan luo huomaamatta tilan, jossa voi levätä.

Arvio Soundissa 1/2025. Kirjoittanut: Lotta Savolainen.

Genre: Americana, jazz
Julkaisija: Grandpop Records

Instrumentaalinen mielikuvamatka jazzin ja americanan välimaastossa

Jussi Niemi kirjoittaa Helsingin Sanomissa Tuomo & Markuksen ja trumpetisti Verneri Pohjolan yhteisalbumista Music For Roads, joka syntyi pandemian keskellä, matkustamisen sijaan muistojen ja mielikuvien pohjalta. Vaikka kansikuva ja levyn nimi vihjaavat reissaamisesta, sävellykset ovat syntyneet kotimaassa ja kuvaavat tuttuja pohjoisamerikkalaisia maisemia Appalakkien vuoristosta Oklahoman Deep Deuceen.

Verneri Pohjolan rooli levyllä on merkittävä: hän on yksi kolmesta säveltäjästä ja tärkein solisti. Niemen mukaan Pohjolan osuus on niin keskeinen, että levy kuulostaa paikoin hänen soolotuotannoltaan. Lauluosuudet on jätetty pois yhtä lausuttua bonusraitaa lukuun ottamatta, mikä korostaa soiton kerronnallista voimaa.

Niemi luonnehtii albumin tyyliä juurevaksi americana-jazziksi, jossa on vaikutteita myös psykedeelisestä indie folkista. Highway One Loop -kappale kiteyttää levyn monikerroksisen ja immersiivisen äänimaiseman. Music For Roads on Niemen mukaan harkittu, sanaton ja tunnelmallinen sivupolku yhtyeen uralla.

Arvio Helsingin Sanomissa, 10.4.2025. Kirjoittanut Jussi Niemi.​