Nykyään melkein joka toisella vastaantulijalla on kuulokkeet korvilla. Jopa työpaikoilla on tavallista sulkea itsensä musiikin avulla omaan maailmaansa. Näin yksityinen ja yksilöllinen musiikinkuuntelu kodin ulkopuolella ei kuitenkaan ole ollut aina itsestäänselvyys.

Vielä reilu neljäkymmentä vuotta sitten lähimmäs sitä pääsi kanniskelemalla kasettimankkaa. Taskukokoisia radioita kyllä oli ollut jo 1950-luvulla, mutta silloin ei päässyt valitsemaan kuuntelemaansa musiikkia itse.

Kaikki muuttui Sonyn Walkman -korvalappustereoiden myötä. Yhtäkkiä kaikki saattoivat ottaa lempimusiikkinsa minne tahtoivat ja kuunnella sitä kaikessa rauhassa, muita häiritsemättä. Ensimmäinen malli oli 1. heinäkuuta 1979 ilmestynyt Sony Walkman TPS-L2, joka julkistettiin ensin Japanissa. Toimeksiannon Walkmanin kehittämiseen Sonyn tiimi sai johtajaltaan Akio Moritalta, joka halusi kuunnella oopperaa valtameren ylittävillä lennoillaan.

Walkmanilla kuunneltiin C-kasetteja, joka oli tuolloin tavallinen formaatti. Ennen Walkmaneja tarjolla oli vain mikrokasetteja käyttäviä nauhureita ja sanelimia lähinnä nauhoituskäyttöön. Walkmanin Sony kehitteli edellisenä vuonna ilmestyneestä Pressman-sanelimesta. Sonyn mullistavasta laitteesta tuli huippusuosittu, kun se saapui vuonna 1980 myyntiin myös Yhdysvalloissa.

Walkman-sanasta tuli nopeasti synonyymi korvalappustereoiden kanssa valmistajasta riippumatta, ja vuonna 1986 se ilmestyi Oxfordin tietosanakirjaan. Nimi ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys, sillä aluksi Yhdysvalloissa kaavailtiin aluksi ratsastaa disco- ja hölkkätrendeillä nimeämällä laite Disco Joggeriksi. Ensimmäinen nimitys Yhdysvalloissa kuitenkin oli Soundabout, Britanniassa Stowaway ja muun muassa ruotsissa Freestyle. Japanissa nimi oli alusta alkaen Walkman.

Sittemmin ilmestyivät myös cd-levyjä soittavat Discmanit, minidisc-versiot ja lopulta digitaaliset mp3-soittimet. Myös Walkman kehittyi. Siitä ilmestyivät muun muassa metallikasetteja tukevat, ladattavalla akulla varustetut, radion sisältävät ja aurinkokennolla toimivat variantit.

Sony ei ole valmistanut Walkman-kasettisoittimia vuoden 2010 jälkeen, mutta digitaalisia musiikkitoistimia kylläkin. Siihen mennessä kasettitoimisia laitteita oli myyty reilut 200 miljoonaa. Vastaavia laitteita oli tietenkin tarjolla myös kilpailijoilla.

Olisiko ilman Walkmania keksitty myöskään iPodia ja muita mp3-soittimia? Entä kuunneltaisiinko puhelimilla vieläkään musiikkia? Ehkä, ehkä ei. Luultavasti ainakin jotain vastaavaa olisi tarjolla tänäkin päivänä. Walkmaniakaan ei itse asiassa keksinyt ensimmäisenä Sony, sillä vastaavan laitteen ehti keksiä ja patentoida jo saksalainen keksijä Andreas Pavel vuonna 1977. Oikeuksista taisteltiin kolmisenkymmentä vuotta, kunnes Pavel sai patenttirikkomuksesta miljoonakorvaukset.

Jos nostalgianälkä pääsi yllättämään, olemme käsitelleet myös tarkemmin Minidiscin ja C-kasetin historiaa.