LG pitää tiukasti kiinni oled-tekniikastaan. Vaikka valmistajan uusi ohut 65-tuumainen E7V ei olekaan uudistunut ratkaisevasti, hyvästä pohjasta on helppo ponnistaa!
Teksti: Thomas Ytterberg / Kuvat: Valmistaja
Tiivistelmä AVPlus-lehdestä 07/2017.
Moniko tietää LG:n gyro-ohjautuvan kaukosäätimen, jonka ruudulla vilistävä kohdistin muistuttaa pinkkiä sadepisaraa? No, sen on nyt korvannut animoitu lintu, jolla on keltainen nokka! Kehitystä vai ei? Päättäkää itse. Joka tapauksessa keltanokkainen lintu näyttäytyy myös LG:n lyömättömien oled-televisioiden kehityksen kuvaajana: pohjimmiltaan kaikki on kuten ennenkin, mutta ulkokuori on koreampi.
OLED E7V on LG:n toiseksi kovin luksusmalli. Lippulaiva-G7V on saatavilla 65- ja 77-tuumaisina versioina sisäänrakennetulla kaiutinjärjestelmällä, joka pesee alaosaan upotetun perus-soundbarin leikiten. Myös testaamamme E7V-mallin pitäisi olla isoveljensä veroinen kuvantoisto-ominaisuuksien puolesta. Sen ulkomuotokin tuo mieleen lähinnä ison lasilevyn.
Markkinoilla on myös yksinkertaisempi B7V-malli, joka eroaa joukosta kuvantoistotekniikkansa puolesta.
E7V-mallin ylempi osa on vain muutaman millimetrin paksuinen tummanruskeaan ja pronssiin häivähtävällä takapaneelilla. Alaosasta löytyy kaikki elektroniikka, minkä ansiosta sen paksuus on 62 millimetriä. Aika luksusta!
Kuvanlähde on aina A ja O
Meidän tapauksessamme sopiva katseluetäisyys 65-tuumaiseen näyttöön asettui puoleentoista metriin. Se toimi erityisen hyvin niin kauan kuin materiaali sen salli, eli blu-ray- ja erityisesti 4k uhd blu-ray -levyjen kohdalla. Tavanomaisen tv-lähetyksen parissa homma ei kuitenkaan – sinänsä hyvin toimivasta vastaanottimesta huolimatta – toimi, ja katseluetäisyyttä kannattaakin kasvattaa vähintään muutamaan metriin pikselimössöltä välttyäkseen.
Kyseessä on kuitenkin 65-tuumainen ruutu, itse televisiosta riippumatta. LG selviytyy kyllä heikommastakin materiaalista melko ketterästi, kunhan vaihdat Eco-asetukset toisiin. Mukana on Expert/ISF-kuva-asetukset, ja tänä vuonna LG on onnistunut nimeämään ne niin, että pimeän huoneen asetukset on tarkoitettu pimeään huoneeseen ja kirkkaan huoneen asetukset kirkkaaseen huoneeseen. Edellisvuoden versiossa nämä olivat toisin päin.
Tavallisen hdtv-materiaalin ja oikeastaan kaiken muun kuin hdr-kuvan kohdalla käy hyvin pian selväksi, että 65E7V on loistava televisio. Joiltain osin kuvassa on kuitenkin nähtävissä pientä aste-eroa eli porrastumista eri sävyjen kohdalla – toistaen viimevuotista kritiikkiä. Mutta muilta osin suoritus on molempien käsien peukkujen arvoinen. Toisto on erittäin hyvällä mallilla, toimii kuten luvattua, ja täydellisen mustan kohdalla tarjolla on paljon koettavaa dynamiikan ja kontrastin kannalta.
Jos taas kuvaan haluaa saada enemmän liikettä ilman videokameratuntumaa, voi käyttäjä nostaa TruMotion-optimointia kaksi pykälää. Tätä korkeammilla arvoilla vaikutus alkaa näkyä negatiivisesti.
Myös peli-kuvatila vakuuttaa, sillä sen latenssi on alle 30 millisekuntia (mittaustavasta riippuen) myös 4k hdr -materiaalin kanssa. Erittäin hyvä tulos! Pelitilan ulkopuolella viive tosin on 90 millisekuntia.
Enemmän hdr-kykyjä
Hdr-toiminto avaa ikkunan aivan toisenlaiseen kuvantoistoon, myös pelitilassa. Elokuvateatteri-kuvatilassa värit ja sävyt ovat enimmäkseen kohdillaan mutteivät täysin optimaaliset. Esimerkiksi hennot värit ja keskisävyt tahtovat hiukan korostua. Siispä onkin suositeltavaa kytkeä dynaaminen kontrasti -säätö pois päältä, koska muuten kuva voi olla paikoin tasapaksu. Toisaalta taas esimerkiksi saturaatiota piisaa kylliksi, sillä näyttö kykenee toistamaan lähes koko dci-väriavaruuden.
Valkotasapainoa voi säätää kahdella eri tavalla hdr-tilassa: kaksiportaisella säätimellä harmaasävyjen tasapainottamiseen sekä täsmällisemmällä 20-pykäläisellä säädöllä. Mittauksissamme hdr-tilan valkotasapainossa kuten myös kirkkaudessa oli siellä täällä pientä heittoa. Tämä esiintyi etenkin kiivetessä kirkkausasteikon yläpäähän, yli 600 nittiin hdr-tilassa. Selitys tälle piilee suojaavassa näyttöteknologiassa, joka estää niin kutsuttua kuvan kiinni palamista vaihtelemalla kirkkaustasoa.
Värien porrastuminen ongelmana
Lyhyesti sanottuna valkotasapainoon voi vaikuttaa, vaikka tiettyä täsmällisyyttä ei voi odottaakaan kuvantoiston eläessä koko ajan edellä mainitusta syystä. Mutta tämä ei sinänsä haittaa, sillä LG on onnistunut saamaan lähtökohtaisesti hyvän valkotasapainon eikä se ole merkittävä ongelma hdr-toistossa.
Sen sijaan pulmana on jo aiemmin mainittu värien porrastuminen. Se näkyy selvimmin esimerkiksi kasvoissa ja kasvojen tietyissä piirteissä varjojen heikompina sävyinä. Sama ilmiö toistuu myös muissa väreissä. Jotkin tummemmat sävyt tahtovat olla liian kirkkaita hdr-tilassa.
Kuvan syvyyden parantaminen on ainoa tapa välttyä tältä esimerkiksi hdr standard -kuvatilassa, joka muutoin näyttää tasaiselta ja ylivärikkäältä demolta, joihin törmää yleensä kaupoissa.
Kommentit