Yhä useampi käyttää musiikin kuunteluun jotain suoratoistopalvelua. Syynä on palvelun kuin palvelun tarjoama valtava musiikkimäärä ja siihen suhteutettuna kohtuullinen kuukausimaksu. Mutta millaisia suosituimmat palvelut ovat äänenlaadultaan?

Teksti ja kuvat: Harto Viljamaa & AVPlus-toimitus
Kuvat: Edustajat

Kaikista suoratoistopalveluista löytää varmasti riittävästi kuunneltavaa, tosin joku tietty artisti ja kappale voi puuttua valikoimista. Hyvin harva käyttäjä pystyisi keräämään edes oman genrensä musiikkia yhtä laajalti millään muulla tavalla. Hifistille suurestakaan musiikkimäärästä ei ole iloa, mikäli sen tekninen laatu ei ole riittävän hyvä. Laatua on musiikin tapauksessa monenlaista. Jokaisella on oma musiikkimakunsa, jonka mukainen musiikki on mielestämme laadultaan parempaa kuin inhoamamme musiikki. Sitten on äänitteen laatu, eli miten instrumentit on taltioitu, miten niiden ääntä on muokattu ja miten lopulta eri instrumenttien soitto on koostettu yhteen. Emme kuitenkaan ota nyt kantaa näihin asioihin. Yritämme sen sijaan selvittää, miten paljon alkuperäisen kappaleen yksityiskohdista kukin suoratoistopalvelu parhaimmillaan kykenee välittämään kuulijalle.

Jokaiselle löytyy sopiva palvelu
Äänenlaadultaan palveluiden ilmaisversiot sopivat puolikuurolle masokistiselle nihilistille, joka suostuu kuuntelemaan kehnolla laadulla musiikin lisäksi myös liudan mainoksia ja on valmis antamaan osin jonkun muun päättää, mitä kuuntelee. Oikeastaan näin kuvattuna tuo kuulostaa radion kuuntelemiselle, mutta paremmalla valinnanvapaudella. Toisaalta nettiradiot ne vasta huonolla laadulla lähettävätkin. Karkeimpana esimerkkinä toimikoon Kasari-kanava, joka uhraa kahden kanavan (stereo) lähettämiseen yhteensä vain 64 kilobittiä sekunnissa.

Spotify Premium on riittävän hyvä taustamusiikiksi ja vaikkapa auton vakiostereoilla ajon aikana kuunneltavaksi. Premiumista perittävä 10 euroa kuussa on mielestämme hyvässä suhteessa saavutettuun hyötyyn nähden. Laadun parantuminen on helposti kuultavissa, ja samalla pääsee eroon mainoksista ja saa skipata kappaleita rajattomasti. Vähänkään kriittisempään käyttöön emme silti Spotifyta emmekä Deezerin tai Tidalin perusversioita huolisi. Äänenlaatuongelma on ehkä voimakas ilmaisu näiden kohdalla, mutta niiden käyttämät pakkausmenetelmät hävittävät paljon yksityiskohtia. Tukkoon miksatulla digitaalisäröisellä materiaalilla asialla ei varmasti ole mitään merkitystä. Johan sen todistavat miljoonat musiikkipalvelujen ilmaisversioiden käyttäjät, jotka kuuntelevat listamusiikkia bluetoothin kautta vastamelukuulokkeilla.

Kahden kympin kuukausihinnalla saa Deezerin tai Tidalin. Niiden tarjoama äänenlaatu riittää myös nautiskeluun. Tidalin ehdoton etu on sen tarjoamat master-laatuiset kappaleet. Kaikki pakattu materiaali ei ole äänenlaadultaan huonoa. Pakattu ääni kuulostaa hyvälle, kunhan alkuperäinen materiaali on laadukasta eikä pakattaessa pyritä liian pieneen datavirtaan. Esimerkiksi kelpaa hyvin Tidal ja sen mqa-materiaali. Valitettavasti vain osa Tidalin kappaleista on saatavissa master-laatuisina, mutta Hifi-laatukin riittää hyvin pitkälle – kunhan varmistaa, ettei mikään oheislaitteistossa muodosta pullonkaulaa.

Vertailu kokonaisuudessaan palvelukohtaisine arvioineen on luettavissa AVPlus-lehdestä 4/2020 (nro. 197)