Kotiteatterissa mikään ei voita tuumia, ja ProCasterin 65-tuumaisella kotiinsa saa toistaiseksi hintaansa nähden suurimman televisiokuvan. Onko jostain tingitty, kun 800 eurolla saa ihka oikean uhd-paneelin ja 4k-yhteensopivan Netflix-toiston?
Teksti ja mittaukset: AVPlus-toimitus / Kuvat: Valmistaja
Julkaistu AVPlus-lehdessä 9–10/2017.
Tavallisessa 20 neliön olohuoneessa 65 tuumaa vaikuttaa pienempään tottuneelle valtaisalta. Mielessä saattaa käydä jopa sohvan siirtäminen hieman kauemmaksi. Tilanne on kuitenkin sama kuin tallennustila: alkuun suuri kiintolevy tuntuu turhalta, mutta hetken päästä sekin on täynnä. Myös 65 tuumaan tottuu hetkessä, eikä paluuta pienempään enää ole.
On päivänselvää, että 800 euron televisio tässä kokoluokassa ei voi kuvanlaadultaan haastaa huikeita oled-televisioita. Leffatunnelman kannalta kuvan koko on silti merkittävin tekijä, kunhan perusasiat ovat kunnossa.
Hinnastaan huolimatta ProCasterin liitännät ovat kattavat: neljä hdmi-tuloa, komponentti ja onpa mukana jopa scart esimerkiksi vanhan tallenteita pursuavan digiboksin tai pelikonsolin kytkemiseksi. Kaukosäätimessä taas on selvästi säästelty, ja vaikka komennot menevätkin perille ripeästi, on käyttötuntuma keskinkertainen ja varsinkin kursorinäppäimien koko turhan pieni.
Hyvän kuvan perusteet
Kuvanlaatuun vaikuttaa eniten havaittu kontrasti, eli tummien ja kirkkaiden sävyjen välinen kirkkausero. Television esittämä valkoinen on kotioloissa harvoin liian tumma, mutta ero syntyykin toisessa ääripäässä. Jos tummasävyisen elokuvan musta näyttää hailakalta, on fiilis nopeasti pilalla. Hämärässä huoneessa huono kontrasti pomppaa silmille ensimmäisenä.
Aivan yhtä suuri, ellei jopa suurempi vaikutus on sillä, jos television taustavalo on epätasainen. Tämä näkyy usein kirkkaampina alueina kuvan reunoilla ja nurkissa. Ongelma on yleensä suurempi reunaledeillä varustetuissa televisioissa. ProCasterissa taustavalo sijaitsee suoraan paneelin takana, mikä lupaa hyvää.
Seuraavaksi tärkein on valkotasapaino, tai oikeastaan se, miten tasaisena se pysyy mustasta valkoiseen. Ihmissilmä tottuu hyvin nopeasti viileään tai lämpimään valoon, näyttäähän kellertävä hehkulamppukin luonnolliselta iltaisin, kun muita valonlähteitä ei ole.
Televisiossa värilämpötila voi kuitenkin vaihdella saman kohtauksen sisällä niin, että tummat alueet ovat sinertäviä ja kirkkaat neutraalin valkoisia. Tämä on helpoimmin havaittavissa mustavalkoelokuvilla. Vielä enemmän häiritsee kuva, jonka eri alueet ovat erisävyisiä. Esimerkiksi kuvan keskusta voi näyttää luonnolliselta, mutta toinen reuna kuvasta onkin vihertävä.
Kontrastin ja valkotasapainon kaukana perässä tulevat kuvan terävyys ja värikylläisyys tai värien tarkkuus. Tavalliselta katseluetäisyydeltä 4k-television terävyys teoriassa aivan riittävä, mutta suurempi vaikutus onkin liikkeen terävyydellä.
Värien tarkkuutta taas on vaikea arvioida, jos rinnalla ei ole täydellistä vertailukohtaa. Elokuvien värimäärittely muokkaa joka tapauksessa lopputulosta niin paljon, että ohjaajan näkemys ei välttämättä vastaa sitä mihin katsoja on tottunut.
