Seinään asennettavat mallit ovat hieman harvinaisempi kategoria kaiuttimien kirjavassa joukossa, mutta niissäkin on puolensa – eikä vähiten äänellisesti!

Äänentoiston ja varsinkin kaiuttimien historiassa on ollut monta vaihetta. Vielä nelisen vuosikymmentä sitten saattoi olla hyvinkin yleistä asentaa kaiuttimet nykystandardein tarkasteltuna hiukan erikoisesti: kiinni seinään tai ainakin hyvin lähelle sitä. Tuolloin, esimerkiksi 1970-luvulla, monessa kaiuttimessa oli valmiina seinäkiinnitysmahdollisuus, ja ne nähtiin ennen muuta kiinteänä osana huoneen sisustusta, seinässä, nurkassa ja katonrajassa. Siihen aikaan äänikuvalle ei annettu samanlaista arvoa kuin myöhempinä vuosikymmeninä.

Jos tarkastellaan asiaa puhtaasti tilaäänen ja akustiikan kannalta, kaiuttimen sijoitus lähemmäs tai kauemmas seinää ei ole lähestulkoonkaan niin ratkaisevaa kuin kaiuttimen tekninen toteutus ja huoneen ominaisuudet. Nykyisellään esimerkiksi refleksiperiaatteella toteutettu lattiakaiutin kyllä vaatii usein tilaa ympärilleen soidakseen optimaalisesti, mutta toisaalta taas tietyntyyppisellä kaiutinsuunnittelulla seinää voidaan jopa käyttää hyväksi. Seinä – tai seinäsijoitus – itsessään ei siis ole ongelma.

Tästä päästäänkin aiheeseen seinäkaiutin. Kyseisen kaiutintyypin valintaan johtavat yleensä lähinnä esteettiset pyrkimykset – ovathan seinäkaiuttimet liki poikkeuksetta hyvin virtaviivaisia, ohuita, solakoita ja siistejä. Seinään asennettuna ne myös vapauttavat lattiatilaa ja tuovat turvallisuutta esimerkiksi niihin talouksiin, joissa lattiatasolla pyörii pienokaisia tai lemmikkieläimiä. Kaiutinkaapelinkin saa halutessaan siististi piilotettua kaapelilistan alle.

Seinäkaiuttimen teknisessä toteutuksessa solakkuus tuottaa toisaalta haasteitakin, sillä tasapainoinen äänentoisto vaatii bassopään suhteen paitsi kotelotilavuutta myös asianmukaisia elementtejä. Lisäksi kaiutin pitäisi saada tarpeen vaatiessa käännettyä 90 astetta, eikä toisto tietenkään tässä tapauksessa saisi vääristyä.

Yksi esimerkki nykyaikaisesta, laadukkaasta ja vieläpä suhteellisen edullisesta seinäkaiuttimesta on klassisen jenkkimerkki Klipschin RP-640D, joka maksaa 499,90 euroa.

Klipsch RP-640D on seinäkaiutinkategoriassa astetta kookkaampi toteutus. Pystyasennossa sen pituus on 72,4 senttimetriä ja leveys 15,2 senttimetriä, mutta syvyyttä refleksiperiaatteella toteutetulla kotelolla on vain maltilliset 6,1 senttimetriä. Valmistaja suosittelee kaiutinta käytettäväksi hiukan isommissa tiloissa, joten se sopiikin esimerkiksi laajempaan pirttiin ison television tai valkokankaan kylkiin.

RP-640D toimii luontevasti niin pysty- kuin vaakatasossakin. Sen keskiössä on Klipschin jo klassikoksi muodostunut Tractrix-torvi tuuman titaanikalottidiskantin ympärillä. Sen molemmin puolin niin kutsutussa D’Appolito-konfiguraatiossa on kaksi 3,5-tuumaista bassokeskiäänistä sekä neljä samankokoista passiivisäteilijää. Niiden avulla RP-640D toistaa 55 hertsistä 25 kilohertsiin (±3 dB), ja sen herkkyys on 94 desibeliä. Nimellisimpedanssiksi Klipsch ilmoittaa kahdeksan ohmia ja jakotaajuudeksi 2 200 hertsiä.

Pysty- ja vaaka-asennusmahdollisuuden lisäksi RP-640D:n mukana toimitetaan myös lasinen jalustalevy, jolloin kaiuttimen voi seinän lisäksi asentaa myös esimerkiksi televisiotasolle tai hyllyyn. Lisäksi pakettiin kuuluu siistit pölyverkot, jotka napsahtavat paikalleen magneettien avulla.

RP-640D toimii sellaisenaan stereoparina suoraan vahvistimeen kytkettynä, mutta esimerkiksi kotiteatteriharrastaja voi käyttää yhtä RP-640D:tä esimerkiksi keskikaiuttimena ja miksei kahta surroundeinakin. Kaiuttimen ääntä kuvaillaan täsmälliseksi, dynaamiseksi ja puhtaaksi.

Klipsch RP-640D on saatavilla hyvin varustelluista hifikaupoista kautta maan.

Klipsch-tuotteet tuo Suomeen Loud Group Oy.