Ymmärrettävästi tingitty
Miten ProCaster sitten suoriutuu kuvanlaadun kannalta tärkeistä osa-alueista? Tärkeimmät eli kontrasti ja taustavalon tasaisuus ovat lcd-televisiolle erittäin hyvät. Kontrastisuhde on yli 5 000:1, ja kunhan taustavalon kirkkautta ei aseta täysille, on kuvan pohjamusta himmennetyssäkin huoneessa kelvollinen. Pahoja laikkuja reunoilla ei ilmene. Television perusasetukset ovat tehtaalta kunnossa, eli kirkkaus- ja kontrastisäätöihin ei tarvinnut testissämme koskea.
Valkotasapainon kanssa on enemmän ongelmia. Perusasetuksilla kuva on hieman viileä värilämpötilan ollessa 7 000 kelvinin kylmemmällä puolen. Tähän tottuisi nopeasti, mutta tummilla sävyillä kuva sinertää hieman ja alemmilla keskisävyillä näkyy vihertävyyttä. Elokuvamateriaalilla vaihteluun ei välttämättä kiinnitä jatkuvasti huomiota, mutta harmaasävyliu’uissa se näkyy kiusallisen selvästi.
Entä onko puutteelle tehtävissä jotain? Televisiossa on valkotasapainolle liukusäädin, jolla sitä voi muuttaa lämpimämmäksi tai kylmemmäksi. Lämpimimmässä ääripäässään television kuva on lähimpänä päivänvaloa simuloivaa D65-valkoista. Tällöin värienkin tarkkuus paranee hieman, mutta sama tummien sävyjen sinertävyys ja valkotasapainon vaihtelu on nähtävissä.
Suurin ongelma kuvassa on katselukulma. Sävyt ja kontrasti heikkenevät melko paljon, kun televisiota katselee hieman sivusta. Kuva muuttuu hailakammaksi mustan tason noustessa. Riittävältä etäisyydeltä suoraan edestä katsottuna kuvanlaatu on hintaluokka huomioiden suorastaan erinomainen.
Procasterin 4k-paneelin kuva on terävä, mutta kuvan liiketerävyys kärsii tummissa kohtauksissa. Pikselien kirkkaus ei muutu riittävän nopeasti, ja kuvassa näkyy haamuja. Keskiverto elektroniikka ja 8-bittinen paneeli saavat aikaan myös tummien sävyjen posterisaatiota eli sävyliukujen porrastumista. Toisinaan näyttää aivan siltä, kuin värisävyjen määrää olisi vähennetty alkuperäisestä.
Kirkkaissa kohtauksissa kuva taas on erittäin hyvä. Värit ovat kylläisiä, ja kontrasti vaikuttaa erinomaiselta. Ainoa silmiinpistävä seikka saattaa olla se, että ProCaster esittää blurayn ja uhd blurayn 24p-kuvan hieman nykivästi 60 hertsillä. Tämä niin sanottu 3:2 pulldown -tökkiminen ei kuitenkaan häiritse kaikkia mutta on helpoimmin nähtävissä tasaisissa kamerapannauksissa. Televisio-ohjelmia katsoessa ongelmaa ei ole, sillä 25 ja 50 hertsin kuvalähteet näkyvät sulavasti.
Pelikäyttöön ProCaster on mitä mainioin. Melko alhainen 30 millisekunnin lagi on sohvapelaajalle riittävä, eikä viive tule ongelmaksi osumatarkkuudessa. Tietokoneen hiiren osoitinkin liikkuu ilman havaittavaa viivettä.
Älysovellusten keskus on valikkojen tapaan ulkoasultaan hieman vanhahtava, mutta Netflix pyörii sujuvasti ja aidolla 4k-tarkkuudella. Netin selaaminen ja Youtuben käyttö on kätevämpää hoitaa ihan oikealla tietokoneella tai vähintään erillisellä ripeällä mediasoittimella. Televisio ei myöskään suoraan tue Yle Areenaa tai muita kotimaisia suoratoistopalveluita.
